Iivari Ahvenanmaalla

Iippa lähti torstaina Nean ja porukoiden matkassa kohti Ahvenanmaata ja Eckerön kansainvälistä näyttelyä. Tänään sunnuntaina oli Iivarin aika astua kehään, tuomarina ruotsalainen Thomas Rohlin.

Eikä huonosti mennyt junioriluokassa kisanneelta Iipalta taaskaan koitos, serti ja VSP-sijoitus tuli kera hienojen arvostelujen!!
Eli virallisesti: JUN JUK1 ERI1 PU1 VSP SERT.

Arvostelu:
"15 månader, bra längd på huvudet, bra flat skalle, bra nosparts, mörka vackra ögon, bra öron, mycket goda kroppsprop., bra hals, mycket bra benstomme & bröstkorg för åldern, goda vinklar fram & bak, bra svans. Mycket bra pälsstruktur, rör sig bra från alla sidor, önskas en aning fastare överlinje och lite fastare armbågar. Utmärkt temperament."

Iivarin hoitaessa tärkeitä edustustehtäviä me Artun kanssa vietetään lokoisia lomapäiviä nuuskutellen kaarinalaisten koirien tuoksuja kuulaassa syyssäässä ja odotetaan toivottavasti jo huomenna tietoja kph-remontin valmistumisesta. Josko jo piankin päästäis kotiin ja upouuteen suihkuun parranpesuun:) Ihanaa, paitsi että kamala siivohan siellä odottaa joten viimeisinä lomapäivinä äiteellä tiedossa hurrrrjan kurrrrja siivousurakka, voiskos sitä olla parempaa tapaa viettää vika lomaviikko:( Lisäksi kamalat pyykkivuoret odottaa uutta pesukonetta, joten yksi lomaviikko lisää ei olis pahitteeks että sais kaiken tehtyä. Ja vielä vähän levättyäkin...

Lisää mökkeilykuvia ja lomajuttuja seuraa jahka ollaan taas kotikoneen ääressä. Syksyn raikasta viikkoa toivotamme!!

Kyllä maalla on mukavaa!

Maanantaista asti ollaan oltu mökkeilemässä. Tänään tultiin kotio virka-asioita hoitamaan. Täällä on remonttimiehet pistäny vanhan kylppärin maan tasalle ja alkavat pikkuhiljaa rakentaa uutta ja ehompaa tilalle. Ja pöly on sen mukaista, miksköhän mä siivosin vielä just ennen lomaa???

Liikaa ampiaisia - enkä nyt tarkoita sellaisia äklönmakeita trinksuja vaan ihka oikeita luonnon ampiaisia. Räystäässä katonrajassa on ampiaispesä ja joka halavatun aamu klo 6 niitä pölähtää seinän ja kattolaattojen välistä yläkertaan pilvin pimein. Joten yläkerrassa ei nukuttu kuin yksi yö, ekana aamuna kun tuli äkkilähtö... Alakertaankin niitä tulee muttei niin paljon. Aamuinen pörinä kestää tunnin verran ja sitten ne kuukahtaa lattialle. Ei kiva. Ja minä olen sitte viettäny enempi kuin pari tovea imuroiden ja talouspaperilla pökränneitä amppareita lattialta listien ettei saisi pojat puremaa. Toistaiseksi on vältytty pistoilta. Pojat ei ole paljon vastaan laittanu kun ollaan siis siinä kuuden jälkeen siirrytty pihalle, jeee, niistähän se on vain hauskaa!

Eilen kävi myrkyttäjä. Ruiskutti reippaasti myrkkyä pesäkolon ympärille mutta kun ei voinut epätasaisen maan vuoksi laittaa tikkaita niin ei ollut varma miten paljon myrkkyä meni itse pesään sisään. Tänä aamuna mun mielestä niitä ei enää niin paljon ollut. Katellaan nyt sitten voidaanko mökkielämää jatkaa vai suunnataanko muualle.

Vuoden paras ostos - ei menny rahat hukkaan kun ostin pojille ne vaijerit mökkeilyä varten. Ne on tosi pätevät ja pojilla riittää ihan kivasti tilaa peuhailla eikä niitä tarvii pyydystää ympäri niemeä. Omalla pihalla kun tuskin pysyisivät. Haukkuvat milloin lintuja milloin mitäkin rasahdusta tai jos eivät muuta niin sitte sitä että mitään ei kuulu. Tosin pikku hiljaa päivien kuluessa alkoivat tottua että joka rasahdusta ja lehden havinaa ei tarvii haukkua. Sää on ollut mitä parhain, sellaset 16-18 astetta päivisin, täysin tyyntä ja yötkin ihan lämpimiä. Ja mahtava tähtitaivas! Ulkoilua tullu päivittäin sellaset 12 tuntia. Ja vaikka koko aikaa ei mitään ihmeellistä tehdä niin on kai se vähän eri noillekin olla ulkona, kuin sama aika kotosalla neljän seinän sisällä remontin keskellä. Eli hermolepoa meille kaikille. Illalla pojat onkin sitten ulkoilman virikkeistä niin väsyneitä ettei edes takkamakkara jaksa kiinnostaa:=)

Eli mitä ollaan lomalla tehty? Nukuttu, levätty, ihailtu maisemaa, kuunneltu hiljaisuutta, katseltu joutsenten lentoa, nähty yksi kurkiaurakin sekä silkkiuikkuja, kuikkia, lokkeja, käppäilty rantsussa tassuja ja partaa huljuttamassa, istuttu laiturilla... Sama kuvin:

Peuhaamista

Maisemaa
Rantaleikkejä

Oleilua

Illalla väsymys käy jo käpälään

Viimeistä viedään

Eli elokuun loppua elellään, ja kohta alkaa lomakuu, jippii!! Eikä kyllä yhtään liian aikaisin, on stressitaso jo melkonen... vaan eiköhän tässä nämä muutamat päivät vielä jaksa paarustaa. Eipä tarvii poikienkaan enää päiviään viettää remonttihässäkässä, se se vasta on iso helpotus! Onnellisempi olenkin poikien kuin omasta puolestani loman alkamisesta:) Hienostihan nuo mainiot jätkät ovat pitkän rempparupeaman kestäneet eivätkä tunnu sen takia hermojansa menettäneen. Onneksi koirat elää tässä hetkessä eivätkä osaa ressata tulevaa.Kävin tänään postista hakemassa netistä tilatut 9 m vaijerit pojille mökkipihalle. Niissä onkin sen kokoset lukot ettei ihan hevillä pitäisi pettää. Ja noi on helppo siirtää paikasta toiseen kun ne vaan napsastaan kiinni vaikka puun tai kuistilautojen ympäri.

Samalla kun kerta kaupunkiin ajettiin, mentiin viettämään aikaa rantapuistoon missä ei olla kuukausiin käytykään. Olipa mielettömän kiva sää, aurinko paistoi ja järvi oli tyyni, todella kaunis alkusyksyn ilta. Hitaasti käppäiltiin rantsua pitkin ja pojat sai nuuskuttaa järvenrannan tuoksuja. Ja välillähän piti pistää painiksi, kovan älämölön kera tietty.

Lauantaiaamuna kun äitee oli toennut aikaisesta herätyksestä ja päästiin poikien kanssa tienpäälle niin kierrettiinkin kokonaista 2,5 tuntia. Poikettiin milloin metsäpolulle, milloin pellolle tai niitylle. Erään niityn poikki kävely muuttuikin sitten yhtäkkiä naustereiden myyränpyydystysretkeksi. Saalista nolla, mutta ainakaan tyylistä ei voi poikia moittia (tuo heinikkosukeltaja on Iippa):
Jos ei tolla antaumuksellla saalista pian ala tulla niin jo on ihme! Ikiaikaiset vaistot selvästi tallella näillä snautsereilla, katotaan miten mökkimyyrien käy:=)

Mites nyt tuntuu että kirjotus ja ajatus on ihan tökstöks joten taitaa olla paras lopettaa tähän. Illan lopuksi vielä Iivarin rantaposeeraus, jätkä melkein 1v 3kk.

Wake-up!!

Nuoriherra Iwar se alkoi sängyllä pomppimisen ja uikutuksen taas jo ties mihkä aikaan. En tiedä kellosta, mutta sen verta silmiä raotin että jo hiukka oli valoisaa. Kun se rällääminen ei ottanu loppuakseen, niin ylöshän se oli noustava. Kello hädintuskin puoli seittemän, huoh. No, kun kerta ylös olin noussut niin pissallehan se oli lähettävä samointein. Ja ruokittava nausterit. Nyt yrittää äitee herätä tähän lauantaihin, koneen äärellä istuen uutisia ja blogeja tsekkaillen. Josko täältä joku energialataus äiteellekin tupsahtaisi. Iipan energiatasossa ei ole valittamista. Herra on heivannut sängystä tyynyjä pitkin ja poikin, lukenut päivän lehden, bongaillut oravia partsilla ja kiusannut Arttua. Arska kun on äiteen tapaan on myös hieman hidas heräilijä ja olisi taatusti vielä nukkunut ilman junnun herättelyjä.

Kyllähän sitä joskus voisi lauantaina hiukka pitempäänkin nukkua, mutta mitäs tässä, laitetaan vaatteet päälle ja lähetään energianpurkulenkille. Tiedä vaikka sitä heräis kunnolla (niin yleensä tapaa käydä) syksyn raikkaassa ilmassa ja saisin sitten lenkkeilyn lisäksi jotain järkevää aikaiseksi. Saahan sitä lomalla nukkua, saahan?

Nyt on jätkä jo sylissä pussailemassa, joten suljenpas koneen ja pistetään tassua toisen eteen ennenkun alkaa taas rallatus kämpässä:)

Totaalisia kastumisia

Oliskohan ensimmäistä kertaa tänä kesänä kun ollaan yhden päivän aikana kastuttu kokonaista kolme kertaa, ja kunnolla. Aamulenkillä tuli vettä, alkuillan pikkulenkillä (joka ukkostelun takia jäi tosi pikkuiseksi) tuli vettä ja myöhäisemmän illan pitemmällä lenkillä tuli vettä, joka lenkki sitten ei ihan normaalin pituinen ollut sekään. Enpä aamulla ikkunasta ulos katsonut kun lähettiin. Tai mitäpä se olisi katsomisesta parantunut, meidän ikkunoista kun ei näy kuin muovin harmaata pintaa. Normaaleissa lenkkivetimissä lähdin, sortsit ja t-paita. Huppari sentäs oli lisänä. Ja vettä tulikin ihan kunnolla, muutaman jyrähdyksen kera. En enää viittiny palata vermeitä vaihtamaan, vahinko kun oli jo tapahtunut. Samoin kävi nyt illalla, ilma tuntui selkiintyvän, mutta kas, kun matkaan päästiin niin taivas repesi. Joten märissä tossuissa lampsin senkin lenkin:=) Nyt on taivas taas selkeä, harmi vaan että äiteelle iski iso väsy joten lenkkeilyä ei taideta tänään enää jatkaa.

Iivaria ei kovakaan sade näytä haittaavan, nenä käy ahkerasti tienvarren pusikoissa ja ruohotupsuissa ja nuorta nausteria saa välillä hoputtaa matkaa jatkamaan. Arttu sen sijaan jotenkin nykyisin vaikuttaa siltä että ei kiva juttu kun kokonaan kastuu ja kulkee korvat luimussa häntä alhaalla.

Päivän pienet lenkit näkyy Iivarissa sitten siten että herra on täysi ylivirtanen ja noukkii pöydältä nenäliinat, käsirasvat, selaa läpi UKUn kansiot eikä oikein tiedä mihin puhtinsa purkaisi. Niinpä piiiitkästä aikaa ulkoa tultua tehtiin puuhaboxeja ja nyt tuhisee kuonot nameja piiloista etsien. Ja välillä täytyy niiden tietty käydä tsekkaamassa ohikulkevaa väkeä parvekkeelta ja ilmoittaa että hei, me ollaan täällä taas - watch out!

Eilen oli pojilla suihkuilta, mutta meni sen verta myöhäseksi että jäi harjaamiset. Artun parta olikin aamulla näköinen kun märällä parralla nukkumaan meni. Eli nyt harja, kampa ja karsta kätöseen ja partoja setvimään. Voisi vaikka samalla luoda silmäyksen alkavaan BB:hen. Ei todellakaan kuulu mun suosikkiohjelmiin mutta musta on mielenkiintoista aina katsoa minkä sortin kuuluisuuden hamuajia siellä tällä kertaa on mukana. Ja onhan se aika jännä ajatella että jotkut vapaaehtoisesti haluavat sulkeutua moneksi kuukaudeksi neljän seinän sisään. Ei olisi musta moiseen, ahtaan paikan kammo ja ahdistus iskisi varmaan ennen kuin homma ehtisi alkaakaan. Mutta suotakoon se ilo heille jotka siihen kykenevät (tai uskovat kykenevänsä).

Huomisillan ohjelmassa onkin sitten Iivarin rokotus. Ja sitten on jaksettava vielä reilu viikko ennenkuin lomalaitumelle päästään. Pitäisi vaan sitä ennen ehtiä hoitaa sen tuhat ja 11 asiaa. Mistähän johtuu että kun saa toisesta päästä asioita hoidettua, toisesta päästä tunkee uusia hoidettavien kasaan?! HUH ei jaksaisi oikein enää, vaan ei auta kuin yrittää jaksaa jatkaa ja selvitä siihen asti että saadaan auton nokka kohti maalaismaisemaa. Mukavaa viikonjatkoa!

Upea pilvimuodostelma sateiden lomassa

Arttu ja ilta-auringon kajo

PS: Mun kapanossisormi voi hyvin ja paksusti. Ei ole kovin kipeä, mutta ei ihan kivutonkaan. Remmiä pystyy jo pitämään ja kengännauhoja solmimaan. Turvotusta on ja outoa pistelyä välillä, ikään kuin puutumista sormen päässä. Taipuileekin jonkun verran jo:)

Nimipäivä

Iivarille Onnea Iivarin-päivänä!

Aavistus syksyä

Joko se lopulta on ohi? Pitkä, kuuma kesä. Kuulas taivas, hämärtyvät illat, viileät yöt, ihan on ilma jo syksyisempi. Ihanaa, selvittiinhän siitä helteestä hengissä, mitenkuten! Tässä alkaa herätä ja pikkuhiljaa mieli kääntyä kohti syksyä ja pian alkavaa lomaa! Snautsereiden kera ollaan nautinnolla otettu takaisin helteen aikaista lenkkivajetta ja vedetty joka ilta ympäriinsä lähes pari tuntia. Matkan varrelta löytyy aina jotain mielenkiintoista, kuten orava puskassa:
tai tien viereltä makoisa koivunrunko joka oitis oksitaan
ja juuret järsitään.
Sitten vain ilosta ja onnesta pyöritään.Tai istutaan ja ihmetellään, jos pystytään; huom. Artun tiukkaakin tiukempi panta, Iivari vetää remmistä isoveikkaa.

Aamulla tänään pitkä aamulenkki ja päivällä suunnattiin puistoilemaan, pois päikkäreitä häirinneen remontin alta. Jätkät jälleen alkuun vetivät 150 lasissa kuten aina, ja sitten iski uupumus ja tuli kiire oman aarteen luo, vesikupin ääreen.
Remontista
Meidän talon seinät on nyt työn alla. Olin kuvitellut kaiken kestävän paljon kauemmin ja meidän ehtivän lomareissuun alta pois, mutta nyt ollaan oltu tämä viikko ikkunat tiiviisti muovitettuina. Onneksi ei ole helle... Edelleen pojat ovat hyvähermoisina kavereina kestäneet remontin roiskeessa hyvin. Tämä viikkohan on ollut se kovaäänisin kun remppareiskat ovat poraten ja hakaten kiinnittäneet eristyksiä ja seinälevyjä jotka sitten kohtapuoliin rapataan ja maalataan. Tätä meidän nurkkaa työstivät tänään, juu, täällä työmuurahaiset ahkeroivat lauantainakin. Ei nausterit olleet moksiskaan vaikka meteli oli todella sietämätön kun tossa seinän toisella puolella pora pörisi. Mutta nopeasti tekevät hommia ja muutamassa tunnissa se oli ohi. Lähettiinkin kyllä pahimman melskeen aikana puistoilemaan ja kauppareissulle.

Helpottavaa että tämä urakka alkaa kääntyä kohti loppuaan, johan tätä on kestänyt tammikuulta lähtien. Kohta se on sitten ohi. Varmaan kun lomalta tullaan syyskuun lopulla on lähes kaikki jo valmista. Miltähän tuntuu kävellä tyhjän pihan poikki, ei laastisäkkejä, ei huoparullia, ei parakkeja, ei kuorma-autoja, ei haalaripukuisia miehiä seinillä, ei hälinää hulinaa eikä vasaran kopsetta...Eilen tehtiin ensivisiitti uudelle parvekkeelle. Tähän asti on vain ovi ollut auki, edessä isot barrikadit ettei nausterit omin lupinensa sinne pääse. Keskeneräinenhän tuo vielä on, puuttuu ikkunalaudat ja lasit ja jotain muuta viimeistelyä. Kaiteet ja etulevyt ilmestyi alkuviikosta joten pakkohan se oli mennä tsekkaamaan. Pojat olivat innoissaan, ja vähän hämmennyksissäänkin. Yli kolme kuukauttahan tässä on ilman parvekkeen tuomaa lisätilaa eletty. Molemmat tutkivat ensin uuden lattian sentti sentiltä ja saivat siinä touhussa partansa iloisesti sementtipölyyn:). Varsinkin Iivari oli ensin tosi hämmästynyt, mutta kun Arttu nousi maisemia ihailemaan uudenuutukaiselle kaiteelle niin pian olivat jo molemmat vanhassa tutussa asennossa asemissansa.Vaivaiset
Ei niin hyvää ettei jotain huonoakin.
Torstain vastaisena yönä harrastimme yöllistä ulkoilua. Iivarilla oli maha sekaisin ja jo 11ltä illalla kävästiin ekan kerran heittämässä kuravedet heinikkoon, ja sitä jatkui sitten läpi yön vajaan kahden tunnin välein. Olipa aamulla freessi olo kun ei juuri nukkua ehditty. Just kun sain unen päästä jotenkuten kiinni, kuulin kuinka herra rapsutteli levottomana ympäriinsä. Ja ei kun menoks taas. Öinen ilma oli kyllä ihana, kuulas ja raikas ja käväsipä unenpöpperöisessä mielessä että jos ei olis ollu työaamu vastassa niin sitähän ois voinu vaikka oikeen kunnon lenkin vetää yön hiljaisuudessa tähtitaivaan alla.

Eilen illalla sitten äitee kompuroi. Onneksi ei käyny pahemmin... Lähettiin pissalle ilta 10n jälkeen ja tietenkin tuo tien toisella puolella oleva ruohokenttä oli taas pupujen valtaama ja Arttu tapansa mukaan niiden perään vouhkasi. Mulla remmit keritty vasemman kämmenen ympärille. Komensin poikia toiseen suuntaan, missä toivottavasti ei pupuja olisi ja päästäis ihan kävelemäänkin. Samaan aikaan meidän pihasta tuli yksi iso koira flexin nokassa vouhkaten. Pojathan huomasi tietty sen heti ja alkoivat sille reuhaamisen. Eli tuli vähän tuplasti kiire lähteä etenemään, nuo kun ei keskenään pelkästään suupieliä nuolisi. Siinä hässäkässä mulla meni tasapaino, kaaduin rähmälleni, vasemman käden päälle. Tuntui ihan että jotain rusahti ja kamala kipu! Olin ihan varma että koko käsi tai vähintäin ranne on murskana ja karjasinkin pojille että nyt riittää, äiteeltä meni käsi! Siltä se tuntui. Nousin ylös ja huh mikä tuskanaalto tulvi kovasta kivusta. Sain onneksi oikeella kädellä pidettyä pojat hanskassa ja siinä kulkiessa aloin kokeilla vasenta kättä että miten kävi. Ei ollut käsi poikki, ei edes ranne, mutta keskisormi aivan tajuttoman kipeä, osui kait suorassa asennossa maahan, ja minä sitten siihen päälle:( Se taipui ylimmästä nivelestä ihan oudosti kuin olisi kumia. Ensin sitä särki sitten välillä ei tuntunut mitään. Luulin että se on poikki tai vähintäin murtunut. No ei onneksi sentään. Nyt se on vaan joka suuntaan tajuttoman turvonnut, kova ja muhkurainen, kunnon kapanossi. Aamulla sitä vielä särki eikä taipunut ollenkaan eikä sitä saattanu koskeakaan, nyt kestää jo vähän enemmän. Kärsii jo näppistäkin näpytellä jotenkuten. Taluttamista ei kuiteskaan vielä kestä kun en pysty sitä taivuttamaan joten ehkä jonkin aikaa tarvii osata taluttaminen yhdellä kädellä...Sitä ei normaalisti tajuakaan miten avuton ihminen on ilman yhtä keskisormea! Ei meinaa onnistua kengännauhojen sitominen, ei vetoketjun sulkeminen. Kaikki muukin pieni näprääminen vaatii vähän taiteilua suorana sojottavan, toimimattoman sormen kanssa. Onneksi oli vasemman käden sormi, muutenhan olisin ihan rampa. Ja onneksi oli sormi eikä jalka, yhdellä jalalla kahden nakusterin lenkittäminen voisi olla jo turhan iso haaste:=)

Näihin tunnelmiin päättyy tämänkertainen päivitys, ei muuta kuin turvallista viikonloppua!