Leppoisa laiskalauantai

Voihan laiskotus! - Tänään olen saanut taas huomata että arkirutiineihin on loman jälkeen pudottu. Olo on työviikon jälkeen tosi vetämätön ja koko päivä menny puolihorroksessa hortoillen. Väsymyksestä huolimatta en malttanu päikkäreitä vetää. Aikani soffalla pötkötin, sitten suunnattiin poikien kanssa jälleen lenkille, eihän sellasta auringonpaistetta sovi hukata sisätiloissa loikoilemalla. Samalla käytiin kaupassa ja pienen välipalan jälkeen sitte otin itteäni niskasta kiinni ja tein pikasen imuroinnin ja lattioiden moppauksen. Ja nyt on hyvä olo kun tuli edes jotain tehtyä, ei tämä päivä ihan hukkaan mennykkään:)

Aikaisemmin sovin kaikki menotkin mahdollisuuksien mukaan mieluummin lauantaille kuin sunnuntaille. En enää, ellei ole ihan pakko. Koko viikon kun pitää elää kellon mukaan, niin lauantaina todentotta toivoo vapautta siitä orjuudesta. Ja jos lauantai onkin mennyt ihan horroksessa, niin sunnuntaina on sitten jo ihan eri fiilis ja jaksaa eri lailla. Paras tämmösinä päivinä on kun saa tehdä sitä mitä huvittaa, siihen aikaan kuin huvittaa.

Niinpä tämäkin päivä alkoi pitkällä lenkillä ja päivällä sitten toinen samanmoinen. Nautin siitä kun saa vain kuleksia ympäriinsä päämäärättömästi, ja antaa poikien nuuskutella polunvarsia, ja syödä pupunpapanoita. Niistä on nimittäin yhtäkkiä tullut molempien suurensuurta herkkua ja missä vaan pupunpapanat tuoksuu, sinne on päästävä!
Kamera muistu ottaa taskuun mukaan ja saatiin ekat lumikuvat. Nojuu, eihän noi nyt mitään korkeita nietoksia ole, mutta valkoista maassa kuitenkin. Välillä tuntui että sitä alkaa tulla lisää, mutta kovin oli lyhkäsiä kuuroja, loppuivat ennenkuin ehti kunnolla alkaa, harmi!
Pieniä iloja - Pienestä se on pikkunen snautserinpoika iloinen. Siivosin yhtenä iltana männä viikolla eteisen kaappia ja etsin kylmeneviä ilmoja varten valmiiksi myssyjä, lapasia, liinoja ja muuta lämmintä päälle pantavaa. Löytyipä hyllyltä risa paripuoli hanska jonka luovutin ipanan leikkeihin. Olipa mieluinen hanska, voi sitä riemua ja onnea! Iivari hyppi-pomppi-loikki ympäriinsä uusi ihana aarre suussaan, heitteli sitä sinne tänne, syöksähteli perään, aina vaan uudelleen ja uudelleen. Ei meinannut malttaa uloskaan lähteä ilman hanskaansa. Silloin kun Arttua sattuu lapsettamaan, pojat yhdessä leikkivät ”sidostehanska kestää”. Ensin toinen edellä toista perässään vetäen toiseen suuntaan ja sitten toisinpäin vastakkaiseen suuntaan, molemmat hanskasta kiinnipitäen ja hurjasti uristen. Ei tarvitse kaupasta pehmoleluja ostaa. Iivarihan penskana hajotti kaikki Artun pehmolelut, joita Arttu hellästi oli vaalinut ja vain suussaan vähäsen nusuttanut. Iipan käsittelyssä joka ikinen niistä sai kokea tylyn kohtalon, pikaisen suolistuksen, ja vähitellen niitä sitten roskiin heittelin kun oli enää kuoret jäljellä. Eli meillä ei ole yhtäkään pehmolelua enää. Mutta hyllyn pohjilta kyllä löytyy aarteita naustereiden leikkeihin vielä pitkäksi aikaa. Ja lisää tulee ajan kanssa.
Pienestä se äiteekin iloitsee. Nyt on mennyt kokonainen viikko ja eteisen uudet matot ovat saaneet olla rauhassa :) Niin, paitsi että alkuviikosta yhtenä päivänä oli jonkun rottalaisen (jonka nimen epäilen olevan Iivari) terävät hampaat osuneet kynnysmaton kulmaan. Onneksi vain kynnysmaton, onneksi vain kulmaan, ja onneksi vain pikkiriikkisen. Ei muuta kuin tekemään tiukka etikka-chilipippuriseos ja sitä sivelemään mattojen reunoihin. Pojat tuli, kuten aina, kiinnostuneena katsomaan että äitee mitä sä teet kun kyykin pitkin eteistä. Halusivatpa haistella seosta, Iivari jopa nuolaista rättiä. Hmm, liekö se sitten riittänyt, ilme oli sennäköinen ettei se niin namia ollutkaan. Eteisessä haisi monta päivää etikka-chilille, mutta eipä ole sen koommin jälkiä hampailuista matoissa näkynyt. Joskos nyt nuoripartakin yhdistäisi että eteisen matto = erittäin paha maku suussa. Toivoa sopii.

Huomenna lähdetään aamusta ajelemaan Espooseen mun kummitädin ruokapatojen ääreen. Siinä on sellainen kyläpaikka että koirille on aina tarjolla ihan yhtä hyvät herkut, ellei paremmat, kuin ihmisille. Joten takasin tullaan mahat pömpällään:)

Vielä olis tälle illalle yksi inhampi tehtävä, nimittäin housujen lahkeiden ompelu:) Voi yäks, yksi homma lukuisten joukossa mistä en tykkää, ei meinaa nimittäin neula pysyä näissä näpeissä. Vaan ei auta, jos niitä meinaa vielä päällänsä pitää. Mutta ensin Hilun ja koirien kanssa iltalenkille. Hyvää viikonlopun jatkoa!