Elämässä on jo pieni aavistus kevättä. Tänä aamuna vallan maaliskuisen aamun tuntua poikien kanssa joka aamuista pellonvierilenkkiä tehdessä. Lämpötila nolla ja räntää sateli hiljakseen ja sohjoisen upottava polku pellonpientareella ladun vieressä, jolla ladulla onneksi ei siihen aikaan hiihtelijöitä vielä ole.
Ensimmäistä kertaa tänä talvena työmatkatkin mennen tullen jotain muuta kuin pilkkopimeässä köröttelyä. Ja muutaman hetken päästä riittää luonnonvaloa iltaulkoiluunkin.
Snautserien pitkiksi venähtäneet tassukarvat kerää nuoskalunta mukaansa. Kotona vietetään tovi eteisen lattialla istuen ja kammalla tupsuttamalla irrotellaan golfpalloa isompia mötiköitä. Olevinaan helpompi tapa kuin suihkussa sulatus, joskin hitaampi. Ja kun toisen tassuja tupsuttaa, odottaa toinen vieressa valmiina tassulumet matolta putsaamaan. Siistejä poikia.
Otoksia tammikuulta, ehtinyt tällä kertaa näköjään Iivari enempi kuvaajan eteen;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti