keskiviikko 22. kesäkuuta 2011

Hajatelmia juhannuksen alla

Autossa työmatkalla on hyvää aikaa rauhassa mietiskellä ja pohdiskella omiansa. Voi antaa ajatusten virrata kun ei ole kukaan huomiota hakemassa.
Sillon saatan muun ohella suunnitella suuria ja pohtia askareita illaksi mitä teen jahka kotiin pääsen, koirien huollon ohella siis. Kuten vaikkapa blogin kirjoittamista. Hyvähän se on aina ainakin suunnitella. Se on se toteutus mikä ontuu. Tuppaa yleensä jäämään siihen ”hyvin suunniteltu on puoliksi tehty” puolitievaiheeseen nää hommat…
Koska kun illalla viimein olisi aikaa istahtaa koneelle ainakin sen puolesta että koirat on pissatettu, ruokittu, lenkitetty ja muutoinkin suht hoidettu, ei ajatus enää juoksekaan. Yleensä ei huvita konetta edes avata. Kummasti kaikki energiat mitä luulee omaavansa, katoaa kuin tuhka tuuleen kun päivä alkaa olla pulkassa.

Tässä nyt kuitenkin vähän hurveloitten kuulumisia.
Tänään kentällä Iivari tarjosi FI CH tittelin kunniaksi mansikkakääretorttua & suklaapipareita ihmisille ja raksuja & keksejä koirille. Eli pienimuotoiset juhlat pidettiin treenien ohessa (= ennen, välissä ja lopuksi), niin kuin aina kun joku koiristamme on menestynyt, ja onneksi tasaisin väliajoin menestystä tulee, joten aina on syytä juhlaan:) Ja taisinpas minä mennä lupaamaan että jos Ranskasta Iippa menestystä tuliaisina tuo, niin sitten tarjotaankin ihan KAKKUA, mansikka sellaista. Joudunkohan leipomishommiin…? Sen näkee parin viikon päästä.
Rallytoko menikin sitten äiteen suureksi yllätykseksi ihan kohtalaisesti, varsinkin Artulta. Tänään oli taas tekemisen makua tassuissa ja kun oli aika vähän koiria kentällä niin ei ollu tarvetta huudella naapuriinkaan. Kahdesti mentiin rata Arskan kanssa, sitten autossa yli-innokkaana vartonnut Iippa pääsi vuoroon. Noh, sen kanssa meni enempi läpijuoksuksi, mutta parannusta edelliseen kertaan sentään oli roppakaupalla, noin Iivarin asteikolla. Ei ollut pelkkää riekkumista ja pomppimista ja kentän laidoille tuijottelua. Kontaktiakin löytyi, ja sivulla istuminen sujui mallikkaasti, samoin seuraaminen, hetkittäin. Ja mitäpäs siitä jos ei ihan oikeaoppisesti pujotteluja sun muita tehty, taisin minäkin mennä taas sekasin suunnista. Pääasia että meillä oli hauskaa! Sitäpaitsi näyttäs illan touhut tehonneen, heti kun olivat äiteen syömiset vahtineet meni molemmat makoilemaan. Rauhallinen tuhina kuuluu.
Mulla vaan meinasi sattua pieni haveri. Otin Arttua autosta pois ja tönäsin polveni täysillä auton vetokoukkuun. Rusahdus vain kuului ja sattui niin penteleesti että alko oksettaa. Hetki piti olla kyykyssä. Luulin jo polven ihan rikki räsähtäneen muttei onneksi sentään. Arka se on ja pieni mustelma muistona muttei kai sitte sen pahempaa. Harrastukset on vaarallisia:(

Vielä lyhkösesti meidän lauantaisesta sertinhakumatkasta josta taisin lupailla juttua.
Olipas vähän erilainen sää kuin edellisenä lauantaina erkkarissa, mutta yhtä hullun koiraihmisen hommaa se silti oli;)
Taivas pilvinen, asteet taisi olla jossain 15 paikkeilla, tuuli, välillä satoi, välillä ei (onneksi Iivarin kehän aikaan EI, joten oli kuratassuja lukuun ottamatta suht kuiva koira kehässä). Rusketusraitoja ei tästä näyttelystä tullut, kuraraitoja housuihin sitäkin enemmän. Kenttä nimittäin oli KURAINEN, siis tooosi kurainen. Arttu oli reissussa mukana mutta kun näin kentän niin todettiin Nean kanssa että turha sitä ja sen häkkiä on sinne kuraan ottaa kahlaamaan ja likaantumaan. Niinpä Nea haki Iivarin häkkeinensä autojen purkupaikalta ja minä lähdin toivottomalta tuntuneeseen parkkipaikan metsästykseen. Mikä ei sitten niin toivotonta ollutkaan, sain paikan melkein näyttelypaikan vierestä. Kun olin jalotellut ja juottanut Artun ja oltiin popsittu evässämpylät, jätin sen autoon odottamaan, ulvovana (ei olisi mistään hinnasta halunnut missata Iipan valioitumiskehää…). Herralle ei kyllä tullut edes pitkä istunto, oltiin sen verran myöhään liikkeellä, jo puolen tunnin päästä oltiin takas autolla.
Kerrankin näyttely ettei menny turhia aikoja odotteluun. Kehä alkoi ajallaan, tai taisi itse asiassa alkaa vähän aikataulussa ilmoitettua aikaisemminkin kun kehäsihteeri oli ensin tarkistanut että kaikki ilmoitetut koirat oli paikalla. Ei tarvinnut turhia odotella, mikä noissa on aina se rasittavin pala, mulle. Sutjakkaasti hoidettu homma siis kaiken kaikkiaan; vajaan parin tunnin ajo Kotkaan, vajaa tunti perillä, ja taas vajaat pari tuntia ja oltiin jo kotona. Eikä hukkaan heitettyä aikaa kun oli takasin tullessa kaksi valiota autossa;=)
Harvoin kyllä olen ajanut sellasessa kaatosateessa mitä paluumatkalla. Paikoin vettä tuli saavista kaatamalla ja tiet lainehti. Pienen matkan päästä saatto tie olla taas aivan kuiva. Pieni vinkki: tuulilasin pyyhkijät kannattaa uusia hyvän sään aikana. Muuten käypi niin että toisen (onneksi sen repsikan puoleisen) pyyhkijän virkaa hoitaa pelkkä pitkin tuulilasia repsotteleva sulan pätkä;)

Huh helpotusta, huomenna on jo "perjantai". Sitten juhannusjuhlan aika. Nyt alan painua pehkuihin minäkin, tai jos vähän diiliä jaksas kattella illan päätteeksi.
HAUSKAA JUHANNUSTA!!!

Ei kommentteja: