sunnuntai 25. syyskuuta 2011

Melkein erämaassa

Eilen suunnattiin heti aamusta pitkästä pitkästä aikaa Keinukalliolle. Ihan saatiin rauhassa keskenämme kulkea, vain pari ihmistä tuli reiteillä vastaan parin tunnin aikana. Pojilla oli liinat, saivat hieman lisämatkaa toheltaa ja tuoksutella. Sää oli vaihtelevan pilvinen ja kohti Kuusijärveä kävellessä kastuttiinhan me taas, ihan kokonaan. Vaan minkäs sille mahtoi kun oltiin jo pitkä matka yhteen suuntaan kävelty, sama matka oli käveltävä takaisin päin, oltiin märkiä tai ei. Pikkuhiljaa sade onneksi lakkasi, aurinko alkoi pilkistää ja loppujen lopuksi keli oli tosi hyvä. Niinpä suunnattiin vielä ylös Keinukallion huipulle. Mikä ei ollut ihan helppoa. Alun tie, vaikkakin on jyrkkä, on suht helppo kulkea, mutta viimeinen polunpätkä liejuinen ja liukas. Mutta sitkeästi sinnitellen ylös päästiin. Onneksi oli kaksi vetojuhtaa jotka äiteetä auttoivat pahimmissa paikoissa eikä päästäneet luisumaan takaisin alas.Hetkeksi pysähdyttiin haukkaamaan happea ja nautittiin huikaisevista maisemista ja Iivari sai pieniä hepuleita pehmeässä hiekassa.Sitten alettiin suunnata askeleita rinnettä alaspäin. Halusin välttää kulkemasta samaa hankalaa polkua jota ylös tultiin, alaspäin kun se olisi varmaan vielä ikävämpi. Päätin siis olla fiksu ja kiertää toista kautta, helpompaa, luulin... Ihana reitti se olikin, polku kulki pitkin kallioita. En ole siellä aikaisemmin kulkenutkaan. Tarkkana sitä sai sielläkin olla, juurakot ja kallio oli pahasti liukkaita, mutta muuten hyvä kulkea. Maailma ympärillä oli kaunis ja syksyinen metsä tuoksui ihanalle.
Välillä pidettiin taukoa ja nautittiin hiljaisuudesta. Olisipa ollu eväät mukana, tuo olisi ollut ihana paikka nauttia kahvia ja voileipiä! Katseltiin ja ihmetellen kuunneltiin kurkiparvien lentoa ylitsemme kohti eteläisempiä maita.
Reitti oli hyvä siihen asti, kunnes se johti suoraan rytteikköiseen rotkoon jossa tuskin mitään polkua näkyi. Noh, kun en viitsinyt lähteä takaisin kalliota ylöspäin toista reittiä etsimään, päätin että tästähän me jatketaan. Olipas menoa. Poikia piti toppuutella, niillä kun maastosta huolimatta vauhtia piisasi. Tosin jossain kohtaa Arttukin jäi mun viereen istumaan, kun itse lähes kyykyssä katsoin että miten tuonkin jyrkän kohdan alas pääsen ehjin jaloin, ja katsoi mua että ihan tottako me tästä mennään - kaupunkilaiskoira ;) Mitätön polunpahanen, jos sitä paikoin edes voi poluksi nimittää, siinä meni jyrkkää rinnettä alas. Tosi tarkkaan joutu kattomaan miten askeleensa sovittaa ettei jalka lipsu. Turvallisesti vihdoin päästiin rinne alas, vaan sittenpä ei ollutkaan polunpolkua mihinkään suuntaan, pelkkää rytteikköä. Siitä ei enää ollut pitkä matka kentälle ja parkkipaikalle, joten enää en suostunut lähtemään samaa rinnettä takaisin ylös. Ja niin sisukkaasti rämmittiin risukossa ja heinikossa ja etsittiin paikka mistä päästä leveän ojan yli. Pienen matkan päässä olikin laitettu muutama parru ja päästiin ojan toiselle puolelle, ilman kastumisia. Vielä kun tarvottiin heinikkoisen mäennyppylän yli oli vihdoin tasaista maata tassujen alla. Onnistuinpas reitin löytämään! Mutta hauskaa oli ja teki kaikille tosi hyvää moinen rämpiminen jota ei ihan joka päivä tule harrastetuksi. Tällaselle tottumattomallehan tuo oli lähes erämaapatikointia;)

Myöhemmin päivällä ei tarvinnu riekkuvia snautsereita katsella. Kun ne oli ruokittu ja hetki vielä kiusattu imurin murinalla, niin molemmat nukkui sikeästi tuntitolkulla tyytyväisinä tuhisten. Täytyy ottaa pian uusiksi (paitsi tuon loppupätkän suunnittelen sitten toisin ja paremmin) ennen kuin tulee lumi, jos sellaista nyt tänä talvena tulee, ja ladut valtaa Keiniksenkin alueen. Sitä meinaa aina unohtaa miten mahtava paikka tuo on, ja ihan tässä lähellä, vartin ajon päässä.
Tänä aamuna nähtiin sattumalta Hilu ja koiruudet ja seurassa tuli taas parisen tuntia reippailtua. Mitäs sitä muuta tällaisena päivänä kannattaisikaan tehdä kun kerrankin aurinko paistaa. Nyt on koirat saaneet päiväruokansa, ihmisten ruoka on uunissa muhimassa ja kai sitä syömisen ja pienen ruokalevon jälkeen on lähettävä ulos uudemman kerran.
Huomenna koittaa jälleen arki. Loma on lomailtu ja aika palata työn pariin. Vaikka mieluustihan sitä tätä vielä jatkaisi... Loppuvuonna otetaan uusiksi:)

perjantai 23. syyskuuta 2011

Snautserit sorsapaistia vailla

Kun aamu taas oli aurinkoinen ja oli lähettävä kaupunkiin asioille, tehtiin aamulenkki rannassa. Ja ihme tapahtui, ei kastuttu;) Sää oli todella ihana, aurinkoinen ja syksyisen vilpoinen mutta liikkuessa ei palellu. Pojat bongaili sorsia, tiukasti piti pitää remmeistä kiinni kun niin hanakasti olisivat jorpakkoon olleet menossa sorsapaistia hommaamaan viikonlopuksi. Haaveeksi jäi:( Mikä oli kova pettymys suurille lintukoirille. Huuliaan nuoleskellen ja nieleskellen joutuivat jättämään homman sikseen.
Tällä kertaa Artusta näkyikin tulleen vain yksi kuva räpsästyä ja vähän pimeenpuoleinen sekin:
Muuten osui junnu linssin eteen.
Minä yritän vielä olla enempi ajattelematta maanantaista paluuta arkeen vaikka kyllä se kieltämättä pienoisena peikkona takaraivossa alkaa kohta muhia. Mutta vietetään nyt viikonloppu ensin ja murehditaan sitä sitten kun herätyskello soi....
Hauskaa viikonloppua!

torstai 22. syyskuuta 2011

Kastuu - ei kastu - kastuu - kastuu ...

Mun mielestä sadekelit on ihan kivoja. Välillä. Mutta nyt ne alkaa vähän turhauttaa kun tätä tuntuu jatkuvan, jatkuvan ja jatkuvan. En muista millon olis syyskuu ollu näin sateinen.
Ei ole tarvinnu viime päivinä kuivin tassuin kotia tulla. Päinvastoin, joka lenkin jälkeen on partojen kuivausurakka. Niin tänäänkin. Eilisen illan rankkasateiden jälkeen (jolloin muuten ulkoiluinto oli minimissään, jollei ihan miinuksella) tämä aamu valkeni kirkkaana, sinistä taivastakin pilkotti paikoin. Uskalsin jo toivoa että päästäisiin pitkälle lenkille. Eikä kastuttaisi. Pitkälle lenkille päästiin. Mutta kastuttiin. Taas. Ja pyyhkeet oli otettava esiin näiden kuivaamiseksi.
Onneksi lähettiin sillon ku lähettiin ja pari tuntia ehittiin ulkoilla, metsässä reilu tunti samoilua. Sade alkoi vasta lähempänä kotia. Nyt sitä sitte tuleekin taas ihan ronskisti.
Pojat pääsi metsässä puutöihin ja kaivuuhommiin. Minä tuoksuttelin syksyisen metsän tuoksuja. En tosin mättäällä istuen, oli mättäät sen verran märät. Ja niitä metsän tuoksujahan ne pojatkin iloissaan tutkaili kirsut sammalikossa tuhisten.
Metsätyöt vaati veronsa ja vielä kosteat koirat kävi maate. Sisätiloissa jatkuu siis torstaipäivän vietto. Toivottavasti ei ihan koko loppupäivää sada, pahalta kyllä näyttää. Taivas tasaisen harmaa. Eilen jo alkoi tarpeeks illalla tympiä kun ei päästy tavan mukaan kunnon lenkille. Hyvin oli nopeat korttelin kierrot, ja äkkiä nuo jätkät hätänsäki teki.

Nyt eletään vuoden pimeimpiä aikoja. Ajoin eilen illalla pimeässä, sen pimeämmäksi ei enää voi mennä, ja kaatosateessa kilometrin verran lähikauppaan. Näkyvyys oli olematon. Sade piisko tuulilasiin ja vastaantulevien autojen valot ja katuvalot heijasti pahasti ja huononsi jo muutenki surkeaa näkyvyyttä. Ilman heijastinta liikkuvia ihmisiä ja koiria ei tollasessa kelissä yksinkertaisesti näe! Hartaasti toivoisinkin että jokaikinen tämän tajuisi ja kaivaisi kaikki heijastimet ja liivit niin itelle kuin koirallekin käyttöön!! Samoin fillareihin kannattaisi laittaa toimivat valot, nekin kun pimeässä suhaa pimeänä niin ei niitä siellä pimeän keskeltä näe. Olisi turvallisempi syksy kaikilla;)

sunnuntai 18. syyskuuta 2011

Snautserien erkkari

VAL ERI1 SA PU4
Tänään oli Hattulassa vuorossa snautserien erkkari. Valioluokassa oli Iivarin lisäksi 5 urosta. Eiliseen tapaan Iippa voitti hienosti valioluokan, sai SA:n ja sijoittui uroksissa neloseksi. Joten viikonlopun saldo erkkareista hieno;)

Tuomarina meillä tänään oli latvialainen Oksana Vertinska. Tässä hänen arvostelunsa Iivarista, on muuten eka kerta kun näen että hampaiden kokokin arvostellaan;) :
"Very good type & size. Good bones. Well balanced. A bit harsh condition. A bit rounded in skull. Nice expression. Could have bigger teeth. Good neck & topline. Well shaped ribcage. Well placed shoulders, a bit straight upper arm. Moderate angulations but well balanced when moves. Excellent quality coat. Could have more temperament."

Tässä pari kuvaa, jahka jaksan säätää vasten aurinkoa otettuja kuvia, laitan jokusen lisää.

... ja iltasella lisätty kuvia joskin hieman tummia osa, hieman hailakoita osa, mutta menkööt parempien puutteessa ...

lauantai 17. syyskuuta 2011

Snautseri-pinseri 2. erikoisnäyttely

VAL ERI1 SA PU2
Hattulan erkkariviikonloppu alkoi tänään 2. snautseri-pinserierkkarilla. Säänhaltijat suosi meitä ja vaikka matkalla tuli uhkaavasti pari vesikuuroa, oli ilma näyttelypaikalla kuiva. Alkuun taivas oli pilvessä mutta aamupäivän kuluessa sinistä taivasta ja jopa aurinko tuli esiin. Parempaa ei olisi voinut toivoa.
Iivari kisasi valioluokassa toista kertaa ja voitti luokkansa jossa oli 4 urosta. Paras uroskehässä oli 8 urosta, Iivari sijoittui upeasti kakkoseksi! Tuomarina oli Teija Salmi-Aalto.

Arvostelu:
"2 vuotias. Erittäin hyvän tyyppinen, hyvän kokoinen. Hyvät mittasuhteet. Pitkä uroksen pää jossa oikeat ja yhdensuuntaiset linjat. Purenta ok. Hyvä ilme ja silmät. Aavistuksen alas kiinnittyneet korvat. Hyvä vahva kaula ja ylälinja. Hyvä eturinta ja runko. Tasapainoisesti kulmautunut. Hyvät käpälät, hyvä luuston vahvuus. Liikkuu yhdensuuntaisesti hyvällä askelpituudella. Riittävän karkea karvan laatu. Hyvä musta väri. Hyvin esitetty."

Kiitos esittäjälle!

Hyvä reissu hyvässä seurassa;) Huomenna sama taival uudestaan, silloin vuorossa snautserien erikoisnäyttely.

perjantai 16. syyskuuta 2011

Ihana valoilmiö:)

Monen monen harmaan, pilvisen ja sateisen päivän jälkeen tämä aamu valkenee aurinkoisena!! Ihanhan tuo häikäisee hämärään tottuneita silmiä. Nyt voi hetkeksi unohtaa kodin rästihommat, joita on kiitettävästi saatukin tehtyä sateen lotistessa katuun, ja lähdetään pitkälle lenkille. Taivas kun näyttää, ainakin tällä hetkellä, siltä ettei sadetakkia ja saappaita tarvita. On ulkoilut muutamana päivänä jäänytkin aika tyngäksi, ja joka kerran jälkeen on saanut kuivatella partoja, ja vaatteita ja tossuja. Josko nyt ei.
Ensin siis ulos nauttimaan kirkkaasta ja kuulaasta syyskelistä. Sitten koirien pesu. Muutenkin kaipaavat suihkua ja saippuaa, mutta Iivari pitäisi pestä joka tapauksessa viikonlopun erkkareita varten. Eli huomenna ja sunnuntaina suunnataan kohti Hattulaa. Toivottavasti ei sada..
Hyvää viikonloppua!!

keskiviikko 14. syyskuuta 2011

Syysvarusteet esiin

Viime viikolla pärjäsi vielä sortseissa ja t-paidassa. Enää ei. Syysmyräkän tuivertaessa on ollu pakko kaivaa esiin vähän suojaavammat vermeet. Sadetakkikaan ei ole ollu turha vaatekappale. Tosin kun vettä välillä tulee kaatamalla, välillä vähemmän kaatamalla ja välillä ei vaihteeksi ollenkaan, on ajoitus mättänyt. Silloin kun en ole laittanu sadetakkia, on vettä tullut sitte taivaan täydeltä ja lenkiltä palannut paitsi kaksi likomärkää snautseria, myös likomärkä äitee. Vaan jos sitä kerta jo vartin päästä on kastunut läpeensä, miksi ei samalla tehdä pitempää lenkkiä, samalla kastumisella? Niinpä yhtenäkin iltana tallusteltiin rankkasateen pieksäessä reilu tunti. Tossut, tassut, vaatteet ja parrat vettä valuen. Toisena iltana sitten taas muistin olla fiksu ja puin päälleni sadetakin. Ei satanut, hiki vain tuli. Pimeässä illassa heijastimiakin taas tarvitaan. Märkä asfaltti imee vähäisenkin valon. Eikä sitä valoa liiemmälti ole kun harva se katulamppu on pimeänä. Olis vähän kaupungilla hommia niiden korjaamisessa.

Aamulenkki tehtiin tänään vaihteeksi taas rannassa. Tuuli oli kova ja aallot löi vaahtopäinä rantakiville, muttei satanut. Paitsi pienenpientä tihkua, ja kun järven suihkulähde roiski vettä ohi käveltäessä, oli tällä kertaa sadetakki tarpeen. Seuraavaksi täytyy kaivaa vielä hanskat kaapin uumenista, näillä keleillä alkaa sormet pian olla kohmeessa. Eikä saappaatkaan varmaan pahasta ole jos vedentulo jatkuu tähän malliin:)
Jokunen kuva kohmeisilla sormilla tuli näpsittyä.