Sunnuntaisuhinoita

Sunnuntaiaamu alkoi meillä taas totuttuun tapaan 7n kieppeillä poikien aamupalalla ja pissalenkillä. Pitemmälle lenkille lähettiin heti kun taas muut aamutouhut oli hoidettu ja se venyikin sitten ajallisesti pitkäksi kun tavattiin eräs kahden käppänän omistaja jota en ole aikoihin tavannut ja siinähän se pitkä tovi vierähti kun kerrottiin kuulumisia puolin ja toisin. Heilläkin uusi koira talossa, 4v narttu tullut uroksen seuraksi kun vanhasta rouvasta oli aika jättänyt.
Lenkin jälkeen olikin sitten kylvetysten vuoro, jippii! No ihan ei jippiitä se ollu Iivarin mielestä, yritti aluksi kissan (juu, olenhan sanonut että siinä ON kissaa seassa...) tavoin kiivetä ammeen reunaa ylös, vaan ei auttanut, armottomasti alkoi suihkusta tulla vettä ja koko koiruus kastui :( Hienosti se sitten meni ja tuloksena kiiltävä turkki ja hyvälle tuoksuva penska. Artun partaan kokeilin tällä kertaa ehtaa Fairya, juu, jostain palstalta luin että se auttaisi parran pahaan hajuun. Artulla kun se tuoksahtelee aika mojovasti riippumatta siitä miten usein sitä pesee, sellainen ummehtunut inhottava haju, varsinkin sitten kun syö piimää... En ole tässä nyt ehtinyt tuoksutella vielä että auttoiko Fairy, testaan huomenissa ja kerron sitten niin on tiedoksi muillekin. Normaalisti pesen parran ja tassut Le Chat saippualla, se on tosi hyvä kuran ja muun lian pesuun. Iivarille kylpykokemus oli niin rankka että nukkui umpisikeästi monta tuntia:)

Sanna tuli iltapäivällä ja pojat näyttivät miten hyvin käyttäytyviä ovat - hillityn tervetulotoivotuksen jälkeen kävivät molemmat nukkumaan... Sannaa ihan harmitti, kun eihän koiranpennun pitäisi sellanen olla, vaan pennun pitäis hyppiä ja pomppia ja leikkiä. No ehti pojat sitäkin puolta näyttää, tai enempiki sitä miten kisaavat puruluiden kanssa:) Ehdittiin Sannan kanssa hyvä tovi juoruilla, edellisestä kerrasta onkin nimittäin luvattoman paljon aikaa joten juttua piisasi.

Viiden jälkeen lähettiin hakutreeneihin. Sannalla oli kunnia olla vierailevana maalimiehenä, ekaa kertaa oli kuulema hakutreeneissä, mutta hienosti meni, kiitokset vaan avusta! Omien partojeni lisäksi mukana treeneissä oli Sanna-Mari Roopen ja Vertin kanssa. Trenattiin sitte ilmaisuja kun eihän noin pienellä porukalla kunnon hakua saa aikaiseksi. Ei sitte kestänytkään pitkään treenit, reilun tunnin, mikä oli ihan hyvä kun oli aika kuuma vielä, auton mittari näytti vaatimattomasti 27 astetta. Arttu toi rullat hyvin, mutta taas näytölle lähtö kangerteli, ei tosin niin pahoin kun viimeksi, maalimiehen ekasta hihkasusta lähti. En tiedä mitä se siinä hannaa, katsoo välillä mua vähän epätietoisen näköisenä. Vois ehkä auttaa jos en palkkaisi sitä kun se tuo rullan muuta kuin kehumalla niin olisi kiire ukon luo saamaan palkkaa. Täytypäs seuraavalla kerralla Rean kanssa jutella. No, ei hätää eiköhän tuokin ajan kanssa korjaannu. Aikas vähänhän ollaan rullia harjoteltu joten siihen nähden edistyminen on ollut ihan kivaa. Iivari pääsi Artun treenien jälkeen touhuamaan makkararingissä, häntä heiluen herra kiersi toisen luota toisen luo ja äkkiä taas uudelleen rinki ympäri monen monta kertaa. Oli taas niiiin ihanaa kun jokaisella oli ruokaa tarjota, ja ruokahan Iivari-ipanalle kelpaa kyllä:=)

Takasin kotona oltiin sitte 8n kieppeissä ja odotin että olis parrat, varsinkin tuo juniori, väsyneitä, mutta mitä vielä, iltaruokaa odotellessa harrastelivat vetolajeja, välillä narupatukalla:
ja välillä Maxi-koiralla:Mudea se tässä enempi rupes väsyttämään kun jäi päivätorkut väliin. Partojen syötyä iltaruoat oltiin vielä ulkona puolisen tuntia joten tämä päivä alkaa olla pulkassa. Tosin Iivari tossa äsken vielä sai sen viimeisen hepulin ennen simahtamista ja riehui siilin kanssa, heitteli sitä ja muristen hyökkäili kimppuun. Arttu vaan mulkaisi että voi miten hölmöä ja poistui partsille nukkumaan. Joten nyt alkaa kämppä rauhoittua pitkän mukavan päivän jälkeen. Kello pirahtaa taas aamuviideltä, huoh. Iivarin kellosta en tiedä mihin aikaan herättää, toivottavasti myös vasta lähempänä viittä:) Joten eikun uuteen viikkoon, hetkeksi telkkarin ääreen ja sitten: öitä!

Metsäpoluilla

Puolen päivän huitteissa suunnattiin hautuumaan metsään autolla. Eihän sinne ole pitkä matka kävellä, paitsi Iivarin kanssa kyllä :) joten näin päästiin sukkelaan sinne ja jäi vielä energiaa pomppia mättäilläkin. Reissusta tuli kyllä aiottua lyhyempi, oli meinaan niin kova paahde varsinkin hakkuualueella ettei siellä yksinkertaisesti pystynyt olemaan, etenkään tällainen hellettä kammoksuva immeinen. Kovasti läähätti parratkin ja kun jälleen kerran unohdin ottaa vesipullot mukaan, niin pakkohan sieltä oli pois lähteä ettei oltais näännytty, no ehdittiin siinä vajaa tunti kuiteskin mennä pöheltää. Ikiaikaisen kuusikon katveessa oli hiukka mukavampi kulkea ja kostealla sammalikolla hyppiä ja pomppia ja välillä lepäillä, ja ipanallehan se oli taas ihan uutta, ihmeellistä ja erinomaisen hauskaa:=) Kyllähän tuo siellä painelikin menemään ja maisteli ihanaa multaa, sammalta, mustikanvarpuja ja ties mitä.

Metsälenkille lähdössä:

metsälenkillä:

ja metsälenkin jälkeen:

Nyt ollaan partsilla istuttu ja kuunneltu kun kaupungista Jannen Jameista kuuluu Eppujen konsertti:) Kohta on penskan iltaruoan aika, sitten vielä pikaselle pissatukselle ja unten maille, huomenna uusi päivä ja uudet kujeet. Parrat veljellisessä halailussa musiikkia kuuntelivat:

Lauantaileikkejä

Artun ja Iivarin kuvasi Karita Halinen

Lauantaipäivä alkoi Iivarin osalta jo paljon ennen kukonkiekaisua, kello lienee ollut vaille 4 kun kuulin herran jo iloisena touhuilevan lelujen ja puruluiden kanssa. Ei yrittänytkään herättää, on näemmä jo oppinut ettei tota mudea siihen aikaan seuraksi saa kuiteskaan. Ja kun Artultakin saa vastaukseksi leikkiinkutsuun vain äreän murahduksen, niin penska sitten tyytyi huvittamaan itse itseään, kantoi puruluita olkkarista makkariin ja kovalla kolinalla heitteli niitä lattialla - pieni vihje kenties että olisi se sentään jo aika muidenkin nousta ylös :) En siinä juuri unta enää saanut ja vaille 7 noustiin sitten aamutoimiin, eka Iivarille ruoka ja sitten pikasesti aamupissalle korttelin ympäri. Kun mude ja Arttukin oli ruokittu ja kahvit juotu ja yölliset lätäköt siivottu lähettiin vähän pitemmälle lenkille. Kamera oli mukana mutta eipä tullut otettua kun pihalla jokunen kuva, vaan eipä noista kummosia tullut, vasten aamuaurinkoa, mustat koirat... Iivari juoksi C-talon mäyräkoiramixin Pekan kanssa ympäri kukkapenkkejä, ja vähän kukkapenkeissäkin. Pojat lähtivät matkaan niin nopsaan luvan saatuaan että Iivarille jäi remmikin perään roikkumaan, hyi mude!
Aamut on mulla aika tokkuraisia ja horroksessa täällä vaellan kun yöunet on todella viime aikoina jääny vähän vähille. Eilenkin kuvittelin että nyt Iivari nukkuisi pitkän yön sikeästi kun oli mukana touhuissa koko illan eikä juurikaan malttanut nukkua. Ulkona ei paljoa oltu mutta touhuiltiin kotona sitäkin aktiivisemmin. Iivari oli mukana kun imuroin ja pesin eteisen, keittiön ja koirahuoneen lattiat, leikki Artun kanssa, opetteli keittiössä kerjäämisen jaloa taitoa kun laitoin ruokaa, sai etsiä osan iltaruokaansa vessapaperirullasta ... No, ei kannata näköjään kuvitella ja olettaa mitään, niinhän se herra taas sitten heräsi oman sisäisen herätyskellonsa soittoon:=)

Arttu on nyt alkanut kakaran kanssa leikkiä enempi, katsoo vissiin että ipanapapana on jo sen kokoinen että sitä voi alkaa kouluttaa snautserihurvellukseen. Tossa aamullakin kun tein lenkille lähtöä intoutuivat formuloimaan väliä eteinen - koirahuone - eteinen - olkkari - makkari - eteinen ja samaa reittiä uudelleen ja uudelleen. Arttu kun hyppää koirahuoneen tai makkarin sängylle "ähäkutti etpäs pääse tänne" niin Iivaria kiukuttaa ja se pomppii sängyn laitaa vasten ja kimeästi haukahtaa Arskalle että "mä kans, mä kans".
Nyt näyttää pikkuparta, ja muuten isompikin, nukkuvan sikeästi, no, kai sitä 10n huitteissa uni maittaa kun aamu alkaa 4ltä :=) Mun piti siivota olkkari ja makkari mutta kun kerta toi penska tossa nukkuu niin nukkukoot rauhassa ja niinpä päätin ryhtyä konehommiin, ehtiihän tuota siivousta harrastella myöhemminkin. Yritän tässä nyt ehtiä siirtää kuvia poikien yhteiselosta tuonne albumiin, ennen kuin Iivari herää ja on taas monot menossa. Mulla olis albumeihin paljon muitakin kuvia mitä olen suunnitellu sinne laittaa, mm. Artun näyttelykuvia ja luonnetestikuvia, en vaan vielä ole aikaiseksi saanut sitä projektia alottaa. No, hyvin suunniteltu on jo puoliksi tehty joten eiköhän nekin sinne jossain vaiheessa ilmesty.

Tässä vielä kuvia mitkä Karita otti viikko sitten kun oli käymässä, kiitos Karita kuvista! Iivarin ikä näissä siis reilut 8 viikkoa.
Nyt pyykit kuivamaan ja sitten kuva-albumin tekoon. Lisää partauutisia luvassa myöhemmin. Aurinkoista lauantaipäivää!

Isoveikka & pikkuveikka

Nyt on sitten viikko pentumaista eloa takana, ja uskomatonta, nyt jo mietin että minkäslaista se elämä olikaan ennen Iivaria... miten se aika iltaisin kului kun ei tarvinnut kulkea tolupullo ja talouspaprurulla käsissä lattioita putsaamassa eikä vaihdella märkiä papereita kuiviin eikä käydä ulkona XX kertaa sen normaalin parin lenkin sijaan?? ... jaa niin, digiboxissa odottaa katsomista pitkä jono lemppariohjelmia, ei ole enää iltaisin ehtinyt telkkarin ääreen rotkahtaa, lue: kun olisi siihen rauhaa ja aikaa tuossa 11n maissa kun parrat on jo petillään niin sitten on itekin siinä kunnossa ettei silmien auki pitämisestä tule enää mitään, saati että jaksais keskittyä katsomaan mitään.
Tosi hienosti on poikien yhteiselämä mennyt. Tosin maanantaina kun tulin töistä Arttu oli kieltämättä Hieman ryytyneen oloinen. No onhan se varmaan ollut iso muutos kun 3,5 vuotta on saanut omissa oloissaan olla ja sitten onkin yhtäkkiä tollainen hölmö pieni parta vahdittavana:) Istuin partsilla kahvilla, Arttu istui edessäni ja ilme otsatukan takaa kertoi että 'jätit sitten mut lapsenvahdiksi, HUOH...'. Mutta sen jälkeen ei mitään ryytymisen merkkejä ole enää ollu ja poikien energiatasosta päätellen aika päivisin kuluu lepäillen. Eikä mitään pahanteon merkkejä ole havaittu, ainakaan vielä. Ja seinänaapurin mukaan ei myös mitään ääniä ole meiltä kuulunut.
Iivari on kulmakunnan hurmuri, ja tuntuu tietävän sen ja nauttii täysin parroin kun naapurin tädit ja sedät sitä ihailevat ja rapsuttelevat. Ne on niin kivoja senkin takia kun antavat maistella käsiään neulahampailla, mude kun siitä aina älähtää ja komentaa. On tainnu yhdellä sun toisella kuume nousta Iivari-ipanan tavattuaan.

Pikkuparrassa on myös pakko olla aimo annos kissaa, mistäköhän sukuhaarasta se sitten lie peräisin, on se sellanen yöeläjä. 3-4 aikaan herään pieneen piippaamiseen, nuori herra kun haluis seuraa yöleikkeihinsa. Kun piippaukseen ei reagoida, alkaa kuulua pienten tassujen tepsuttelua, kas Iivarihan se siellä seurustelee lelujensa kanssa ja kolistellen heittelee puruluita pitkin lattioita. En tiedä sitten kauanko tuota hommailee, ei sen kummemmin häiritse kun kerta tajuaa ettei muita hereille saa. Muutenkin Iivari touhuilee paljon yksikseen, nutustaa pehmoleluja, syö puruluita ja pomppii omaksi iloksi muuten vain. Eikä aamuisin ole moksiskaan kun lähden töihin, petillään pötköttää lähes untenmailla aamulenkin ja -palan jälkeen.
Arttu suhtautuu hassuttelevaan pikkuveljeen erittäin hienosti ja pitkämielisesti, välillä sellainen ilme naamalla että hohhoijjaa, kuinka joku voi olla noin hölmö; eihän fiksu nausteri tollai... ja vielä pissaa sisälle, en minä vaan ikinä milloinkaan koskaan :=) Välillä veljellisesti komentaa murahduksin kun alkaa hommat mennä liian pitkälle. Ja Iivari uskoo hyvin isomman ja vanhemman sanaan, välillä kyllä vähän loukkaantuneen näköisesti että kuinka kukaan Hänelle, suloiselle pienelle pennulle, voi murahtaa. Mutta silti Iivari saa viedä puruluutkin Artun tassuista, ellei se ole just itse sitä syömässä. Arttu onkin tämän viikon aikana syönyt enempi puruluita kuin varmaan koko elämänsä aikana aiemmin, kummasti maistuu kun toinenkin olisi niistä kiinnostunut!

Voivoi, olisihan tättä juttua näistä vaikka ja kuinka, on se niin mukava seurata niiden touhuja! Nyt alkaa kuitenkin unihiekka painaa silmää, yritän saada viikonlopun touhuiluiden välissä taas kertoiltua kuulumisia kattavammin. Huomenna olisi suunnitelmissa mennä metsälenkille, tällä viikolla kun on iltalenkit tehty ihan tässä lähitienoon kävelyteillä. Sunnuntaina sitten saadaan Sanna poikia treffaamaan ja mukaan hakutreeneihin joten viikonlopuksi on luvassa kivaa touhua. Yritän muistaa ottaa kameran ulkoretkille mukaan, toistaiseksi on räpsiskelty kotosalla pelkästään. Nyt hyvät yöt - tässä vielä joitakin kuvia viikon varrelta.

Illan aikana ehtii touhuta monenmoista:

... mutta lopulta: A hard day's night - väsynyt lapsenvahti

Hakuilua

Pikakatsaus tän päivän hakutreeniin, olihan se Iivarin eka haku. Mukana oli omien partojen lisäksi Peppi, Panu, Artun sisko Rita ja Artun poika Nemo. Sanna ei sitte pääsykkään tuleen, oli kuume iskenyt ja poti lentsua sängynpohjalla, toisen kerran toivottavasti pääsee mukaan.

Iivari pääsi tallaamaan rataa, innolla häntä heiluen pieni parta viipotti ja tallasi välillä muden kanssa pitkin keskilinjaa, välillä muiden mukana kauempana. Jännää oli uusi maasto ja kun sai ihan vapaana mennä koheltaa. Kun rata oli valmis, otettiin Iivarille 'makkararinkiä' mukaan otetulla ruoalla. Ja sehän se vasta oli mukavaa, kun kenen luo tahansa meni, oli nappuloita tarjolla. Loppuruoan sai sitten kupista palkaksi työstä.

Artun kanssa tehtiin haamupisto ja sisääntulo ja pari pistoa rullalla. Toimi ihan kivasti, kyllä huomasi että muutama pentupäivä oli antanut puhtia hommaan ja tekemisen intoa riitti. Rullat toi ihan mallikkaasti, näytölle lähdössä taas eka kerralla hannasi ja vaati maalimiehen apuja ja useita 'näytä' kehoituksia. Toisella kerralla sen sijaan lähti ihan hienosti, joten hyvä mieli jäi ja viikon päästä jatketaan.

Kiitos vaan likoille hyvästä ja piristävästä treeniseurasta - on se hyvä etten ole ainoa liinojen ja muiden vermeiden kanssa säheltäjä :=) Aina oppii uutta, ja ehkä se liinatekniikkakin tässä vielä kohenee ajan myötä!

Treenien jälkeen annettiin Panun (Iivaria 7 vkoa vanhempi, Nean edellisestä pentueesta, pojilla on sama isä) ja Iivarin peuhata keskenään, ja ottihan tuohon leikkiin osaa myös Arttu. Nelisen tuntia reissuun kaikkiaan meni joten kun kotona oltiin iltaruoka syöty ja vielä käyty pissalenkillä niin nyt on molemmat tyytyväisinä unten mailla, niinkuin kohta minäkin :=)

Mulla on autossa takapenkillä Iivarille Nealta lainattu boxi jossa pentu on ollut ne matkat mitä tässä nyt ollaan ajeltu kaupunkiajoa lähinnä. Se on huutanut siellä kuin syötävä. Tänään kun lähdettiin treeneihin ja laitoin eka Artun omaan häkkiinsä taakse, Iivari kurkotteli sinne ja ajattelin että ok, kokeillaan miten homma toimii. Ja toimihan se: Iivari oli ihan hiljaa koko matkan kun sai isoveikan vieressä matkata! Tosin en treeneissä sitä uskaltanut sinne jättää kun kalterien välit on sen verran isot että vähän mittailtiin että jos se oikein tunkee ja pönkee se saattaa mahtua sieltä pois. Eli treenin ajan oli sitten siinä pienessä boxissa, ja nukkuihan tuo kait siellä suurimman osan aikaa, mitä nyt heräsi kun isot snautserit pitivät kamalaa älämölöä kun joku siitä ohi kulki. Ei tarttisi auton ovia lukkoon laittaa, on se meteli sellaista ettei niihin autoihin varmasti kukaan rosmo arvaa sisälle yrittää:=)

Huomenna sitten on taas uutta ja ihmeellistä kun mun täytyy mennä töihin ja pojat jää keskenään huseeraamaan. Vähänkös tässä hermostuttaa, on se aina pennun ekoja kertaa jättäminen pitkäksi aikaa yksin niin kamalaa, vaikka niitä nyt onkin kaksi. En usko että ongelmia on, ainakin mitä nämä ekat päivät on näyttäny. Ainoohan tietty on että Iivarin yksi ruoka jää välistä eli ruokailujen väli venyy aika pitkäksi, rupeaa siis syömään vain kolme ruokaa päivässä. Mutta toivotaan että sopeutuu siihenkin, niin kuin on kaikkeen muuhunkin näiden päivien aikana sopeutunut.

Eli ei muuta kuin palaamisiin taas uuden viikon ja uusien puuhien myötä & hyvää yötä!

Uusia askelia

Iivarin aamuilme eka aamuna uudessa kodissa

No huhhuh, onpas parit viimiset päivät mennyt niin pentumaisissa merkeissä ettei ole tullut kuulumisia kirjoteltua. Touhutaan silloin kun pentu touhuaa ja sitten kun pentu nukahtaa olen itekin torkkunut.

Ai minäkö ryytynyt ...

Yllä olevasta, kieltämättä Hieman kärsineen näköisestä isoparran ilmeestä huolimatta, on tosi hienosti kaikki mennyt. Iivari on todellinen pieni hurmuri:) ja Arttu on tulokkaan ottanut erinomaisen hienosti vastaan, ei voi kuin sanoa että on se mitä mahtavin jätkä jolla on niiin ihana ja kärsivällinen luonne, kestää pennun hömpötykset ja sitten jos siltä tuntuu niin matala murahdus saa penskan perääntymään. Olenkin tässä ajatellut että tämä oli Artun iän kannalta paras mahdollinen hetki ottaa pieni hömppä seuralainen, vuosi pari sitten Arttu oli vielä aika hurvelo itsekin (no, onhan tuo sitä aika ajoin vieläkin, varsinkin pennun seurassa) ja toisaalta vuoden parin päästä voisi jo olla sellanen jörrikkä monta vuotta talon ainoana partana oltuaan ettei olisi niin helposti enää pientä hölmöä hupsua penskaa sulattanut.

Eilen torkuimme, mude soffalla, Iivari petillään soffan vieressä ja Arttu tuli itse aivan Iivarin viereen nukkumaan, välillä piti pikkupenskaa tyynynä, välillä Iivarin pää oli Artun kaulalla. Kamera pitäisi roikkua koko ajan mukana, aina kun SE hetki on käsillä ja nousen hakemaan kameran jompikumpi tai molemmat havahtuu ja se siitä kuvauksellisesta hetkestä sitten. Tässä sattui kamera oleen käden ulottuvilla ja soffalta käsin sain muutaman kuvan partasista unten mailla nappastua:
Eilen pentuun kävi tutustumassa Hilu joka itsekin kovassa pentukuumeessa elää, viikon päästä tulee Hilun perheeseen pieni sloughi (onkohan toi oikein kirjoitettu, vinttikoira kyseessä kuitenkin) basenjien Hetan ja Unin joukonjatkoksi. Helppoja ja kivoja nämä pentuvierailut, eteisen lattialla istutaan, höpötellään ja leikitetään pentua ja isompaa partaa :=) No, maltettiinhan sitä toki kaffetkin hörppiä ja Hilun ipanan kunniaksi tuomia suussa sulavan makoisia munkkeja nauttia. Mikäs sen mukavampaa!

Tänään oli sitten Pirjon ja Karitan vuoro käydä tulokasta tapaamassa, Pimu ja Mercu eivät vielä päässeet treffeille mukaan kun Mercu omasta pienestä iästään huolimatta tahtoo vieraille penskoille pitää kovaa meteliä. (Mutta sitten illemmalla me ajettiin kaupunkiin ja pikaisesti Mercunkin kanssa treffattiin, jonka jälkeen tehtiin rauhallisen Pimun kanssa iltalenkki kirjaston puistikossa - ja taas oli Iivarille ihan uudet maisemat, juniakin nähtiin, ja paljon muuta uutta ja ihmeellistä).

Karita otti meillä kuvia varmaan kymmenmäärin, ellei satoja. Kunhan ne saan niin sieltä varmaan löytyy tosi hienoja otoksia, Karitalla kun on taitoa, kokemusta ja hieno kamera. Meillä oli todellinen kuvaussessio, kuvattiin Iivaria ensin parvekkeen pöydällä ja sitten keittiön pöydällä jotta saataisiin jätkästä ajankohtainen, ja mahdollisimman edustava, asentokuva. Välillä Karita kuvasi ja Pirjo piteli herkkuja herran kuonon edessä, välillä päinvastoin, meitsi katsoi ettei ipana putoa pöydältä ja äänin houkutteli mallia. Arttu-herra toimi kuvausassistenttina ja toivoi palkkioksi saavansa osansa herkkuina toimineista maksapalleroista, Artun Todellisista Herkuista. Ei ollut ainakaan assistentista kiinni jos ei kuvat onnistunu! Tässä mun omia räpsyjä päivän tapahtumista:

Pirjoa ja Karitaa odetellaan saapuvaksi,
kameralle kelpasi herroilta vain tämä pää:

HMH, no eiks ne jo tuu...

Sitten: Karita lähti pahaa-aavistamatta poikain kanssa
lenkille, vaan partsillapa vaanikin paparazzi ...

... joka kuvasi propelli-Karitan, vaan siinä samassapa paparazzikin havaittiin ...

... mutta sitten huomattiin naapuritalon lappalainen ... ... minkä jälkeen vihdoin saattoi matka jatkua ...... kohti kotia ja siellä odottavaa partsipaparazzia ...

On tämä ollut sellaista ihanaa haipakkaa ettei uskoiskaan :) Just iltapissalta tultiin, takana pitkä ja tapahtumarikas päivä. Poitsut ovat kaatuneet kumpikin tahoilleen pötkälleen, toivottavasti tyytyväisinä päivän antiin, eiköhän uni riitä aamuun asti.

Huomenna tulee meidän Sanna -pidetään peukkuja että pääsee tuleen eikä sairastu flunssaan, me kun niin häntä kovasti odotetaan- katsomaan ipanaa ja sitten lähetään porukalla hakutreeneihin. Iivari pääsee tallaamaan rataa ja Sanna lupautui mukaan 'ukoksi' kun oma koiransa Olga on sairaslomalla ja ovat treenitauolla kaikista harrastuksista. Tekee tosi hyvää snakuille saada vieras maalimies, me kun ollaan joka akka joka koiralle jo aikasen tuttuja kun ollaan kohta vuosi kimpassa treenattu. Ja eritoten Arttu on varmaan tooosi tyytyväinen kun pääsee ihan aikuistenoikeesti hommiin ukkoja etsimään näiden pentuhulinapulinapäivien jälkeen. Ulkona ollaan oltu paljon, usein ja pitkään, mutta onhan noi lenkit nyt ollut sellasta hipsuttelua Iivarin verkkaiseen tahtiin (upeasti Arttu muuten malttaa mielensä ja kävelee rauhallisesti), ja kunnon ripeä liikunta on vähän jäänyt vähemmälle. No, sitä ehditään aikanaan taas harrastaa. Katsotaan sitten miten Iivarin ura hakukoirana alkaa :=) Siitä ja muista hurvelluksista myöhemmin, nyt kauniita ja rauhallisia unia joka parralle!