Hei me näännytään!

Jo on kelejä pidellyt. Tälle porukalle aivan liian kuumia. Meitä ei tarvitsisi helteen helliä tähän malliin. Ollaan jokseenkin sippi ja poikki. Eli siis täysin. Niin on painostavaa ja hiostavaa ollu viime päivät että huhhuh. Ja yötkin alkaa olla lämpimiä jollei ihan kuumia, mitä ei vielä tähän saakka ole ollut, että on hiukka tuskasta olo.
Jotain sitä on sentään saatu viikonlopun aikana aikaseksi. Kun noi päivälämpötilat tietää, niin totaalista turhautumista estämään ollaan molempina aamuina lähetty jo 7-8 aikaan sille pisimmälle lenkille. Juostu ja kävelty ja juostu. Mittariin kertyi kumpanakin rupeamana sellaset 9 km joten ei paha sinänsä. Päivällä tehty vain pakollinen pieni pissatus, enempään kun ei kertakaikkiaan pysty. Sentäs on sekä eilen että tänään illaksi vetänyt vähän pilveen, ei ole tarvinnu iltaliikutusta tehdä auringon paisteessa. Pieni helpotus sekin. Vaikka hiki virtaa siitä huolimatta.
Kotonahan on sitten ollu ihan turha edes suunnitella tekevänsä mitään. Kuin pestä hikisiä vaatteita. Saa rauhassa mun puolesta villakoirakennelit vilistellä nurkissa ja hiekanjyvät hiertää jalkapohjia, imurin esille ottaminen olisi aivan liikaa tällä säällä.

Perjantaina tulin kotiin tyystin voipuneena kiireviikon jälkeen ja kun olin heittäny jätkien kanssa siinä kelissä kelpo kävelyn, tuumin jottei toinen lenkki tule olemaan pitkä. Oli olo yksinkertasesti niin sippi. Mutta onneksi Katri soitti ja kyseli lenkkiseuraa ja lupauduin lähtemään, vähän myöhemmin. Kaheksan aikoihin sitte ajettiin Katrin pihalle ja lähettiin siitä kävelemään. Ja ihan hyvän mittanen lenkki tulikin. Sitäpaitsi sellasta tienoota missä en ole ikänänsä sattunut kulkemaan. Kummasti sitä sitte jaksaa kun on hyvää seuraa ja uusia maisemia. Joten kiitokset Katrille perjantai-illan piristyksestä!
Katriin ollaan tutustuttu tässä alkukesän aikana. Hällä on korkea snautserikuume ja kun oli löytänyt poikain blogin, laittoi viestiä että saisiko niihin tutustua. Tottahan toki saa. Ja niin ollaan jokusen kerran tehty lenkkiä yhdessä, minä kertoillut elämästä snautserien kanssa (enkä kyllä vieläkään ole keksinyt niitä huonoja puolia....) ja pojat puolestaan mallina näyttäneet snautserin elkeitä, niitä parempia ja pahempiakin. Saa nähdä milloin Katrin kotona elämää vilkastuttaa pieni sutiparta:=)

Tänään pääsi poijjaat TB:n terassille makoilemaan (oli onneksi varjossa) kun treffattiin Rudi-snautserin emäntä ja isäntä. Ilman Rudia tosin. Tarja osti mun vanhan juoksuvyön niin pääsee Rudin ja kävelysauvojen kanssa vauhdikkaaseen menoon. Tarjan kanssa ollaan vuosia viestitelty tavoin ja toisin, mutta ei koskaan tavattu. Joten johan se olikin aika treffata! Pojat sai pussillisen herkkujansa stixejä ja paljon paljon rapsutuksia. Iivari etunenässä, mutta pidättyväinen Arttukin pikkuhiljaa pöydän alla maattuaan lämpeni alkuun vieraille ihmisille ja meni tekemään tuttavuutta ja mielihyvin otti vastaan rapsutukset ja huomionosoitukset. Pojat muuten käyttäytyi mallikkaasti, ihan niin kuin kahvilassa pitääkin. Tosin helle teki varmaan tehtävänsä eikä näköpiiriin sattunu rullaluistelijoita, jäniksiä tai muita koria. Hellekään ei hillitse jos moisia liikkuu.

FB:ssä Anne väläytti ideaa että saadaanko canicrossia harrastavista snakuista joukkue syksyn kisoihin. Hui, toisaalta hienoisesti houkutteleva ajatus, mutta taitaa olla niin että vaikka tässä on tuota juoksua pikkasen viriteltykin niin tokkopa meikäläinen parissa kuukaudessa saa ittesä sellaseen kuntoon että ihan kisaamaan. Matka taitaa kuiteski olla joku 2,5-3 km joten lujasti olisi treenattava. Tosin onhan kisoissa kyllä veteraaniluokka;) Toinen juttu sitten on se miten nämä häiskät porukassa saisi juoksemaan niissä kanssakilpailijoista välittämättä. Taitaa itse asiassa olla se vaikeempi treenattava homma. Saa nähä, täytyypi miettiä.

Nyt on mentävä suihkuun ja yritettävä viilentyä yötä vasten, annettava häiskille iltaruoat ja tehtävä itellekin jotain mitä vielä kaapissa lie. Ja sitten kuonot kohti uutta viikkoa - toivottavasto viilenee...!! Tuliskohan ukkonen, niin on painostavaa tällä hetkellä...