Aika istahtaa hetkeksi koneen ääreen, höyryävä teemuki vieressäni, vanhemman koirani työntäessä turpaansa syliin ja kuopiessa tassulla reiteen, toisen istuessa huoneen toisella puolella ja tuijottaen kauniilla silmiään vaativasti. Ruokakupit odottaa keittiön pöydällä syöjiänsä, mutta ulkoilun jälkeen ensin ihmisen teetuokio. Sekä siis blogia sen verran että ainakin aamun kuvasatoa saadaan näytille. Ja tätä mieltä Iivari on niistä kuvaussessioista:
Nykysinhän mä en enää istu "koneen ääreen", vaan oikeammin "kone sylissä". Siirryin nimittäin läppäriaikaan parisen viikkoa sitten minäkin. Siinä meni taas yksi mun periaatteista 'minähän en pöytäkoneesta luovu'. Luopunut en ole vieläkään, tuossahan se pönöttää pöydällänsä edelleen, mutta kun vanhahan se on ja kun tuli tämä Windowsin XPn tuen loppuminen, oli harkittava uutta tilalle. Kai tuohonkin olisi uutta saanut päivitettyä, en tiedä, paremmin luulen että ehkei kukaan olisi suostunut. Asia ratkesi sitte sillä että meillä töissä tuli myyntiin käytettyjä läppäreitä joissa Linux kaikkinensa valmiiksi asennettuna ja sellasella mä nyt sitten toimin. Tarviin konetta loppujen lopuksi vähän, joten uskon että tällä mennään taas aika pitkälle. Käytetty on käytetty, mutta hintaa oli niin naurettavan vähän että ei se suuremmin harmita sitten jos häikkää tulee.
Nopeesti sitä tottuu, aluksi -ja juuri sen takia olen pitäny sitkeesti kiinni periaatteestani että pöytäkone sen olla pitää- tietysti näyttö tuntui onnettoman pieneltä vaikkei tämä niitä pienimpiä olekaan, piti opetella toiminnot ilman hiirtä, näppäimistö on pienempi kuin pöytäkoneessa, ja mitähän muuta vielä, mutta tässä yhtenä iltana kun avasin tuon ison koneen hakeakseni joitain kuvia sen syövereistä, niin voi herramunjee että se näyttö tuntui hölmöltä, isolta kolholta. Ja onhan tämä loppujen lopuksi aika mukava sohvatyynyihin nojaten näpytellä. Vielä kun saisin aikaiseksi asentaa modeemin langattoman yhteyden, niin ei olisi (ehkä) paikastakaan kiinni missä päin mökkiä sitä istuu.
Sää on ollut tänään hassu. Aamu oli aurinkoinen joskaan ei, ainakaan varjossa ja pilven sattuessa auringon eteen, kovin lämmin. Vaan se ei meitä haittaa. Tuossa sitten kun valmistelin iltalenkille lähtöä, tuli hirveä raekuuro. Sen lakattua lähdettiin, oltiin ehditty pihalle, kun jyrähti ukkonen, kohta satoi rakeita, sitten vettä, sitten ei mitään, sitten jyrähteli taas. Nyt ollaan tovi oltu kotona ja nyt näyttäsi olevan aivan tyyntä, ei sada mutta pilvessä on taivas. Jotenkinhan tuon nyt osasi aavistaa ettei kevätilma niin nopeasti lämpene kun on koko vuoden ollut vuodenaikaan nähden lämmintä.
Vihreys lisääntyy päivä päivältä. Kovin on hentoista vielä, ja kunnolla vettä kaipaisi luonto. Nämä kuurot mitä parina päivänä on tullut, ei vielä paljon auta. Kunnolla vettä ja sitten aurinkoa ja lämpöä niin johan viheriöisi.
Kauniita pilvimuotoja
Korkeuksiin kurottavat hongat,
yksinkertaisen karu näkymä rauhoittaa minua,
siksi kuljemme tästä usein.
Arttu tuumasi jotta nyt täytyy sampoon
tuoksun päälle saada vähän metsäntuoksua
Kun tarpeeksi on kuljettu ja virtaa saatu purettua, malttavat pojat kannonnokkaan poseeraukseen. Ja kuvaaja kuvasi. Näköjään sellasesta kulmasta että Iivari näyttä mahottoman paljon pienemmältä kuin Arttu, vaikka isompihan tuo on. Näin ne kuvat valehtelee, aina ei kannata uskoa mitä kuva kertoo ;)
Nyt on kello viritetty herättämään arkiaamuun - Iivari on hyvä vekkari mutta kun on kyse töihin ehtimisestä, en ihan luota herran täsmällisyyteen joten annetaan senkin levätä tästä puuhasta, ja yleensähän tuo herää samaan aikaan kuin kello eli radio pärähtää päälle. Näin se loma loppuu, ja arki kutsuu. Hyvä lomahan tämä kaikkinensa on ollut, ja olo on levännyt ja levollinen. Ainakin vielä...
Iloista ja toivottavasti mahdollisimman hyvää ja keväistä viikkoa kaikille kukkakuvien kera, ja on siellä seassa snautserin tassujakin!
Hei kato voikukkia näyttää Artun tassu
Kielotkin alkaneet kasvunsa,
yleensä vasta toukokuun lopulla
