Tornado(ko?) ja tekemisen meininkiä

Hyi kun on inhottavaa kirjoittaa näillä helteen turvottamilla nakkisormilla, tai melkein hk:n blöö-sellaisethan nää kohta on.... Täytyy oikeen keskittyä ja yrittää osua oikeisiin kirjaimiin, ettei ihan kamalasti tule kirjoitusvihreitä.

Äsken kun oltiin lenkillä (jos sitä laiskaa löntystelyä ja maassa kierimistä nyt voi edes lenkkeilyksi kutsua, no, ulkona hikoilemassa joka tapauksessa), nähtiin tornado, ainakin mä luulen niin... Oltiin just manattu yhden koiratutun kanssa painostavaa ja pysähtynyttä ilmaa, joka oli kirjaimellisesti kuin tyyntä myrskyn edellä. Kun siitä matkaa jatkettiin, tuli yhtäkkiä aivan valtava tuulenpuuska meidän takaa ja tempaisi koivunurvut, siitepölyt, hiekat ja kaiken muun roskan tieltä mukaansa, ja katu oli yhtäkkiä aivan puhdas. Piti ihan pistää silmät kiinni kun tuntui että tunkee silmiin kaikki. Kierre eteni vauhdilla jonkun matkaa, ja seuraavassa tienristeyksessä näkyi selvästi tornadon mallinen härpäkkä kun kaikki tuo pöly ja muu kieppui hurjana pyörteenä tuulen mukana. Aivan kuin mitä TV:ssä näytetään USA:n rannoilta tai jostain niistä ihka oikeista tornadoista. Siinä se pyörre aikansa pyöri ja kieri isona kiehkurana, hävisi, ja sitten tuli taas täysin tyyni. Mahtoikohan se olla tornado? No ehkei sentään, mutta saa kai sitä toivoa edes kerran elämässään näkevänsä oikean tornadon, ja vielä omassa kotikaupungissaan? :=)
Kun talossa on saatu remontin tieltä raivattua urakkaa hankaloittaneet esteet, on töissä päästy vauhdilla eteenpäin ja niitä tehdäänkin nyt urakalla, aikaisesta aamusta hamaan iltaan, jopa viikonloppuisin. Ja mikäs sen mukavampaa, siinähän sitä on silmän ruokaa pihan poikki tepsutellessa; nuoria vähäpukeisia miehiä telineillään pitkin talojen seiniä:) Ihmetellä vaan täytyy noita katolla työpäiväänsä ahertavia uurastajia, kyllä pitää olla hyvä kunto että sitä hommaa jaksaa tehdä. Meitsi kun haukkoo henkeä tällä helteellä vaikken mitään teekään, paitsi talutan nakustereita, niin nuo huhkivat ja rehkivät koko pitkän päivän polttavan auringon alla. Ja rapussa tuoksuu tuore piki:) Hienoa että hommat etenee, ja näköjään vauhdilla, lopultakin. On se vaan kumma että parin ihmisen hölmöydestä (noin kiltisti ilmaistuna) kärsii koko taloyhtiö, urakoitsijat sun muut. No, se siitä, pääasia että hommissa päästään etiäpäin ja remontti saadaan aikataulun mukaan valmiiksi, tämän vuoden puolella, hope so!

Vaikka nämä nausterit ei ole vielä iällä pilattu, niin ajoittain kyllä tuntuu että täällä asustaa pari vanhaa papparaista. Niin ovat molemmat jätkät kaiket illat hiljaa pötköllään, vaihtavat paikkaa ainoastaan vähän viileempää kohtaa lattialta etsiessään, mikä on kyllä aika turhaa:( Arttu tosin intoutui tossa kun kotiin tulin, ennen ulos lähtöä vähän peuhaamaan ja yritti Iivaria mukaansa houkutella, vaan kakaraa ei moinen touhu jaksanut kiinnostaa. Ja ikää siis vasta alta vuoden!Nyt täytyy alkaa kirjuutella omaa osiotani UKU:n lehteen. Eihän se nyt passaa että kun ensin olen painostanut muita lähettämään matskunsa tiettyyn päivämäärään mennessä niin sitten päätoimittajan omien tekeleitten takia lehden ilmestyminen viivästyy! Aika hieno sana muuten tuo ilmestyminen, täytyy oikein sitä makustella, se nyt meidän tapauksessa tarkoittaa ihan vaan wordiin kootun teksti- ja kuva-aineiston sähköpostilla lähetystä jäsenistölle pdf:nä. Ihan tuhti lukupaketti on kyllä taas tiedossa, mulla näyttää onneksi olevan ahkeria aputoimittajia:=)

Täällä ei oltaisi pahoillaan vaikka asteet jokusen tippuisikin, mitä on kyllä Poudat ennustaneetkin, joten katotaan mitä seuraavat päivät tuo tullessaan ja yritetään jaksaa joka tapauksessa ottaa uusia kesäkuvia snautsereista. Rentouttavaa viikonloppua!

Luennolla

Pieneläinhoitaja Laura Eläinklinikka Laumasta oli tänään pitämässä UKUlaisille luennon koiran ensiavusta. Hyvä tilaisuus ja hyödyllistä tietoa tuli paljon. Laura antoi tuhdin tietopaketin mm. ensiavun antamisesta, elvytyksistä, haavojen ja murtumien ja muiden vammojen hoidosta sekä tietysti kesän vaaroista; kyyn ja ampiaisen puremat, lämpöhalvaus...
Ainahan sitä toivoo ettei noita taitoja joutuisi käyttämään kenellekään, koskaan eikä missään, mutta koirien kanssa kun ollaan tekemisissä niin koskaanhan ei tiedä mitä seuraava päivä tuo tullessaan.

Koiria ei kokoustilaan saanut ottaa, pojat siis vahtivat hyvin jäähdytettyä autoa varjoisassa paikassa ja niitä käytiin aika ajoin katsomassa. Kukaan ei olisi halunnut konkreettista näyttöä siitä miten lämpöhalvauksen uhreja elvytetään:( En tosissaan mielelläni niitä ylimääräisiä aikoja autossa pidä kesäaikaan, tai muutenkaan, mutten sitten raskinut kotiakaan jättää pitkän työpäivän yksinolon jälkeen. Eikähän tuo ilta enää kovin helteinen ollutkaan, mukavan viileää jo kun kotiin lähdettiin. Ennen sitä saivat jätkät venytellä ja köllötellä vehreässä ruohossa voikukkien keskellä.
Lenkkeilyt on keskittyny meillä näillä keleillä aikaiseen aamuun ja myöhäiseen iltaan. Tai no, onko ysin jälkeen vielä myöhäinen? En tiedä noin yleisesti, mutta mulle se kyllä on, kun yleensä olen siihen aikaan jo torkkupeiton alla nuokkumassa. Kun vaan saa ittensä hereillä pidettyä niin tosi mukavahan myöhemmin illalla onkin liikkua. Hiljaista ja rauhallista, nojuu, lukuunottamatta lukuisia mopoilijoita ja rullalautailijoita, Artun tosi bestiksiä:(, jotka myös käyttävät hiljentyneitä pyöräteitä hyväkseen. Oikein harmittaa välillä kun ei vaan yksinkertaisesti jaksa enempiä illan viileydessä kuljeksia. Toisaalta, lenkki aina virkistää niin että kotia tullessa olen pirteä kuin peippo ja kukun sitten lähelle puoltayötä pystyssä vaikka alkuillan väsymyksessä vannon TÄNÄÄN meneväni aikaisin nukkumaan. Niin tuntuu käyvän taas tänä iltana, ja auta armias että harmittaa sillon kun herätyskello soi, miksi en voinut mennä aikaisemmin nukkumaan... Tuttua?

Laiskiaiset

Mitäs sitä tällä lämmöllä muuta tekisi kuin leikkisi
laiduntavia lampaita ja köllöttelisi kostealla nurmikolla, varjossa?!Arttu

Iivari

Mätsärihulinaa

Tänään oli UKUn perinteinen kevät Match Show. Ei voi kun sanoa että PJ Pirrelle kiitos hyvistä suhteista yläkertaan, Pirjon tilaus oli mennyt perille ja keli oli jälleen mitä parhain. Aurinko paistoi, helle helli ja niinpä onnistuin erinomaisesti polttamaan käteni ja naamani, lukuunottamatta lippalakin suojaamaa otsaa. Ai aurinkovoide, mitä se on??? Miksiköhän käsivarsia ja poskia kuumottaa?? Tänä vuonna sentään ei jalkoihin jäänyt rajoja kun oli vähän pitemmät housut, viime vuonna mätsärin muistona mulla oli legginsien puna/valko-rajat puolessa pohkeessa tyylikkäästi pitkälle kesään.
Ahkera talkooporukka oli taas uurastanut talvesta lähtien; kerännyt palkintoja, etsinyt tuomareita, leiponut pullia, mokkaruutuja, kinkkupiirakoita sun muuta hyvää buffettiin ja hoitanut sen tuhat muuta hommaa, monenmoista järjesteltäväähän moinen tapahtuma vaatii. Mutta johan tällä porukalla alkaa kokemusta olla ja homma hanskassa joten kaikki taisi taas sujua hyvin alusta loppuun saakka.
Osallistujia oli kuutisenkymmentä, hyviä kisaajia paljon ja arvovaltaisella tuomaristolla (Päivi Vähäkoski kennel BajosLelek, Anita Thelen kennel Primeiro ja Tuija Rantanen kennel Benoran) olikin vaikea tehtävä päättää ensin kunkin luokan parhaat punaisissa ja sinisissä ja vihdoin sitten Best In Show sijoittujat. BIS-tittelin vei tällä kertaa upea suursnautseri, Stablemaster's-kennelin kasvatti, joka kuulema vasta toista kertaa oli kehässä, ikää 1v 9kk. Eipä olisi arvannut, niin oli hieno käytös ja vetävät liikkeet.Arttu ja Iivari majoitettiin päivän ajaksi buffetin naapuriin häkkeihin. Kiitos vaan Realle häkin lainasta! Pojat saivat olla varjossa, mutta ehkä pitkä päivä yhdessä ja samassa häkissä kylki kyljessä olisi saanut tunteet turhaan kuumenemaan joten nyt oli molemmilla ihan oma rauha hoitaa hommiansa. Artulla oli nimittäin kunnia olla kerhon PJ:n nimittämä virallinen "järjestyksenvalvoja" ja Iippa siinä toimi hienosti avustajana ja oppipoikana. Tosin päivän edetessä taisivat enempi häkissä tyytyä vain oleilemaan sen enempiä ympärillä olevasta hälinästä piittaamatta, ainakaan ei siltä suunnalta enempiä komenteluja kuulunut.Kotiin kun pitkän päivän jälkeen päästiin niin pojat köllähti vuorollaan vesikupin ääreen, hmm, ihan kuin ei niille olisi pitkän päivän aikana lainkaan vettä ollut tarjolla...Nyt ovat sikeästi unten mailla molemmat tahoillaan, rankka päivä takana jätkilläkin. Mutta hauskaa oli, paljon nähtiin koiria, tuttuja ja tuntemattomia ja olipa siellä muutama iiihana pentunenkin näytillä, kuten pieni Tyyne-tyttönen :=) Kiitos vain kaikille UKUn talkoolaisille, teitin kanssa on tosi kivaa tehdä hommia kun yhteistyö pelaa ja yhtä hulvattomia taidetaan olla kaikki! Eli ensi vuonna taas uusiksi!!!

No onkos tullut kesä?

Siltähän tuo nyt ainakin vaikuttaa. Täällä makaa kaksi mustaa raatoa, ja yksi vähemmän musta raato istuu tässä koneen ääressä. Ei ole paljon lenkille asiaa nyt päiväsaikaan, äsken kun yritettiin, heitti Iivari itsensä pötkölleen n. 10 minsan kuluttua. Täytyy siis odottaa iltamyöhäistä että vähän viilenee ja lähteä sitten. Olen varmaan ennenkin mainostanut että olen enempi talvi-ihminen. On se onni että nuo nakusterit on siltä(kin) osin samalla aaltopituudella äiteensä kanssa, olishan se nyt kamalaa jos äitee vetelisi tuntitolkulla kahta kuumuudesta nääntynyttä koiraa perässään pitkin ja poikin, tai sitten päinvastoin:)Nuo näyttävät osaavan ottaa rennosti tämän helteenkin, nukkumalla. Mulla se enempi viipottaa lenkkitassut, ja turhauttaa kun on olo että jottain tarttis teherä, vaan kun ei jaksa. Sain sentään päivällä imuroitua, meinas jäädä väliin mutta oli sitä sitten imurin varteen tartuttava, alkoi nimittäin jopa mulle olla liian törkyinen lattia. Villakoirakennelit hyökki jaloille joka nurkasta. Hikinen urakka, vaan tulipas tehtyä, nyt voikin sitten hyvällä omalla tunnolla laiskotella.
Aamulla mentiin jo aikaiseen rantaan nauttimaan aamun viileydestä, mutta eipä tuo viileys kauan kestänyt kun aurinko alkoi porottaa ja tuli melkosen kuuma. Järvi oli aivan peilityyni, ei käynyt pieninkään tuulenvire. Iivari viilensi itseään kahlailemalla mahaa myöten rantavedessä, niin pitkälle kuin remmi antoi periksi. En tiedä josko olisi ihan uimaan asti lähtenyt, en uskaltanut kokeilla, ties vaikka olis lokkeja lähtenyt pyydystämään:(Arttu sen sijaan tyytyi vaan partansa kastelemaan ja muutoin kuivalta maalta ihailemaan kesäistä maisemaa.Pojat on toistaiseksi ainakin näennäisesti hyvin kestänyt remonttihälinän. Tuossa alkuviikosta yhtenä iltana, kun partsin kaiteet oli päivällä otettu pois, ihmetteli yksi naapuri että oliko meidän koirat lainkaan kotona kun ei ne haukkunut ollenkaan. Nojaa, taisi meteli olla silloin sellanen etteivät uskaltaneet edes haukkua. Nyt ei meidän talossa taas sitten mitään muuta tapahdukaan kuin kattoremppaa, ja sieltä ei tunnu tulevan kuin vaimeaa jyminää silloin tällöin, ei mitään sen kamalampaa ääntä onneksi.

Parvekkeilta kaiteet siis poistuivat alkuviikosta, eikä niille nyt ole sitten sen koommin mitään tehty. Joten vähän ihmetyttää miksi ne piti jo nyt poistaa, eikö tämän talon parvekkeet olis voinu antaa olla käytössä vielä toistaiseksi kun työstävät kahden muun talon parvekkeita. Siihen syy on kuulema se että sen vihreän vekottimen josta käsin kaiteet otettiin pois piti olla jo muualla samoissa puuhissa, joten meiltäkin piti kaiteet poistaa että pääsee lähtemään. Hmm, vaan tuossahan se vekotin vieläkin meidän pihassa on. No, ihan hyvin tämä elämä on ilman parvekettakin sujunut, vaikka olisihan se mukava, varsinkin tällä kelillä... Pojatkaan eivät tunnu parveketta kaipaavan, no ne nyt onnekseen eivät elä eilisessä eivätkä huoli huomisesta. Tulisi kyllä vähän enemmän tuuletusta kuin mitä pelkistä ikkunoiden tuuletusräppänöistä kun saisi pitää partsin ovea auki, ja yksi juttu missä sitä kaipaan on että saisi poikien petivaatteet puistella. Nyt yritin hiekkaa ja karvoja imurilla ottaa pois, mutta on se vähä hankalaa ja hidasta ja laiskana en sentäs jaksa niitä alkaa pihalle viemään. En vie muutenkaan mattoja koskaan pihalle, tai siis sitä yhtä joka on eteisessä. Se on nimittäin, kiitos Iivarin, siinä kunnossa ettei sitä kehtaa naapureille näytille viedä:(Iivari on alkanu ronkeloimaan ruokansa kanssa, tuo aikaisempi ahmatti jolla ei kauaa kestäny kippoansa tyhjentää. Nyt sitä ensin nuuskastaan kupin sisältöä, vähän närpitään, steppaillaan siellä sun täällä, vähän närpitään, steppaillaan, käydään juomassa, taas närpitään, käydään urisemassa Artulle, vähän närpitään, steppaillaan. Ja siinä vaiheessa yleensä lähtee sitten kippo pois kun vain temppuilee. Eikä tuo ole siitä juuri opiksi ottanut että jos vehtailee niin ruokaa ei sitten tule kuin seuraavalla kerralla illalla/aamulla. On kokeiltu kuivia nappuloita sellaisenaan, kuivia nappuloita piimän kanssa, turvotettuja nappuloita sellaisenaan, turvotettuja nappuloita piimän kanssa, ihan sama juttu miten aterian herralle tarjoilee. En tiedä, olen miettiny että josko on jotain kukkoilua, varsinkin tuo kun sen pitää käydä välillä Arskalle urisemassa. Ja ihan syyttä suotta, Arttu kun on penskasta jo oppinu että toisen kupille ei mennä ennen ku se on tyhjä joten ei varmasti uhkaa Iipan ruokaa mitenkään. Päinvastoin, Arttu yleensä siinä vaiheessa istuu hellaan nojaten ja päänsä nurkkaan kääntäen ettei vahingossakaan katso pientä temppuilijaa. Välillä olen antanu Iivarille ruoan eteisessä ettei olis edes näköyhteyttä niillä, muttei sekään auta. Kukkoiluako siis on, vai juoksuaikaiset tyttösetkö ne pojan ruokahalua kiusaa, mutta aika rasittavaa, ja alkaahan tuo jo vyötärönympäryksessäkin näkyä kun vajaita annoksia jatkuvasti syö. Tuon pojan ei tarvitsisi vyötärönmitoista olla huolissaan, ainakaan siihen suuntaan että dieetille joutaisi.Huomenna on taas UKUn perinteinen kevätmätsäri. HUHHUH, hikinen päiväpuhde tiedossa. Pirjolla on näköjään tosi suhteet tonne yläkertaan, kun jo talvella tilasi hyvää säätä, ja sitä nyt näyttäs olevan luvassa:=) Pyysin Realta yhden näyttelyhäkin lainaan niin on pojille molemmille omansa. Autoa kun ei siellä saa varjoon ja yhdessä häkissä, vaikka siihen mahtuvatkin, tulee äkkiä turhan kuumat ja läheiset oltavat. Hauska päivähän se on, näkee paljon tuttuja ja tuntemattomia koiraihmisiä. Luulisi että osanottajiakin tulee olemaan ihan kiitettävästi, toivotaan ainakin!

Nyt uusien perunoiden keittoon, tai mitä lienevät epsanjalaisia varhaisperunoita. Eikä ne itse asiassa ole mitenkään enää edes uusia, jo jokunen päivä sitten ne ostin, ja unohdin kaapin perukoille, mutta eiköhän nuo lisukkeiden kanssa syötäväksi kelpaa.

Kesäistä viikonloppua!

Voehan nenä...

Tämmönen hirmunen härveli sitte ilmesty meitin partsin eteen just kun olin kotio ehtiny ja kaffet keitelly.Mikä tietää sitä että parvekeremontti nyt siis on ehtiny meidän taloon ja alkaa parvekekaiteiden poistolla, ja vieläpä meidän linjasta kun tuo härpäkkä tohon valmiiksi jo ajettiin. Illan puhteena siis parvekkeen tyhjennys. Onneksi siellä ei enää paljon tavaraa ole, vanhat matot ehdin jo tätä enteillen lomalla tuhota, kirjaimellisesti. Alkuperäsen aikataulun mukaanhan meidän parvekkeet piti olla vuorossa vasta myöhemmin kesällä, mutta kun kaiteissa todettiin hälyttävää vikaavikaavikaa niin nekin pitää uusia joten hommat sen myötä laajeni.

Lisäksi tänään alkoi kattoremontti meidän talossa ja vielä kun lisäksi yläkerrassa tehdään kylpyhuoneremppaa niin voi vaan kuvitella ettei täällä kovin lokoisaa ole päiviänsä viettää. Täytyy kattoo miten snakusterit jatkossa reagoi, kestävätkö olla kotona vai täytyykö alkaa harkita hoitopaikan hommaamista pojille.

Joten toistaiseksi viimeiset poikain partsikuvat on nyt näpsitty, uusia luvassa sitte uuden ja hienon parvekkeen avajaisista, XX kuukauden päästä...Tänään täyttää Artun ja Ronjan Dark-pentue 3 vuotta - ONNEA siis Osku, Nemo, Paavo, Väiski, Nelli ja Samba!!! Niin ne vuodet vierii ja lapsoset kasvaa ja aikuistuu (??).

Iivari sisaruksineen puolestaan saavuttaa tänään 11 kk iän, eli onnea myös Iiskun sisaruksille! Kuukauden päästä juhlitaankin 1vee synttäreitä:=)
Ja nyt kiiruusti istumaan parvekkeelle ja nauttimaan kun vielä voin, huomenna on jo ovi teljetty lukkoon, NYYH. Parrat siellä kuuluvatkin viimeistä iltaansa vahtia pitävän. Mahtaa se olla niillekin outoa kun eivät pääse ohikulkijoita tsekkaamaan. Ovat tottuneet että heti kun kotia tulen, aukeaa ovi aitiopaikalle. Sopeutumistahan se vaatii kun siihen on tottunut ja se on yksi lisähuone varsinkin lämpimään aikaan. Tässä sen huomaa että sitä osaa kaivata jotain vasta kun sen menettää. No, onneksi tämä on väliaikaista, ja toivoni mukaan mahdollisimman lyhyttä väliaikaista... Mutta nyt siis nauttimaan kevätillan auringon säteistä, partsille:)

Otoksia viikon varrelta

Reipas ja liikunnallinen, tai pitäiskö sanoa ihan urheilullinen viikko takana.

Nautittu vapaasta ajasta, liikkumisen ilosta,
kevääseen heräävästä luonnosta, kierrelty lähimetsiäja metsiä vähän kauempana.

Suontapaistakin turveturvat löysi,ja märkä sammal maistui jamilta.

Työnjako oli selkeä, Arttu kaivoija Iivari nautti kaivauksen tuloksista:)Maisemia ihailtiin
välillä korkealta aidanraostakinja kalliolta.Snautserit, nuo mainiot lenkkikaverit,
vieneet äiteetä siis polulta toiselle, paikasta paikkaan:=)