Kuten uumoilin, oli lenkkeily aikamoista tarpomista. Paikoin oli tiet aurattu, mutta lunta jo sen jälkeen tullut niin paljon ettei voi puhua auratulla tiellä kulkemisesta. Näin paljon meillä on lunta nyt:
Kovasti hommia sai jätkätkin tassuillaan tehdä etiäpäin päästäkseen, ja siihen kun lisätään vielä hangessa hyppelyt niin tunnin lenkki näyttäs vieneen pahimmat energiat.Kotia tultua pistettiin juurespata uuniin, kokkikolmoset tietysti assistentteina. Porkkanaa saivat palkaksi. Tosin Iivari ei paljon porkkanan päälle ymmärrä, ottaa kyllä palasen ja vähän sitä nakerteleekin, matolle. Mutta ottaa täytyy jos annetaan ja niinpä Iivari katsoi parhaaksi panna maate, porkkananpala leuan alla. Kaverille ei anneta:) Nyt ruokaa odotellessa vielä lyhyt katsaus kuvineen viikonlopulta. Joka taas, vaikka päivän normaalia pitempi olikin, tuntuu jonnekin hujahtaneen ihan yks kaks yllättäen.
Eilisellä Haarajoen lenkillä aamuauringon kajo valaisi tienoota upeasti. Iivari pysähtyi tarkkailemaan moottoritien hiljaista liikennettä.
Välillä intouduttiin puutöitä harrastamaan.
Lauantaina UKUn pikkujouluihin oli hieno talvinen keli houkutellut koiruuksia runsain määrin. Nautiskeltiin kinkkupiirakkaa ja pipareita kera glögin ja seurusteltiin. Iivarin mieleen pippaloista taisi parhaiten jäädä Sarin 7 kk ikäinen käppänäneito Nala, jota herra kovasti koitti liehitellä.Pojat juhlatamaneisiinsa sonnustautuneina
Iivari Nalaa liehittelemässä
Hyvin onnistui lumileikit toppavaatteet päälläkin
Lahjat avattiin heti kotiin tultua. Miten olivatkaan lahjojen antajat arvanneet mistä nämä snautserit pitää ja paljon tuli taas nameja ja raksuja:) Poikien mielestä vaan oli ihan epistä ettei kaikkea saanut heti herkutella vaan äitee tylsänä pisti maistiaisten jälkeen herkut hyllylle.
Nyt näyttäis lumen tulo ainakin enimmäkseen lakanneen joten eiköhän tässä tassut pistetä kohta taas kohti lenkkipolkuja, ja täytyisi kai käydä autokin kaivamassa lumikinoksen alta esiin. Mutta ensin syömään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti