sunnuntai 31. tammikuuta 2010

Lumikenttien kutsu

Eipä tarvii lumen puutetta valitella, sitä kun on tullut taivaan täydeltä koko yön eikä loppua näy. Saatiinki oikein kunnolla tarpoa menemään kun eihän täällä vielä ole kävelyteitä ehditty aurata, eikä näköjään kaikkia ajoteitäkään. Onneks ei tarvii heti aamusta autolla mihkään lähteä. Meillä meni tunnin verran lenkkiin mikä normaalisti heitetään n. 40 minsassa kun oli meno hiukkasen hitaampaa. Arttu jo välillä katsoi mua sen näkösesti että vieläkö jatketaan kun yhdestä risteyksestä käännyttiinki kotosuunnasta vielä poispäin. Pojilla ei ymmärrettävästi ollu kauheen mukava kävellä kun varpaan välit, anturoiden välit, turpavärkki ja kaikki muutkin paikat oli täynnä lunta. Asteita on vaan muutama pakkasta joten lumikin on sitte vähän märempää ja tarttuu erinomaisen hyvin karvoihin kiinni. Ja vaikka mullaki on kengissä sentäs jonkun verran vartta niin paikoin oli lunta niin paljon että varresta sisäänhän sitä meni. Reippaasti kuiteski se tunti taivallettiin, eipä tullut kuin muutama koirakko reitillä vastaan.

Kotona saikin sitte jonkun verran tehä kamman kanssa töitä että saatiin lumet tassuista. Iivari tekee innolla aina oman osansa, syö lunta omista ja Artun tassuista ja lattialta sen minkä ehtii. Ja aikamoinen jäämies se muutenkin on, sitä ei haitannut noi kovemmatkaan pakkaset mitä vielä alkuviikosta oli. Pyöri ja hyppi hangessa ja mennessään nappasi jääpalloja suuhunsa sulamaan:)
Huomenna jätkillä onkin erilainen maanantai kun ajan töihin mennessä Nummisten kautta ja vien ne hoitoon Nean ja muiden iloksi (?). Meitin olis kyllä muutenkin ollu jo aika mennä näyttäytymään ja kuontaloiden siistimiseen, mutta huomenna pitää koirat saada pois kotoa niin menee se siinä samalla sitten. Meillä nimittäin taloyhtiössä alkoi suuri julkisivuremontti niin siihen liittyen huomenna sarjoitetaan lukot uusiksi ja asennetaan makkareihin raitisilmasuodattimet (tai jotain sensuuntaista..). Viime viikolla jo putsattiin ilmastointikanavia ja sillon järjestin niin että sovin mihin aikaan tulevat ja tulin töistä aikasemmin kotiin. Mutta huomista kuulemma olis ollu vaikea sopia että mihin aikaan tulevat niin on parempi ja turvallisempi viedä pojat hoitoon. Iivari nyt heiluttaa häntää kaikille joten siitä tuskin olisi haittaa, mutten tiedä yhtään miten Arttu suhtautuisi jos vieraita ihmisiä tulis niin etten ole kotona. En kovin usko että mitään tekis, mutta toisaalta, mistäs sen koskaan tietää mikä kodinpuolustaja se on siinä tilanteessa. Ja sitten kun ei tiedä niistä ihmisistäkään että miten suhtautuvat koiriin niin johan nausterin kokoisetkin voi toisia pelottaa. Toinen juttu siinä on kans se että kun remonttimiehet (tai -tädit niinkun viime viikolla) kulkee ympäri kämppää niin muistavatko varmasti laittaa ovet kiinni niin että pojat jäävät omaan tilaansa. Tällä hetkellä kun en ole suunnitellut mitään suurempaa remppaa tai edes stailausta... Joten parempi kun ovat pois kotoa ja onneksi Nealle sopi ne huomenna ottaa, kiva juttu! Saapi sitten samalla trimmailla niitä. Ja minä saan hakea trimmatut ja tod.näk. väsyneet pojat kotiin :=)

Aika kamala homma toi remontti kaiken kaikkiaan, varsinkin kun meidän talo rempataan HEINÄkuusta alkaen, joten voipi tulla tuskanen kesä! Kolme kuukautta ollaan hupussa eikä mitään räppänöitä saa aukastua eikä partsillekaan pääse, KRÄÄKS! Meteli myös tulee oleen melkonen kun porailevat uusia elementtejä seiniin, saas nähä miten pojat reagoi. Jos alkaa sekoamisen merkkejä näkymään niin täytynee kehitellä jotain hoitoonvientiä sillonkin. Mutta alkuun ajattelin yrittää että olisivat kotona ja katotaan sitte miltä näyttää ja miten kauan se itse poraaminen kestää. Eli melkein toivon että olis jo loka-marraskuu ja toi suururakka ohi..

Iivarin oma remontti on ollut vähän suvantovaiheessa, mitä nyt käytävämatto sai viime viikolla uusia tuuletusreikiä ja hapsuja reunoihinsa:) Mitenkähän tuonkin sitte opettas ettei mattoja syödä, tai ettei niihin edes työstetä reikiä kun ei se tee mitään sillon kun olen kotona, hmh... Uusien mattojen hankkimista ei ainakaan toistaiseksi kannata edes harkita, täytyypi odottaa että menee toi viikarivaihe ohi.

HUPS, huomenna alkaakin jo helmikuu, mitenkäs toi tammikuu sujahti ohi ihan huomaamatta vaikka onkin pitkä kuukausi. Kiva kun alkaa aamusta ja iltapuolestakin olla yhä myöhemmin ja myöhemmin pientä valonkajoa.
Hyvää ja lumista helmikuuta!

Ei kommentteja: