Ajaxilla lika lähtee

Ja onni on Berry Blossomin tuoksuiset snautserit:=) Olen unohtanu ostaa tavallisesti tassu- ja partapesussa käyttämääni Le Chat -saippuaa (on muuten tehokasta, suosittelen!) joten oli otettava käyttöön kikka kakkonen ja pojat sai kokea Ajax-tiskiaineen hellävaraisen puhdistustehon, vai olikos se Ajax joka ihan räjäyttää lian pois? No niin tai näin, kurat irtos tassuista ja parroista ja nyt täällä leijailee marjaisan makea tuoksu.

Formuloivalla tehokaksikolla kesti suihkun jälkeen n. 5,5 sekuntia saada talon kaikki matot ruttuun ja koirahuoneen sängynkin ehtivät petata oman maun mukaan:Voi Itku, mulla on ISO ikävä talvea; pakkasta, valkeata lunta, kurattomia tassuja... Nyt on niin ällöttävän likaista joka paikassa että mua rupes äsken lenkillä ihan yököttämään ja teki mieli kääntyä suorinta tietä kotia kohti. Vaan mitäpä turhia, sama se on kierteleekö tuolla varttitunnin tai puolitoista, sama kuuraaminen on koirissa kuiteskin joten puolisentoista tuntiahan siinä lopulta vierähti. Paitsi että on kuraa ja loskaa niin siellä seassa sitten sitä itteänsä. Miten se voi olla niin kamalan vaikeeta pitää niitä pusseja taskussa ja kerätä koiransa jätökset pois, MRRR!!! En yhtään ihmettele että kohta alkaa taas lehdissä jokakeväinen keskustelu koirankakoista, niin öklöttävää tuolla on nyt kävellä. No tunnustan kyllä etten 100%sti itekkään kaikkea kerää. Jos ja kun lenkkeillään tuolla vähän syrjemmällä missä ei ole asutusta ja jos ei pojat ihan tien viereen tarpeitaan tee niin kylhä ne sinne pusikkoon saa jäädä, varsinkin jos tiedän ettei roskista ole ihan heti kohta. Mutta täällä asutuksen keskellä ei ole edes roskiksista puutetta joten laiskuutta ja välinpitämättömyyttähän se on, kyllä niitä pussukoita voi jonkun matkaa kädessään kantaa. Mahtaakohan ne jotka ei koiriensa jätöksiä pois siivoa nauttia nyt kävellä tuolla kaiken keskellä?? Ehkä niitä ei haittaa. Kyllä olis kirveellä töitä :(

Eihän toi poikien suihkuttaminen sinänsä iso homma ole, mutta kun mulla on ihana vanhanaikainen amme niin mun selkä ei meinaa kestää kahen koiran pesua peräjälkeen. Siinä sitte kykin lattialla ja roikun reunaa vasten nojaten kun en enää toisen suihkutettavan kanssa voi olla puolikumarassa asennossa kauaa aikaa yhtämittaa. Tosi ergonominen asento. Mutta muuten toi amme on kyllä hyvä, ei pääse pojat karkaamaan enkä itekkään kastu ihan kokonaan, tai siis en kastu ennenku nostan Iipan ammeesta. Se ei malttas paikallaan olla että saan enimmät vedet kuivattua kylppärissä, vaan pyörii ku väkkärä itteään ravistellen ja siinä sitte äiteen vaatteet on yleenäs märemmät ku pyyhe.

Harmaan päivän piristykseksi ja Helin ja AJn iloksi kutsuttiin eilen ittemme päiväkaffelle Keravalle. Pitäähän niidenkin saada osansa tästä ihanasta kurakelistä ja kuraisista parroista ja tassuista :=) Meillä oli kyl Helin kanssa ollu muutenki suunnitelmissa päivälenkki mutta sade kirjaimellisesti meinas vesittää suunnitelman. Onneksi iltapäivästä sää vähän selkeni ja päästiinki tekemään ihan kunnon pitkä lenkki. Sen jälkeen kaffiteltiin kera muffinssien ja rupateltiin ja höpöteltiin. Vieraskoreina snautsereina pojat oli tyytyväisiä saamastaan huomiosta ja esitti taitojaan snakupainissa, sohvalla kiehnäämisessä (mikä kotona on ehdottomasti kielletty) ja yleisessä rallattelussa. Arttu joka EI yleensä pöytien reunoja parrallaan nuohoa kunnostautui tässäkin, taisi kissan ruoan tuoksu olla ylivoimainen ja useemmin kuin kerran jouduin käskemään Arskaa ottamaan kuononsa pois keittiön pöydän reunoilta. Myös kissan lelut maistu hyviltä, montakohan Iippa loppujen lopuks ehti nielasta? Kissa itse piiloutui saunan puolelle eikä pojat, onneksi, päässeet sitä hätyyttelemään. Pihalla parrat leikki kukkulan kuningasta, AJ oli edellispäivänä ahkeroinut ainakin puolitoistametristen lumivallien väliin tunnelin tupakkitaukoa varten. Ketterästihän jätkät hyppäs vallin päälle ja kekkaloitsivat siellä, tassu jos toinenkin uppos välillä vähän syvemmälle mutta helposti nuo sieltä ylös ittensä kampesi.
Kiitokset Helille & AJlle, meillä oli hauskaa, anteeksi vaan että taidettiin unohtaa jokunen hiekanjyvä lattialle, hmm, ja soffalle... :(

Ai miten ihanaa kun on lyhyt viikko ja pitkä viikonloppu edessä, helpompi oli heti tänäänki herätä ku heti tuli mieleen että 'vain' kolme aamua enää neljän sijasta. Ja muuten ihmeiden aika ei ole ohi: tänään heräsin ennen kellonsoittoa, ja ennen Iivaria! Olisko toi viisarien siirto kesää kohti sittenki saanu ipanan sisäisen kellon vähän sekasin ja sekoomaan tunneissa:) Äkkiä se kyllä oli häntä ilosesti heiluen pystyssä kun nousin. Mutta jotta aamulla taas jaksaa nousta edes kellon soittoon niin nyt torkkumaan sohvalle 'Amyn lailla' pariin. Keväistä viikon jatkoa!

Virposunnuntai

Sataa sataa ropisee eli märkiä tassuja, märkiä partoja ... Sataisi vaan kunnolla niin sulais viimisetki jäät ja sohjot kävelyteiltä. Eihän tota kaatamalla tullu, ihan se oli sellasta kivaa pientä ripsuttelua. Kun vaan olis tajunnu laittaa sadevermeet päälle eikä lähteny toppavaatteissa niin olis ollu vielä kivempi ulkoilla:)

Saas nähdä montako kertaa ovikelloa tänään rimputellaan kun on virvonvarvonpäivä. Tästä oli yhtenä päivänä lehdessäkin hyvä kirjotus johon yhdyn ihan täysin. Vieraat lapset, eikä niin lapsetkaan enää, kiertää ovelta ovelle puoli kaupunkia mitä kummallisimpiin naamiaisasuihin pukeutuneina ja sotamaalauksin sonnustautuneina korit kainalossa ja sitten vertaillaan kuka sai mitä ja miten paljon ja mistä...

Piti oikein tarkistaa asia ja netistä Luovutettu Karjala –sivuilta löysin tämän: ”Palmusunnuntai oli Karjalassa nimeltään virposunnuntai. Ortodoksien Lasaruksen lauantain vigiliassa siunattiin pajunoksat, joita sai viedä kotiin ikonin taakse. Lapset keräsivät pajunoksia ja koristelivat niitä. Varhain palmusunnuntaiaamuna perheenäiti virpoi lapset ja karjan, siis ne, joiden kasvua toivottiin. Isäntä virpoi hevoset. Lapset lähtivät aamulla virpomaan kummia, sukulaisia ja naapureita.”

Mun mielestä kaikki tuollaiset vanhat perinteet on hienoja ja säilyttämisen arvoisia, mutta sitten kun mennään siihen että ainoa tarkoitus on vain saada koriin mahdollisimman paljon herkkuja niin pieleen menee. Harvapa noista virpojavarpojista taitaa tuntea tämän virpomisen perinteen. Joten kiitos ja anteeksi, mutta meille on ihan turha ovikelloa tulla rimputtelemaan, ei aukea ovi.

Nyt ollaan sitte virallisesti kesäajassa. Mulle ei kellojen siirto koskaan tuota ongelmia ja näytti Iivarillekin sopivan mitä mainioimmin, noustiin nimittäin kuudelta vanhaa aikaa eli johan se oli seittemän kesäaikaa kun eka kerran tassut kurattiin. Herra oli siihen mennessä ehtiny jo yksikseen taas touhuta hyvän tovin.

Snakupainia lepopäivän ratoksi:

Utuinen lauantai

Kyllä on taas harmaa ja kurainen sää, tyypillinen maaliskuinen päivä. Ja olo on vähän samanlainen, en oo kunnolla heränny koko päivänä, puolinukuksissa menny tämä lauantai lenkkeilystä ja pitkistä päivätorkuista huolimatta:( Niin on sitte kaikki viikonloppua odottaneet hommat edelleen tuolla odottamassa, kenties seuraavaa viikonloppua... Tuollahan ne säilyy, en jaksa stressiä ottaa.

Ulkona harmaudessa en oo kuvia viittiny ottaa, eilen räpsin joitakin sisällä, samoin tänään. Iivarista kyllä pitäis joku kunnon kuva saada nyt kun nuoriherra on vielä hienossa näytelmäkuosissaan. Näistä kuvista kyllä hyvin huomaa että aina on Iipalla pilke silmäkulmassa ja kepponen mielessä, jos ei muuta niin purkkarista nauttivan Artun alta viedään lelut :)
Arttu on varsinainen karvaturri, nyt varsinkin kun Iivari on hienossa trimmissä niin ero on melkonen, on tosissaan näkyvissä snautserin eri turkkivaiheet, se viimisen päälle trimmattu ja sitten se trimmaamista vailla oleva! Puolisentoista viikkoa pitäis jätkän talviturkkiansa vielä kestää, sitte vien pojat yhdeksi päiväksi Nean hoteisiin ja pääsee Arskakin karvoistaan ja näyttää taas upealta snautserilta.

Koirahuoneen ikkunasta on tullu pojille uusi vahtimesta, tai taitaa olla Iivarin Artullekin opettama tuo paikka, en muista Artun siinä ennen pihan tapahtumia kyttäilleen. Tänään itse asiassa näin Arskatin ekan kerran ikkunasta ulos tsiikailemassa, yleensä on Iisku siinä.
Parempi onkin poikain tottua tyytymään ikkunasta kyttäilyyn, meillä kun uhkaa parvekkeet joutua käyttökieltoon. Se tarkottais puoli vuotta ilman parveketta, eli siihen asti kun remppa on tehty joskus lokakuussa! Tuli nimittäin päivällä tiedote että kun tossa nyt remontin alla olevassa talossa on tehty jotain kaiteiden rakenneavauksia niin siel on havaittu että kaikki ei olis niin kuin pitäis, ja olis turvallisuusriski käyttää partseja. Lisää tietoa tulee alkuviikosta, kauhulla odotan:(Kuulin muuten eilen aamulla radiosta että lämpömittari kodin jokaisessa huoneessa on ekoteko. Kas, mä en sitten ole ekotekoilija, meillä kun ei ole ensimmäistäkään lämpömittaria sisällä. Mihin mä mittaria tarviin ku ilmankin varmasti pidän lämpötilan paljon alle suositusten, oliskohan meillä jotain 18 astetta, ehkä jopa alle? En muuten edes tiedä mikä on suositus, tai onko sellasta, mutta en voi sietää lämmintä huoneilmaa. No pitihän tuo tarkistaa netistä ja jonkin lähteen mukaan suositus olis 21-22 astetta, huh, ihan liikaa meikäläiselle! Nytkin kun pakkaset loppu ja unohdin patterien termostaatit vääntää alemmalle niin jo oli kuumaa ja tunkkaista! Mieluummin pistän villatakin päälle ja töppöset jalkaan kuin hikoilen sortseissa, sisällä. Ja uskosin että koiratkin viihtyy paremmin viileemmässä. Makkarissa saatan avata vielä ikkunankin että olis mukavan vilposta nukkua. Joten arvata saattaa että jo etukäteen ahdistaa kesä ja syksy kun meidän talo huputetaan remonttia varten eikä pääse partsille eikä välillä kait saa ikkunoitakaan auki – AUTS! Ja siis jos toi partsien käyttökielto tosissaan tulee niin voi apua. Se on kuitenkin ylimääränen huone lämpimämmillä ilmoilla, tänäänkin on ollu ovi melkeen koko ajan auki. Ja onhan siinä jätkillä vähän extraa kun saavat kyttäillä ohikulkevaa liikennettä.Mulle harmaita hiuksia on meinannu aiheuttaa uusi lamppudirektiivi, mikä lie viralliselta nimeltään. Olen yrittäny kaikista kaupoista kahmia varastoon vanhanlaisia lamppua, viis siitä ettei ne olis ekoja enää, muttei niitä kaikkia taho enää saada mistään. Yhtään uudenlaista lamppua en vielä oo tarvinnu kun toistaiseks on vanhatkin riittäny. Eilen sitte aattelin kokeeks ostaa yhden uuden olkkarin valasimeen. Täytyy kohta koklaa miten se tohon passaa, ainakin on ihan erimallinen kun noi entiset, paljon pitempi. Ei hyvä. Ja se mitä noi uudet maksaa, voi hyvät hyssykät. Juu, kyllähän sitä väitetään että uudet tulis mukamas pitemmällä jaksolla halvemmiks, mutta en usko ennen ku näen. Noi vanhat lamput makso ehkä jotain 2-3 euroa kipaleelta ja toi uus lähemmäs kympin! Eli tohon olkkarin valasimeen ku tarvii kolme lamppua se on lähemmäks kolmellakympillä uusia lamppuja, vanhoja sais sillä ainakin kymmenen.

Pojat tekee täällä puruluiden vaihtareita. Annoin niille just isot uudet purkkarit, Iivarille kelpas heti mut Arttu vaan makoili omansa kanssa. Nyt Arttu päättikin haluta Iivarin jo alottaman purkkarin, ja niin Iivari pääsi käsiksi, tai siis tassuiksi, Artun iskemättömään puruluuhun. Aika hyvin sovussa noi puruluita aina syö, uskallan jopa jättää niitä niille kun lähen töihin. Monesti niitä ei ole päivän aikana syöty lainkaan, ja sitte kun tuun kotiin Iivari polleilee purkkari suussa ympäri eteistä. Ne tietää etten niitä huomioi ennen ku olen vaihtanu vaatteet, Artulle helppoa mut Iivarille vähä vaikeempi pala, ja välillä penska yrittääki pomppia, repiä takin helmasta ja herättää huomiota. Toisinaan se sitte kulkee vaan purkkari suussa ja örisee, ja siinäki vaiheessa ku tervehdin koiria, niin se ei oo moksiskaan, ja jatkaa purkkarin järsimistä. Eli tulee joskus mieleen että kumpi on tärkeempi, puruluu vai äiteen kotiintulo? :=)

Aamusella pojat istui sievästi vierekkäin, mut annas olla kun sain kameran käteen niin enää ei passannu paikoillaan istuksia, ja kuvat onnistui (?) näin kun Iivari blokkas Artun pois kuvasta:Yritetääs paremmalla onnella huomenna:) Nyt koirakuiskaaja Cesar Millanin pariin. Muistakaahan siirtää kelloja ensi yönä kohti kesää!

Yhtä sun toista, ja vähän kolmattakin

No huoh, eipä tullut tämäkään viikonloppu yhtään liian aikaisin. Mulla on tän viikon taas ollu niin vetämätön olo, että HUH. Tänään piti ihan tosissaan repiä itteänsä että pääsi ylös sängystä. Iippahan se tietty taas oli hyvänä moottorina hommassa, sehän tuppaa joka ikinen arkiaamu herättelemään jo muutamaa hetkeä ennen kelloa. Tänä aamuna havahduin siihen että se yksinänsä kalusi puruluuta olkkarissa, kello ei varmaanka ollu viittäkään. Heti kun kakara vaistosi mun olevan edes jollain tajunnan tasolla hereillä tuli sille kiire ja vauhdilla pomppasi sänkyyn antamaan tassuillaan herääpian-selkähierontaa.

Taitaa olla vanha kamu nimeltä verenpaine joka itestään taas ilmottelee. Huippaa, huimaa, heikottaa, korvissa suhisee, väsyttää; kertakaikkiaan voimaton olo. Koko talvenhan nää vaivat on aika ajoin vaivannu, ihan samaa oli viimeks ku verenpaine oli huimissa lukemissa. Joinain aamuna on ihan pitäny aamulenkkiä lyhentää kun tuntuu että vieteri loppuu eikä vaan jaksa jatkaa. Harmittaa, poikienkin puolesta, ja omasta, kun mulle noi aamulenkit on oiva päivänavaus ja piristeruiske päivään, siihen aikaan saa yleensä aika rauhassakin teitä taivaltaa. Jostain kun luin että orapihlajauute auttas alentamaan verenpainetta niin sitähän oli ostettava. Ja kyllä tuntui että se auttoikin (vai olisko vaan plasebo-vaikutusta?), mut eipä auta enää, onpi puteli unohtunu kaapin hyllylle… Pitäiskin tänään taas muutama tippa vetästä josko olo helpottuis. Tänään sain vihdoin aikaseks varattua ajan työterkkarilta, käyn ens viikolla tutkituttamassa missä lukemissa paineet huitelee josko se olis se vika ja syypää tähän oloon. Sitä kun vähän epäilen.

Nausterit joutu tällä viikolla taas yhden päivän kärvistelemään koirahuoneessa kun meillä kierrettiin asuntoja vuotavien vesikalusteiden varalta. Arvasin että kuumahan siellä pojilla tulee päivän mittaan kun aurinko päivisin porottaa just siltä suunnalta. Kaihtimet laitoin kiinni ja patterin pois päältä, mutten tohtinu ikkunaa jättää auki kun pihalta kuuluu kummiskin niin kamala meteli naapuritalon remontista etteivät siihen ääneen kommentoisi. Ja juu, aika helteinen se huone olikin kun kotia tulin. Pojat läähätti ja oli tosi helpottuneen olosia äiteen paluusta, pikkanen stressi taisi olla molemmilla päällä. Kyllä ne siellä pärjää, mutta onhan se liika pieni tila viettää pitempää aikaa kahestaan. Enkä niitä mieluusti sinne suljekaan, mut pakko on pakko aina välillä kun ei oo mahdollisuutta olla paikalla kun jotain tällasia tarkastuksia tulee enkä toisaalta halua että meitille kukaan vieras itsekseen tulee niin että pojat ovat siinä hollilla.
Iivari oli hauskuuttanut itseään, ja kenties Arttuakin?, harjottamalla korkeuspomppua. Seinällä n. 170 cm korkeudella oli naulassa muutama pieni koriste-esine, pari nallea ja sydän, tullu varmaan joskus jonkun paketin koristeena. Paino sanalla OLI, nyt seinässä on pelkkä naula. Koristeiden kohtalosta kertoi pitkin lattiaa riivitty pienenpieni punainen, ruskea ja ties minkä värinen silppu. Iivari kun ei jätä mitään puolitiehen niin oli vedellyt kitusiinsakin osan, mitä lie muovia, styroxia ja pahvia noi oli. Lattialle sievästi patjoineen kaikkineen vedetty päiväpeitto oli sitten punertavasilppuisen oksennuksen peitossa. Onneksi sentään oli oksentanu, eikä mitään nallenjämiä näemmä jääny suoliston tukkeeksi.

Kaijalta tuli tänään viestiä että Artun poika Osku oli käyny lonkkakuvauksissa, A:na lähti molemmat lonkat ja siistit on kyynärätkin pojalla, hieno homma. Oskun lonkat onki niin hienot että niitä oli ihan mallilonkkina siellä kuvauksissa esitelty:=) Kuvaus oli ollu corgi-porukan järjestämä ja kun Oskun kuvat oli valmiit niin lääkäri oli pyytäny kaikki corgi-ihmiset katsomaan snautseripojan "täydellisen symmetrisiä lonkkia" jonkalaisiin ell:n mukaan corgienkin jalostuksessa pitäisi pyrkiä. Mukava saada tällaisia kuulumisia, vaikka sinänsä, eihän mulla ole noihin lonkkiin osaa eikä arpaa, mutta onhan ne kuiteskin mun koiran jälkeläisen lonkat:)

On ne vaan pienetkin hommat joskus vaikeita... Auto on pitäny jo hyvän aikaa sitte viedä öljynvaihtoon, tänään sitte repäsin ja hoidin senkin. Työpaikan naapurissa on autohuolto niin ei paljoa vaadi auto sinne viedä. Öljyn lisäks annoin hommaksi tsekata jarrut, välillä kun on kuulunu sellasta sirinää ja surinaa mitä ei ehkä pitäis kuulua. Töitten jälkeen sitten hain auton, ja oikeassa olin ollu, jarrupalat edestä ja takaa oli kaputt. Olin pienessä mielessäni ajatellut että vain tsekkaavat niiden kunnon ja sovitaan sitte tarkemmin millon työ tehdään. Mutta hyvän palvelun huolto olikin tehny ne samalla. Ja kas, kun tuli maksun aika niin enhän mä tietty siihen ollu varautunu. Mä kun en luottokortteja omista niin ehdotin että käväsen pankkiautomaatilla lisää euroja hakemassa. Mutta ystävällinen huollon isäntä sanoi että ei hätää, joskos sopis tulla maksamaan pääsiäisen jälkeen kun he ovat ensi viikon lomalla. Moisesta olin ihan otettu ja kiittelin kovasti, toivotin hyvät lomat & pääsiäiset ja poistuin, tyytyväisenä hyvään palveluun. Kotimatkalla autossa mua sitte rupes harmittamaan ja nolottamaan kamalasti, tuli ihan häpeän tunne. Kun oisinhan mä ehtiny hyvin käydä automaatilla ja hoitaa lasku samointein. Olen tota huoltoa käyttäny vuosikaudet, teetättäny isommat huollot, öljynvaihdot, polttimojen uusimiset, pyyhkimien vaihdot, mitä millonkin, joten kylhän nekin on oppineet mut tuntemaan. Ja on joskus ennenki käyny niin ettei lompakossa oo ollu tarvittavan paljon seteleitä ja sillonki on annettu "piikkiin". Moisella palvelulla vien kyllä jatkossakin heille auton milloin tarvis, ja voin suositella muillekin - Kiitos Suuri Salosen Autohuoltoon Riksuun:=) Tuli hyvä mieli, vaikka vähän nolottaakin.

Iivari, the mattomaakari, on keksiny että aamusin ku äitee on suihkussa niin on tosi kivaa ja viihdyttävää touhua nakerrella keittiön mattoa. Hitsinpimpurat, vanha mattohan se on, mutta tähän saakka se on ollut EHJÄ, vaan eipä ole enää. Aamuna eräänä ku tulin kylppäristä, Iivari makasi sievästi tassut maton alla, maton reuna suussa GRRR, ja katsoi mua hämillään että aijjaa, eiks tätä saakaan tuunailla? Nyt alkaa rispaantua sitte sekin matto :(

Meillä kummittelee. Olin aamulla kylppärissä kun kuulin ison kilahduskolahduksen ja heti ekana tuli mieleen että jaahas mitä se Iippa siellä touhuaa tiskipöydän ääressä missä oli sen ruoka turpoomassa ja muutkin herkkupurkit lähes tassun ulottuvilla. Vaan ei ollu Iivarin aikaansaamaa tuo meteli. Koira katsoi mua ihan hölmön näkösenä kun ryntäsin keittiöön ”IIVARIa” huutaen ja valmiina torumaan poikaa, joka kiltisti eteisessä järsi puruluutaan… Aamurähmäisillä aivoilla ja silmillä meni tovi hokata mistä se kilahdus tuli. Ei, seiniltä ei puuttunut mitään, eikä muutenkaan mikään ollut ”vinossa” paitsi matto. Tiskialtaan syövereistä se sitten aikani arvoitusta pähkäiltyäni selvis, oli ruokalusikka tippunu poikien kuppien päälle kuivauskaapista. Että sellanen kummitus.

Nyt on lopetettava nämä konehommat ja lähettävä iltapissalle, tonne kuraan, yäks. Tiet on ihan älyttömän kuraset ja likaset ja ties mitä. Kunpa kaikki ystävämme koiranomistajat oppis pitämään niitä pusseja taskussa ja keräämään jätökset niin ois huomattavasti siistimpää nyt ku lumet sulaa. Ei se niin ylitsepääsemättömän vaikee homma pitäis olla! Ja sitte me kaikki koirien kanssa kulkevat saadaan kärsiä toisten tähden, kohta varmaan alkaa taas ne tutut jutut kakkakasoista vellomaan lehdissä:(

No tulihan taas löpinää, asiaa ja asian vierestä, mutta jos jaksoit lukea loppuun niin HYVÄÄ KEVÄISTÄ VIIKONLOPPUA!!

Reissumiehen paluu

Iivari on kotiutunut. Reissumies oli reissusta uupunut, vaan ei lainkaan rähjääntynyt, päinvastoin, eihän sitä meinannu tunnistaa upeassa näyttely-lookissaan. Haettiin se tossa alkuillasta ja voi sitä riemua kun kotia päästiin. Alko melkoset formuloinnit ja snakupainit. Matot rallattiin hetkessä ruttuun ja leluja riepoteltiin ja vedettiin yhdessä ja erikseen... Riekkuminen oli aikamoista:)

Kun enimmät kuulumiset oli kovaäänisesti vaihdettu, maistui naustereille erinomaisesti ruoka ja sitten olikin aika käydä levolle. Ja sitä sitten kestikin. Eipä satu usein että mä oon jo eteisessä takkia vetämässä päälle kun pojat vielä olkkarin puolella makoilee.

Nyt oikeen tajusin miten paljon tuo Arttu Iivaria viikonlopun ajan ikävöi. Kun lähettiin Nummisiin sanoin sille että haetaanko pikkuveikka kotiin ja Arskatti sai hirmusen hepulin ja uikutti autossa koko matkan. Kotia ku tultiin se oli kuin eri koira kun oli taas kaveri matkassa mukana, pilkettä oli silmäkulmassa ihan erilailla ja johan alko puruluutkin maistua. Iivari kun veteli sikeitä kun mä valmistelin uloslähtöä, niin Arttu meni makaamaan sen eteen ja laitto tassunsa sen tassujen päälle:) Aikamoisia velikultia nuo on!

Pieni lenkki korttelin ympäri tehtiin ja nyt on molemmat taas sikeästi unten mailla, vieri vieressä. Iivari välillä huokaile raskaasti. Paljon on pieni mies viikonlopun aikana saanut kokea uutta. Matkailu paitsi avartaa myös väsyttää!

Arvosteluja

Hyvinkää snautsereiden erkkari 20.3.2010 tuomari Anneli Alfthan, Suomi
"Erittäin hyvän tyyppinen, lupaava nuori uros, jonka sukupuolileiman tulee toki vielä vahvistua. Oikean muotoinen kaunis pää. Vahva purenta. Erittäin kaunisasentoiset korvat. Riittävä kaulan pituus, joka voisi nousta sulavammin säkäosasta, hieman suoran lavan johdosta. Erinomainen tiivis ylälinja. Hieno häntä. Tilava runko, jonka tulee levitä edestä. Hieman sisäkierteiset olkavarret, mutta hyvä eturinta. Sopusuhtainen luusto & kulmaukset. Erinomainen karvanlaatu & väri. Pitkä mutta hieman voimaton askel sekä edestä että takaa. Erittäin lupaava kokonaisuus."

Tampere kv-näyttely 21.3.2010 tuomari Margit Brenner, Itävalta
"9 Monate grosse Rüde, gut aufgebaut, guter Kopf, korrekter Ausdruck, korrekte Scherengebiss, guter Hals, gute Winkel, viel kraft in der Bewegung, muss aber harmonischer werden, freundlich, gutes Haar."
Allekirjoittaneen vapaa käännös:
'9 kk ikäinen suuri uros, hyvä rakenne, hyvä pää, oikeanlainen ilme, virheetön leikkaava purenta, hyvä kaula, hyvät kulmaukset, voimakkaat liikkeet, pitää kuitenkin vielä kehittyä, ystävällinen, hyvä turkki.'

Kyllä näihin voi olla erinomaisen tyytyväinen:=)

Tampereen näyttelytulos

Tampereen kansainvälisessä näyttelyssä Iivari oli JUN EH1. Tuomarina Margit Brenner Itävallasta.