keskiviikko 19. kesäkuuta 2013

Hyvää Juhannusta!


 Tuoksussa tässä on outoa taikaa.
Miten voi tuoksua yhtä aikaa:
hunajalta,
apilalta,
raukkauden räiskeeltä,
suukkosien mäiskeeltä,
talvelta ja kesältä,
pikkulinnun pesältä.
 
(Kirjasta Uppo-Nallen kootut runot, uponneen kansan lauluja)

sunnuntai 16. kesäkuuta 2013

Kuvailuja

Kun ei kirjuri kynästään tekstiä irti saa, niin laitetaan elomme merkiksi ainakin viimeisimpien aikojen kuvatuksia. Sekalaisia sekalaisessa järjestyksessä.

Parvekelasien putsaus aluillansa, herrat saivat
hetken tiirailla alatien menoa koko partsin leveydeltä
lasien häiritsemättä
(oli muuten tuo putsihomma kivempaa nyt kuin
tammikuun alussa jolloin se viimeksi tehtiin)
 Arttu tarkkana, seniorin mielestä pörhöhäntäinen kissa
vaikkakin valjaissa ei kuulu hänen pihalleen
 tätä tiukkaa tuijotusta säesti matala mörinä
ja uhkaava urina
 ja mitä isot edellä sitä pienet perässä,
myös Iipan mielestä kissa oli häädettävä otus.
 Arttu rentona tuulettaa;)

Eilen aamulla rantapuistossa vallitsi PerinnePörinät ja kun me oltiin lauantaiaamuiseen tapaan kauppareissulla rannassa ulkoilua hoitamassa niin tokihan piti moiset pörinät partojenkin katsastaa ja toviset istuskeltiin alueen kiertelyn jälkeen sivusta menoa seuraamassa ja tangonlaulantaa kuuntelemassa. Oli pappamopoa, vanhaa autoa, paloautoa, lapsia ajelutettiin mopon vetämässä lootassa,  grillimakkarat ja kahvi tuoksui... Suomalaisen kylätapahtuman tunnelmaa parhaimmillaan.






Pörinöitä ennen kierrettiin Keudan opiston alueella, taisi aikaisemmin olla Kotitalousopistoa tuo, ellen ihan väärin muista. Kaunista ja ihanallla tavalla vanhan ajan tunnelmaa paksurunkoisine puineen ja viimisen päälle hoidettuine nurmikoineen (joilla nurmikoilla ei koiria saa juoksuttaa, kertoi kyltit alueelle mentäessä).





Juhani Ahon ja Venny Soldan-Brofeldtin entinen kotitalo Ahola.



 Iivari ja sorsaparvi
 Välitankkaus

 Mitäpähän lienee Artun mietteissä?

 
 Kesän värejä ja makoisia makuja kotipöydällä
Kesä menee menojaan ja snautserit elää eloaan. Eräiden helpotukseksi hellekausi oli ja meni (eikä näin meidän kesken tottapuhuen moisesta enää kamalasti välitettäs...), ja tähän sakkiin paremmin sopivat ilmat tuli. Ollaan mekin sitten päästy liikkumaan normaaliin tahtiin.Välillä pistetty juoksuksi. Kuten tänäkin aamuna. Taisi tulla kauden pituus- ja vauhtienkka. Sanoo lihakset.
Nämä kuvat aikaisemmalta keväältä.
Ensin työ
 raskaan reissun  uuvuttama Iippana

 sitten hupia
 ja ketarat oikoseksi



Kuvasarja poikain puheista, harmi (?) että ääni puuttuu
jätkillä tuntuu olevan väliin kovasti asiaa
joka pitää snautserimaisesti kovaa ja korkealta kertoa
niin ettei epäselväksi jää kuka sanoo ja mitä,
menneen matkan vaiheita taitavat tässä kertailla

ja suuria suunnitella tulevaan.
Sunnuntai-illalla kellon lähestyessä kuutta meillä on harmaata, tuossa aiemmin satoi oikein kaatamalla, ja nyt muuten sataa taas, mikä kyllä tekee luonnolle hyvää, ehti helteiden aikana nurmikot aika kuivaan ja keltaiseen kuntoon. Ei luonto pärjää ilman vettä. Viikon kuluttua vietetään keskikesää, ja kas, siitähän ne alkaa päivät taasen lyhetä. Tämä aika vilistää kyllä ohi sellasta vauhtia että ei ehdi oikein tajutakaan. Nautitaanpas siis valoisista ajoista! Hienoa Juhannuksen alusviikkoa!

maanantai 3. kesäkuuta 2013

Onnea Iivari 4vee!

Syntymäpäiväänsä tänään viettää Iivari 4 vuotta!
 Ylimääräisiä herkkuja eksyi poikain kuppiin juhlan kunniaksi,
enemmin juhlitaan jahka ehitään;)

sunnuntai 2. kesäkuuta 2013

Kalliolta kalliolle


läähläähläähätyttää
Kun eilen lepuuteltiin silmiä Sarvikalliolta avautuvassa järvimaisemassa ja katseltiin Tuusulanjärveä vähän ylemmästä perspektiivistä kuin normaalisti, niin tänään oli kipuamisvuorossa toinen lähietäisyydellä sijaitseva kallio, Keinukallio. Upeat on maisemat sielläkin. Sää vaan oli tälle poppoolle turhan helteinen ja kun ei tuulenvirettäkään tuntunut, hiipui aina valmis -asenne nopeesti ja kulkemisesta tuli varjosta varjoon hakeutumista. Siellä missä varjoa oli. Kuntoiluksi ei tätä retkeä voi mainostaa, sen verta oli verkkainen vauhti. Vaihtelua kuitenkin normireitteihin ja hikihän oli pinnassa kuiteskin. Ihan itekseen ja sen enempiä rempomatta.

Taas me mennään
 ja käymmen pellonlaitaa
sitten jyrkästi mäkeä ylös,
missä taitaa jo väsymys käydä käpälään.
 Huipulla ei tuullut, ja pojille kävi näin

 istuskelua
 istuskelua ja makoilua
 kierimistä
 eikä oikeen varjonpaikkaa


 välitankkaus


 sitten taas kieriskelyä
 makoilua
 ja istuskelua
Mitäpäs sitä ittiäsä turhaan helteessä rasittamaan,
tuumaa snautserit ;)
Aurinkoa viikonloppuunne!