Ei ollut lottopallojen asento suosiollinen snautserien punainen tupa & puuhamaa suunnitelmille joten illalla piti kello taas viritellä varhaiseen herätykseen. Vaikka niitä numeroita miten päin tiiraili, niin ei ollut samalla rivillä tarpeeksi montaa oikean näköistä numeroa. No, ehkä hyvä niin, ei tarvia ressailla mitä kaikilla rahoilla tekisi (vaikka ei kai tuota kauan pohtia tarvitsisikaan…) eikä miettiä mistä päin pojille se puuhamaa hankitaan. Pääasia että onnea muutoin riittää, raha on vain rahaa.
Eilinen päivä oli kokolailla lauantain toisinto, niin sään puolesta kuin meidän tekemistenkin. Eli aamusta heti päiväruoka uuniin muhimaan, sitten kiireen vilkkaa pihalle mahtavasta talvipäivästä nauttimaan. Otettiin jälleen suunta alueille missä ei usein tai siis ei koskaan tule kuljettua, virkistävää sekä nuuskamuikkusille että äiteelle tutkia ja katsella uusia maisemia. Parituntinenhan siinä äkkiä vierähti tallustaessa. En tiedä kilometreistä paljonko mahtoi mittariin kertyä, mutta kait sentäs jokunen. Tiet ei ollu samanlaista mössöä kuin lauantaina niin vauhti oli kovempi, ja välillä jopa juostiin pikkupätkiä, paitsi ettei toppatakki päällä ja jaloissa ei-oikeastaan-juoksutossut hurjan hauskaa juosta ole... Tuntui vaan että piti vähän saada vauhdin hurmaa. Välillä sitten pojat sai rauhassa harrastaa hankien haistelua. Äkkiähän se päivä ohi sujahti, lenkin jälkeen ruokaa ja lepoa ja sitten taas ulos ja sitten olikin iltapuhteitten aika.
Tänään tehtiin ulkoa tultua vähän kotihommia, eli harjoiteltiin temppuilua, enimmäkseen sellasia höpöhöpötemppuja kuten vaa'an päällä seisomista ja sormien nimiä (mitkä Artulle kyllä on tutut, mutta Iipalle osin uusi juttu) sun muuta. Harmittavan harvoin tulee tollasta tehtyä, se kuuluisa saamattomuus, kun ei vaan saa alotetuksi... Noiden kanssa on niin hauska puuhata, ovat aina tohkeissaan ja innostuneina mukana hommissa, että sitä sitte itekkin innostuu ja aika kuluu kuin huomaamatta. Liekö tuosta sitte mitään hyötyä, sitä en tiedä, mutta hauskaa ainakin on. Ja ehkä ne uudemmat temput vähän niitä oletettuja herneitä aivokopassa rasittaa, ainakin Iipalla oli niin ihanan mietteliäs ja vähän kummastunut ilme kun pistin pojan pohdiskelemaan, mitä 'pikkurilli' mahtaisi tarkoittaa:)
Mutta nyt kotikatsomon pariin, temppuiluista ja muustakin lisää jonain toisena iltana. Levollisia unia & hyvää viikon jatkoa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti