Menneen talven lumia

Mikä viheltäen tulee se laulaen menee vai mites se menee. Meidän talvi tuli. oli ja meni. Jäljellä enää jäisiä polkuja ja soraisia katuja. Ei voi tykätä. Tänä aamuna kuitenkin se hyvä että oli sentäs jo kuivaa, ja yritti aurinkokin pilkistellä pilven raosta. Tammikuu ja vesisade nyt ei vaan sovi yhteen. Ei yhtään. Huomenna jo helmikuussa ollaan. Näinkö oli tämän vuoden talvi tässä? Toivottavasti ei, vaikka ei nuo sään ennustelut paljon muuta näytä. No, se otetaan mitä ylhäältä annetaan. Iloista on kuunnella lintujen keväistä liverrystä. Yhtenä arkiaamuna kun snautserini kanssa vuoroin kahlattiin sohjossa, vuoroin liukasteltiin jäistäkin jäisemmällä tiellä, tai oikeammin snautseri liukasteli (minkä vuoksi lenkit pitikin pitää melko lyhkösinä ettei seniorin jäseniin satu pahemmin) kun ihminen omistaa icebugit (joiden tehoa en voi olla ylistämättä, ja juuri tarjouksesta taas uudet tuleviksi talviksi hommasin) mutta snautseri ei (milloinkahan koirille aletaan tehdä nastatöppösiä? ;) ), mieltä virkisti ja ilostutti kummasti mustarastaan laulu. Ensimmäinen laatuaan minulle tänä vuonna. Aamu aamulta linnunlaulu lisääntyy. Samoin valoisuus. Jotta onhan tämä ihanaa aikaa elää. Vaikka olis se talvi.... No mutta, nämä kuvat aiemmilta viikonlopuilta, tainnu jäädä julkasematta.

Nyt onkin keli semmonen ettei paljon kuvia huvita ottaa, paitsi tämä tämänaamuinen jossa Arttu istuu oravapassissa, kun oli ensin hätistänyt oravan kuusen yläoksiin jonne orava jäi istuksimaan ja killittämään että koska tuo partaturpa lähtee pois että pääsee sunnuntaihommiin hän.

Hauskaa helmikuuta siis!

Ainiin, vielä näytille uusi hankintani Koirataikurilta:

Metsää, jäätä, ihanaa säätä

Metsän hiljaisilla poluilla aamulla, lakisääteisen lounas- ja lepotauon jälkeen iltapäivällä suuntana järven jää. Auringosta, lumesta, pakkasesta, kaikesta tästä ei talvihullu mieli meinaa tarpeekseen saada. Tämä on niin mahtavaa. Tämä on niin kaunista. Mieli ja silmät ja sielu lepää näissä maisemissa, kliseisesti maailma on kuin postikortti. Ja nyt lepää lumessa tarponut snautseri ja sen ihminen ja toivottaa kaunista talvea jokaikiselle!

Talven teitä

Lunta ja pakkasta, aurinkoa ja valoa - tammikuinen talvi parhaimmillaan

Pakkaspäivien pikaisia pyrähdyksiä

Pakkasta pidellyt viime päivät rapsakasti yli -20 asteen, kylmimmät lukemat ollut -26 astetta eli ihan ei kolmeenkymppiin ole päästy. Ainakaan että olisin huomannut. Pikkuhiljaa snautserin tassut karaistuu eikä ilkiän näköinen tassujen nostelu enää ala ihan heti. Päinvastoin, eilenkin iltana herra tikitti menemään toppatakissaan niin tärkeän ja pirteän oloisena tuota ison tien vartta että mieli taisi tehdä kauemmaksikin. Oli kuitenkin pakko käännyttää menijä kotiin päin ettei pian tekisi anturoihin turhan kirpakkaa. Muutenkin melko pikalenkkejä tehdään edelleen, niitä sitten useammin kuin normisään aikana kun päästään pitkästi reippailemaan.

Aamusella eilen hoideltiin asioita kaupungissa, ja kun ei pitkää lenkkiä voi tehdä, sai snautserikin vähän enemmän virikettä kun otettiin hommat niin että auto parkkiin, ihminen asioille jonka jälkeen snautserin kanssa pieni lenkki, auto seuraavaan parkkiin, jne. Kun odotusaika autossa ei venynyt pitkäksi kesti hyvin Arttu odottaa sen kymmenisen minuuttia mitä kaupat postit yms hoidettavat hommat kerrallaan kesti.

Maailma vaan on niin kaunis että sen katselemiseen ei kyllästy, vaikka välillä vähän poskia pakkanen koetteleekin. Muuten ei, kiitos kerrospukeutumisen jalon taidon. Päinvastoin - kun melko haipakkaa ja snautserin hyppypomppujen tahtiin mennään, ehtii pian hiki jo ihmisen niskaan ja ennen kotipihaa täytyy varovasti availla päällimmäisiä vetoketjuja että vähän ilmavirta kulkisi.

Aurinko painuu parhaillaan puiden taakse, näkymä missä silmä lepää. Kyllä sattu meille hyvät lomasäät, vaikkakin ihan pitkiä metsälenkkejä on pitäny pantata, mutta eiköhän viikonlopun aikana niitäkin saada kyllin tehtyä kun lupailevat lämpenevää eli n. kymmentä pakkasastetta.

Näin alkaa olla viiminenki viime vuoden kesälomapäivä kääntymässä loppuun, ja alkaa uuras arki ensi viikolla. Huoh. Mutta minkäs teet. Onhan tämä ollu hyvä loma :) Eli ei muuta kuin reipasta ja rapsakkaa tammikuun talvista viikonloppua ja loppuun pari somistelukuvaa ja aiheena tietysti mikäs muu kuin snautseri, makkariin uusi kuva ja olkkarissa Artun kuvat uudessa uskossa. Ei ole loma ihan makoillessa menny ;)

Ainiin ja koirahuoneen hyllyn kätköistä löytyi herrasta pari söpöä pentukuvaa ajalta ennen kuin Arttu oli Arttu ja Arttu minulla vain haaveissa. Näiden myötä heipat!