Oleilua

Tämä viikonloppu se on menny sitte ihan ite eestänsä. Mitään järkevää ei ole tullu tehtyä, jos sellaseksi ei lasketa kaupassa käyntiä ja ruoan laittoa. Ja tietenkin ulkoilua. Johon ei oikeen motivaatiota ole löytyny siihenkään kun keli viime aikojan tapaan on ollu pimeä, harmaa, märkä, kurainen, satanu vuoroin vettä vuoroin räntää. Ei voisi tympeempää olla. Äsken kun aamulenkki tehtiin, tuntu ettei koiriakaan huvittanu kamalasti koko homma. Nyt pötköttelevät aloillaan. Iivari käy välillä luona etukropallaan syliin hivuttautuen kun olen aikaani koneen ääressä viettänyt. En keksi mitään tähellisempääkään. Vaikka olishan sitä. Ei vaan löydy inspistä mihkään.
Kun ei ulkona ole kannattanu kameraa mukana pitää niin laitetaas tähän jokunen poikien sisätouhuista.
Pojat aamu-unisina pötköttelee vierekkäin ja Iippa 'hoivaa' Arttua.
Arttu ruokailun jälkeisissä turpavärkin putsauspuuhissa ja ruokalevolla koirahuoneen sängyllä. Joidenka toimenpiteiden jälkeen herran turpavärkki on sen näkönen että siihen on lautasliinaa eli -lakanaa käytetty, karvat sojottaa ilosesti joka suuntaan. Sänky puolestaan on sen näkönen että siellä on snautseri tai kaks myllänny. Ja kyllä se sänky aika ajoin ihan ihmisten malliinkin pedataan. Ei vaan kauan kestä kun on taas snakut sen 'pedannu' oman mielensä mukaan.
Eipä tässä auta kuin elää toivossa että kyllä tämä keli tästä vielä kirkastuu. Ja kai se kirkastuukin, tiedä sitte millon?! Ei tohdi pidemmän ajan sääennustuksia kattellakaan, täytynee ottaa päivä kerrallaan ja aamusin kuulostella ropiseeko vesi ikkunoihin vai mitä sieltä taivaalta annetaan.
Hyvää uuden viikon, vuoden toiseksi viimeisen, alkua!