maanantai 31. lokakuuta 2011

Artunpäivä ja pimeyden vaarat

31. lokakuuta Artun nimppari.
"Nimi on lyhentymä kelttiläisen, karhua (artos) merkitsevän nimen Arthurin suomalaistuneesta muodosta Artturi.
"
Aikamoinen karhun köriläs tuo Arska onkin. Välillä mörisee kuin karhu ja turkkinsa puolesta muotokin alkaa muistuttaa enempi karhua tai ainakin karhunpoikasta kuin snautseria. Vielä ei vaan taida olla ihan tarpeeksi kypsä nypittäväksi joten kasvatelkoot rauhassa kuontaloansa ennen talviputsia.

Heti töistä tultua nappasin koirat mukaan, pikapikapissatin ne, pistin autoon ja ajoin renkaanvaihtoon, minkä homman aikana tehtiin hiukkasen pitempi hätäapulenkki. Kotia ajettaessa poikettiin hakemaan Iivarille 15 kg ruokaa. Vähäksi aikaa taas riittää sen ruoka.
Muonitusten jälkeen vuorossa pitempi lenkki raikkaassa syysillassa. Taivas on pilvetön. Kuvittelenkohan vaan vai voiko olla mahdollista että pyörätiellä oli vähän mustaa jäätä? Siltä se tossun alla tuntui. Ei pahasti, vähän vain. Asteet kyllä on plussalla.

Nyt sopisi talven yllättää kun on siihen sopivat renkaat alla. Vaan mitä näyttää Forecan ennustus? Ainakin viikoksi etiäpäin lähemmäs kymmentä LÄMPÖastetta. Eli ei tietoakaan lumesta tai edes pienenpienestä pakkasesta. Pimeys ja kuratassut siis jatkukoot. Plaah. Höh.

Pimeys + puput + pupuviettiset snautserit on vaarallinen yhdistelmä. Eilen vääntyi vasemman käden ranne ja tänä aamuna oikean käden pikkurilli kun häiskät tempasi remmit oikosiksi pimeydessä loikkivan pitkäkorvan nähtyään. Näkivät penteleet sen ennemmin kuin minä. Pahemmin ei onneksi sattunut, vähän on hellänä. Nyt pitäisi jo muistaa varautua moisiin puskista viipottajiin.

Hitsi että välillä tuntuu niiin vaikeelta suorittaa joku rästihomma. Pienikin sellainen. Kuten vaikka autonpesu. Eilen kun olin lopettanu koneen ääressä kökkimisen, sain kuin sainkin aikaseksi viedä auton pesuun. Viimein, se kun tosissaan oli työlistalla jo edellisenä viikonloppuna, ja sitäkin edellisenä… Nyt kun sen sai vihdoin tehdyksi, hyvä mieli siitä tuli. Ei niinkään siitä että auto on taas, hetken, puhdas, vaan juurikin siitä että sainpas sen tehtyä. Pienestä ne arjen ilot tulee:)
Mikään ei muuten ole turhempaa kuin jonottaa autopesuun. Yleensä käyn pesussa sunnuntaiaamuisin, silloin ei ole jonoja ja voi ajaa suoraa halliin. Ei eilenkään tarvinnu kuin parin auton verran odottaa. Mutta silti. Turhautti. Auto vaan oli sennäkönen ettei hommasta voinu enää luistaa, pakko se oli jonottaa.
Kun auto oli putsplankissa, lähettiin Hilun ja koiruuksien kanssa kaverikoirakimppalenkille. Hyvässä seurassa pimeässäkin lenkki sujuu rattoisasti. Illan piristys.

Pitäsi vielä kattoa trimmikone kuntoon, putsata pahimmat pölyt pois kun on aika harvassa sen käyttö. Lupasin tutulle koekäyttöön jotta voi kokeilla käviskö koiriensa turkeille paremmin kuin omansa jossa ei isoja vaihtoteriä. Ei tarviisi 'sikaa säkissä' ostaa kun uuden hommaa.

Näin on viikko saatu aluilleen ja lokakuu lopuilleen. Huomenna herätään marraskuuhun.
Hyvää yötä!

Ei kommentteja: