Vauhdilla aloitettu viikonloppu; vajaan parin tunnin lenkillä päästetty työviikon höyryjä ja huuruja kävellen, juosten, nuuskuttaen, juosten, tallustellen, heinässä kierien... Joten eipä tässä muuta kuin Mika Waltarin ihanan kauniin runon "Ajatuskoe" myötä mukavaa viikonloppua!
Ajatuskoe
Arvoisa koirani,
harmaantunut ja meille molemmille rakas.
Joskin tiedän että parhaiten viihdyt jo
takkatulen lämmössä
ja jäykkyys kolottaa karvaisia koipiasi,
salli minun vain ajatuskokeena
esittää sinulle vaatimaton kysymys:
Tiedät että emäntämme on hyvin rakas
ja hallitsee viisaasti meitä lujalla tahdollaan.
Hän sanoo sinulle: Mene, ja nöyrästi menet,
hän sanoo minulle: Tule, ja kuuliaisesti tulen.
Näin järjestyy kaikki oikein ja hyvin
parhaassa mahdollisessa maailmassa.
Mutta yritä kuvitella että kerran
sinua lähestyy uskomaton olento,
kaikki koiranunelmasi ylittävä,
ja hänen lähestyessään puhkeavat ympärillesi
elämäsi houkuttavimmat hajut,
myyrät juoksevat välkkyvien hampaittesi ulottumiin,
melkein puraiset kissaa
ja joulukuusen kynttiläin valossa aavistat tuhat
herkullisinta paistiluuta.
Etkö silloin, koirani, vastaa ja ole rehellinen,
sinäkin katkaisisi pantaasi
rynnätäksesi edes kerran vielä
huomisen unohtaen
kukkiville niityille,
vaikka hyvin tietäisit palaavasi
korvat veressä ja parta ravassa
inhottavaan kylpyyn.
Vastaa vilpittömästi, koirani, äläkä hermostu.
Sehän on vain ajatuskoe.
(Mika Waltari 1945)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti