… ja mitenköhän sen taas sanoisi …Olishan tähän luullu jo tottuvansa. Niin pitkään tätä on kestäny. Tätä pimeyttä ja märkää nimittäin. Muutamaa kuivempaa ja aurinkoisempaa päivää lukuun ottamatta. Mutta taas tänäkin aamuna vähän lässähti kun ensimmäinen ääni herätyskellon jälkeen oli veden lotina ikkunalautoihin. Tai räntäähän se oli, tai jotain siltä väliltä. Oli mitä oli, sitä tuli vaakatasossa taivaan täydeltä.
Niinhän se oli taas sadevermeisiin sonnustauduttava aamulenkille lähettäessä. Ei taida tänä "talvena" olla toppavaatteille paljo käyttöä. Aamuista iloa ei paljon lisänny että taas oli pitkältä matkalta katuvalot sammuksissa. Kävelimmä siis autojen valoja lukuun ottamatta totaalisessa mustuudessa. Siinä partojen perässä paarustaessani, pimeydessä sohjon lennellessä polviin asti, erehdyin välillä jopa pohtimaan, että miten helppoja on aamut ihmisellä jolla ei ole koiria … No ei vaan, enhän minä tosissani, eihän sellaista elämää kestäs millään. Liian helppoahan se olis, ei kuratassuja...
Mutta sää kuin sää, periksi me ei anneta. Ihan normaali lenkki taas tehtiin, eikä yhtään oikastu. Vaikka vähän mieli tekikin.. Vähän pikasemmin tosin tassuteltiin kuin paremmalla kelillä. Kun tuntu ettei jätkätkään rännän vihmoessa silmiin oikeen välittäny turhia ulkona olla, ja meno oli melko ripeetä eikä matkan varrella pysähytty lumessa, siinä vähässä mitä paikoin vielä on, kierimään tai muutenkaan pelleilemään.
Mutta eipä hätiä mitiä, viikon päästä jo alkaa päivä pidentyä. Joten hyvästihän tässä ollaan jo voitonpuolella. Vaikka saisihan sitä lunta ja pakkasta vielä tulla...
Jouluvalmistelut on tehty. Joulutervehdykset viety postiin. Ne muutamat mitä enää perinteisesti kirjoitan. Samoin pieni lahja eräälle nuorelle herralle jätetty postipukin konttiin perille toimitettavaksi. Muita lahjoja ei onneksi tarvii hankkia kun näin ollaan vuosikymmeniä sitten sovittu. Järkevää. Snautsereille toki pitää jotain pakettiin pistää. Vaikka koirani tuntien uskon, että niille se kaikkein paras lahja on hyvä ilma ja energinen äitee (tai ainakin se energinen äitee) jotta pääsevät ulkoilemaan yllin kyllin, ja vielä vähän enemmänkin.
Nyt voidaan siis rauhassa odottaa pitkää pyhää. Joka tosin ei tänä vuonna paljon normaalia viikonloppua pitempi ole.
Meikäläistä ei saa mukaan hysteeriseen joulumaniaan mikä taas tuntuu tällä hetkellä joka puolella vallitsevan. Menee yli mun ymmärryksen. Joulun tunnelma tulee ihan jostain muusta kuin kamalasta tohottamisesta. Kynttilänvaloa, rauhaa, kiireetöntä oleilua, hyvää seuraa, glögiä, pipareita ja muita herkkuja... Aattoaamun uunipuuroa unohtamatta, yön yli hautunutta. Siitä alkaa hyvä päivä:)
Mutta tuohon on vielä jokunen tovi. Sitä paitsi tässä alkaa jo mielissä siintää parin viikon päästä alkava Loma. Josko sitä jo talvilomaksi voisi kutsua vaikka kesäloman rippeitä onkin? Jää nähtäväksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti