Olipa tympeetä aamulla herätä kun vettä lotisi ikkunoihin. Sitä on pikkuhiljaa tullut koko päivän, ei kivaa, tammikuussa:( Ulkoilut on jäänyt minimiin. Jos en muuten olekaan niin nirso kelien suhteen niin vesisade tammikuussa on jotain mitä en oikein jaksaisi. Onneksi eilen tehtiin lenkkiä urakalla vielä talvisessa säässä. Tiet alkaa olla liukkaat, sellaset sohjoliukkaat ja jos/kun tästä nyt pakastaa niin sittenhän ne onkin yhtä luistinrataa. Ekaa kertaa kyllä tänä talvena tällaista, mutta mieluusti tämäkin keli olisi voinut odottaa sinne lähemmäs kevättä.
Lenkkeilyä korvattu kotihommilla ja eteistottistelulla, pitkästä aikaa. Ja sehän on pojille passannut, hyvin keskittyneinä ovat olleet touhuissa mukana ja tuntuu että jaksaisivat treenausta vaikka kuinka. Täytys vaan kehitellä vaihtelevia juttuja ettei olisi aina niitä samoja temppuja ja pysyisi mielenkiinto yllä.
Vähän jo ahdistaa huominen aikainen herätys, se on aina pahin se eka aamu loman jälkeen kun on herättävä kellon soittoon. Vaikka johan tässä on levätty. Nyt täytyisi sitten pitkä kevät jaksaa ahertaa ennen seuraavaa lomaa. Ainahan tuo pikkusesti jänskättää että miten pojat taas sopeutuu työpäiviin, tosin hyvinhän nuo yleensä loman loppumisen on ottanut, enempi kai tässä äitee vaan hermoilee. Turhaan, toivottavasti. Yleensä tietävät että kun kello soi, niin niinä aamuina ei ole mukaan tulemista aamuruoan jälkeen.
Joten tästä on lähettävä miettimään ja kattomaan että mitäs sitä töihin pitääkään päällensä pistää ja sitten vielä tehtävä yksi pitempi lenkki. Laitettava varmaan sadekelin vermeet päälle. Kaikesta huolimatta: hyvää alkavaa viikkoa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti