Joko saa sanoa että on kevät?

Vaikka tänään sää on ollut taas vähän tuhnuisempi ja synkeä, niin eilen ainakin oli niin keväinen keli ja olo ettei paremmasta väliä. Lähes kymmenen astetta (lämpö sellaista!) ja häikäisevä auringonpaiste innostikin heti töistä tultua lähtemään pitkälle lenkille. Pelkässä fleecessäkin tuli hiki, mulle kun tollanen kymmenisen astettakin alkaa olla, jos ei vielä ihan hellerajalla, niin Kuuma nyt kuitenkin. Osa parin tunnin reitistä oli jo ihan kuivaa, jäätä enää vain varjoisimmissa paikoissa, mustanlikaiset lumivallit sen sijaan vielä reunustaa teitä. Kevyestä vaatetuksesta ja isosta innosta huolimatta mulla oli vähän raskas askel, eikä tehnyt mieli edes yrittää juosta. Rauhaisaa kävelyvauhtia siis mentiin. Pojatkin tassutteli epätavanomaisen rauhallisesti. Joko meidät tämä lämpötila laiskistuttaa?

Ei voi kuin hämmästellä, miten nopeasti vesisade ja lämmin ilma on loppujen lopuksi saanut tuhottua jäät teiden pinnalta. Vastakos se oli viime viikon lopulla kun tämä vesikeli alkoi? Silloin tuntui että saadaan hamaan tulevaisuuteen liukastella veden peittämällä jäällä ravan roiskeessa, mutta nyt on jo suurin osa meidän normaaleista reiteistä jäättömiä. Täytyy toivoa että sade sulattaa pian loputkin sohjot ja sitten kaupunki hoitaisi oman osuutensa siivoamalla hiekat kulkuväyliltä. Kaikenmoista moskaa sitä lumen alta paljastuukin, hyi olkoon. Paitsi niitä koiranjätöksiä niin ihmetyttää, kun ei mitään roskia voida viedä roskiin, pitääkö kaikki heittää aina maahan, ja autosta tielle??
Pian ladutkin häviää ja päästään taas talven ajan jalankulkijoilta kiellettyinä olleille reiteille. Mutta ainakin vielä eilen näytti että latukone oli käyny ladut ajamassa kuntoon nuoskalumesta huolimatta.

Aamun sää ei olisi niin iso yllätys jos iltasella viittisi vilasta edes pikasesti mitä seuraavalle päivälle lupaillaan. Vaan kun ei oikeen kuulu tapoihin, eli tuppaa unohtumaan. Varmimman sääennustuksen saa kun aamulla ennen ulos lähtöä vilkasee ikkunasta ulos ja katsoo samalla asteet ja sitten käy partsilla tsekkaamassa mistä suunnasta ja kuinka lujaa tuulee.
En ole kaikesta huolimatta kesäaikaan vielä ihan orientoitunu enkä suostu tajuamaan että nyt taivaalta sataa vettä, ei enää lunta (toivottavasti). Joten yllätyshän se oli kun maanantaiaamuna vettä tuli kuin esteri olisi saavista kaatanut. Se olikin sitten kaivettava kaapista sadetakki ja päähän lätkästävä talven ajan hattuhyllyllä pölyttynyt lippis. Toppavaatteet uskaltanee jo pestä pois naulakosta roikkumasta.

Kunhan nyt saan ensin pyykkikoneen pesukuntoon…
Syksyllähän rummusta irtosi muutaman viikon käytön jälkeen olake ja se vaihdettiin. Sunnuntaina kone piti aivan liian kovaa ja hyvin pahaenteistä ääntä, uhkaavasti muistutti ekaa kertaa kun se pirun olake irtosi. Ja sehän se oli taas, vieläpä sama jonka huoltomies sillon vaihtoi. Siispä soitin heti maanantaina kodinkonehuoltoon tilatakseni huoltomiehen ja uuden osan. Korjaus: Yritin soittaa. Kova kiirus tuntuu heillä olevan, mun hermot kesti vartin verran jonottaa, sitten hoksasin että turhaa jonottelen, käynpäs kotia ajaessa paikan päällä, tuossa naapurissa kun kyseinen liike on. Muutamassa minuutissa homma siten hoituikin, ja huoltomies tulee jo ensi maanantaina. Siihen asti on varastoitava kaikki kurapyykki (sitähän näinä päivinä riittää), liian laiska kun olen raahautumaan niitä pesemään talon koneessa.

Vaalit lähestyy. Teiden varsilla pönöttävät julmetunkokoiset pahviehdokkaat ei saa meidän suunnalta kannatusta. Iivari on karvat pörhöllään haukkunut niistä jokikisen, puolueeseen, sukupuoleen tai ikään katsomatta. On se hyvä että joku meidän taloudessa on poliittisesti valveutunut.
Snautserithan ON uteliaita, onko joku muukin snautserin omistaja huomannut saman? Snautseri haluaa ottaa kantaa kaikkeen ja pistää kuononsa joka asiaan, vaikkei se sitä mitenkään koskiskaan. Ja snautserin pitää ehdottomasti saada tietää mitä lähistöllä tai vähän kauempanakin tapahtuu, kuuluu se snautserille tai ei, ja useimmiten ei kuulu...
Yhtenäkin aamuna alkoi naurattaa kun tien toisella puolella mies kumartui solmimaan kengännauhojansa. Naustereiden piti pysähtyä ja oikeen nousta korkean lumivallin päälle jotta kunnolla näkisivät jotta kuka mitä ja miksi se siellä oikeen kykki. Ei siitä ihan heti etiäpäin päästy, moneen kertaan piti vakuutella että ei kuulu meille emmekä asiaan puutu, joten voimme huoletta jatkaa matkaa. Silti piti päät siihen suuntaan kenottaen kulkea, ja puhista.
Ja auta armias jos ohiajava auto tööttää, vaikkei meille tööttäiskään. Johan se sitten täytyy selvittää että miksi ja kelle se oikein tööttäsi. Sitten sitä taasen pysähdytään ja jäädään perään katsomaan että kuka se oikein oli. Tai jos joku puhuu puhelimessa, tai jos jollain soi puhelin, tai jos joku huhuilee kadulla jotakuta toista... Kaikki kuuluisi snautserin mielestä snautserin tietää. Ei ole pelkoa että jäisi pieninkään tapahtuma snautserilta huomioimatta:=)
Iivarin naapurikyttäys kotona on onneksi vähentynyt ellei loppunut lähes kokonaan (paitsi parvekkeeltahan nyt tietty täytyy vahtia pitää). Yhdessä vaiheessa herra ei juuri aloilleen ehtinyt kun taas piti wuffuttaen kipittää eteiseen tarkastamaan ettei kukaan vaan vahingossa tule meille, vai liekö ollut toive että josko joku meillekin joskus tulisi… Ja pihallahan ei kukaan saanut aivastaa ilman että Iippa yksinään tai Arttu kintereillänsä kiiruhti ikkunaan katsomaan että kuka siellä aivastelee.
Tänä aamuna just yksi naapuri sanoi kun kyselin, ettei meiltä kuulu päivisin mitään (koirallinen naapuri jonka tiedän sanovan siten kuin asia on, välistä kun epäilen, että kehtaako kaikki kysyttäessäkään sanoa vaikka jotain ylimääräistä kuuluisikin). Sitruunapanta Iivarilla edelleen on päivisin, eikä kyllä enää sitruuna tuoksu niin kuin joskus silloin alkuaikoina kun alettiin pantaa käyttää. Eli ehkä Iippa, tai siis nuo molemmat, sitten on yksin ollessaankin sen naapurien asioihin puuttumisen lopettanut, joko sitruunapannan ansiosta tai muuten vain tullut fiksummaksi ja aikuistunut;)