Iivari on kotiutunut. Reissumies oli reissusta uupunut, vaan ei lainkaan rähjääntynyt, päinvastoin, eihän sitä meinannu tunnistaa upeassa näyttely-lookissaan. Haettiin se tossa alkuillasta ja voi sitä riemua kun kotia päästiin. Alko melkoset formuloinnit ja snakupainit. Matot rallattiin hetkessä ruttuun ja leluja riepoteltiin ja vedettiin yhdessä ja erikseen... Riekkuminen oli aikamoista:)
Kun enimmät kuulumiset oli kovaäänisesti vaihdettu, maistui naustereille erinomaisesti ruoka ja sitten olikin aika käydä levolle. Ja sitä sitten kestikin. Eipä satu usein että mä oon jo eteisessä takkia vetämässä päälle kun pojat vielä olkkarin puolella makoilee.
Nyt oikeen tajusin miten paljon tuo Arttu Iivaria viikonlopun ajan ikävöi. Kun lähettiin Nummisiin sanoin sille että haetaanko pikkuveikka kotiin ja Arskatti sai hirmusen hepulin ja uikutti autossa koko matkan. Kotia ku tultiin se oli kuin eri koira kun oli taas kaveri matkassa mukana, pilkettä oli silmäkulmassa ihan erilailla ja johan alko puruluutkin maistua. Iivari kun veteli sikeitä kun mä valmistelin uloslähtöä, niin Arttu meni makaamaan sen eteen ja laitto tassunsa sen tassujen päälle:) Aikamoisia velikultia nuo on!
Pieni lenkki korttelin ympäri tehtiin ja nyt on molemmat taas sikeästi unten mailla, vieri vieressä. Iivari välillä huokaile raskaasti. Paljon on pieni mies viikonlopun aikana saanut kokea uutta. Matkailu paitsi avartaa myös väsyttää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti