Eilen aamuvarhaisella ulos lähtiessä oli yllätys melkoinen ja erinomaisen mieluinen kun maa oli aamuyön aikana saanut valkoisen lumipeitteen, ja lisää satoi. Ei hangeksi asti mutta sekin vähä vaimentaa maailman äänet ja tuo valoa pimeyteen, konkreettisestikin ja varsinkin mieleen. Kyllähän tässä viime viikkojen aikana onkin syyssateista, märästä ja pimeydestä melkosen hyvin tarpeekseen saanut. Puhumattakaan kurasten tassujen ja partojen putsaamisesta. Nyt nautitaan täysin siemauksin todellisesta talvisäästä, niin kauan kuin tätä ihanuutta kestää. Aurinkoa sinisen taivaan täydeltä, häikäisevän valkeaa lunta, pikkupakkasta, kengännarinaa lumipeitteisellä tien pinnalla, kuurapartoja, pakkasen tuoksuisia koiria...
Siispä kauden ensimmäiset lumikuvat tämän aamun ulkoilulta, olkaa hyvät!
Ja muistakaahan viimeistään aamulla siirtää kelloja tunti taaksepäin, viikonlopussa ylimääräinen tunti!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti