Pillereitä ja sairaslomaa

No lääkärillehän me sitten eilen illalla suunnattiin kun Arttu oli aamusella aikas sairaan oloinen ja yski aamuyöstä ihan yökkäämiseen asti :( Kuumetta ei ollut, mutta diagnoosina hengitystieinfektio joten antibioottikuuri ja rauhaiseloa pitää nauttia. Pillerien syönti ei tuota ongelmia, mutta se rauhaiselo, hmmm... Eilen illalla alotettiin lääkekuuri ja kun se nopeasti onneksi tehoaa niin nyt on jo nausteri sitä mieltä että ei tässä sitten mitään rauhaiseloa tarvita. Tosin heti kun ulkona riekkui pupujen perään, alkoi kaamee kröhiminen ja kakominen, eli paras vaan pojan olisi uskoa mitä lääkäri sanoo :) Samaten kaverien treffaaminen on toistaiseksi poissa ohjelmasta ettei tartuteta tautia etiäpäin. Ja näinollen myös joulun ja uudenvuoden pyhien menojen takia pidetty treenitauko senkus pitenee... Mutta jahka tästä parannutaan niin sitten jatketaan taas entistä ehompina. Eli nyt vaan sisäaktivoinnit kehiin ja yritetään purkaa energiaa ja toimintatarmoa kotitreeneissä, rauhallisesti...

Synkkä ja myrskyinen ilta

No niinkös se talvi sitten suhahti ohi, toivottavasti ei kuiteskaan lopullisesti vielä. Jo taas tuuli tuiversi niin ettei meinannut myssy päässä pysyä, ja kura lensi, eli taas alkoi kuratassujen kuuraamiset joka lenkin jälkeen, ei auta. Sentään on pahimmat jäät sulanut kävelyteiltä pois, muuten sitä oltaiski menty aika haipakkaa tuossa myräkässä.

Onneksi ehdittiin lauantaiaamuna nauttia aurinkoisesta talvisäästä ja lenkkeillä pitkin metsiä ja peltoja ja tehdä jäälläkin vielä pitkä kävelylenkki kun ei sillä kelillä malta sisätiloissa olla. Hiihtäjiäkin päästiin taas ihmettelemään kun lunta sen verran oli että latureitistöt oli saatu kuntoon, no väliaikaisesti vain kuten nyt näyttää. Niin harvoin kun niitä hiihtäjiä näissä etelän talvissa näkee, on ne Arskatille aina yhtä suuri kummastus eikä niiden voikaan ihan hiljaa antaa ohi mennä vaan aina täytyy kovaäänisesti kommentoida, tyyliäköhän kommentoi vai mitä lie?

Arttu on ollut vähän vaisu ja krohistellut, eipä ole mitään tauteja ollutkaan sitten toissa syksyn kennelyskän. Toivottavasti on vain jotain lievää ohimenevää eikä olisi taas kennelyskä iskenyt. Täytyypi seurailla ja käydä lekurilla näyttäytymässä jos siltä tuntuu.

Pimeän illan iloksi Sirpan arkistoistaan löytämä kuva Artun pentuajoilta, onkos se tosiaan joskus ollut noin pieni?! Oltiin ekaa kertaa Pekan ja Sirpan luona kyläilemässä, Artulla ikää 8-9 viikkoa ja suuri oli ihmetys pikkuparralle koko eteisen seinän peittävän peilin takana luuraava koira joka ei houkutteluista huolimatta suostunut tulemaan enempi näytille. Taisi jäädä ikuiseksi arvoitukseksi penskalle se epeli.
Väsyttäähän se pientä moinen ihmetys, ja kun uni otti vallan olikin hyvä kellahtaa ketarat oikoselleen kesken vierailun Pekan kenkien viereen ja unten mailla kerätä voimia uusia koitoksia varten.
Tulevista koitoksista lisää jatkossa, nyt aika kellahtaa keräämään voimia huomisen koitoksiin :)

Talven iloja

Vihdoin sataa lunta ja lenkki saatiin tehdä ihanan talvisessa maisemassa. Harmi vaan että lähipäiville on luvassa plussaa joten taitaa jäädä tämä ilo lyhytaikaiseksi :(


Artun uusi talvinen harrastus on hiirien, vai mitä lie myyriä, bongailu. Eka talvi kun on hokannut että hahaaa, mättäköissä piipertää pieniä metsästettäviä otuksia. Jokunen hiiri on jo tiensä pään kohdannut partaisen metsästäjän hampaissa. Tätä työtähän snautserin esi-isätkin aikanaan tekivät ja sieltä kaukaa on tämäkin parta taipumuksensa perinyt. Epistä vaan, ettei mude ymmärrä homman päälle sen vertaa että antaisi koiransa hoitaa hommat loppuun asti vaan komentaa sylkemään saaliin pois eikä innokas ja ylpeä saalistaja pääse sen enempää urotyöstään nauttimaan :(

Mutta lannistumatta vanhojen vaistojen ajamana Arttu pörinää pitäen rymistelee pitkin ojien pohjia, hyppii peltomättäältä toiselle ja kun saa vainun saaliista, ei muuta kuin pyydystys käyntiin...

HIENOA ALKANUTTA VUOTTA 2009!

Uusi vuosi ja uudet kujeet, ja Artulle vihdoin blogi. Wau, viimein se on otettu käyttöön, vaikka pohjatyö tehtiin jo, hmm, ties milloin. Mutta eikös sitä sanota että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty? Kunhan vain saisi aikaiseksi tätä päivitellä säännöllisesti, useammin kuin vaikkapa kerran kolmessa kuukaudessa... Hyvä uuden vuoden lupauksen paikka siinä :=) Eli tarkoitus olisi snautseripoika Artun koiramaisista hommista kertoa, ihan arkipäivän askareista ja touhuista harrastusten parissa. Jos tämä kirjurina toimiva mamu alias mutsi olisikin yhtä aikaansaapa ja energinen kuin tuo partansa, niin varmasti juttua blogiin tulisikin vähintäin kerran päivässä :)

Vuosi vaihtui jälleen, tällä kertaa vuodenvaihtumista vietimme Piikkiössä mamun siskon uudessa kodissa. Paukut paukkui Piikkiössäkin, tosin huomattavasti vähemmän kuin kotimaisemissa. Sen verran kuitenkin etteihän me sitten myöhemmin illalla enää pitemmälle lenkille lähdettykään, jätkää kun pikkasen alkoi meteli kauhistuttaa ja oli mukavampi sisätiloissa köllötellä ja kuunnella omien ihmisten turinoita. Lenkkimaastot olivat kyllä mainiot, läheisellä pellolla oli ties miten ja kuinka paljon myyrien ja hiirien hajuja loputtomiin ja niitä siellä bongailtiin päivemmällä.

Alkuillasta saattoi sentään partsilta maisemia ihailla, kovin vaan oli hiljaista eikä ohikulkijoita tarvinnut siihen malliin vahtia kuin kotipartsilta.



Juhlaahan tässä on taasen ollut juhlan perään, eli kuvan myötä katsaus joulun viettoon, mikä sujuikin rauhaisasti omissa porukoissa.



Vuoden vaihteen juhlat mielessä lähdemme siis taivaltamaan pitkin alkanutta vuotta, saas nähdä mitä se tullessaan tuo ja uuden vuoden lupaus "päivitä blogia" mielessä lupaan Artun taivalta tästä edespäin täällä kertoilla, sanoin ja kuvin.