torstai 29. huhtikuuta 2010

Vappumielellä

Terve Arttu ;)

Saatiin jo viimeinenkin verikokeen tulos Laumasta: haiman TLI-arvo on ihan OK (19, kun viitearvo on 5-34), Artun haimassa ei siis ole mitään vikaa! Tosi hieno ja helpottava uutinen:=) Vuodentakainen korkea arvo lienee johtunu pitkistä antibioottikuureista mitä Arska sillon sai pissatulehduksiin, tai sitten jostain muusta, vaikea mennä sanomaan, heittoa kuulema aina saattaa olla. Olis vaan pitäny tsekata toi aikasemmin, ei olis tarvinnu turhaan huolehtia että miten vaivat kehittyy, mutta parempi myöhään...
Hyvän uutista pojat juhlistivat nauttimalla pitkät pätkät hiillosmakkaraa:)

keskiviikko 28. huhtikuuta 2010

Piikityksiä

Nyt on sitten Artulla uusi Suprelor taas niskassa ja verikokeet otettu. Ne verikokeet mistä saatiin heti tulokset oli ihan ok, ainoastaan Amyl-arvo oli alle viitearvojen. Se on yksi haima-arvoista, mutta ell:n mukaan ei välttämättä tarkoita mitään erityistä, tulehdusta tms, vaikka olisikin vähän alhaisempi. TLI-arvot tutkitaan labrassa ja niistä tulokset saadaan myöhemmin, toivottavasti vielä tällä viikolla.

Hienosti poika taas käyttäytyi, rauhallisesti ja valittamatta kesti verikokeen otot, puudutuspiikit ja implantin asettamiset. Helppoa kyllä Artun kanssa nuo lääkärikäynnit kun ei ole moksiskaan toimenpiteistä:) Muistin muuten viimein ostaa jätkille Laumasta matolääkkeet, se on ollu mielessä jo pitkään, mutta kun ei ole muuta asiaa apteekkiin ollu niin kauppareissulla aina jääny. Nyt saivat sitten matolääkityksen aamuruoan yhteydessä niin on sekin asia hoidettu tältä keväältä.

Täytyy yrittää pari päivää elellä vähän rauhallisemmin ettei Arttu ulkona intoutuis ainakaan maassa kierimään, toi implantin haava on sen verran iso ja kun se on suojaamaton niin ettei pääsisi pöpöjä sinne. Muutenhan se ei menoa estä mitenkään. Viimeksi se parani kyllä tosi nopeasti, ekan illan oli vähän turvonnut ja punotti joten eiköhän se hyvin parane nytkin. Kunhan pikkuhoitsu nimeltä Iivari malttaa jättää sen rauhaan;)

tiistai 27. huhtikuuta 2010

Kevätputsia

Artun kevätputsi jatkui tänään kokovartalokylvyllä, johan edellisestä onkin vierähtänyt aikaa. Puhdasta tuli ja jätkä on entistä ehompi, ihan kuin eri nausteri kun pääsi eilen karvoistaan ja nyt vielä saatiin hilseet ja muut töhnät iholta pois. Meno on sitte ollu sen mukaista; täällä on formuloitu ja rallateltu vauhdilla ja kovalla mölinällä. Iivari on viimeistellyt isoveikan siistimisen nuolemalla Artun silmät ja korvat. Sehän on Iipan aamurutiini muutoinkin, jonka Arttu kestää ja sallii, muttei kamalasti moisesta huomionosoituksesta välittäis.Huomenaamulla on Arskan lekuri, mennään ottamaan se haimakoe ja Suprelorin. Se tietää siis sitä että aamuruokaa ei tässä talossa jaella, täytyy antaa iltamuona mahdollisimman myöhään ja aamupala on vasta sitten verikokeen jälkeen. Musta tuntuu että aina kun syystä tai toisesta käydään lääkärillä on koirat ruokottomassa kunnossa, pitkäkarvaisia ja kuraisia. Kiva kerrankin kun saa viedä siistin koiran vastaanotolle:) Tai no siistin, siis jos tässä tämän illan ja huomisaamun lenkit saadaan suoritettua ilman mullassa ja hiekassa kiehnäämisiä...
Aamupäivällä vietettiin pitkä tovi rantsussa niitä näitä touhuillen; lintuja bongaillen, järvivettä maistellen ja tietty kepinpurijat keppejäkin löysi.
Poseeraustakin harjoiteltiin,
kunnes Iivari sanoi moro, tää riitti mulle nyt :=)

Kuvailuja

Eilen illalla lähettiin ulkoilemaan kamera taskussa, tarkoituksena ottaa keväinen yhteispotretti pojista nyt kun Arttukin näyttää enempi snautserilta kuin roduttomalta karvaturrikalta. No, yritys hyvä kymppi, kuvattavat ei vaan ollu oikein yhteistyöhaluisia. Kun toinen oli asennossa edes joten kuten, kääntyi toisen pää väärään aikaan väärään suuntaan.
Enempi kiinnosti kaikki muu mitä metsänlaidasta löytyi, kuten kepit ja kuivat heinänkorret,ja kuivassa ruohikossa kieriskely, kuvausrekvisiittaa á la Arttu:
Kiveltä tuijotettiin ohikulkevia koiruuksia ja kuvaajan houkuttelut kaikui kuuroille korville.Jatkettiin matkaa ja yritettiin josko poseeraus onnistuis toisaalla paremmin, tai no, ehkä otetaan kuvaussessio uusiksi toisen kerran.Meillä katkee kohta vedentulo melki koko päiväksi yläkerran kylppärirempan takia, muistinpas onneksi varata juomavettä pulloihin. Pyykkivuori odottakoot päivää uutta, nyt suuntaamme ulkoilmaan, kamera taskussa. Eli sitä kunnollista yhteispotrettia odotellessa...

maanantai 26. huhtikuuta 2010

Muodonmuutos

Ennen:
Jälkeen:
Aikamoinen muutos vai mitä? Nean trimmipöydällä tursaketurkin alta kuoriutui taasen upea snautseri, kiitokset Nealle! Karvojen myötä ei kaikki toivotut ylimääräiset sentit vyötäröltä kuitenkaan lähtenyt :( Tiedossa herralla siis vähemmän ruokaa ja enemmän liikuntaa, mikä ei kyllä tee pahaa kellekään.

Artun trimmin ajan sai pikkuveikka viihdyttää itseään aitauksessa, vaan eihän tuo kauheesti viihtynyt. Yksin oli ikävää vaikka viihdykkeenä olis ollu palloja, oksia, risuja ja possunkorvakin, joka kyllä sitten loppujen lopuksi hävisi nuoren herran suuhun kunhan sitä oli ensin aikansa maassa pyöritellyt.

Nyt pikainen ruokatauko (äiteen), kohta täytyy lähteä viemään auto renkaanvaihtoon.

sunnuntai 18. huhtikuuta 2010

Luontoretkellä

Viikonloppu se taas humpsahti ohi melki huomaamatta, niiku yleensä. Huomista heräämistä helpottaa tosin se että viikon päästä alkaa talviloma. Vielähän toi kelikin on enempi talvinen, tai ainakin syksyinen, kuin kesäinen. Eilen ja tänään ainakin täällä puhalsi tuuli siihen malliin että melki olis talvitakki vielä ollu tarpeen. Eilisiltana kun alko vielä puhurin mukana vettä tulla niin lähes oli lokakuinen tunnelma ulkona. Vaan mitäpäs tuo haittaa kun on sopivat vermeet yllä ja alla.
Kävästiin eilen tsekkaamassa Keinukallion maasto. Siellä ei ollakaan oltu aikoihin, talvenhan se oliki kokonaan pyhitetty hiihtäjille joten ei sinne koirien kanssa jalan olis mitään asiaa ollukkaan. Tämä taiskin muuten olla Iivarin eka Keiniksen reissu, eli aika kauan on edellisestä kerrasta. Aurinko paistoi ja siellä mihin ei tuuli käyny tuli välillä jopa kuuma. Hyvin oli lumet jo sulanut suurimmaks osaksi ja kuratkin kuivunu. Tosin paikoin Kuusijärvelle johtava tie näytti tältä:
Menoa se ei haitannu, päinvastoin, vauhti kiihtyi naustereilla kun oli taas vaihteeksi luminen tie tassujen alla. Välillä pysähyttiin kuuntelemaan, katselemaan ja tuoksuttelemaan talvesta heräävää luontoa.Löydettiin jos jonkinmoista tongittavaa ja pojat nautiskeli jäniksenpapanoita kera heinätuppojen ja sammalmättäiden. Ja vesi suoraan purostahan maistu tosi makosalta.
Taisipa Iippa bongata myyränkin tai mikä lie ollu hiiri. Snautserin hyvästä yrityksestä huolimatta ei saalista kuitenkaan saatu.Jäämme odottamaan lomaa ja lisää luontoretkiä:=)

tiistai 13. huhtikuuta 2010

Kevätviipotteluja

Yllättävän nopeestihan noi lumet sitten onkin hävinny vaikka vielä ihan vähäsen aikaa sitte tuntu että sitä riittää, riittää ja riittää. Kiitettävästi meillä on jo suurin osa kävelyteistäkin pesty joten pahin loska- ja kurakeli on taakse jäänyttä elämää tältä keväältä. Vaan tuleehan sitä hiekkaa tassuissa ja kengissä vaikkas kuinka ja lattiat onki tasasen santakerroksen peitossa. Puhumattakaan sitte siitä kun pojat käy partojansa vesikupissa huljuttelemassa niin ihan kuin mutavellissä tepsuttelisi:) Iivari osaa juoda suht siististi mutta Arttu on kyllä sellanen lotraaja etten tiedä miten sen parta imeekin niin paljon vettä. Epäilen kyllä suuresti että sillä on poskessa pieni salasäiliö josta se kulkiessaan pikku hiljaa vettä lattialle purskottelee, niin iso jää vesivana herran kulkureitille…

Pojat on onnessaan jos vaan vielä jossain lunta on pienikin läntti. Tehtiin tänään aamulenkki pellon reunaa pitkin ja sieltä löyty sekä jäätä että jäätynyttä lunta just sen verran että jätkät sai heitellä kuperkeikkaa ja hieroa pölysiä karvojaan viileään maahan. Voi sitä onnen mörinää:=) Iivarin meno on muuten vähän rauhottunu kun ei oo enää kinoksia joiden päälle pomppia, junnu on kuin onkin oppinut kulkemaan tasamaakäyntiä. Vaikka kyllähän sen meno välillä täysin pomppuaskellusta on, joka pompulla osuu kuono mun olkaan boing-boing-boing…
Iivari
Partsipoket on kevään tullen saanut paljon uutta bongailtavaa kun normaalien sauvakävelijöiden, pyöräilijöiden ja koirakoiden lisäksi on ilmestynyt monenmoista uutta ja ihmeellistä, josta kaikesta tietty pitää tunnollisesti ja kuuluvasti myös muille kuuluttaa. Tiellä suhaa mopoja, moottoripyöriä ja rullalautailijoita ja sehän saa nämä vauhtihullut tasatassua pomppimaan. Puissa on oravien (missäköhän ne muuten oli talvehtimassa kun ei ole koko talvena näkynyt?) lisäksi jos jonkinmoista visertäjää, sirkuttajaa ja raakkujaa. Niin ja tietty ystävämme (?) räkättirastaat on nekin taas palannut pesänrakennuspuuhansa aloittaakseen. Pikkuviikarille noi räkätit on tosi jännä uusi juttu, nehän oli viime kesänä jo ehtineet lähteä muille maille kun Iivari meille tuli. Nyt niitä sitte seurataanki antaumuksella ja Iiskun pää kääntyy vasen-oikea-vasen ihan kuin tennismatsin katsomossa ikään kun räkätit lentelee edestakasin parvekkeen ohi lähes kuonoa hipoen pesätarpeita ja ruokaa hakiessaan.

Ja molempia partoja kovasti kiinnostaa kun oravat ja räkätit kinaa kuusien herruudesta. En ole päässy selvyyteen kummat kumpia enempi ahdistelee mutta kovaa säksätystä ja räkätystä pitäen ne suhailee pitkin ja poikin toiset toistensa perässä puusta toiseen, oravat viipottaen ja rastaat lentäen ja oravia kohti syöksähdellen. Ja pitäähän poikien siihen omat kannustuspörinänsä sekaan päästää, eihän moista meininkiä voi ihan hiljaakaan katsella, ei ainakaan snautserit:)
Partsipoket työntouhussa
Onhan se kiva että on luonto ihan käden ulottuvilla kerrostalossakin, mut noita räkättejä en juurika jäis kaipaamaan vaikka jostain muualta pesäpuunsa löytäiskin. Meteli on aikaisesta aamusta alkaen aikamoinen ja tuppaavat välillä eksymään parvekettakin likaamaan, varsinkin sitten kun poikaset alkaa tekemään lentoharjoituksia pesästä. Viime kesänähän kerran yksi pieni meinasi sisälle asti eksyä. Minä hyppäsin salamana sulkemaan ovea, ja hätäisyyksissäni sitte loikkasin itse kynnyksen yli oven perässäni kiinni vetäen, ja jätin siis Artun yksin partsille lintujahtiin. Lintuparka räpisteli ympäri parveketta partaäijä perässään loikkien, ja minä komentelin koiraa oven läpi kun en uskaltanu ovea avata ettei olis lintu lehahtanu sisälle. Onneksi se sitten pääsi vahingoittumattomana takasin luontoon, ja Arskatti jäi ilman ensimmäistä siivellistä saalistaan.

Käytiin perjantaina Artun kanssa ell Ullan tykönä Laumassa tsekkaamassa pojan kunto. Lähinnä eturauhasen halusin tutkituttaa, mut kehittipä jätkä siihen vielä silmätulehduksenkin samaan syssyyn niin tulipa samalla saatua siihenki lääkitys. Pissanäyte oli ihan puhdas, eikä eturauhasessakaan vikaa ollut. Päinvastoin, se oli syksyllä otetun Suprelorin ansiosta edelleen tosi hyvän kokoinen eli pieni. Suprelorhan on siis kemiallinen kastraatio eli implantaatti joka laitetaan nahan alle lapojen väliin. Implantaatista vapautuu hitaasti vaikuttavaa ainetta (desloreliini), joka lopettaa testosteronin tuotannon. Vaikutus on Artun kokoisella koiralla puolisen vuotta, joten mennään parin viikon päästä laitattamaan toinen ampulli. Samalla sitten otetaan verikoe jotta nähdään mitkä on haima-arvot. Niitähän ei ole tutkittu kuin sillon vuosi sitten jolloin ne oli yli viitearvojen eli ihan mielenkiintoista nähdä mitkä on arvot nyt.
Arttu
Arttu saa aina lääkäriltä paljon kehuja kun osaa käyttäytyä ja antaa tutkia vaikka olisi tylsiäkin tutkimuksia, kuten joku eturauhasen tunnustelu. Tosin jätkä jäykistää kroppansa aivan kaarelle ja vatsan vetää mahdollisimman ylös sisään niin sitä on sen puoleen vähän vaikee tutkia. Ulla tutki myös raajojen liikeradat ja tunnusteli mahdollisia jumeja selässä. Arska tönötti tassunsakin niin suoriksi tyyliin että 'mitään häikkää mun liikeradoissa ei kyllä ole ettekä kyllä jumejakaan löydä'. No, eihän siellä mitään löytynytkään, mutta tulihan taas tsekattua sekin.

Tänään piti oitis töistä tullessa päästä päästelemään ylimääräsiä höyryjä äiteen päästä ja suunnattiin pitkälle lenkille kun normaalisti tehdään eka vain ihan lyhyt lenkki ja pitempi sitte myöhemmin illalla. Metsässä käytiin virallisen epävirallisesti avaamassa snakujen jälkikausi ja tehtiin laiskan M:n jälkeä; kourallinen nameja nakataan mättäälle, toinen kourallinen toiselle mättäälle ja päästetään pojat 'jäljestämään'. Nenäähän siinäkin joutuu käyttämään, vaikka tuskin tosta olis korkeamman tason jälkitreenaamiseen:)

Kotosalla nausterit verryttelivät vielä formuloiden ja painien ja nyt kun on myöhäisillan pieni pissatuslenkkikin tehtynä ovat vihdoin tyytyväisen väsyneinä pötköllään. Ja niin kai olis munkin aika tehdä, jaksaa sitten taas virkeänä nousta uuteen aamuun. Hyvää viikon jatkoa!

tiistai 6. huhtikuuta 2010

Tapahtuipa iltalenkillä

Huoh, olen vissiin useempaankin kertaan valitellut miten kadut on likaisia kun ei kanssakoirailijat viitsi koiriensa jätöksiä roskikseen kerätä. Aika hyvin ollaan kuiteskin pystytty kaikki miinat kiertämään eikä ällöjä vahinkoja ole päässyt sattumaan, kunnes... Tultiin tossa iltalenkillä kotia kohti ja Arttu sitten vielä kyykkäs tien varteen josta minä kiltisti keräsin jätökset pussiin, suhasin pussin käteeni, siihen samaan missä oli hihnat ja lähdettiin jatkamaan matkaa. Ihmettelin siinä sitten että mikä HAISEE? No kas, pussihan oli solmussa hihnoissa ja hihnojen reuna repiny pussin rikki ja molemmat remmit ainakin puoliksi pussin sisällön tahrimaa, yäks. Sattu nimittäin oleen vielä sellasta löysän puoleista... Ei ollu tietty nenäliinoja taskussa, mut onneks vanhat risaset hanskat kädessä pelasti pahimmasta. Eli toisella hanskalla putsaamaan enimpiä töhniä remmeistä, hanska pussiin, kakkaset remmit toiseen käteen (siihen jossa oli hanska) myttyyn ja pikapikaa menoksi kohti lähintä roskista ja kotia. Kotona remmit tolukylpyyn. Ei varmaan nahkahihnoille paras mahdollinen käsittely mut ei muukaan auttanu, pääasia että puhtaaks tuli. Jotta silleen, tekevälle sattuu, eka kerta mun koirauran aikana kun on remmit tolla tavalla likaantunu.

Tässä vielä pääsiäisviikonlopun ulkoilukuvia kun muistu kivoilla keleillä kamera taskuun.
Torstai-iltana oli niin lämmin että meinas äiteelle hiki tulla vaikkei paljon mitään päälläkä ollu. Ihmeteltiin metsikössä mitä kaikkea ihmeellistä lumen alta oli paljastunu ja Iivari näki oudon öhkömönkiäisen jota piti karvat pystyssä vuhhutella, no sehän oli pienen ojan yli kaatunut kelo.Lämpösessä säässä malttoivat pojatkin hetkeksi seisahtaa kivelle ohikulkijoita tarkkailemaan ja kuuntelemaan linnunlaulua.Vaikka tiellä rapa roiskui niin onneksi sentään ihan joka paikasta ei vielä lumi ole sulanut ja pojat pääsivät painimaan ja putsailemaan kuraroiskeita tassukarvoistansa.
Myös pitkäperjantain aamulenkillä piti pysähtyä pientä painiottelua varten ja kuvaaja räpsi kuvia ihan hassustikin päin...
Maanantaina käytiin tsekkaamassa rannan tilanne, kuraista ja loskaistahan se oli sielläkin, sorsia nähtiin ja niihin olis kiva ollu mennä tekemään lähempääkin tuttavuutta :=)Ja sitte vähän taas poseerattiin, äiteen mieliks.Niin meni pääsiäisen päivät nopiaan ohi, nyt arkinen aherrus edessä - hyvää viikonjatkoa!

lauantai 3. huhtikuuta 2010

Kevätmielellä


Villivarsa kevätlaitumella
eli
Iivari-ipana 10kk keväthangella

torstai 1. huhtikuuta 2010

Partaduon Pääsiäistervehdys

Jos voit ...

Jos voit aloittaa päiväsi ilman kahvia,
jos voit olla iloinen kivuista ja murheista huolimatta,
jos voit olla valittamatta,
etkä pitkästytä ihmisiä omilla murheillasi,
jos voit syödä samaa ruokaa vaikka joka päivä
ja olla siitä kiitollinen,
jos voit ymmärtää, että rakkaimpasi
ovat liian kiireisiä ollakseen kanssasi,
jos voit olla välittämättä siitä,
että ihmiset ottavat sinun tavaroitasi,
jos voit kestää kritiikkiä ja syytöksiä loukkaantumatta,
jos voit kohdata maailman valehtelematta,
jos voit parantaa päänsärkysi ilman lääkkeitä,
jos voit iloita ja rentoutua ilman alkoholia,
..............
olet luultavasti perheen koira.
-Kirjoittaja tuntematon-