sunnuntai 2. elokuuta 2015

Erään lauantain ilta

Aamulla metsässä, illalla rannassa.
Ja kieltämättä oli syksyn fiilistä elokuun ekassa illassa, tummanpuhuvia pilviä taivaalla eikä järveltä puhallellut mikään hempeä kesätuuli.
Mutta aallon loiskintaa rantakiveykseen ei koskaan kyllästy kuuntelemaan.
Kuten ei mieltä tyynnyttävän järvimaiseman tuijottamiseenkaan, oli järvi sitten tyyni tai myrskyisä.

Pois lähtiessä tulikin vastaan persoona jota ei ihan joka päivä näe. Vaikka tiedän sen rantapuistossa lenkkeilevän ja olen joskus kauempaa nähnytkin, ei olla Jutiin, kotikaupunkimme julkkisminipossuun, aiemmin törmätty ja ihan kärsäkkäin tuttavuutta päästy tekemään.
Siinä oli snautserilla ihmettelemistä, vähän arastellen ja varoen alkoi lähestyä ja tutustua. Ihan saatoin kuulla rattaiden sen pääkopassa raksuttavan, kovaa ja kiihkeästi; outo tuoksu, outo olemus, valjaissa kuin koira, saparo huiski kuin koiralla, muttei kuitenkaan kuin koira... Jos mahdollista koirani oli ns. huuli pyöreänä.
Minipossu, 10 kg Arttua painavampi, jatkoi rauhassa ruohon syöntiä, sitä ei snautserin ihmettelyt haitanneet. Toki kyllä silmällä piti koko ajan että missä partajehu on. Hauska otus.
Kotvan kuluttua uskaltautui Arska jo vähän leikkiinkin kaveria kutsumaan, mutta ei tuota kuulema eikä näköjään leikit kiinnosta. Ei ihmisten eikä koirien kanssa. Olivat hetken kirjaimellisesti kärsä vasten kuonoa, alkoi kai Jutiakin mietityttämään että mikä se tuo sinnikäs koheltaja on. Harmi vaan että kamera eli puhelin oli silloin juuri taskussa.
Ihastui snautseri minipossuun sitten niin etten meinannut sitä pois puistosta saada, kävi makuulle uikuttamaan ja veti vastaan kun yritin lähtemään houkutella. Ihmisiä nauratti, niin possua kohti innolla vetävä snautseri kuin itse possukin. Joka onkin todellinen Persoona, herttainen ja hellyttävä.
En tiedä näkikö Arttu untakin tästä jännästä kohtaamisesta, mutta ainakin se kotona oli melkoisen uupunut ja hetikohta kun oli iltaruoat ja muut iltarutiinit hoidettu, naapurikoirien ulkoilujen vahtimista unohtamatta, kävi seniori yöpuulle ja pian oli sikeässä unessa. Olihan takana pitkä ja vaiherikas lauantai.

Ei kommentteja: