Yöherätyksia ja muita hämärän hommia

Voi tota piippa-Iippaa. Meidän Mr hormonihiiri. Perjantaita vasten yöllä klo 2n jälkeen havahduin siihen että herra liikehti hermostuneesti, vähän piippasikin. En ensin aikonut reagoida enempiä, aattelin katsoa että josko se vaan olis jostain saanut naapurin juoksuneitosten tuoksua nenäänsä. Mutta kun liikehdintä jatkui levottomona ja kuulin kuinka kävi heiluttamassa remmejä naulakossa, ajattelin että ehkä sittenkin on tosi kyseeessä. Siispä äkkiä vaatetta päälle ja tossut jalkaan ja pihalle. Ja pah! Enempi se, niinkuin Arttukin, mennä viipotti kirsu puskia tuoksutellen.. Teki kyllä isotkin hädät, ei mitään ripulia kuiteskaan, onneksi. Taisi iltalenkillä mennä aika sen mielestä olevinaan tärkeämpiin hommiin ja unohtui sitten ne "tärkeät" asiat toimittaa. No, lauantaiaamuna näytti klo 5ttä kun alkoi sama ruljanssi. Ja vaikka jälleen uskalsin epäillä herran tarkoitusperiä niin olihan se jätkät pihalle vietävä. JOS vaikka olisi se ripuli yllättäny. Ei ollu. Ihan oli sama homma kuin edellisyönä. Menin lankaan. No, oli tuosta aikaiseta pissalenkityksestä se hyvä puoli että kun sitten "oikeasti" heräsin kellon ollessa kahdeksan pintaan, ei ollu kiire ensimmäisenä mennä pihalle. Sain kerrankin rauhassa herätä, tehä aamuhommia, muonittaa koirat ja nauttia aamukahvit ja -puurot ennen kuin lähettiin lenkille.

Eilen oli sentäs vähän kirkkaampi taivas kuin tänä aamuna. Nyt on ilma täysi tihkutöhnöä. Siitä huolimatta tänään, niin kuin eilenkin, suunnattiin reippaan lenkin jälkeen metsään rämpimään. Namien etsiminen mättäältä on poikien mielestä hauskaa ajanvietettä ja sillä aikaa kun nämä möhelsi turpa sammalikossa, sai äitee nautiskella metsän tuoksuista. Metsän rauhasta ei oikeen voi puhua, tie on ihan lähellä, mutta autojen äänen kun sulki korvistaan niin metsä itsessään oli hiljainen. Eikä vettä satanut tänäänkään vaikka lähtiessä vähän ripotti. Sammal ja pusikko oli tietty märkää ja takasin tultiin housut reisiä myöten vettä valuen. Ja tassut ja tossut. Kuvat on eiliseltä. Tänään olisi ollu liian pimeää ottaa kuvia, eikä se eilenkään onnistunu ilman salamaa. Ja mitäpäs noissa muuta näkyy kuin kuonot turpeessa kulkevia koiria. Tällä kertaa ei poseerattu:)
Eilen iltapäivällä kun oltiin haettu Petpostista lisää nameja metsähommiin (sampoota Iivarille oli myös ostoslistassa mutta sopivaa ei tuolla ollu, pitää viikolla ettiä jostain) ajettiin rantaan. Keli oli kivan kuulas ja kuiva, ja ihan reipas lenkki tehtiinkin. Aurinko teki laskuaan ja värjäsi taivaan mielettömän upeilla hehkuvilla väreillä.
Nyt on saatu ruoka muhimaan, kokkikolmosten suosiollisella avustuksella, koirat aloillaan, pyykit koneessa. Yksi viikonloppu taas kääntymässä lopuilleen ja uusi viikko alkamassa. Ilmeisen harmaan taivaan alla, edelleen. Silti, hyvää alkavaa viikkoa!

Iloa viikonloppuun

toivottaa snautseripoppoo lähes unten mailta:)

Kammotus

En ole kammoinen ihminen, en ainakaan sitä myönnä. Mutta nyt täytyy tunnustaa että pimeys välillä pistää pienen kammotuksen tunteen selkäpiihin. Eilenkin kun käveltiin ns. hautausmaan metsän viertä. Tiellä on kyllä jonkun sortin valot, mutta toisella puolella synkkä pimeä metsä. Ja yhtäkkiä tuli tunne että nyt siitä kohtaa on päästävä pois ja äkkiä, vähän valosammalle tien osuudelle. En pelkää että joku hämärähäiskä hyppäisi pusikosta hätyyttelemään, mitäs pelkäämistä mulla on kahden suojelevan (??...) snautserin kanssa. Tulee vaan tunne että se pimeys tunkee sisuksiin ja alkaa ahistaa. Onneksi on teitä missä on enempi valoja, eikä synkkää metsää vierellä. Sen takia ollaan aika paljon kierrelty keskustassa, siellä kun sitä valaistusta on erilailla kun meidän normaaleilla lenkkireiteillä. Tänään ei kuitenkaan sinne asti jaksettu lähteä. Laiskotti. Joten tehtiin vaan vähän lyhkäsempi kierros.
Vaikuttaakohan pimeys koiriinkin samalla tavalla, voikohan niitäkin vaivata jonkin sortin pimeän ahistus, kaamosmasennus? Nimittäin niin rauhallisesti ja kiltisti on viime lenkit molemmat jätkät käyttäytyny, ei ole paljo komennella tarvinnu. Nojuu, tietty tiukat ohitustilanteet sitten asia erikseen. Ne ei aina mene niin mallikkaasti. Vaan eipä paljon ole ollu ohitettaviakaan.
Tänään viimeisessä kaarteessa ennen kotipihaa tuli vastaan poikien erittäin ei-kaverikoira. Tässä yksi kammotuskummastus - miksi ihmeessä ihmiset käyttää flexiä? Varsinkin koiralla joka riehuu ja rähisee eikä kuuntele sitä flexin toista päätä lainkaan. Varsinkaan jos siellä on emäntä puikoissa, niin kuin tänään. No eipä nämäkään jätkät kuuntele kun kierrokset on liikaa päässy nousemaan, ei sen puoleen, eikä siinä tilanteessa paljon kannata suutansa enää avata. Mutta ihan pelleilyksihän se näiden kanssa menisi jos flexiä käyttäisi. Kun toinen tulee räyhäten suoraa kohti flexi pitkällään mamma käsi ojossa niin tulee tunne että jos se flexi nyt siitä pettää... Meidän pojille riitti tämänkertaisen rähinän lopettamiseen kovaa ja korkealta karjastu 'prkl NYT RRRiittää!!!!' ja päästiin sovussa kääntymään kotipihaan. Kun ei mamma saanut koiraa liikkeelle niin jäi koiransa ja flexinsä kanssa tien varteen odottamaan seuraavaa ohitassuttelijaa joka näköjäns sai samanlaiset reuhaamiset osakseen. Mamma yritti hokea (flexi edelleen pitkällä) noh ei saa noh oles nyt kiltisti istu istu istu. Ja arvata saattaa kuunteliko koira?
Nojuu, sehän on tosi helppo ja hyvä toisia arvostella kun niin vietävän hyvin itte tietää miten PITÄISI käyttäytyä, sekä sen koiran että sen omistajan. Saispa vaan omansakin joka kerta tottelemaan niinkuin niiden PITÄISI... Ja itse haluaisi...Toisaalta, onhan se hyvä nähdä ettei aina ne kaikki muutkaan niin mallikelpoisesti käyttäydy;)
Pojat jo söi saamansa puruluut. Osin tosin vain, mutta kun en halua niitä lattialle pyörimään niin hyllytettiin molemmat odottamaan uutta päivää.
Nyt on aika siirtyä soffalle ja tuijotella mitä lie telkkari tarjoaakin. Eikä tarvii kauan tuijotella, taitaa uni kohta korjata suojiinsa.
Hyvät yöt ja pimeydestä huolimatta mahdollisimman valoisaa mieltä!

Kuraus + kuuraus

Jo turhankin tuttu juttu tältä syksyltä. Ensin tassut ja parta kurataan, sitten ne kuurataan. Niin tänäkin iltana. Täytyy kyllä tunnustaa etten joka ikinen ilta tätä ruljanssia läpikäy. Enkä aamuisin. Välillä saa riittää ensin märällä pyyhkeellä putsaus, sen jälkeen karkealla froteepyyhkeellä kuivaus. Toimii riittävästi. Ja olevinaan on helpompaa. Vaikka yhtä kauan aikaa taitaa viedä kuin kunnon suihkutus.
Tuli taas tossa mieleen kun kyykistelin ja taipuilin suihkukopissa että on se sentäs hyvä ettei enää tarvii poikia ammeeseen nostella niinkuin ennenvanhaan. En tiedä miten enää jaksasin nostaa 2 x 20 kg edestakasin. Vaikkei se pesuasento nytkään mikään selkää hellivä ergonominen ole. Sen huomaa jälkikäteen. Ja jo jätkiä pestessä.

Suihkun jälkeen oli pojilla taas tutut tee-se-itse-kuivaus-rituaalit. Ja taas se makkarin sänky oli tähänkin hommaan parempi kuin koirahuoneen:) Arkipesuja en viiti föönillä kuivailla. Näyttelyputsaukset on sitte asia erikseen. Vielä kun jaksaisi karstalla käydä molemmat herrat läpi.

Jännä muuten tuo Iivari, joka herkästi kommentoi rapusta kuuluvia ääniä. Vaan kun juniori on yksin eteisessä omaa pesuvuoroaan odottamassa ja muut suljetun oven takana kylppärissä, ei päästä pienintäkään puhahdusta vaikka rappukäytävästä kuuluu niitä ääniä mille normaalisti haukkuu. Kas kun puuttuu se taustatuki. Edes henkinen sellainen, Arttuhan ei moisiin menoihin yhdy (kuin ehkä nuoremmalleen hiljaisesti hyväksyntänsä antamalla, niin ettei äitee huomaa?).

Ei näytä olevan kuraukseen & kuuraukseen tulossa helpotusta lähipäivinä kun reippaita plussakelejä lupailevat viikonlopulle asti ainakin. HUOH! Enempiä ei tohdi ajatella mutta kyllä tämä ottaa päähän. Sunnuntai kun antoi jo lupauksen talvesta. Oli kuivaa, raikasta, ihanaa. Vaan sinne se hävisi kun viikko alkoi. Nyyh.
Mutta ei auta kuin elää tämäkin kausi läpi, toivossa että kyllä se talvi sieltä vielä tulee. Kai se yksi aaamu yllättää niinkuin lehdet, radio ja tv aina jaksaa muistuttaa. Mä vaan en tajua että mitä yllättävää siinä on jos marraskuun lopulla olisikin pakkasta ja lunta tupruttaisi taivaan täydeltä?? Sitä odotellessa, hyvää viikon jatkoa. Me käymme iltapalan tekoon.

Oi jos koira oisin ...

... päivät yöt lekottelisin ...

Tämä kuva EI ole koirahuoneesta, eihän toki, kas kun
koirahuoneen peti on aivan liian kapea jotta snautserit
mahtuisivat moisesti itteänsä levittelemään ja rentoutumaan ...
Sinne taitaa kyllä joku kohta muuttaa ... :)

Pakkasta, aurinkoa, kuurapartoja

Pakkasmittari (nyt voi pitkästä aikaa sanoa pakkasmittari) näytti aamulla -6 astetta. Taivas kirkkaan sininen ja aurinko paistaa. Pikaisten aamutoimien jälkeen kuonot pihalle ja pitemmän kiepin kautta rantaan. Järvi oli saanut jo tämän kauden ensimmäisen jääriitteen päälleen. Aivan mahtava sää, kaiken sen pimeyden ja harmauden jälkeen. Erittäin piristävää. Parisen tuntia siinä taasen vierähti. Nyt on tankkaus- ja lepotauon vuoro. Eiköhän sitä sitte taas mennä, onhan tästä nautittava niin kauan kuin tätä kestää:)

Liikuntaa ja lepoa

Pitkä, parin tunnin aamulenkki tehty ihan kelpo kelissä. Vähän koleaa on ja harmaus ja hämäryys jatkuu mutta ei sada. Ensin viipotettiin pitkin pyöräteitä tuoksuja nuuskutellen ja niihin vastaillen. Sitten poikettiin metsään. Jos sitä metsäksi voi sanoa. Metsäkaistale joka ei ole suurensuuri mutta paikassa mihin harva näköjään eksyy, ei ollu roskilla eikä kaatopaikkakamoilla pilattu. Poikettiin polulta rämpimään keskelle nuorta koivikkoa ja kuusikkoa. Ihanaa pehmeän upottavaa, ja märkää, sammalta. Välillä pojat saivat tehtäväkseen etsiä nameja maastosta. Ja löytyhän sieltä sammalikosta joku hyvä tuoksu jossa molemmat pyöri. Sitte oliki turkit vihreenkirjavat ja turvat täys havunneulasia. Eikä hajukaan onneksi muuta kuin märän sammalleen. Olipas taas kiva reissu. Nyt tuntuu reisissä upottavassa maastossa tarpominen. Toivottavasti poikien tassuissa myös:) Hyvää tekee kaupunkilaisille.
Nyt pitäsi ruveta kotihommiin, kääks. Mutta aamupuuro ei kauaa nälkää pidä ja ensin on saatava vatsantäytettä ja sitte mietittävä uudemman kerran mitä saisi aikaiseksi. Voisihan sitä vaikka vähän tassujansa lepuutella ensin, houkuttava ajatus... Pääasia että hurtat on aamulenkkinsä saanu ja ovat rauhottuneet aloilleen.Hyvää viikonlopun jatkoa!