Ehdin jo eilen peljästyä että olenko minä, henkeen ja vereen talvi-ihminen, kääntymässä kesäihmiseksi. Hui ei, pois se minusta. Joku viiraus kuitenkin iski kun monta tuntia varjossa olleen mittarin, jota en kyllä siinä vaiheessa edes katsonut kun arvasin muutenkin, näyttäessä +25 astetta otin koirat ja vein ne kunnon lenkille. Siis Kunnon lenkille. Reipas parituntinen vierähti kotiseutua kierrellessä. Enpä muista helteellä tehneeni aikaisemmin (enkä tod.näk. tule tekemäänkään). Ihme ja kumma mutta ei tehny tiukkaakaan, mulla, koirilla ehkä hieman. Talsivat mukana eivätkä yrittäneet normaaliin helletapaansa kääntää kuonoa kotia kohti. Tosin varsinkin Iivari hieman katteli mua vinoon että vinksahtanutko toi nainen on. Junnun mielestä moinen liikuttaminen moisissa lämpötiloissa lähentelee koirakiusaamista. Ei edes vesipulloa mukana. Säälimätöntä touhua. Sen verta sentäs ajattelin snautserien parasta etten juoksuksi pistänyt. Mieli olisi kyllä tehnyt, joo, siis todellinen viirausviirus. Rauhaisan reipasta tahtia mentiin, poikain ehdolla. Puolimatkassa löydettiin hyvä metsä(vai aho-?)mansikkapaikka. Ehdin siitä pari kourallista omaan suuhun napsia, lopuista tekikin sitten selvää parrat. Arttu riipimällä marjoja suoraan suuhunsa kun olin sille muistuttanut miten niitä marjoja taas poimittiinkaan ja vain kädestä syönyt Iivari heittäytymällä ketarat oikoselleen yläilmoja kohti sätkien mansikkapaikan päälle. Jotta se niistä mansikoista. Jotka makoisia oli. Metsikössä mustikat oli vielä täysiä raakileita.
Vaan eipä hätää, tänään totesin jälleen ettei ole meikäläistä varten tehty nämä kelit. Pian ulos mentyä alkoi tuttuun tapaan ahistaa ja heikottaa. Tosin sääkin oli paljon painostavampi ja vielä helteisempi mitä eilen. Niinpä askellus, hihnojen molempien päiden, on taas ollut tuttua lötköttelyä, eilisillan reippaudesta ja energialatauksesta ei tietoakaan. Suuntaamme siis katseet syksyn vilpoisiin päiviin ja talven tuiskuihin;)
Hyvää kesäviikonloppua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti