Viikko alkanu korjailuiden merkeissä. Pesukoneen korjaajamies tuli luvatusti tänä aamuna kahdeksan jälkeen. Soittivat huollosta heti kaheksalta ja varmistivat että olihan sovittu aika nyt. Kerrankin näin päin, kokemusta kun on että joskus noita huoltomiehiä, oli se sitten jostain kodinhuollosta tai talon huoltoyhtiöstä, saa odotella reilustikin yli sovitun ajan. Eihän siinä muuta mutta kun töihinkin pitäsi ehtiä ja joka minuutti on takaisin tehtävä. Nytkin mulla kyllä tuli yhtäkkiä mieleen, joku epäileväinen tuomas nosti päätään, että miten ihmeessä sovittu aika olikin jo kaheksalta, kun muistelin että joskus ovat sanoneet että huolto alottaa vasta yheksältä. Mutta sovitusti kaheksan jälkeen mies tuli ja ryhtyi hommiin. Nyt on olake kiinni, ja toivottavasti pysyy, kauemmin kuin sen 5 kuukautta...
Pistin pojat olkkariin huoltomiehen käynnin ajaksi etteivät olisi häsläämässä ja turpiansa tunkemassa niille kuulumattomiin asioihin. Kun ovikello soi haukkuivat, mutta hiljenivät aika pikaseen, niinku normaalistikin. Vaikkeivät ole siinä hollilla kun ovi avataan, niin lopettavat meluamisen, äitee kun hoitaa homman. Tai itse asiassa Arttuhan se nyt vahtia piti, Iivari sitruunapantoinensa päästi vain jokusen puhahduksen. Sen jälkeen kuulu ajottaista pientä vikinää ja oven raapimista muistutuksena ettei heitä unohdettaisi koko päiväksi olkkariin. Mikä ei muuten tulisi mieleenkään, siellä kun on aivan liikaa niille kuulumatonta tavaraa;)
Kun sitte lähdin töihin, oli pihalla tikasauto irronneita parvekkeiden levyjä korjaamassa. Huoltoyhtiö laittoi jo eilen alaoville varoituslaput että parvekkeiden alla ei saa liikkua. Saa sitte nähä millä aikataululla ja miten korjaavat / uusivat nuo käyrät levyt. Tiedotetta lienee luvassa.
Artun tassukin alkaa olla korjaantunut. Välillä vähän hiekka ja kivet hiertää ja sillon nostelee sitä, mutta muuten kävelee melko normaalisti eikä paljon varvastele. Eilen tosin tehtiin vähän vähempi lenkkiä kun tuntui että se arasteli enempi. Tänään illalla ei tainnut pahemmin nostella, tai niin reippaasti mentiin etten tuota muistanut edes kummemmin tarkkailla. Eiköhän tuo ole pian ihan ehta.
Eilen illalla törmättiin nurkilla Hiluun ja koiriin ja käveltiin kimpassa jonkun matkaa, saivat Iivari ja Koru pitkästä aikaa taas vähän halailla. Saatettiin kaverit kotiovelle, ja syötiin nameja. Uni on tottunut että mulla on aina taskussa natural menu nappuloita niin osaa niitä vaatia. Työntää kuonoa namitaskuun, katsoo vaativasti silmiin samalla kun kuopii tassulla reittä ja kylkeä ellei ala tietyssä kohtaa reittiä nameja tulla. Koskaan emme siis eroa ilman että jokainen kuono saa ainakin parit nappulat mun taskusta. Niin eilenkin, namien jako ikäjärjestyksessä Hetasta alkaen. Sitten oli hyvä mieli kaikilla, ja lähettiin omille tahoillemme.
Kun vielä yheksän jälkeen käytin pojat pikapikapissatuksella, ohi ajoi paloauto sireenit ulvoen ja valot välkkyen (tossa lähellä paloi rivitalon lämpökeskus, tiedotti Iltalehti tänään). Jätkät antoi pitkän ja volisevan näytteen naapureille ilta-aariataidoistaan. Miten se käykin koiran korvaan toi sireenin ääni ja pistää ulvomaan suden lailla?
Enhän toista itseäni jos sanon että on ikävä talvea…? Senkin uhalla sanon sen, taas. On toi siivoominen yhtä tyhjän kanssa näillä keleillä. Ei kuulu muutenkaan mun mieliharrastuksiin. Kerran käytät jätkät ulkona ja taas on hiekkaa yltympäriinsä vaikka just olisit imuroinu. Ihan sama peseekö tassut vai ei. Sillä aikaa kun ensimmäinen pestävä on suihkussa, ehtii se vuoroansa odottava jo tepastella siellä ja täällä ja tiputella kurat karvoistansa lattialle (oma vika kun en ole opettanut yhdessä paikassa odottamaan…). Yhtenäänhän sitä sais olla imurin ja rätin kanssa nuohoomassa jos aikois puhtaana paikat jatkuvasti pitää. Ei sovellu mulle. Siispä yritän olla piittaamatta, paitsi että kyllähän se pikkasen kaihertaa just sen imuroinnin jälkeen. Katoavaista on siisteys. Onneksi ei käy usein yllätysvieraita.
Viime viikolla oli lehdessä että kaupunki alottaisi tällä viikolla katujen putsauksen, hyvä! Vaikka eihän sitä tiedä milloin meidän kulmille asti ennättävät. Pirullista tuo hiekka, vai mitä sepeliä lie, asfaltilla. Sopivasti kun sattuu tossun alle niin siinä meinaa lentää selälleen, olen ollu useemmin lähellä kaatua kuin jääliukkaiden aikaan. Sitä paitsi lasin sirpaleita on tuhottomasti joka puolella. Että kyllä muutkin osaa sotkea kuin koirat ja niiden omistajat. Tarkkana saa olla ettei käy koirien tassuun. Pojatkin kun pontevasti potkivat pissojen päälle niin siitä tulee iso pipi jos sattuu lasia olemaan tassun alla.
Viikko siis aluillaan. Helpottavaa kun tietää että enää tämä ja ensi viikko, ja sekin vajaa, ja sitten alkaa loma. Mä kun olen tällanen 'erilainen nuori', vaikken enää niin nuori olekaan, ja pidän, muiden mielestä, lomani aina ihan omituiseen aikaan, niin tammikuussa huhtikuun lopulla oleva loma tuntuu ikuisuuden päässä olevalta. Mutta niin se on taas kerran kuukaudet vierähtänyt lähes huomaamatta ja loma on ovella:=)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti