Perhepotretteja ...

... eli muutama näkymä vielä lauantain treffeiltä, kiitos Seijalle kuvista!

Iivari 13,5 viikkoa

Pentupainia

... ja pentu-unta
Partajengi koolla

Näissä tunnelmissa jäämme odottamaan lomaa :=)

YAP-pentutreffit

... ja meillä kaikilla oli nii-iin mukavaa,
oi jospa oisit saanut olla mukaanaa ...

Tänään vietettiin mukavan lämmintä, ja onneksemme sateetonta, syyskuun alun iltapäivää Iivarin Emma-siskon kotona Vantaalla. Me lähekkäin asuvat pentujen omistajat järjestettiin treffit Nean 'virallista' pentutapaamista odotellessa. Harmi että kauempana asuvat sisarukset eivät päässeet mukaan, eikä myöskään Nea, ehkä toisella kertaa sitten näemme teitäkin?!

Paikalla olivat pennut Emma, Fia ja Iivari sekä aikuiset snautserit Emman 'isosisko' Nelli, Carmen-äiti ja Arttu. Fiahan asuu äitinsä luona Keravalla. Nelli puolestaan on Artun ja Ronjan tytär joten oli sikälikin sukukokous kun tytär ja iskä tapasivat piiitkästä aikaa. Tosi kiva oli Nelliä nähdä, ei ollakaan tapailtu sitten Nellin pentuaikojen :)

Meininki oli melkoista ja vauhti kovaa kun kakarat painelivat pitkin pihaa ja painivat. Vanhemmat parrat ottivat hieman (?) rauhallisemmin. Artun piti tietty testata hurmurintaitojaan, ensin tyttäreensä ja sitten kun Carmen saapui paikalle hieman meitä myöhemmin, niin toki myös Carmeniin joka kyllä tiukasti ilmoitti että soosoo poika, annas olla!

Arttu leikittää tytärtään ...

... ja Carmenia

Nelli oli tosi paljon Artun tyyppinen, kun esim. pojat Osku ja Nemo ovat enemmän perineet Ronja-äiskän kropan. Myös luonteeltaan tuntui olevan isänsä tytär, mitä nyt parin tunnin jälkeen voi sanoa, sellainen rauhallisen oloinen eikä mikään häslä.

Nelli Artuntytär

Pihkura soikoon, aikoo kamera ilmeisesti sanoa työsopparin irti :( Ostin nimittäin matkalla uudet patterit kun niitä huuteli, ja vaihdoin, mutta silti valitti että vaihda paristot eikä suostunut ottamaan kuin kuvan kerrallaan ja taas sammui ihan itseksiään. Eli edessä taitaa olla kameran hankinta, onhan toi muutaman vuoden jo palvellutkin. Sain sentään jokusen kuvan otettua. Seija kuvasi enemmänkin, ja jahka saa nettiongelmansa setvittyä ja kuvat laitettua nettiin niin nekin on katsottavissa. Nimittäin kun pennut oli saaneet pahimman energiansa purettua, malttoivat hetkittäin olla aloillaan, hieman avitettuina, niin että saatiin kait vähän parempiakin kuvia kuin mitä minä vauhdista räpsin. Herkkupaloilla on ihmeellinen voima...

Kiitos Marjo ja perhe että kutsuitte meidät luoksenne, meillä oli tosi hauskaa! Otetaan uusiksi taas pian, onkohan osoite silloin Carmenin ja Fian luona Keravalla? Kuten sanottu, kutsuisin teitit mielihyvin meillekin, mutta kerrostaloasunnossa voisi tehdä tiukkaa moisen partalauman kanssa... Mutta mieluusti toimin kyllä pullakuskina jatkossakin ja kurvaan luoksenne paakarin kautta ;)

Sisko ja sen veli eli Emma (oik.) ja Iivari (vas.)

Partapentupainia

Carmen-äiskä ja penskat

Seija ja parrakkaat ystävät

Pari tuntia vauhdikasta hurvellusta teki tehtävänsä. Iivari alkoi osoittaa sippaamisen merkkejä jo kyläpaikassa, samoin siskokset olivat kaikki aikas väsyneitä ja kävivät ajoittain nurmelle köllilleen, mutta vain hetkeksi, sillä sitten taas joku innostus sai pikkupartaset valtaansa ja niin sitä mentiin yhä uudelleen ja uudelleen peräkanaa ympäriämpäri pihaa :=) Mutta eipä pistänyt Iisku yhtään hanttiin kun aloin keräillä omia poikia kasaan ja ohjasin autoon. Kotimatkan molemmat oli todella hiljaista poikaa. Kotona oli sitten penskan päiväruoan aika, ja sen jälkeen kaatui suoraan petilleen. Otettiinkin kaikki reilun tunnin päikkärit, mutta kun ruokavarastot huusi täydennystä oli pakko kiskoa parrat sijoiltaan että ehditään kauppaan. Kaupan lähistöllä tehtiin pieni pissalenkki ja Iivari varsinkin käveli ihan tönkkötassuilla päivän rasituksista uupuneena. Kun päästiin takas kotiin jatkoi oitis uniaan, eikä tuossa näytä kyllä suurempia elonmerkkejä herrassa olevan :) Eli tämä lauantai-ilta täällä vietetään tosi rauhallisissa merkeissä, mutta ehkä huomenna jaksetaan sitten taas hurveltaa!

Kasvua ja kehitystä

Juuri tokotreeneistä palanneena ja pojat kentällä erinomaisesti väsytettyinä on pitkästä aikaa rauha tehdä päivityksiä. Tokossa meillä menee aina koko ilta kun treenien jälkeen jäädään suustamme kiinni juoruilemaan ja kahvia juomaan kentän laidalle, ja ei se nyt pelkkää juoruilua ole, tuleehan siinä väliin aina aika paljon asiaakin puhuttua :=)
Teen nykyisin silleen että ensin treenaan Artun kanssa sellaset vajaat puoli tuntia ja sitten pääsee Iivari vuorostaan mukaan. Ollaan Iin kanssa oltu ryhmän lähettyvillä ja tehty omia juttuja ja leikitty. Ja treenin jälkeen saa Iisku osan iltaruoastaan ulkosalla, ja vitsi kun maistuukin hyvälle! Ihan ok meni Artun treenit tänään Sarin ohjauksessa, vaikka alkuun meinasikin kääpiöpinskupojalle urista. Jaksoi kuitenkin sitten keskittyä ja tehdä hommia. Sari pistikin meidät malleiksi näyttämään luoksetulon treenausta, eli koira istumaan eteen mahdollisimman lähelle, pari askelta taaksepäin ja koira kutsusta 'tänne'.

Treenin jälkeen Iivari peuhasi Mercun kanssa pitkästä aikaa ja istui välillä päälle, harmi kun kamerasta loppui patterit... Toivottavasti ei saanut Mercun partaa revittyä siihen malliin ettei vaan lauantain näyttelyssä tule tuomiota 'huono parta'... Sorry, Mercu! Sari piti välillä Arttua ja kun jätkä alkoi uhoomaan ohi kulkeneelle koiralle tempaisi Sari remmistä kunnolla. Artun ilme olisi ollut kuvaamisen arvoinen, herra istui penkin vieressä erittäin nolona ja katsoi mudeen että pelasta, auta OI! Sellainen vaikutus Sarilla :=)

Arttu ennen treenejä kentälle tähyämässä:
ja Iivari treenien jälkeen kentän laidalla:
Iivari 13 viikkoa painaa nyt kuutisen kiloa ja korkeutta on noin käppänän verran, tosin korkeudesta suurin osa on jalkaa, jalkaa, jalkaa.

Nyt näkee Iisku jo partsin kaiteen yli, pimeälläkin:
tosin ei ole vielä iso-veljen tapaan kovin vahtihommista kiinnostunut, ennemmin tsiikailee partsin pöydän ääreltä:

Artun pentuajasta on vasta (?) nelisen vuotta mutta en ollut muistanutkaan miten kiva on seurata pienen pennun kehitystä ja kasvua ja miten paljon iloa tuottaa pienetkin asiat kun huomaa että pentu on tajunnut jonkin sanan merkityksen tai oppinut miten jossain tietyssä tilanteessa tulee toimia. Ja tässä iässä niitä juttuja kyllä tuntuu tulevan ihan kiitettävästi. Tuossahan tuo oppii sivussa niin eteisessä odottamiset tassujen pyyhkimistä varten kuin stoppaamiset ennen kadun ylitystä kun vanhempi esimerkillään näyttää mallia (harmi vaan että vanhemman spontaanit esimerkit voi joskus olla vähän huonojakin…). Kyllähän tota oppimista ja edistymistä tulee aikuisen koirankin kanssa, sitä en tarkoita, mutta sitä kait pitää jotenkin itsestään selvänä ’totta kai, sehän on jo tuon ikäinen, täytyyhän sen osata / osata oppia….’. Mutta kyllähän sitä yhtä lailla iloitsee vanhemman edistymisestä, oppimisesta ja onnistumisesta esim. hakutreeneissä ja muualla.

Hetkittäin alkaa jo tuntua siltä että meitin Iiskusta on sittenkin tulossa sisäsiisti. Vielä viime viikolla koin ajottaisia epätoivon hetkiä kun tuntui että se lorottaa ikäisekseenkin ihan hirmuisesti - miten niin pienestä koirasta voi tulla niin paljon pissaa??? Aloin jo epäillä tulehdustakin tai jotain muuta vaivaa, niistähän mulla on kokemusta :( Mutta sitten yhtäkkiä viikonlopun aikana havahduin siihen että voi jee, nythän se on ollut jo niin ja niin kauan ’kuiva’, eikä ole tarvinnut jatkuvasti käyttää tehoyhdistelmää tolu & talouspaperi eikä yhtenään vaihtaa sanomalehtiä. Eli ehkä tässä joskus vielä koittaa aika että saa ylellisesti levittää matot jälleen lattioille! Tai niin, perjantaista asti on olkkarissa ollut pieni pitkulainen matto, ja se on vieläkin puhdas (lätäköistä)!!
Männä viikolla yhtenä aamuna kun taas yritin joutuisasti laittautua uloslähtökuntoon ja pojat aamupeuhasivat tuttuun tapaansa (miksköhän se suurin peuhaamisvimma alkaakin aina silloin kun ollaan ulos lähdössä, ja vieläpä aamulla kun on pikkasen aikataulun kanssa tiukkaa – tai sitten ruvetaan syömään puruluita???!!!) ja kas, yhtäkkiä huomasin että pikkuherra se oli kans Artun seurana koirahuoneen sängyllä. Eli aikansahan Pikku-Ii olikin pomppupallona tapaillut oikeaa tapaa ja riittävää korkeutta millä sängylle yltäisi ja vihdoin oli sen oppinut - ja miten olikin tyytyväisen näköinen pikkuparta uuteen taitoonsa:) Sängyillehän meillä on lupa partojen tulla, sohva on sen sijaan ehdoton NOUNOU. Nukkumaan sängylle Iivari ei vielä ole yrittänytkään, kai kun Arttukin yleensä nukkuu lattialla. Aikaan ennen Iivaria Artulla oli aamusella tapana hypätä sängyn jalkopäähän nukkumaan kun olin noussut ylös. Sohvalle menostakaan ei, ainakaan toistaiseksi, ole Iivarin kanssa tarvinnut käydä suurempia taisteluita, varmaan siihenkin vaikuttaa se kun ei Arttukaan siellä oleile. Muutama niskasta lattialle nakkaisu, ja nyt riittää jo pelkkä komento ’alas’ ja kakru hyppää oitis lattialle. Öisin nukkuu makkarissa eikä mun mielestä ole sohvalle yrittänyt vaikka olisi vapaa pääsy kun valvova silmäkin nukkuu. Päivisinhän ei pojilla olkkariin olekaan asiaa joten silloin on sohva turvassa pikkupojan hyökkäilyiltä.
Arttu on selvästi piristynyt Iivarin tultua. Tai no eihän se mikään vanha ja väsynyt ollut ennenkään mutta eipä se muden kanssa innostunut juurikaan leikkimään iltaisin, eli mitä iltasella kotona oltiin se enimmäkseen vaan makoili tai seurasi partsilta ohikulkuliikennettä. Mitäs sitä nyt mutsin kanssa peuhaamaan… Tässä yhtenä iltana kun oltiin oltu pitkään ulkona ramasi Iivaria niin että pötkähti petilleen. Arttu kävi sitä kuonolla tökkäsemässä, mutta kun huomasi että penska on unten mailla, toi mulle narupatukan ’Äiti leikitsä mun kaa’. No ja piankos sitä oli pikkujätkäkin mukana taas kuvioissa kun me Artun kanssa leikittiin, ja Arttu se oli tyytyväinen kun sai kunnon leikkikaverin muden tilalle. Kuvissa näkyvä pallo jonka Arska sai Pirjolta ja Karitalta kun tulivat ekaa kertaa sitä katsomaan, on muuten nyt tuon käsittelyn jälkeen entinen :(
Pian me pystytään tekemään lenkkiä jo ihan ’normaalisti’, Iivari on hyvää vauhtia oppimassa ettei sentään IHAN kaikkea tarvitse maistaa ja käyttää suun kautta ennen kuin se käskystä on syljettävä pois. Hyvin uskoo jo ’eiota’ ja ’irti’. Kyllä mulla välillä olikin ihan papukaijamainen olo kun en ehtinyt juuri hiljaista hetkeä viettää saatikka maisemia ihailla, vaan nauha piti pitää jatkuvasti pyörimässä ”Iivari EI ota, Iivari IRTI, Arttu EI vedä, Arttu odota, Iivari HYVÄ, Arttu Hienoa, Mennään, Odota, Stop…..” Yhä uudelleen, yhä uudelleen. En tiedä onko olemassa sellasia kuulosuojaimia jotka estäis oman äänen kuulemisen, välillä se alkoi nimittäin kyllästyttää! Eritoten aamuisin jolloin en muutenkaan ole pahemmin juttutuulella. Nykyisin mennään eteenpäin jo aikas reippaasti ja pysähdytään vaan ihmettelemään jotain ihmeellistä hahmoa kuten puskan seasta pilkottavaa postilaatikkoa tai talon pihalla kiven päällä olevaa kukkaruukkua. No kyllä sinne suuhun eksyy vieläkin kaikenlaista. Alkuviikosta kun pimeän aikaan käytiin ’yhdellä pikaisella’ (= n. 100 metrin matkaan kului n. tunti kun nähtiin tuttuja joiden kanssa tietty piti jäädä juoruilemaan) tarjosi yksi koiranomistaja pojillekin namia samalla kun antoi omalleen. Pikku herkkusuu Iivari ei tietenkään kieltäytynyt moisesta, mutta kohteliaana herrana tyhjensi ensin suunsa ja sylkäisi herkun tarjoajan kämmenelle tupakantumpin!
Iivari rrrrakastaa ruokaa, keittiötä ja kaikkea mitä sieltä mahdollisesti saisi! Poika on varmasti ruoka-aikaan kotosalla ja mieluusti jo hyvissä ajoin valmistautuu hengailemalla keittiön kynnyksellä, ettei vaan kukaan unohda... Kun sitten laitan kippoja valmiiksi, ipana tanssii partapolkkaa ja heittää parit voltit kerien kun on vaan niiiin ihanaa kun taas saa syödä. Hyvin jaksaa kuitenkin malttaa mielensä eikä mene härkkimään ensin tarjoiltua Artun annosta vaan siirtyy salamannopeasti omalle ruokapaikalleen ja istuu kiltisti siiheksi kun kuppi on eteensä laitettu. Vaikka Arttu oli pentuna monessa suhteessa todella paljon samanluontoinen kuin Iivari, niin yhtä kiihkeää suhdetta ruokaan ei Artulla ole koskaan ollut. Se on aina ennemminkin syönyt hengenpitimiksi kuin syömisen ilosta, toki kaikki keksit, extrapalkat ja muut namipalat on maittanut erinomaisesti. Eikä Arttu ole koskaan muutenkaan aikaansa keittiössä viettänyt, mutta nyt tietty pitää kun onhan siellä Iivarikin. Ja Iivarihan viihtyy keittiössä erinomaisesti vaikka siellä vain joku tiskaisi, kas koskaanhan ei voi tietää mitä tippuu… Iivarille kaikki muu mitä joskus annan maistipalana on AIVAN MAHTAVAA, varsinkin Artulle toko- ja hakutreeneihin keitetty maksa ja possunsydän!! Mutta toistaiseksi saa kyllä penskalle palkaksi riittää treeneissä ihan oma ruoka turvotettuna, miksi antaa muuta kun sekin toimii, vielä... Iiskusta on pääasia että saa syödä Jotain ja sen eteenhän voi sitten vaikka tehdä pari piruettia!

Eilen haettiin Nealta rekkarit, nyt on sitten Iivari sisaruksineen virallisesti merkitty koiramaailman kirjoihin ja kansiin. Puhuttiin siinä samalla loppuvuoden pentunäyttelyistä joita on Helsingissä marras- ja joulukuun alussa. Katsotaan josko sitä sinne tähdättäisiin niin saataisiin ekat tuomariarviot veijarista. Tuo nyt riippuu ihan Nean kalenterista, hän kun on vastuussa tuosta näytelmäpuolesta.

Lauantaina meillä on pentutreffit Vantaalla Emma-siskon luona, kiitos Marjolle kun suostuit tämän partaisen porukan luoksesi kutsumaan! Harmi vain että kauempana asuvat eivät tähän tapaamiseen ilmeisesti pääse osallistumaan, mutta ehkä myöhemmin sitten nähdään teitäkin! Paikalla pitäisi siis olla Iivarin sekä siskot Emma ja Fia sekä Carmen-äiti ja Emman iso-sisko Nelli (joka on muuten Artun tytär) sekä tietty Arttu, joka ainoona aikuisena miehenä pääsee tyttöseuraan, mahtaa jätkällä olla hauskaa! Yritän ottaa paljon kuvia, josko joku niistä onnistuiskin, pahasti vaan osaan epäillä että tuo porukka on sen verta menevää että näkyy vaan hännänhuiskaus ja parranvilahdus kun sitä taas mennään, kauas pois kameran linssin ulottumattomiin. Mutta toivotaan parasta ja palataan siihen sitten tuonnempana.

Nyt on aika vielä ruokkia pojat ja käyttää iltapissalla, jotta päästään valmistautumaan perjantaipäivään ja sitä myötä viikonloppuun eli ei muuta kuin kauniita unia ja palaamisiin!

Pieni päivitys

Hui kamalaa miten aika menee nopiaan ja päivät kuluu niin haipakkaa kun on paljon tekemistä ettei ole tullu taas ehdittyä koneelle istahtaa ja blogia päivittää.

Nyt on Iivari 12 viikkoa vanha ja tänään oltiinkin ekassa rokotuksessa. Herra oli reipas kuten aina ja käyttäytyi mallikelpoisesti ja kun sai lääkäritädiltä tosi hyvää namia niin ei edes huomannut mitään piikityksiä. Ja vielä kun kaikki rapsuttivat ja paijasivat ja kehuivat niin hommasta jäi pojalle tosi hyvä mieli eikä varmaan seuraavalla kerralla kammoa lekurille menoa :)

Rokotusten jälkeen ajettiin Nean luo, ei ollakaan ehditty nähdä sitten Iivarin luovutuspäivän. Nea totesi että Iivari on aika laihanlainen, mitä olen kyllä vähän epäillyt mutta kun mieluummin pidän koirat hiukka laihemmassa kuin tuhdissa kunnossa niin olen lisännyt ruoka-annosta sillai varovaisesti. Nyt voidaankin sitten huoletta antaa junnun syödä vähän enempi niin saadaan 'lihaa luiden päälle'. Tasan 5,5 kg painoi jätkä kun lekurilla punnittiin. Arttu sen sijaan on päässyt vähän lihomaan ja onkin nyt puolestaan laihiksella, toi dieettiruoka maistuu sille niin hyvin ja suositusannostus oli paljon enempi mitä nyt kuluttaa niin äkkiäkös vyötärönympärys kasvaa.

Nea trimmasi Artun, johan tuo olikin aikas tursakkeen näkönen. Turkki ei ollu vielä kypsä nypittäväksi, se tehdään tossa syyskuussa joskus, mutta muuten kaikki ylimääräinen karva saksittiin ja ajettiin pois. Nyt onkin sitten taas tyylikkään snautserin olemus seniorilla.
Ja kun Iivarilta oli leikattu kynnet (miten voikin noin pienestä jätkästä päästä niin kova ääni, uskomatonta, huutaa heti kun arvaa mitä on tulossa) yritettiin 12-viikkosestakin saada poseerauskuva. Mutta aika yritykseksi jäi, Iivari oli sitä mieltä että tässä nyt ehdi poseeraamaan kun pitää painella pitkin pihaa. Sen pari sekuntia kun oli aloillaan, niin eihän kameranainen ehtiny mitään tehdä. Tällaiseksi jäi tämän illan paras otos, joka sekin tumma ja meinasihan tuo pääkin jäädä pois:Iivari 12 vkoa vapaamuotoisesti:
Ajattelin sitte että riekkukoot jätkät vielä hetken pihalla, niin ei tarvii kamalasti iltalenkkeillä enää ja päästin Arskatinkin vapaaksi. No eipä aikaakaan kun seniori huomasi jotain mielenkiintoisempaa kuin pikkuveikka, vilaus vaan ja niin meni snautseri eka tietä pitkin ja sitten metsään rytinällä. Huusin ja huhuilin, ekaks ei kuulunu mitään, sitten alkoi kova haukkuminen. Ei kun mude täysiä ääntä kohti, ja selvishän se houkutin: naapurin kissa oli Artusta parin metrin päässä kyyryssä ja sähisi lujaa. Kun menin lähemmäksi lähti kissa kotiin päin vauhdilla, parta perässä! Ja korvat ihan off-asennossa. Nea kehotti käynnistämään auton josko sitten iskisi pelko persauksiin että jää kyydistä. Tein työtä käskettyä ja ajoin auton alas tien varteen ja pistin vähän kierroksia. Ja mitä vielä, Arttu tuli tietä pitkin noin puoleen väliin, mutta totesi tyynesti aijjjaa ei se mua tänne kuiteskaan jätä ja painui takas metsään kissan jäljille. Lopulta totesi kissanpyydystämisen mahdottomaksi ja päätti sittenkin lähteä kotiin. Onneksi ei sentään jänistä nähnyt, voi olla että jätkä hilpparoisi pitkin Nummisten metsiä vieläkin... Kiva kun on tollanen omatoiminen snakusteri joka lenkittää ite ittensä :(

Iivarillekin pitkä ilta menoineen oli sen verran rasittava että kun tultiin kotiin lyhyen pissalenkin jälkeen, riitti iltaruoka aktiviteetiksi ja pienen, mutta äänekkään iltapainin jälkeen nyt tuhisevat molemmat syvää unta.

Lauantaina pojat oli ensimmäistä kertaa kimpassa hoidossa kun olin itse Turussa enkä voinut ottaa niitä mukaan. Pimu ja Mercu Pirjon ja Karitan avustuksella pitivät pojista hyvää huolta koko pitkän päivän. Mercukin, joka on tähän asti suhtautunut Iivariin vähän että kääks tollanen pieni turha penska, oli leikkinyt ja touhunnut Iivarin kanssa vaikka ja kuinka, aikataulu oli kai suunnilleen ollut tunti leikkiä, tunti lepoa. Katsotaan saanko jossain vaiheessa Pirjon kuvaamaa videota tänne näytille. Kiitos vaan Halisten ihanalle snautserihoitolalle hellästä hoivasta, kuten sanottu, on se hyvä että on muitakin hulluja lähipiirissä!!

Tässäpä siis viimeisimmät kuulumiset, toisella kertaa lisää paremmalla ajalla, nyt alkaa hiekka hiertää silmiä joten öitä!

11 viikkoa täyteen

IiwariWilliWiikari täyttää ylihuomenna kokonaiset 11 viikkoa, poseerauskuva otettu tänään:
Käytiin illalla kaupungissa hoitamassa asioita (hakemassa mudelle uusi snautseri-lippis!) ja tutustutettiin pienimies samalla keskustan vilinään, siellä kun ei vielä ole ehditty käydäkkään. Vaikkeihän siellä 7n jälkeen illalla enää mikään kova vilinä ollut, mutta vähän toisenlaista menoa kuitenkin kuin täällä syrjäkaduilla. Jätettiin auto Prisman parkkikselle ja käveltiin rantapuistoon, ja sehän se vasta oli jännää, kaikkea uutta näkyi ja tuoksui, ja se lintujen määrä rannassa pisti pikkuparran pään ihan pyörälle. Kamera muistettiin ottaa matkaan, tässä rantaretkeltä parit kuvat.

Oiskos tässä tuleva jälkisnautseri? Tosin ei aja jälkeä vaan on lumoutunut rantapuiston nurmen ihmeellisen ihaniin tuoksuihin, ja mitähän kaikkea sieltä meinasi suuhun eksyäkään...
Kuten tavallista remmit solmussa, mutta vaihteeksi molemmat parrat kerrankin paikoillaan ja kuonot samaan suuntaan, tähtäimessä rantapuiston linnut:
Ipana kasvaa koko ajan huimaa vauhtia, itse sitä vaan ei niin huomaa kun jatkuvasti näkee, paitsi kun kuvia katselee, ja rappusia kantaessa tuntee että hitusen on taas painavampi kainaloinen matkassa. Ylempi kuva otettu viime viikon tiistaina, ja alempi tänään. Onhan tuo vähän saanut viikossa pituutta -tai siis korkeutta- lisää, nyt ylettyy jo etutassut partsin reunalle, eli ei aikaakaan kun pystyy tasavertaisesti isoveikan kanssa vahtimaan maailman menoa kaiteen yli :=)
Lisää päivityksiä myöhemmin, nyt ei enää jaksa kuin toivottaa hyvät yöt ja reippaat viikonjatkot!

Tutustumisia ja muuta partaista touhuilua

Aamu alkoi taas klo 6n aikaan, heräsin kyllä ihan itsekseni, mutta äkkiäkös oli pikkuherra sängyn reunaa vasten pomppimassa että jee, mude herää jo, herää jo! Mitäs siinä sitten, hieno aamu, mitäpäs sitä nukkumiseen tuhlaisi! Niinpä lähettiin aamupissalle, nojoo, pitäis varmaan nukkua vaatteet päällä ja lenkkarit jaloissa että ajoissa ehdittäs, johan penska ehti lehtiä kastella ennenkuin olin ovella menossa. En vieläkään ole oppinu tarpeeks nopeaksi :(

Sitten olikin hyvä hetki pojille ottaa pienet painit. On tosi kiva että peuhaavat ja formuloivat keskenään niin hyvin vaikka kokoero vielä on melkoinen, mutta en vaan sitten tiedä mitä naapurit on mieltä että onko kivaa kun kello 6n jälkeen aamulla ja iltasin 10n jälkeen kuuluu omituista ölinä-murina-mölinää ja penskan kimeää haukahtelua :( Huh, miten ton snautserihurvelluksen saisi vähän Hiljaisemmaksi?? Aikanaan käppänelle hommattu sohva on onneksi joustava joten venyy ja paukkuu vähän isompienkin snakustereiden hurveltaa:
Aamupalan jälkeen lähettiin ulkoilemaan pitemmäksi aikaa, olipa taas ihanan rauhallista, ei juurikaan ketään tullu vastaan. Kamera oli mukana, mutta vaikiaa noista on ulkonakaan yhteiskuvia ottaa, eivät juuri paikallaan pysy, aina on toinen menossa johonkin suuntaan. Ja Iivarista on tullu sellanen linssilude että kun näkee kameran käsissäni tulee heti kuono kiinni linssiin... Jokusen kuvan sentään sain napsattua kun yhdellä ruohokentällä pysähtyivät kuuntelemaan läheisen talon pihalta kuuluvaa haukkua. Iivari ihan jähmettyi kauhusta, häntä alhaalla kuunteli, no olihan siellä hirmunen bichon frisee vai mikä lie pikkarainen pihanvahti vahtivuorossa.

Hei, mihin toi tunneli oikein johtaa ...

Nahkahanska kestää...

Kyllä maistui 1,5 tunnin ulkoilun jälkeen unet meille kaikille! Puolenpäivän aikaan lähettiin sitte kauppareissulle ja tossa meidän parkkiksella tavattiin Kaisa ja Hupu jotka tuli penskaa ihailemaan. Siinä sitten vierähti taas melkein se 1,5 tuntia kauppareissuineen ja pissalenkkeineen Alepan nurkilla, ja jälleen oli unten aika :)

Iltapäivällä lähdettiin sitte Pirjon, Karitan, Pimun ja Mercun luo. Artullehan se on tuttuakin tutumpi paikka, mutta Iivari ei ole vielä visiteerannut siellä, vaikka on Pirjoon ja Karitaan ja käppänätyttöihin muualla jo tutustunutkin. Joudun ensi viikon lauantaina lähtemään päiväreissulle enkä voi ottaa partoja mukaan niin menevät sitten Halisten iloksi siksi aikaa. Ihan hyvin meni, tosin puruluista oli Mercu aika tarkka ja vähän tuppasi Iivarille urisemaan kun Iivari yritti nuorta neitiä leikittää. Pimu sen sijaan rauhallisena vanhana rouvana ei ollu moksiskaan, tuumasi vain -niinkuin Artusta aikanaan- että ai, tollanen höpsö tapaus Outilla tällä kertaa. Mutta Pimu on kärsivällinen ja kesti Iivarin pötkähtämisen viekkuun nukkumaan.

Veljekset kuin ilvekset kyläilemässä

Siinä sitten kahviteltiin, juoruttiin ja pistettiin koiria vuoronperään pöydälle poseeraamaan ja kamerat räpsyi! Arttu sai tällä kertaa olla vain kannustusjoukoissa, käppänöiden trimmauspöytä kun ei ehkä ole ihan hänen kaliiperilleen sopiva. Ja meillä oli hauskaa kun jotta Iivari saataisiin hyvään asentoon ja olemaan terävänä, apuna käytettiin röhkivää possua:=) Tulihan noita kuvia taas otettua, osa onnistui, osa taas ei.... No, harjottelu tekee mestarin joten jatkamme harjoittelua...

Mercun poseeraus pöydällä ...

... ja tuolilla
Iivarin houkuttelijat Pirre ja Possu
... ja possusta huolimatta Iivarin hieman
tönkkö poseeraus

Pimulla ja Merculla on ihana iso lelulaatikko täynnä toinen toistaan söpömpiä leluja, ja Arttu, aikuinen mies, löysikin sieltä lemmikkinsä: pienen kissan joka kun sitä tietyllä tapaa käsitteli, päästi kissan maukumista. Ja sitäkös seniori intoutui heittelemään ja pää kallellaan kuunteli lelukissan ääntelyä, eikä meinannut malttaa kotiin lähteä lainkaan. Innostuu se vähän vanhempikin kun sopiva lelu löytyy!

Kotiin tultua Iivari putosi pedilleen, ja vetelee tossa umpisikeitä unia, Arttukin on uupunut mutta jaksaa sentään partsilla käydä vahtivuoronsa hoitamassa kun jotain ihmeellistä kuuluu tieltä alhaalla. Ja mudella on sitten hetki rauhaisaa aikaa pestä pyykkiä, laitella kuvia ja kirjoitella blogiin kun ei ihan hetkeen tarvii ajatella ulos lähtöä tai muutakaan virkistävää aktivointia parroille! Mutta mikäli snautsereitani yhtään tunnen, niin pian ovat mukana menossa kun tästä nousen ja menen keittiöön tekemään lihamureketta :=)