Joskus saattaa sattua että herra snautserin kanssa olemme hieman eri mieltä siitä mille reitille tällä kertaa suuntaamme. Herralla kun on hyvin tiukat mielipiteet missä hän milloinkin kulmakunnan tapahtumia haluaa tsekkailla.
Siinä sitten toviksi tienristeykseen tai nurmikolle stopataan ja tuijotetaan tiukasti toisiamme jos ihmiselläkin juuri silloin sattusi olemaan mielihalunsa jonnekin tiettyyn suuntaan mennä. Yleensä snautseri ei aloiltaan hievahda, istuu kuin patsas että puhu mitä puhut, minä haluan tuonne ja minun sana on laki. Mitäpäs väliä sillä muutoin, mutta tuppaa nuo koiran mielisuunnat olla aina ja joka kerta ne samat. Ja ihan joka lenkkiä ei viittisi ihan samoja polkuja kulkea. Vähän vaihtelua kaipaisi :)
Silloin milloin ihminen myöntyy (sitäkin sattuu...) ja lähtee koiransa perään on koira tyytyväinen ja iloinen. Vauhdilla edetään. Meno on innokasta ja kirsu viistää piennarta hommia tehden. Mutta kun ihminen pitääkin pintansa ja kääntyy vasempaan kun koiransa himoitsisi oikeaan, loukkaantuu snautseri ja lompsottaa remmin mitan päässä ihmisensä takana, häntä ja pää roikkuen pettymystään peittelemättä. Ei haistele, ei nostele koipeansakaan. Mulkaisee vaan hihnan toista päätä alta kulmain. Jotta voi olla tympee ihminen.
Vaan intoutuupa tuo sitten aikansa kärvisteltyään niihin normaaleihin touhuihinsa. Eihän noista tienvierten tuoksuista voi kauaa olla piittaamatta. Ja samalla taluttajansa kulkee katse taivaissa, heinäkuun pilvien muotoja ihaillen ja kesätuulen ääniä puiden lehvissä kuunnellen.
Ja kun tarpeeksi pitkään kierrellään ja kaarrellaan, loppujen lopuksi molempien toiveet toteutuu. Metsän rauhaan päästyä pysähytään mättäälle mustikoita maistelemaan, ovat meinaan mehukkaita ja tosi makoisia, osa tosin jo ylikypsiä ja putoavat maahan kuonon varpuja hamutessa.
Hyvähän tuon kanssa on kulkea. Ottamatta lukuun ajoittaisia riekkumisia ja oravien ja muiden pienten eläväisten perään ryntäilyjä, joka ryntäily kyllä iän myötä hiukkasen on vähentynyt, melkeinhän ihana partani on kuin ihmisen mieli. Jos vaikka välillä eri mieltä ihmisensä kanssa. Niin suunnasta kuin ehkä jostain muustakin. Mutta pääosin, sopuisasti kulkee.
Heinäkuu käy loppua kohden. Illat pikku hiljaa hämärtyy. Ja kuten
tänään, niin pilvisinä päivinä jo saa lamput laittaa päälle, niin on
vähän valoa ulkomaailmassa.
Illaksi tuntuisi kuitenkin hieman kirkastuvan kun aamupäivästä on vettä hiljalleen piskotellut ja päivä ollut pimeä. Jäämme odottamaan minkälainen myräkkä yöllä maamme saavuttaa kuten ennustettu on, vai kääntääkö suuntaa ennen rannikollemme saapumista.
Jos myrskyää antaa myrskytä - hyvää alkavaa viikkoa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti