Hurvellusta

Mustaterrierityttö + snautseripoika

=
eli pieniä tuumailuhetkiä lukuunottamatta
pihan täydeltä vauhtia ja vipinää, touhua ja tohinaa :=)

Best friends

Päivällä lähettiin treffaamaan Pimua ja Mercua. Emäntien kahvitellessa ja turistessa kokeili Arttu hurmurin taitojaan Mercuun. Aiemmin ei Arska ole kummosemmin Mercusta piitannut, on kait pitänyt sitä vielä liian pentuna. Mutta nyt ekojen juoksujen jälkeen Mercu selvästi on Artun silmissä noussut aikuisten kastiin ja on ihan tavoiteltava tapaus:=) Keinot oli monet eikä yritystä puuttunut. Vaan ihan ei meinannu pojan hommat ottaa tuulta purjeisiin, vaikka taisi se Mercu loppujen lopuksi aikuisen mustan miehen huomionosoituksista nauttia:) Pimu sen sijaan tyytyi taustalta seuraamaan nuorten hömpöttelyjä.
Kaffittelun jälkeen ajettiin pieneen koirapuistoon missä ystävykset sai mennä ja hurveltaa mielinmäärin. Eikä siinä kauaa tarvinnut miettiä kun jo mentiin sata lasissa hippulat vinkuen niin että hiekka pöllysi. Ja meillä kaikilla oli niiiin mukavaa...

Pläkä

Jotta vältyttäisiin pahimman helteen helotukselta lähdettiin aamuvarhaisella parin tunnin lenkille. Vaikka lämmintähän se oli jo siihenkin aikaan, ja parta viilensikin itseään yökasteisessa heinikossa pyörimällä. Hautuumaan metsässä jätkä tuhosi parimetristä kuusenraatoa ja mude nautti hiljaisesta metsämaisemasta. Oli täydellinen pläkä, ja aivan kuin laulussa "metsässä ei liikahda lehtikään...", ei käynyt pieninkään tuulenvire, oli sellainen pysähtynyt hiljainen hetki. Miten hyvälle kesän lämmittämä havumetsä voikin tuoksua :)

Ihanan rentouttavia nämä aikaiset viikonloppuaamut kun on hiljaista ja rauhallista, nytkään ei vastaan tullut kuin yksi koira, tuttu mopsityttö joka innosta puhkuen myös oli menossa hautuumaan metsään juoksemaan kun me oltiin sieltä pois tulossa.

ONNEA!!

9.7.2009 Arttu 4 vuotta

Paljon ONNEA mutsin höpellykselle!

Lepopäivän ratoksi

Vaihtelu virkistää sanotaan joten suunnattiin heti aamusella Keinukallion maisemiin. Siellä on maastoa jos jonkin moista; metsää, suota, peltoa, niittyä, tasamaata, mäkiä... Eikä ole ruuhkaa, ainakaan tohon aikaan ei ollut juuri ketään vielä liikkeellä. Keli oli puolipilvinen ja kävi pieni tuuli eli ei liiaksi hikoiluttanut vaikka vauhtia piisaskin. Viipotettiin pitkin ja poikin mättäältä mättäälle, etsittiin nameja puista, kaivettiin keppejä ojista, ihailtiin peltoaukeaa, kuunneltiin metsän ääniä, viileteltiin heinikossa. Kiivettiinpä myös lumikasan päälle maisemia ihailemaan, Keinukalliossa kun on iso kasa lunta säilöttynä sahanpurujen alle ensi talven latujen tekoa odottamassa.

Vauhtiveikko

Namipuu

Metsästä kuuluu kummiaPellon laitaaKesäinen lumikasaHeinikossa suhisee

Parkkikselle kävellessä alkoi taivas täyttyä mustanpuhuvista pilvistä ja kun suunnattiin kuono kohti kotia alkoikin sataa, eli hyvä oli ajoitus sikäli. Nyt on jätkä raukeana ja vetelee sikeitä.

Lepopäivä jatkukoon...

Aamunavaus

Heräsin 6n jälkeen tiukkaan tuijotukseen: snautseri könötti etutassut sängyn laidalla ja huokaili. Hetken manailin aikaista ajankohtaa mutta sitten aattelin että josko parina iltana dieettiruoan lisukkeena annettu maksalaatikko olis pistäny vatsaa sekaisin. Siispä pikaiselle hätälenkille. Vaan eipä partaa mikään vaivannu, paitsi lenkkeilynkaipuu. Joten mitäpä sitä suotta enää nukkumaan, pikaisen aamukahvin jälkeen suoriuduttiin oitis lenkille. Pitihän sitä ottaa kaikki hyöty irti aikaisen aamun viileästä säästä. Onpa tästä jo jokunen hetki kun ollaan pystytty tekemään kunnon lenkki eli kovaa, kauan ja kauas. Tässä kämpässä se kyllä on ehdottomasti mude jota ekaksi alkaa turhauttaa ellei päästä muutamaan päivään lenkkeilemään, helteessä löntöstely ei oikein sovi meikäläiselle.

Ennen puolta kasia oltiin siis jo vauhdissa ja monot menossa. Varustauduin verkkareilla kun kuuden jälkeen oli aikasen viilee tuuli eikä alkuun ollutkaan hölmömpi idea, mutta alkohan se aurinko pian porottaa ja sillon olis jo sortseillakin pärjänny. Muutettiin suunniteltua reittiä aina pitemmäksi ja pitemmäksi, melkeen 2,5 tuntia siinä sitten lopulta vierähtikin. Kelpo aloitus päivään! Nyt jaksaa taas jatkaa.
Lueskelin tuossa erään helleillan ratoksi vanhaa koirakirjaa, Ulrich Kleverin SUURI KOIRAKIRJA, Käsikirja koiranystäville. Alkuperäinen saksalainen versio on vuodelta 1959 eli viidenkymmenen vuoden takaa, suomalainen painos vuodelta 1965. Hauskaa luettavaa, kyllä on koiranpito ja ohjeet koiranhoitoon vuosikymmenten aikana muuttunut. Mm. vesikuppi kehoitetaan antamaan vain kahdesti päivässä ettei koira joisi ikävystyessään: liikaa juovat koirat tulevat ruumiiltaan veltoiksi!

Nulikkaikäisen koiran kouluttamiseksi esitetään "Seitsemän oppituntia täydellisen koiran kasvattamiseksi": 1. 'istu', 2. 'seuraa', 3. 'tänne', 4. 'ei hyppää päälle', 5. 'maahan', 6. 'irti' ja 7. 'ota'.

Kuvia katsellessa huomaa mihin suuntaan mikäkin rotu on tänä aikana mennyt, eikä välttis parempaan suuntaan.

Snautsereista kertova osuus piti tietty lukea taas moneen kertaan, arvaa vain kuinka usein sen penskana olen lukenut! Osasin varmaan sen aukeaman ulkoa sanasta sanaan. Ja oppikoulun ekalla luokalla käytin tekstiä hyväksi myös esitelmässä joka kertoi meidän Miki-snautserista, koirasta josta tämä snautserihulluus alkoi. 10 vuoden aikana vuoteen 1965 mennessä muuten snautsereita oli rekisteröity kokonaiset 227 kpl eli harvinainen oli rotu tuolloin. Kennellitto alkoi 1954 rekisteröidä koirien jakautumisen eri rotujen kesken.

Myöhemmin laitan blogiin lainausta snautserista kertovasta osasta, mutta nyt aamupalan tekoon ja lauantaina muihin hommin!

Huh hellettä sano partanen

joka on sitä mieltä että kun heinäkuun helteillä ei jaksa lenkkeillä eikä treenailla voipi vaikka ...

... harrastella heinähattuilua,
... nuuskutella metsälammen tuoksuja,

... istuksia kannon nokassa,
... ja päivän päätteeksi viilentyä varjossa.