Pakkasmaisemaa valaisee upea täysikuu. Hieno olisi myös tähtitaivas, jos vain kaupungin valoilta sen kunnolla näkisi. Maalle pitäisi päästä sitä ihailemaan.
Tulin tänään normaalia aikaisemmin töistä kotiin ja päästiin ulkoilemaan valoisan aikaan. Läntisellä taivaanrannalla aurinko alkoi laskeutua mailleen samaan aikaan kun vastakkaisella ilmansuunnalla kuu nousi. Hienon näköistä. Voisin tuijottaa kuuta loputtomiin, siinä on jotain kiehtovaa ja mystisen kaunista, erilailla kuin auringossa. Sitä paitsi eihän aurinkoa voi tuijottaa. Mutta ihanahan se on tuo jo helmikuussa lämmittävä aurinkokin, paitsi jos joudut ajamaan suoraan sitä kohti. Niinkuin minä kun töistä lähden on ekat parisen kilmetriä lähes tuskien taivalta. Matalalta paistava aurinko meinaa sokaista täysin ja vaikka on aurinkolasit silmillä ja häikäisysuoja (vai mikä sen lipan nimi on) alhaalla saa olla tosi tarkkana että näkisi mitä tiellä edessä päin tapahtuu, tai että erottaisi edes liikennevalon värit. No, pianhan tuo paistaa jo korkeammalta eikä häikäise noin pahasti.
Äsken vilkuilin ja toisella korvalla kuuntelin Idolsia. Jos ei ole muuta tähteellistä tekemistä niin helppoa katsottavaa. Paitsi se ajoittainen myötähäpeä. Itsellä kun on surkea, siis Surkea, lauluääni jonka myös tiedostan, niin pistää välillä ihmetyttämään joidenkin itsekritiikki, tai paremminkin sen puute... Mutta paljon oli erinomaisen taitavia laulajia, eiköhän kansa uuden idolinsa noista löydä.
Samalla hieroin poikia. Arttu makasi pitkin pituuttaan kyljellään ja nukahti siihen, tassujansa mun jalkoja vasten painaen. Monesti hierotaan niin että Arska istuu mun jalkojen välissä selin muhun kun olen hajareisin lattialla. Siinä on helppo niskaa ja selkää ja kylkiä hieroa. Selvästi nauttii hommasta. Iivari ei vielä ole tämän jutun juonta täysin hoksannut, sille kun hereillä ollessa on paikallaan olo vähän vaikeeta välillä, mutta vanhemmiten sekin nyt jo malttaa rauhoittua eikä ole heti pois lähdössä, jotain touhuamaan. Aikansa pötkötti ja painoi pään polvelle, ja kun lopetettiin, pitikin jo hakea vanha tossunreuhka eteisestä. Sitä hetken nutuutti ennen kuin nukahti. Nyt nukkuvat molemmat kerällä peräkkäin, aivan vierekkäin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti