sunnuntai 26. huhtikuuta 2015

Vuositarkki


Arttu kävi lekurissa vuosikatsastuksessa; herra melkein 10 vee tutkittiin ja lukuunottamatta silmissä havaittuja pieniä alkavia kaihimuutoksia terveeksi, hyväkuntoiseksi, hyvinvoivaksi, hyvin käyttäytyväksi ja söpöksi rotunsa edustajaksi todettiin. Takapään hormonipattia pittää pittää silmällä ja käydä jossain vaiheessa napsauttamassa pois, mutta nuoruuden eturauhas- yms vaivoista ei tietoakaan.
Painoa oli nippanappa päälle 20 kg, tämän lääkärin mukaan erittäin hyvä paino. hassua, reilu vuosi sitten toisessa paikassa toinen lääkäri moitti että 18,5 kg on Artulle liikaa... Eikä ole nytkään todellakaan ylimääräistä missään.
Jotta ei kun porskutellaan menemään etiäpäin kesää kohti.
Huomenna Artun maailma mullistuu jälleen kun palataan normiaikaan ja ihminen menee lähes kahden kuukauden sairastelulomansa jälkeen töihin. Eiköhän tuo osaa päivänsä lepäillen viettää, kai se taas ihmisen mielellä kestää kauemmin sopeutua kellotettuihin päiviin.




Iivaria on tietenkin kova ikävä. Tuskin se tästä hellittää. Ihmisellä ainakin, olen tuota snautseria tutkaillut jotta josko ikävöi, en ole päässyt sen aivoituksiin sisälle. Tyytyväinen taitaa olla ainokaisen rooliin, mutta välistä ihan kuin vähän orpo. Olihan ne kuitenkin kavereita ja yhdessä 5,5 vuotta niin kaippa se koirallekin uusi tilanne vaatii hiukan sopeutumista. Kaikesta huolimatta. Luulisin. Sen puoleen on hyvä ja lähes huoleton olla että tiedän että Iivarille kuuluu hyvää, ei tarvitse pojan puolesta murehtia. Siitä jälleen kiitos rakkaat Ystävät!

Viikkotolkulla kulettu verkkareissa, nyt tarvii ryhtyä tositoimiin ja pistää työvaatetus järjestykseen (vaikken ajatuksesta hirmusesti tykkääkään...). Ensi viikon kuulumisia ja uutisia vapun tienoilla kenties.
Hyvää alkavaa viikkoa, huhtikuun viimeistä sellaista!

2 kommenttia:

Josefiina kirjoitti...

Artun tyyneys kuvissa herättää pieniä toiveenkipinöitä siitä, että joskus Reskokin vielä rauhoittuu :) edes vähän.

Onnea sinulle jatkuviin töihin, toivottavasti kesä tulee pian.

Arttu kirjoitti...

Josefiina, elä vain toivossa, kyllä se siitä pikkuhiljaa ;) Voin kuvitella Reskon, jo niiden kuvien perusteella... :D Ja muistan kun Arttu oli sellanen junnuikäinen reuhaparta ja eräs snautserin omistaja lohdutti että snautseri yleensä rauhottuu siinä 7 vuoden iässä... Eipä kuule paljon lohduttanut, mutta piti melko hyvin paikkansa, tosin on papalla vieläkin niitä rilluttelukohtauksia silloin tällöin, eihän se muuten olisi snautseri! Joten jaksa vain odottaa!
Iloista ja eritoten vauhdikasta kevättä ja tulevaa kesää teille myös!!