Lokoisaa loppiaista!

Talven ihmemaassa

kuurassa partamme

Yllä olevat kuvat sunnuntailta jolloin paukkuva pakkanen oli niissä lukemissa että pitkä lenkki voitiin tehdä ilman snautserin tassujen nosteluja palelun merkeissä. Nyt pari päivää on miinuksia jo parinkymmenen tietämillä, eikä kamalan pitkiä lenkkejä voi ajatella, ja lyhkösillekin laitetaan senioria lämmittämään toppamantteli. Jonka tuo ihanainen antaa pukea kernaasti ja kun tassuja ulkona meinaa paleltaa, alkaa melkoinen pomppiminen hyppiminen ja loikkiminen, ja, mikä ei ihmisen mieleen, aivan kuten kakarana, riehuu ja yrittää toppatakin hihasta kiinni ...

Kaunis on maisema, ja olkoonkin että päälle 20 pakkasasteessa ulkoilu on lyhytkestoista (mutta sitäkin rivakampaa), niin on tämä vaan niin ihanaa sen kurjan synkän pimeän märän kauden jälkeen. Enkä nyt halua edes ajatella että joku manailee jo ensi viikolle taas vesisadetta. EIIIIII!!!

Haloilmiöt on ollu upeita tänään, ja eilenkin, mun kamerat ei vaan niitä kunnolla kuvaa, mutta loppuun ennen loppiaiseen siirtymistä jokunen yritelmä. Ja sitten toppatakki päälle ja ulos nauttimaan askelten alla narskuvasta lumesta, huuruavasta hengityksestä, pakkasen kipristelystä poskipäillä ja kauniista luonnosta. Ja nyt loppiaista teille toivotamme!

Uusi vuosi, uusi talvi

Yeeee, meillä on lunta meillä on -8 astetta pakkasta meillä on talvi!!

Tämäkö se on se uusi maailmanjärjestys että syksy aina joulukuun lopulle on lämmintä, pimeetä ja vetistä ja sitten kun vuosi on vaihtumassa, vaihtuu säätilakin. Ja nyt nautitaan! On tätä odotettukin. Ei lunta paljon ole, ja tuollaista ihanaa kevyttä joka autonkin päältä puhaltamalla lähti, satelee hiljakseen alas, mutta sen verran että on maa valkosena ja herra snautserilla lenkin päätteeks parta kuurassa.

Uuden vuoden juhlinta oli tykönämme tapojemme mukaan rauhallista, vaihtuu se vuosi ilman sähellyksen häsellyksiäkin, ja kun ei snautseri paukuista kotona välitä, uni otti herrasta vallan jo aikaisin illalla.

Pitkä lenkki tehtiin hyvissä ajoin ja kotia palattiin puolen seittemän nurkilla jolloin jo kylillä paukkui jonkin verran mutta ei se herramme ulkoilua häirinnyt. Vähän piti vain pysähtyä kattelemaan ja kuuntelemaan että mikä ja missä jysähti, mutta ilman paniikkia. Onneksi. Koska parista paukkuarasta karvakuonostakin on kokemusta eikä se ole kivaa se.

Samaan malliin kuin edellinen vuosi loppui Artulla, alkoi uusikin :) Mitäpä tuosta turhia vouhkimaan, kunhan kotona kuri ja järjestys säilyy ja ajallansa naapuruston postit pääsee tsekkaamaan ja omansa kirjaamaan ja ruokakuppi täyttyy sen pari kertaa päivässä (tai jos herra sais määrätä, niin useemminkin olisi sopiva määrä) keksejä ja raksuja unohtamatta niin snautserin maailma pyörii mallillaan.

Siispä rauhaisaa luppoisaa leppoisaa ja tervettä tätä vuotta!

Vuoden vaihtuessa

Tämän vuoden viimeisten kuvien, joiden maisema jo hieman enteilee talven tuloa kun sentään ollaan pakkasen puolella, järvi jäätynyt (mielestäni kyllä ei vielä niin paljon että sinne luistelemaan kannattaisi mennä kuten monet jo menivät...) eikä maailma ole yhtä synkkä kuin parisen viikkoa sitten, myötä toivotamme valoista ja onnentäyteistä vuotta 2016!

Viimeinkin löytyi puruluu jota herra seniori suostuu syömään, salaisuus piilee rullassa olevissa kanafileissä :)

Ja sitten parta hulmuten kohti uusia tuulia, vietämme vuodenvaihdetta, lomailemme ja annamme kuulua itsestämme jälleen ensi vuonna. Olisko uusi vuosi ja uudet kujeet? Saa nähä. Heipparallaa!

Toivotamme Rauhaisaa Joulua!

Joulun 2015 alla

Joulukuu ...

Ajankohtaistakin ajankohtaisempia ovat nyt siis joulun ajan laulut '... no onkos tullut kesä nyt talven keskelle ...', vaikka eihän tuo pidä paikkaansa kun sitä talveahan ei vielä ole tullutkaan, ja todellakin tämä: 'I'm dreaming of a White Christmas ...' Haaveillaan siis ...

Alkukuusta Arttu kävi +10 vee huollossa; pepusta poistettiin hormonipatti eli hienommalta nimeltään anaali adenooma, samalla poistettiin pallit ja putsattiin hampaat. Joista muuten tuli kiitosta, sanoi lääkäri että on herra seniorin hampaat niin hienossa kunnossa ikäisekseen, vain vähän hammaskiveä. Lienee geeneissä, Arttu kun heikosti syö puruluita tai järsii mitään muutakaan kovaa ellei sellaisiksi lasket possun saparot (korvia herra ei enää kelpuuta) ja peuran kuivattu sydän. Vai onko sittenkin niin että jokailtainen dentastiksi sittenkin tepsii? Mene ja tiedä, pääasia että purukalusto on kunnossa. Ja herra muutenkin :)

 Pistos reiteen ja pian alkoi herra ihmettelemään

että mites nyt näin alkoi väsyttämään.

 Parisen tuntia ja toipilas haettiin kotiin jossa

urheasti yritti istua reippaana

 mutta sai pian huomata että ei siitä mitään tullut,

uni paras lääke on koiraystävälle.

Hyvin toipui toipilas ja niin kiltisti suhtautui takapään tikkeihin että kauluriakaan ei tarvinnu ihan koko aikaa pitää kaulassa. Kipulääke ja antibiootti tietty piti huolen siitä että puolisentoista viikkoa rauhassa mentiin eikä turhia hötkyilty. Vaikka johan tuo muutaman päivän kuluttua operaatiosta tahtoi iltaisin kävellä pitkiäkin aikoja, mutta rauhalliset lenkit olikin sallittu. Vastapainona sitten kyllä levättiin reilusti.

 Ai mitäh?! Mitä ne on mulle tehny...

Itsenäisyyspäivänä kävi Artunpoika Oskun ihminen Kaija vierailulla, ja tuolloin vielä toipilaan päiviä viettäneen Artun rapsuttelun ohella rupateltiin mukava mutta aina liian lyhyt tovi kuulumisia puolin ja toisin. Mutta onneksi on face (vaikken muuten facifani olekaan) jossa seuraillaan toistemme tekemisiä tekstein kuvin ja kommentein.

Jannekin virallisesti vietti 150 vuotispäiväänsä joulukuussa, synttäreitähän juhlittiin kesällä.

 Seppeleet ja soihdut patsaalla olivat kauniit,

eivätkä kuvani tee niille oikeutta,

mutta se anteeksi suotaneen.

Kuten ei näistäkään kuvista juuri mitään näe, mutta toisaalta, tätähän tämä joulukuu pääosin on ollut, jos ei ihan pimeää niin ainakin hämärää ja tämän päiväinen auringon loiste ainutkertaisuudessaan häikäisi silmiä :)

Eli siis vaikkei maailma siltä näytä, joulu on jo ovella, hyörinä ja pyörinä kaupoissa kamala ja olemme onnellisia ettemme siinä ole mukana. Aamulla käytiin Järvenpään Kalatalossa joka viikko sitten ensimmäistä kertaa ovensa avasi ja ostettiin vastapyydettyä ja savustettua lohta ja voi nam että on hyvää. Siihen vielä vastaleivottua lämmintä ruisleipää (kiitos paikallinen äsmarket), ja muutapa ei tarvitakaan. Ja maistuu muuten snautserillekin, mikä ei liene yllätys. Paitsi että pitihän sitä käydä mustimarketissakin snautserin varastoon hankkimassa sekä ruokia että herkkuja joita kyllä hieman säästeliäästi nautitaan, seniorille kun on tullut hieman liikaa ylimääräistä vyötärön seudulle jo ennen kastraatiota ja keittiössä tuo ahkerasti norkoilee joten yhtä aikaa voi meidät pistää dieetille kunhan pyhistä selvitään...

Mukavaa Joulun aluksen aikaa! ... ei itkeä saa, ei meluta saa, tonttu voi tulla ikkunan taa ...