Juhannuskarkeloita

Korun kanssa Juhannusta juhlimassa:
Korun kiritettyä poikia puolisen tuntia, alkoi veto olla jo loppu ja lepotauko paikallaan;)

Hauskaa Juhannusta!

MUUMIPEIKON JUHANNUSRUNO

Pään painan ruohikolle
ja oion jalkojain.
En jaksa pohdiskella,
mä tahdon olla vain.

Sen viisaammat voi tehdä,
mä päivän kultaan jään.
Mä tunnen kaikki tuoksut
ja luonnon loiston nään.

Voi leikitellä mielikseen,
voi ottaa jättää paikoilleen
tai olla niin kuin luonnostaan
ja maata vaan.

Mä peikko siihen uskoon jään,
on maailmaa tää minkä nyt mä nään.
-Tove Jansson -

Menestystä pääerkkarissa Porvoossa

Kuva by Jin

Iivari jatkoi ERInomaista näyttelymenestystään Porvoossa pääerkkarissa kesäisen harmaassa ja erittäin tuulisessa säässä. Sade onneksi loppui niihin aikoihin kun me perille saavuttiin ja välillä jopa aurinko pilkahteli. Mutta tuuli oli aivan mieletön koko ajan, lippiksestä sai kiinni pitää, ja lujasti, ettei olis päästä lähteny. Kiva päivä kuiteskin, hyvässä seurassa:=)

Iivarin upea tulos tänään:
JUN ERI1 JUK1 PU3 VARASERTI,
ROP JUNIORI, BIS2 JUNIORI!!
Mustien snautserien tuomarina oli Hans Karl Schneider Saksasta.
Iippa sai siis ERIn, oli luokkansa ykkönen, sijoittui paras uros kehässä kolmoseksi, sai varasertin ja oli rotunsa paras juniori. Eikä siinä vielä kaikki, Best In Show kehässä (tuomarina Patric Ragnarson), nuoriherra sijoittui KAKKOSEKSI!! AIVAN MAHTAVA PÄIVÄ, äitee on täällä vieläkin aivan hengästynyt! Tuomari oli Neaa onnittellessaan Iipan kakkossijoituksesta sanonut että lupaava tulevaisuus edessä!

Lisäksi Iivarin äiti Alicias Mercury Carmen oli VSP, joten onnea sinne Keravallekin!

Iivari oli mukana Nean kasvattajaluokassa joka sijoittui kolmanneksi. Iivari sai myös Cillan lautasen, snautserikerhon kiertopalkinnon joka kerhon sääntöjen mukaan annetaan seuraavin ehdoin: "Palkinto annetaan ko. näyttelyn parhaalle pitkähäntäiselle nartulle tai urokselle , joka on saanut ykköspalkinnon / erinomaisen arvostelun. Näyttelyn tuomari päättää kumpi palkinnon saa. Kiertopalkinnosta kilpailevien koirien omistajien on asuttava Suomessa."

Hans Karl Schneiderin arvostelu Iivarista:
"Typvoll, gut veranlagt. Gestreckt im Kopf, hoch ang setzt gut getragenes Ohr. Gut Frontbreite. Fehlt noch etwas Festigkeit bei Pfoten. Korrekte Winkelung der Hinterhand, Farbe un Haar sehr gut. Gut im Stand, schwungvolle Bewegung."

Käännös seuraa jahka äitee ehtii heikohkon saksankielen taitonsa avuksi sanakirjan ottaa...

Kiitos muuten Mialle joka esitti Iivarin kun Nea oli valkoisten käppänien kehässä, Nea ehti mukaan sitten loppukahinoihin. Näkyy se Iippa esiintyvän hienosti vieraampienkin kanssa:=)

Hiukka tökkii tämä blogin kirjotus kun menny sähköt tässä vähän väliä kesämyrskyn seurauksena, onneksi ei mitään näytä tällä koneella hajonneen... ainakaan vielä. Kuvia erkkarista löytyy täältä.

Meillä on muuten täällä kaksi erinomaisen väsynyttä snautseria, saivat kämpinkiä ja broilerin pihviä päivän kunniaksi jahka kotia päästiin;) On se rankkaa tuo näyttelymenestyjän ja sen kannustajan (jonka homman Arttu hoiti ERInomaisesti vaikka välillä teltat lensi jätkän päältä pois sikeät päiväunet keskeyttäen...) ura:=)

Huh, mitä sitä voi tällaisen päivän jälkeen enää sanoa, kuin UPEETA, MAHTAVAA ja KIITOS JÄLLEEN NEALLE!!! Täällä asustaa kaksi upeaa Masteria ja niiden onnellinen äitee:)

Juniorikilpailuokka

Iippa paras uros kehässä, vasemmalla

Liikkeessä

PU3!

Junnut ROP-kehässä

Kasvattajaluokka

BIS Juniori kehässä

BIS JUN2

Iivari ja Cillan häntälautanen
kuva by Seija Rantala

Iivari kera erkkarituliaisten

Treeniä Jannella, hiivanhoitoa

Joskus sitä on aikoja että sattuu ja tapahtuu yhtä sun toista. Ja täällä on kyllä ollut sellanen puolitoistaviikkonen että jos joku voi mennä pieleen se varmasti pieleen menee. Noh, ei mitään kamalan vakavaa kuiteskaan mutta vähän sitä odottaa että mitäs seuraavaksi...

Vakavimpana ehkä että Arttu aloitti viikon ravistelemalla jatkuvasti ja voimalla korviansa. Maanantaina sain Laumaan ajan keskiviikolle, mut tiistaina aamulla ei raukka oikeen pystyny enää päätänsä heiluttamaan ja onneksi sain sitten jo ti-illalle ajan. Hiivaa, vähä tulehdusta, vähä bakteereja eli muutaman viikon tunnollisen putsaus- ja tippakuurin määräsi lääkäri. Nyt jo tuntuis olevan paljon parempi että voitettu kanta toivottavasti se. Kun vaan Iivari malttas antaa Arskan korvien olla, jätkä kun on koko ajan niitä lipomassa, ei taida Vetriderm ja tipat tarpeeksi pahalle maista sen suuhun.

Eilen oli UKUn perinteiset kaupunkitreenit. Reilu kymmenen koirakkoa ilahdutti kansalaisia alkaen juna-asemalta jossa tsekattiin koirien suhtautuminen junaan, ja sieltä lähdettiin pitkin Jannea eli paikallista kävelykatua kohti toria. Ja koulutuksessa kun oltiin niin ei tietty kävelty ihan noin vaan, vaan koirakot olivat rivissä ja yksi pujotteli koiraa seurattaen paikallaan olevien välistä. Torilla sitten oli erinäisiä tokoliikkeitä; paikkamakuuta, luoksetuloa ja koirat jätettiin pylvääseen kiinni ja ohjaajat menivät Prismaan, tai kuka minnekin piiloon.

Iivari oli mukana rivistössä ja Artulla puolestaan oli erittäin vastuullinen homma olla Sarin kanssa "koulutusohjaajakoirana". Ja pääsipä herra ihan keskipisteeksikin kun kaikki koirat ringissä menivät niin lähelle kuin suinkin ringin keskellä olevaa Saria ja Arttua. Hienosti malttoi Arttu olla, ei itse asiassa tainnut edes kiinnittää lähentyvään koiralaumaan lainkaan huomiota, kaikki huomio kun oli Sarissa ja Sarin kädessä olevissa nakeissa:)

Iippakin malttoi pitkän treenin aika hyvin, tosin pitemmän ajan paikkamakuu aiheutti hiukan hankaluuksia, torilla kun olisi ollut niin paljon kivaa tsekattavaa. Yksin pylvääseen jätettäessä nuoriparta käyttäytyi hyvin, ei tosin ollut ihan paikallaan muttei mölynnytkään.

Meillä oli kivaa, kuten aina, ja niin taisi olla niilläkin jotka terassilta oluttuopin ääreltä meidän touhuja seurasivat. Yksi kommentti oli kun tultiin juna-asemalta mäkeä alas kohti Jannea: "Ei h...tti, niitä tule LISÄÄ". Hih, ja meistä on aina hauska pistää kaupunkia vähän sekaisin. Tällä kertaa ei kukaan sentään poliisia hälyttänyt paikalle, onpa sellanenkin joskus tapahtunut, kaskun eihän koiria saa keskustassa vapaana pitää, edes luoksetulossa...

Arttu Sarin kera junaa odottamassa

Arttu tarkkana meneeköhän nyt liikkeet oikein

Iivari jätettiin pylvääseen

Treenin jälkeen ajettiin vielä Nealle ruokaa hakemaan joten siinähän se ilta vierähti rattoisasti. Iivarin aamuun ei moiset aktiviteetit vaikuta, mutta Arttu oli aamusella niin väsynyt etten meinannu sitä ulos saada, olin jo kengät jalassa ja remmit kädessä kun herra suvaitsi kömpiä sohvaltaan venytellen ja haukotellen.Tämä ilta on sitten mennyt repun pakkauksessa ja poikien pesussa, huomenna kun suunnataan erkkariin Porvooseen. Iivari menee junnukehään ja Arttu lähtee ihan vaan turistimatkalle ja tuttuja treffaamaan, niin ja minä sitten ihan kuskiksi ja repun ja häkin kantajaksi:) Hmh, nyt näyttävät molemmat jo nukahtaneen, vetivät meinaan aika rallit suihkun jälkeen, oli taas suihkunkosteista koirista kastuneet patjat vallan vinksallaan. Leikkivät "sängyn kunkkua": Arttu oli puoliksi lattialla olevan patjan päällä kunkkuna ja Iippa veti formulaa koirahuoneesta eteisen toiseen päähän ja takaisin ja aina kun se tuli Artun luo, Arttu päästi kamalat VOUHVOUHit. Myöhäisestä kellonajasta johtuen se leikki piti kyllä lopettaa aika pikaseen kun ei ollu siitä hiljasemmasta päästä. Nyt nuo pitäisi ne vielä saada pystyyn jotta saatais karvat ojennukseen. Aamusta siis kuonot kohti Porvoota, toivottavasti päällämme vellova saderintama ehtii alta pois:=)

Mä oksalla ylimmällä ...

... ei kuitenkaan Harjulan seljänteen, vaan Keinukallion laella, ihan siellä niin ylhäällä kuin vaan pääsee. Tänään tehtiin kaikki vaikeimman kautta eikä lähdettykään Kuusijärven suuntaan mikä on tasamaata, vaan päätettiin kiivetä ja kavuta mäkiä ylös ja hilppasta niitä alas. Ja mäkiähän Keiniksellä riittää, ja jyrkkiä sellaisia. Ensin yhtä jyrkkää ylös, toiselta puolelta alas, siltaa pitkin ison tien toiselle puolelle missä jolkotettiin pitkin niittyteitä. Siellä tavattiin pariskunta jolla oli 2vee ps-snakutyttö ja pari käppänää. Pojat sai vertaistansa riekkumisseuraa snakutytöstä, kyllä oli kaikilla partasilla suut iloisessa virneessä:=)

Välillä käytiin autolla hörppimässä vettä, ja taas mentiin. Nyt toista todella jyrkkää rinnettä ylös, aivan sinne kaikkein ylimpään kohtaan. Maisemat sieltä on mahtavat! Näkymää ties kuinka pitkälle, oikein tarkkaan jos osais katsoa vois näkyä vaikka toi meitin läheinen vesitornikin.
Laen takapuolelta heinikkoinen ja metsäinen rinne viettää jyrkästi alas. Pojat nautti saadessaan hikisen nousu-urakan jälkeen vilvoitusta sukeltamalla heinikkorinteeseen. Äiteellä sen sijan meinas tulla hiki otsalle, jos ei ollu tullu jo aikasemmin, kun yritin pitää hihnoja hanskassa ettei pääsis parrat kierimään ihan koko matkaa alas asti:)
Onneksi löytyi sitten toinenkin, hiukka tasasempi, heinikko jossa pojat saivat huoletta pyöriä ja kieriä ja mesota:
Hengähdystauon, maisemien ihailun ja heinähillunnan jälkeen sitten vielä mäki alas, tassuttelu autolle ja kuonot kohti kotia ja ruokakippoa. Eipä kuulu nyt mutinoita poikien osastolta:=)

Mäen nousu hiljaisella vauhdilla kuulema kehittää erinomaisesti koiran lihaksia. En tiedä miten hyvin tuo pätee äiteen lihaksiin, mutta ainakin reisiä ja istumalihaksia kihelmöi jännästi. Onkohan se sitä kehitystä?

Ajatuskoe

Vauhdilla aloitettu viikonloppu; vajaan parin tunnin lenkillä päästetty työviikon höyryjä ja huuruja kävellen, juosten, nuuskuttaen, juosten, tallustellen, heinässä kierien... Joten eipä tässä muuta kuin Mika Waltarin ihanan kauniin runon "Ajatuskoe" myötä mukavaa viikonloppua!

Ajatuskoe
Arvoisa koirani,
harmaantunut ja meille molemmille rakas.

Joskin tiedän että parhaiten viihdyt jo
takkatulen lämmössä
ja jäykkyys kolottaa karvaisia koipiasi,
salli minun vain ajatuskokeena
esittää sinulle vaatimaton kysymys:

Tiedät että emäntämme on hyvin rakas
ja hallitsee viisaasti meitä lujalla tahdollaan.
Hän sanoo sinulle: Mene, ja nöyrästi menet,
hän sanoo minulle: Tule, ja kuuliaisesti tulen.
Näin järjestyy kaikki oikein ja hyvin
parhaassa mahdollisessa maailmassa.

Mutta yritä kuvitella että kerran
sinua lähestyy uskomaton olento,
kaikki koiranunelmasi ylittävä,
ja hänen lähestyessään puhkeavat ympärillesi
elämäsi houkuttavimmat hajut,
myyrät juoksevat välkkyvien hampaittesi ulottumiin,
melkein puraiset kissaa
ja joulukuusen kynttiläin valossa aavistat tuhat
herkullisinta paistiluuta.

Etkö silloin, koirani, vastaa ja ole rehellinen,
sinäkin katkaisisi pantaasi
rynnätäksesi edes kerran vielä
huomisen unohtaen
kukkiville niityille,
vaikka hyvin tietäisit palaavasi
korvat veressä ja parta ravassa
inhottavaan kylpyyn.

Vastaa vilpittömästi, koirani, äläkä hermostu.
Sehän on vain ajatuskoe.
(Mika Waltari 1945)

Päivänsankari 3.6.

ONNEA IIPALLE!