perjantai 19. elokuuta 2011

Ihanaa, viikonloppu!

Eipä tullu tämäkään viikonloppu turhan aikaisin, harvoinpa sellaista on tapahtunukkaan. Takki on totaalisen tyhjä nopeasti menneen, mutta kiireiden vuoksi tooodella pitkältä tuntuneen työviikon jälkeen ja ihanaa kun pääsee lataamaan akkuja. Edes hetkeksi.
Sen verta on lämmintä että kun lenkillä (sellasella puolipitkällä) nähtiin tuttuja ja jäätiin juttelemaan, yritti Iivari vetää itteensä pois auringosta, pensasaidan alle varjoon. Oli kerranki rauhallinen ja uskalsin antaa pikkutyttöjen sitä rapsutella ja vetää vähän partakarvoistakin. Yleensä tuo on sellanen loikkija että pienten ihmisten kanssa täytyy olla varovainen ettei kaada kumoon. Arttu osaa käyttäytyä vaikka vähäinen on seniorinkin kokemus lapsista. Toisaalta nämä tytöt ovat isoihin partaisiin otuksiin tottuneet, heillä kun aiemmin oli riiseni, joten tietävät miten koirien kanssa tulee käyttäytyä. Paitsi että aika tiukka ote oli partakarvoista, mutta pojat kestivät miehekkäästi pienten käsien tukistukset. Artulta taisi ulvahdus päästä, muttei sen enempiä näyttänyt moisista hellyydenosoituksista olevan moksiskaan eikä viiksikarvat värähtäny sen merkiksi että nyt riittää. Vaikka tarkkanahan sitä tarvii olla vähän oudommissa tilanteissa, ettei mitään satu, kellekään. Molemmat pojat jakeli auliisti pusuja tytöille ja niiden äidille:=) Ehkäpä niiden pusuttelutarve on hetkeksi tyydytetty kun kotona ei saa pusutella, paitsi toisiaan.

Tiistaina mennään sitte viimeistä kertaa (ainakin tällä erää) Emilialle. Huh, hiukka on huono omatunto, saadaankohan pyyhkeitä tai jäädäänköhän luokalle, kun varsinaisia koulutuslenkkejä on tehty vähemmän mitä olisi pitänyt. Noh, ehtiihän sitä viikonloppuna... Turha selitellä, mutta olen kertakaikkiaan ollu niin uupunut, että helpompi (??) on ollu lähteä kahden kanssa. Ja toki niilläkin lenkeillä on koulutettu, ei ne mitään lällytyslenkkejä ole ollu. Mikä tietty itteä vähän rassaa, kun täytyy koko ajan täysillä keskittyä poikien käytöksiin. Ei voi rennosti vaan antaa mennä.

Vaan kyllä se kannattaa. Eilen taas sain sen todeta. Tultiin iltalenkiltä kotiin ja pihalla oli meidän talojen ehkä pahin (tai yksi niistä) "vihollinen" poikien mielestä. Lapinkoirauros (leikattu tosin) jolle varsinkin Iivari on aina halukas sanomaan monta kovaakin kovempaa sanaa. Eikä vastapuoli paljon ole näitä hiljasempi. Kaveri alkoi flexissänsä riekkua eikä totellut mammansa istu-istu-istu-noh-istuhan nyt nätisti -komentoja. Ensi tuntemus oli että kierrän varuiksi toista kautta, mutta päätin että sowhat, tästä mennään mistä oli aikomus. Joten pojille tiukka komento ja varuiksi käsi kolinapurkkitaskuun. Ja kas, nausserit ei puhua pukahtanu. Vaikka mieli molempien teki, sen näki! Mutta olivat sentäs hiljaa toisen riehuessa vaikka vähän vetoa sinne päin olikin. Ei saanu tällä kertaa naapurit iltojensa iloksi seurata miten snautserinpojat juttelee. Ehkä olin vähän ylpiä pojistani!
No, ei kaikki ohitukset aina ihan noin mallikkaasti suju, vähänhän se riippuu siitä vastapuolestakin. Mutta kaikenkaikkiaan kyllä sen huomaa että etiäpäin ollaan menossa, siinäkin asiassa. Vaikka onhan sitä työtä vielä roppakaupalla edessäkin päin. Saan muuten varmaan taas hullun maineen lähitienoolla. Tai oikeammin sanottuna hullun maineeni kasvaa. Onhan se joillekin kauhistus että 'uhkailen' koiriani kaljatölkillä.. Vaan mitäpä siitä. Onneksi olen jo vuosiavuosia sitten lakannut välittämästä siitä mitä muut ajattelevat ja ovat mieltä. Jos kaljatölkki toimii, niin koliseva kaljatölkki taskussa me lenkkeillään ja sillä siisti;)

Katotaan tuleeko viikonlopusta televisioton. Digiboksi kun alkaa ilmeisesti vedellä viimeisiään, buuttailee itte itteänsä kesken ohjelman kun on ollu tarpeeks kauan päällä. Jää ohjelmat vähä pätkittäisiksi. Uusi on vasta har(n)kinnassa. Johan tuo on hintansa arvosta kestänykki. Halvin mahdollinen vaihtoehto eikä suinkaan hyväksi haukuttu aikaan jolloin digiaika valtasi meidät, ja montakos vuotta sitä ollaankaan eletty, ei jaksa ees muistaa?? Ihan mallikelpoisesti on vekotin toiminut, tähän saakka. Joten jos tuo alkaa liikaa kuumua, ei telkkaria tuijotella. Mikä ei muuten tee yhtään huonoa, sen olen jo huomannu. A) eipä sieltä mitään olennaista tule mitä ilmankin ei tulisi toimeen. B) jäähän sekin aika johki tärkeämpään tekemiseen. Mietinnässä jopa on että josko koko tv:stä luopus kokonaan... Saa nähdä.
Mutta nyt tämä snautseriväki vetäytyy taka-alalle ja toivottaa kaikille teille erinomaisen mukavaa ja rentouttavaa viikonloppua!!

Ei kommentteja: