Viimeistä viedään

Eli elokuun loppua elellään, ja kohta alkaa lomakuu, jippii!! Eikä kyllä yhtään liian aikaisin, on stressitaso jo melkonen... vaan eiköhän tässä nämä muutamat päivät vielä jaksa paarustaa. Eipä tarvii poikienkaan enää päiviään viettää remonttihässäkässä, se se vasta on iso helpotus! Onnellisempi olenkin poikien kuin omasta puolestani loman alkamisesta:) Hienostihan nuo mainiot jätkät ovat pitkän rempparupeaman kestäneet eivätkä tunnu sen takia hermojansa menettäneen. Onneksi koirat elää tässä hetkessä eivätkä osaa ressata tulevaa.Kävin tänään postista hakemassa netistä tilatut 9 m vaijerit pojille mökkipihalle. Niissä onkin sen kokoset lukot ettei ihan hevillä pitäisi pettää. Ja noi on helppo siirtää paikasta toiseen kun ne vaan napsastaan kiinni vaikka puun tai kuistilautojen ympäri.

Samalla kun kerta kaupunkiin ajettiin, mentiin viettämään aikaa rantapuistoon missä ei olla kuukausiin käytykään. Olipa mielettömän kiva sää, aurinko paistoi ja järvi oli tyyni, todella kaunis alkusyksyn ilta. Hitaasti käppäiltiin rantsua pitkin ja pojat sai nuuskuttaa järvenrannan tuoksuja. Ja välillähän piti pistää painiksi, kovan älämölön kera tietty.

Lauantaiaamuna kun äitee oli toennut aikaisesta herätyksestä ja päästiin poikien kanssa tienpäälle niin kierrettiinkin kokonaista 2,5 tuntia. Poikettiin milloin metsäpolulle, milloin pellolle tai niitylle. Erään niityn poikki kävely muuttuikin sitten yhtäkkiä naustereiden myyränpyydystysretkeksi. Saalista nolla, mutta ainakaan tyylistä ei voi poikia moittia (tuo heinikkosukeltaja on Iippa):
Jos ei tolla antaumuksellla saalista pian ala tulla niin jo on ihme! Ikiaikaiset vaistot selvästi tallella näillä snautsereilla, katotaan miten mökkimyyrien käy:=)

Mites nyt tuntuu että kirjotus ja ajatus on ihan tökstöks joten taitaa olla paras lopettaa tähän. Illan lopuksi vielä Iivarin rantaposeeraus, jätkä melkein 1v 3kk.