Pöytä on katettu

mutta kenelle ?

mites se menikään että nopeet syö hitaat

tai että viidakon laki jotain...

tuumii Arttu

ja sai sentään jotain lohtupalaa

Helteen helllimä, tai sitten ei ...

Vähän yksioikoisia kuvia ja vain nuoremmasta snakusterista tältä aamulta. Iivarille kun riitti lämpimässä eli melkein helteessä tarpominen ja herra heittäytyi sopivan paikan tullen ruohikolle varjoon makoilemaan, ollen sitä mieltä että tässä olen ja tähän jään.
Ihan ok lenkki saatiin kuitenkin aikaiseksi. Mutta melko löysää oli meno ihmiselläkin. Näköjään olisi pitäny aikaisemmin liikkeelle päästä, mutta kas, minkäs teet kun kuvissa esiintyvä vekkari pölähti herätykseen vasta (?) kun kello oli melkein puoli kahdeksan. Aamuaskareet kun oman aikansa vie, niin johan se oli 9 huitteita kun pitkälle lenkille lähettiin. En ollenkaan taas ollut tajunnut että niinkin lämmintä on jo siihen aikaan. Tuosta paikasta sain snautserit eteenkinpäin kyllä houkuteltua ja pian oltiinkin metsän varjoisilla poluilla. Huomattavasti nousi vauhti jätkillä. No, noin yleensä, mitä vauhdissa hävittiin, sen pojat voitti siinä että saivat kerrankin nuuskutella oman tahtinsa ja tahtonsa mukaan. Ei ollut puhtia niitä eteenpäin komennella. Mikäs siinä oli liinojen jatkeena roikkua, kunhan piti huolen että seisoi mahdollisimman varjossa.

Pilvetön on taivas ja aurinko kääntyy kohta paistamaan parvekkeelle joksikin aikaa täydellä tehollansa, kunnes siirtyy passelisti edessämme varjona olevien puiden taakse. Parvekkeen ovi on auki yötä päivää, ja tällä hetkellä Arttu loikoilee partsin lattialla, välillä nousee laiskasti valvomaan tilannetta alatiellä, ja kun Iivari kuulee Arskan muhahduksen, tulee sille kiire lähteä kattomaan mitä kaveri kertoo ja kuka kulkee heidän tiellänsä. Itse itsensä aktivoivat snautserit :) Illalla mennään varmaan taas autolla passeliin paikkaan ja tehdään vähän tavaroiden keräämistä nurmikolta, ja ruoan piilotusta nurmikolle niinikään kun tuo sää kerran näyttää ja tuntuu siltä ettei rankkaa liikuttamista kannata kokeilla. Kunhan ulkoillaan ja saadaan edes ne pääkopissa oletettavasti majailevat herneet liikkeelle ;)

Rennon ja laiskan kesäsunnuntain viettoa siis nyt jatketaan ja toivotetaan kaikille suvista sunnuntaita ja heleää heinäkuun jatketta!

Tyyni aamu

Heinäkuinen lauantaiaamu.

Paitsi että raskaan ja aivan liian pitkältä tuntuneen viikon jälkeen perjantai-iltana myrskyn lailla myllertänyt ja uupunut ihmismieli oli yön yli nukuttuansa (kukas se sanoikaan että 'nukutaan yön yli'?) ja annettuansa alitajunnan tehdä töitänsä ja esittää mitä ihmeellisimpiä unia, tyyni ja levollinen, mikä taas osoittaa sen ettei koskaan pitäisi antaa väsyneelle mielelle valtaa, niin myös Tuusulanjärven pinta oli rasvatyyni kun aamulla sinne suuntasimme. Tavanomainen yhdistetty snautserien ulkoilutus- ja kauppareissu. Autolla puiston laidalle, ennen ravinnon hankintaa puistossa ja rannalla kiertelyä, kiireetöntä oleilua.

Aivan tyyni ei ollut snautserin poikien mieli kun heti parkkikselle kääntyessämme bongasivat ilokseen minkäs muunkaan kuin mustan snautseritytön kävelevän puistossa. Hoilottelivat siinä suureen ääneen melkoset serenadit (mitä serenadia yleensä kyllä saan kuunnella koko muutaman kilometrin matkan kun keskustan läpi rannan suuntaan ajetaan, ensin alottaa Arttu ja kun Iivari kyllästyy kuuntelemaan, se yhtyy säveliin) auton ikkunasta tuolle neitokaiselle ja kun autosta pääsivät, oli kiire kova päästä työntämään kirsu neitosen tassun jäljille. Kierrosta kun jatkettiin tulikin tämä mustaparta, joka ollaan joskus aikaisemminkin tavattu, ihmisineen vastaan ja pysähdyimme juttelemaan, ihmiset siis, ja jätkät liehittelemään. Jotka yritykset jäivät todellakin yrityksiksi. Tyttö kun ei niille lämmennyt vaan näytteli hampaitaan ärähdysten kera. Mistä taasen nämä sinnikkäät muttei aina niin hyvätapaiset rannan ritarit olleet moksiskaan. Päinvastoin, eihän sitä niin helpolla luovuteta. Lopulta aamuauringon lämpö sai herrat hieman rauhoittumaan ja pistämään pötkölleen nurmelle kovasti läähättäen. Snautseri-ihmisten kanssa on aina mukava jutella. Nopeasti huomaa, vaikkei sen paremmin tunnetakaan, luonteissa samankaltaisuutta (niin ihmisten kuin koirien) ja juttua riittää vaikka kuinka, niin niistä yhteisen kiinnostuksen hyvistä kuin huonommistakin puolista. Todellista vertaistukea;) On varmaan totta muidenkin rotujen kohdalla, mutta jotenkin tuntuu että kaikki joilla snautseri on, ovat henkeen ja vereen snautseri-ihmisiä, ja sitä mieltä että koira on yhtäkuin snautseri. Facebookin snautseriryhmässä joku oivasti kiteyttikin että "Snautseri ei ole koira, se on elämäntapa". Yhdyn tähän täydestä sydämestäni.

Iivarilla on hassu tapa hieroa ja hangata kroppaansa pusikoihin. Tekee sitä huolimatta siitä onko karva pitempää vai vasta trimmattu, silti pohdin että juontaisiko jostain ammoisista ajoista moinen, tapa jolla saivat kyhnyttämällä pusikkoon kypsät karvat irrotettua aikaan jolloin ei trimmaamoja ollut, jonkin sortin "tee se itse trimmausta". Tekeekö muut snautserit tätä? Artulla ja mun edesmenneillä käppänöillä ei tätä tapaa ole. Jätkä on niin huvittavan näköinen kun nojaa pusikkoon, kävelee hoiperrellen eteenpäin kun pusikko antaa myöden, katsoo ihmistä selvä mielihyvän katse silmissään. Tapansa ja huvinsa kullakin.

Asteita ei vielä ollut kuin kuutisentoista mutta kyllähän aurinko alkoi jo poskia ja mustia turkkeja kuumottaa, varjoakin Iippa puskasta haki.

Kuinkahan monta kuvaa suihkulähteestä olen napannut, en tiedä, lukemattomia, niin kuin rantapuistosta yleensäkin. Suihkulähde vain on mun suosikki. Sään mukaan aina hieman erinäköinen, aina kaunis korkealle kohoavine vesipatsaineen. En koskaan kyllästy kuuntelemaan sen tauotonta veden solinaa ja kohinaa, kun vesi ensin voimalla syöksyy järvestä korkeuksiin ja ryöpsähtää sieltä takaisin alaspäin ja ropisten iskeytyy järvenpintaan, tuulisella säällä kastellen ohikulkijan viilentävällä suihkullansa.

Kun aikamme oltiin järvimaisemia ihailtu, kahlattu tassut ja parrat märiksi ja tutkittu rannan uusimmat kuulumiset ja tsekattu sorsatilanne, oli aika suunnata kauppaan. Eikähän kesäinen lauantaiaamun kauppareissu ole mitään ilman pientä herkkuhetkeä puistossa. Siispä suut makiaksi ja jätkille jätskiä. Isäni tapasi aikanaan sanoa ettei se tuohesta ole snautserinkaan suu.

Kuten kuvista näkyy, hyvin maistui - niin hyvää ettei sanotuksi saa!

Auringon paistaessa siniseltä taivaalta toivotamme

kaikille ihanaa viikonloppua ja nautinnollista heinäkuun jatkoa!

Vanhat halikamut

Vielä on Artun moniaita vuosia sitten näyttelystä roppipalkintona kotiin tuoma Maxi-koiruus voimissaan. Tosin kuluneet vuodet on Maxiin, kuten meihin kaikkiin, jälkensä jättäneet. No jaa, ehkä vähän osuutta on kahdella snakusterillakin...

Maxilla on oma paikkansa olohuoneen pyöreän pöydän alla. Yleensä tuon suurikorvaisen ja -kuonoisen pehmolelun iltahalailusta huolehtii Iivari, mutta silloin harvoin kun Artulle iskee iso halipula, saa Iippa katsella vierestä miten seniori ottaa Maxin vahtipaikaltaan viereensä, hellästi ja hiljaisen mötinän säestyksellä nuttuuttaa Maxin korvia ja nenää ja lopulta painaa päänsä Maxin rinnalle syvään huokaisten. Siinä on hyvä levätä iltatouhujen päätteeksi.
Rapsutelkaa toisianne!

In the mode

Itseään kunnioittavat snautserit pitävät itsensä ajantasalla kotikylänsä tapahtumista. Ja kun kyseessä on niinkin tärkeä tapahtuma kuin Puistoblues, niin toki sinne pitää suunnata itseään sivistämään. Niinhän se on että missä tapahtuu, siellä snautserit vai pitäisikö sanoa missä snautserit, siellä tapahtuu...

Avajaisiltana blueskirkon lähettyvillä olivat tunnelmaa aistimassa ja värikästä bluesväkeä seurailemassa. Tarkkana olivat snautserit, ja hyvin asiantuntevan oloisia päiden kääntyessä sinne ja tänne sen mukaan missä tuntui olevan mielenkiintoista seurattavaa.

Blueskadulla vierailujakin tehtiin parina ekana iltana. Leppoisa tunnelma, iloisia ihmisiä, lukuisia ruokakojuja joista kirsuihin kiiri toinen toistaan makoisampia tuoksuja, mutta kun joku oli ollut niin hölmö ja unohtanut kukkaron kotiin, niin snautseriduon oli tyytyminen vain tuoksutteluun. Arki-iltoja kun oli, ei tungosta ollut juuri lainkaan, tosin koirien kanssa oltiinkin vähän laidemmalla eikä ihan tapahtumien polttopisteessä. Paikallista nuorta trubaduuria istuttiin kuuntelemassa Jannen laidalla. Kerrassaan hienoa musiikkia, josta suurin osa hänen omaa tuotantoaan, häntä olisi kuunnellut kauemminkin!

Ja siis kirjaimellisesti istuttiin, Arttu hyppäsi oitis paikalle saapuessamme vähän alta metrin korkuiselle ja reilun metrin leveälle tilanjakajalle, vai mikähän se parkkipaikan ja kävelykadun välinen "aita" oikealta nimitykseltään lie; laatoista rakennettu ja sen päällä istutuksia. Oli mikä oli, niin siihen herra seniori takamuksensa tälläsi, mansikankukkien sekaan ja seuraili tärkeänä ja tyytyväisenä pää ylväästi pystyssä bluussikadun tapahtumia ja vilskettä. Mikä ihmistä riemastuttavinta, kaikki ohikulkeva sai mennä menojaan ilman mitään kommentointia, jopa ne koirat joita siellä aika paljon oli. Harmi että oli juuri tuona iltana kamera kotona eikä jäänyt kuvamuistoa mainiosta bluussikoirasta. Perjantaina sitten jäikin bluussikadulla käynti kun juuri kun oli kohta tarkoitus lähteä, taivas pimeni ja repesi ja ukkonenkin taisi jyrähdellä ja vettä siis tuli taivaan täydeltä ja sen verta kauan ettei sitten kukaan enää märän iltalenkin jälkeen ollut halukas mihkään lähtemään.

Lauantaina pääkonsertin aikaan kiersi sivistyvä partaduo jälleen kaupunkia, auringon paistaessa siniseltä taivaalta. Porukkaa riitti kaupungin keskustaankin, kaikki eivät suinkaan olleet suunanneet Status Quoa ja muita pääesiintyjiä kuuntelemaan Vanhikseen. Nähtiin reittimme varrella lepotauolla ollut hevosvankkurikin joka bluesyleisöä kuljetti. Ja kas, kotoahan tuota ihanuutta saatiin vielä ihailla, parvekkeelta tosin. Oli hepot asiakkaita heittämässä kotiin ja kulkivat edestakaisin tuota alatietä. Pojathan oli todella täpinöissään, hurjaa, ei ole heidän parvekepoliisiuran aikana moista ohikulkijaa tainnut ollakaan. Todellinen harvinaisuus siis ohi meni. Metakka olikin senmukaista, eivätkä snakusterit meinannu nahoissaan pysyä kavioiden kopsetta kuullessaan. Ja kun erittäin hyvin tietävät että parvekkeella ei turhia sovi mölytä, juoksivat edes takaisin, partsilta sisälle, sisältä partsille ja päästelivät ihmeellisiä kurkkuääniä joita ei ehkä voisi tulkita mölinäksi. Eikähän niille voinut kuin nauraa. Mutta hieno oli tuo harvinainen menijä.

Näihin kuviin näihin tunnelmiin päättyy poikien bluussipäivitys, toivotamme kaikille hauskaa viikkoa!

Kesä yllätti, samoin Iivari

Viileän jakson, joka kyllä ei meitä ole haitannu pikemminkin päinvastoin, jälkeen tänä lauantaiaamuna ilmassa on ollut jälleen yllättäen kesän tuntua. Auringon paistetta, pilvipoutaista heleän sinistä taivasta, leppoisaa tuulenvirettä. Auringossa kuuma, varjossa ei niin, ja tuuli vilvoittaa mukavasti joten ei ole turhan tukala. Eilisillan rankkasateen jota ukkonenkin säesti jonkun verran, jäljiltä on raikasta, ja kun aurinkoiselta tieltä sukellettiin metsäpolulle, niin voi että puiden varjossa vasta olikin ihanan vilpoista, polut vielä märkinä ja se tuoksu - kerrassaan huumaava! Onko parempaa tuoksua kuin kesäsateen jälkeisen metsän tuoksu? Joten jos jatkossakaan mittarin lukemat ei nousisi taivaisiin, niin hyvä olisi olla tällaisten talvieläjienkin.

Nyt on pyykit koneessa, partaset syöneet poronkorvansa ja vetävät vilposessa kodissa sikeitä. Kirjuria odottaa imurihommat, lattiat on viikon aikana kerännyt itseensä taas jostakin ihmeestä hiekkaa, pölyä, mustia karvanhaivenia, kävynsuomuja, ja keittiön matto ihmisen kaalisalaatin tuunaamisen jäljiltä kaalia ja omenaa, tomaattia ja kurkkua. Miten vaikeata voikaan olla kaalisalaatin pilkkominen ilman että lattia saa päivän antimista osansa?? Tänään ei edes vihannesjohannes alias Arttu jaksanut olla mukana siinä hommassa. Eikä sekään juuri lattialle pudonneita nouki, eihän toki, suoraan suuhun pitää herra snautserille tomaatin ja kurkun viipaleet ojentaa.
Tästäpä nouseekin kysymys että kukakohan se koirataloudessa enemmän sotkeekaan loppujen lopuksi, ne koirat vai ne kaksijalkaiset???...

Arttu ihmettelee, miksi hänelle nauretaan,

matkalla nurmikentältä kotiin osa

kesäkoristeista oli jo varissut

Ainiin ja se Iivarin yllätys ? : herra vekkari toimi vasta lähempänä puolta yhdeksää. Mikä on kyllä todellinen ihme että niin pitkään tässä kodissa saa nukkua. Kyllä tuo kai muistaakseni kävi vähän örräämässä aiemminkin mutta olen kai saanut sen lannistettua olemalla heräämättä. Kesän viikonloppuina on herätys pärähtynyt yleensä jo viiden jälkeen. Mitenkään autuaaksi en kyllä oloani tuntenut pitkän unen jälkeen, vaikka hyväähän se tietenkin teki, sitä ei käy kieltäminen pitkän ja rankan viikon päätteeksi ja olenkin ollut todella uupunut. Mutta mulla vaan on noin myöhään herätessä olo että siinä meni päivä enkä mittään saanu aikaseksi. Olen tyyppiä että jos jotain pitää tehdä, se pitää tehdä tai ainakin saada alotettua heti aamulla. Niinpä nytkin istun tässä ja kello on yli yksi eikä imuri ole toiminnassa ollut vielä ... Vaan mitäpä tuosta, kun ei aamusta eikä vielä iltapäivästäkään ole ajastettua ohjelmaa ja kauppaankaan ei tarvia mennä. Jotta mikäs tässä on ollessa. Paitsi että nyt on tartuttava toimeen ja Iivarin iloksi otettava se ihana imuri kaapista hommiin. Ja kuuluu pyykkikonekkin omat hommansa lopettaneen.

Tällä kertaa ei ole uusia kuvia, aina ei kesävaatteissa ole ollu tilaa kameraa kulettaa mukanaan. Olen nimittäin niinkuin varmaan monet tietääkin jo, sen verta vanhanaikainen että käytän ihan oikeaa kameraa, digisellaista tosin, ja vaikkei se suuren suuri ole niin ei kaikkiin taskuihin mahu. Käyttääköhän kukaan edes digikameroita enää, taitavat kuvailla kännykän kameroilla. Mulla, edelleen tuohon vanhanaikasuuteeni vedoten, puhelin on sen vuoksi että voin soittaa ja vastaanottaa puheluita, kirjoittaa ja vastaanottaa tekstiviestejä. Eli niin yksinkertainen malli kuin vain mahdollista, en todellakaan halua tai tarivtse mitään älypuhelinta, olen itsekin niin älytön. Kuvia saan kyllä puhelimellani otettua, ja niitä toisille lähetettyä, mutta nettiyhteyttä ei ole eikä edes kaapelia jolla saisin kuvat puhelimesta koneelle ja sieltä nettiin. Joten. Se oikea on digikamera :) Mutta kyllä tässä kuviakin taas jossain vaiheessa saatte.

Kesäistä viikonloppua partapoppoolta!