Treenipäiväkirjan tapaista

Tänä iltana pitkästä aikaa pojatkin pääsivät treenikentällä tositoimiin eli oikeasti treenaamaan. Mutta ensin huvi ja sitten vasta työ, eli aluksi kahviteltiin ja syötiin pipareita, samalla kun moikattiin tuttuja. Koirille oli tarjolla Pimun 10-vee synttärien kunniaksi piparit -Onnea RautaRouva Prinsessa Pimulle hieman jälkikäteen!!- ja ihmisille kesäkauden avajaistarjoilut, kahvit ja suklaakeksit. Siinähän ehdittiin pitkä tovi höseltää ja touhottaa kaverien kanssa, kun mekin, näin lomalaisina, mentiin kentän reunalle jo hyvissä ajoin ja tehtiin pissatuslenkkiä niissä maisemissa vaihteeksi.

Karita veti meille hyvät treenit. Koirakoita meidän ryhmässä oli viisi, kentällä samaan aikaan ryhmiä kaksi, joista toinen kilpailevien ryhmä, jossa me emme ymmärrettävästi olleet... Häiriötä siis oli ihan kivasti, mutta nakkipalaset taskussa saa joskus ihmeitä aikaan snakustereissakin ja molemmat jaksoivat keskittyä hyvin.
Arttu oli vanhemman oikeudella ensimmäisenä vuorossa, minkä seikan Iivari kyllä ilmaisi kovalla ja ulisevalla vastalauseella kun huomasi joutuvansa jäämään autoon, yksin. Sen mielestä tuommoinen on ihan täysin harkittua snautserinrääkkäystä. Pian tuo kyllä kuului osaansa tyytyvän ja hiljeni omaa vuoroaan hiljaisesti odottamaan.

Tein siis puolikkaat treenit molempien kanssa. Tuntuisi muuten passaavan hyvin vähän lyhyempi sessio, sekä naustereille että ohjaajalle. Parisenkymmentä minuuttia molemmille on ihan sopiva aika. Jaksavat keskittyä eikä ehdi tulla sellaista tyhjää aikaa jolloin ehtisi hyvin alkaa seurailla mitä naapurikoirat tai naapuriryhmäläiset tekevät ja vaikka kenties alkaa hiukka häiriköimään. Mikä toiminta on ollu varsinkin Artun bravuuri siinä vaiheessa kun sen mielestä kaikki tekeminen, mielekäskin sellainen, alkaa tympiä, niistä nakinpalasista huolimatta. Toisaalta, nyt hyviin ja keskittyneisiin suorituksiin motivoi sekin että kun ei olla pitkään aikaan kimppatreenejä tehty, niin se oli molemmille sälleille uutta ja vaihtelevaa. Ja molemmat olivat onnessaan päästessään Yksin äiteen kanssa touhuumaan, se kai se on parasta:)

Artun kanssa tehtiin perusasentoa, seuraamista pujotellen muiden koirakoiden välistä ja maahanmenoa liikkeestä. Perusjuttuja, muttei aina välttämättä mitenkään helppoja muille helposti kuumenevan jätkän kanssa. Noita ensin yksitellen ja sitten Karitan antaessa ohjeita koko porukalle yhdessä, liikkeenohjaajan tavoin. Vähän meinasi Arskalla kontakti herpaantua pujottelussa, niiiiin kovin teki mieli sanoa se iso snautserin sana toisille, mutta nopeasti sain sen innostamalla palautettua ruotuun eikä sitten alkanut riekkua uroskoiriakaan ohitettaessa, tai niiden ohittaessa meitä. Varsinkin Artun toimintaan kovasti vaikuttaa se, että pääsee kerrankin mun kanssa kahdestaan hommiin, ilman Iipan jatkuvaa peesailua.

Suunnilleen puolivälissä treeniä vaihdoin koiria. Arttu autoon ja autosta mukaan enemmän kuin innokas Iivari. Iipalla ei räyhäämisongelmaa ole, mutta se nyt on vain muuten niin huisin innokas kun on paljon uusia kavereita kentällä että hetken (mutta onneksi vain pienen sellaisen) kesti että sain sen ruotuun ja kuulolle. Silti se yritti hyppelehtien naapuriin haukahdella iloisia viestejänsä. Mutta jotain hyötyä tuntuu meitin vaatimattomista eteistottisteluistakin olevan, koskapa junnu iloisena tuli sivulle ja piti hyvää kontaktia (no ne nakkipalat tietty myös...).
Vuorossa oli hyppyeste. Matala sellainen jonka Iivari suoritti hyvin. Karita kysyi josko nostetaan estettä. No tottahan toki, kun kerta meni tuo matala niin hyvin. Siispä yksi lauta lisää esteeseen. Ei olisi pitänyt... Iivari arasteli eteen ilmestynyttä korkeampaa estettä ja pysähtyi kuin seinään ja yritti kiertää esteen. Sen siitä äitee saa kun suuruudenhulluus iskee;) No, olisko ollut kolmannella yrittämällä niin suostuihan se hyppäämään korkeammastakin yli. Uusintakierroksella jälleen, varmuuden vuoksi, matalampi versio ja jo meni jätkä yli hienosti.

Treenitauon jälkeen tämä teki erinomaisen hyvää meille kaikille ja huomaan että pieni motivaation poikanen nostaa päätään (siis eritoten kun kaikki meni ilman turhia riehakointeja), eli jatkaa täytyy ainakin jossain muodossa kimppatreenejä. Ensi viikolla meillä on vuorossa jokakeväinen perinne eli kaupunkitreeni. Silloin mennään hauskuuttamaan kaupunkilaisia keskelle Järvenpäätä, ja voitte uskoa että kyllä niillä hauskaa terasseilla istuessaan onkin;) Ja sitä seuraavalla viikolla on rallytokon esittelyilta ja sitten piakkoin alkaa rallytoko-kurssi. Joten eiköhän tuossa ole ohjelmaa riittämiin, ainakin toistaiseksi.

Treenien päätyttyä pidettiin ohjaajien palaveri kevään ja alkukesän ohjelmasta ja sitten lähettiin vielä neljän käppänän, Pimun, Mercun, Rinon ja Nalan, kanssa lenkille. Pikkupartojen perässä mentiin kovaa vauhtia, varsinkin Sarin Nala-tyttö kiinnosti poikia kovasti. Nala sen sijaan ei aina tuntunut olevan kovin otettu isompien mustapartojen liehittelyistä...
Mikäs sen parempi väsytys pojille, ilta täynnä tapahtumia ja kenttä täynnä koiria. Lopuksi oli vuorossa ajo kotiin kaupan kautta ja iltaruoan tarjoilu. Ja ei kauaakaan kun alkoi varsinkin Iivarilla silmät lupsattaa ja pää nuokkua. Nyt on siis rauha maassa ja väsyneet snautserit unissansa. Eli eiköhän tästä illasta jotain hyötyä ollut, edes pientä sellaista:=)