Parrat altaassa

Päivällä oltiin 11 UKU-koiran voimin uimassa OnnenKoirassa Hyvinkäällä. Muutama koira kerrallaan oli altaassa muiden odotellessa vuoroaan. Uittaja talon puolesta ohjasi ja auttoi koirat altaaseen, harvapa sinne ainakaan heti ekalla kerralla ihan itsekseen meni.

Arttu ja Iivari katselivat kavereiden menoa innoissaan, siihen saakka kun olisi pitänyt altaaseen astella. Mutta mikäs siinä sitten auttoi kun ne vuorollaan veteen avitettiin, niin olihan sitä siitä lähdettävä etiäpäin polskuttamaan. Molemmat aluksi kyllä yrittivät vähän hamuta altaan reunalle ja ylös vedestä, ja Iivari kiipesi kesken matkan uittajan syliin pyytäen että pliis armahda, mutta kun uittaja päättäväisesti ne ohjasi oikeaan suuntaan niin nopsaan sitten tajusivat homman jujun ja jatkoivat reippaasti kohti altaan päätyä. Alun pärskimisen ja polskuttamisen jälkeen kummatkin menikin tosi mallikkaasti ja ihan oikeoppisesti koiraa uiden. Arttu kääntöpaikalla jopa otti rampista kunnolla vauhtia ja melkein hyppäsi matkaan.

Arttu veti 16 metrisen altaan neljä kertaa päästä päähän, ensin pari kertaa ja sitten lepuuttelutauon jälkeen vielä pari kertaa. Iivari-ipanalle pari kertaa altaan päästä päähän oli riittävä. Jätkä tulikin ramppia ylös hieman horjuen, taisi uusi urheilumuoto käydä kakaran jäseniin.

Omistajalla oli siellä myös oma hommansa, paitsi altaan reunalla kehua poikia eteenpäin radalla, niin sen jälkeen kuivata kaksi vettä valuvaa partaa. Hyvät tilathan tuolla on, ja föönit kuivausta varten että ei siihen sitten kauan mennyt. Iivarille tosin se föönaaminen taisi olla uimista kamalampi kokemus, ei ihan hiljaa siihen hommaan sopeutunut :( Ja mulla oli kyllä koko urakan jälkeen sellainen olo että olisi itse voinut altaaseen pulahtaa vilvoittelemaan...

Eipä ole nämä energiset pojat mistään harrastuksesta koskaan ennen niin väsyneet. Me tultiin kotiin vähän ennen kahta, kello viisaroi nyt yli kuutta ja nuo ovat koko ajan sikeitä vetäneet, mitä nyt pienellä pissalenkillä äsken käytiin. Ovat myös tainneet huomata omistavansa lihaksia mitä eivät ole ennen tienneet olevan olemassakaan. Todellinen energianpurkupaukku siis, eikä varmasti jää meillä viimeiseksi kokeiluksi!

Kiitos Janessalle kuvien ottamisesta! Kuvaajassa ei ollut vika että allaskuvat mustista koirista ei oikeen onnistuneet, valaistus hallissa kun ei vaan ollut suosiollinen ja monet kuvat tuhnuisia. Tässä kuitenkin vähän onnistuneempia otoksia todisteeksi päivän kokemuksista. Lisää kuvia täällä.

Artun tyylinäyte

Hahaa, mä tein sen ... ja äiteekin kastui!

Lepotauon jälkeen Arttu ui jo ihan itsekseen konkarin lailla.

Sitten märkä koira pois altaasta ja kuivattelemaan

jotta Iivarikin pääsisi kokeilemaan uimisen ihanuutta,
ekaksi uimaliivit päälle

ja eikun altaaseen...

Eikä se niin kamalaa sitten ollutkaan kun vauhtiin pääsi

Nyt on uimiset uitu

ja äiteekin sai tietty taas osansa:)

Nimipäivän viettoa

ARTULLE HAUSKAA NIMIPÄIVÄÄ!

Herran nimipäivää vietetään Hyvinkään koirakylpylässä UKUlaisten kanssa. Lisää nimpparitunnelmia ja kylpyläkuulumisia siis myöhemmin tänään:)

Yap-pentutreffit osa 2.

Treffattiin tänään Iivarin äidin ja siskon luona, mukana oli Carmen-äiti, Fia-sisko, Emma-sisko, Nelli Artun tytär ja Arttu sekä Iivari. Seijan säätilaus onnistui mainiosti; aurinko paistoi ja niinpä partajoukkio saikin peuhata ja painia pihalla. Jälleennäkemisen riemu oli valtaisa kun isot ja pienet parrat pääsivät pitkästä aikaa keskenään formuloimaan, ja vauhti olikin sen mukainen:=)
Kaikille kiitokset hyvästä seurasta ja Seijalle makoisasta omenapiirakasta! Eiköhän oteta taas joskus uusiksi?!

Pentupainia

ja formulointiaArtun ja Carmenin tanssi... väsymys käy jo käpälään ...
ja Iivari tyytyy hetken vain tarkkailemaan muiden menoa

Hirviä haku

Nyt kun syksyn illat alkaa pimetä yhä aikaisemmin ollaan hakuilussa siirrytty lauantaiaamun treeneihin. Tänään saatiinkin hakuilla tosi mahtavassa aurinkoisessa ja kirpakassa syyssäässä, toisin kuin viime sunnuntaina kun lähes koko ajan satoi kaatamalla. Ja oli aikas jännä ja todella erilainen treeni, keskilinjan oikealta puolelta nimittäin kesken treenien tulla rymisteli HIRVI, ja hetken päästä sitä seurasi hirvikoira. Tiedä sitten miten kaukaa olivat tulossa, ainakaan hakualueen lähettyvillä ei ollut mitään ilmoittelua mahdollisesta hirvijahdista eikä kyllä hirvimiehiäkään näkynyt. Hieman meillä pulssi nousi ja sydän tykytti kun seurattiin hirven menoa jokusen kymmenen metrin päässä meistä. Radalla oleva koira oli juuri lähetetty vasemmalle puolelle ja oli jo maalimiehellä eikä havainnut hirveä, onneksi! Eipä ole moista ennen tullut vastaan, ja kyllähän se kieltämättä pienen lisämausteen aamuun antoi :=)

Arttu teki oman suorituksensa ennen hirviepisodia, huh, onneksi, uskallan nimittäin vahvasti epäillä että perään olis lähenyt jos radalla olisi ollut ja hirven bongannut. Taisi niitä hirven hajuja, tai ties minkä elikon, olla siellä sun täällä kun Arttu vähän haahuili ja teki ylimääräisiä lenkkejä. Haju vai mikä lie päätä vaivannut mutta ei ollut seniori ihan parhaassa terässä, laiskanolosesti lähti ukkoja etsimään mutta ihan ok ne sitten nousi sieltä vaikka vähän extraa lenkkeilikin.

Iivari on päässyt pois makkararingistä ja sille tehtiin ekaa kertaa oikeen peräänlähtöjä. Ipana oli tietty innoissaan ja kipitti kovaa vauhtia ukkojen perään. Helin sadeviitalle tosin piti ensin vähän karvoja pörhistellä ja haukkua, mutta mitäpäs sitä yhdestä omituisesta viitasta sen enempiä piittaamaan kun oli sydäntä tarjolla palkaksi:=)

Hirmuisen nälän saattelemana poikettiin kaupan kautta kotimatkalla ja sitten äkkiä ruoan laittoon, kummasti iskee nälkä monen tunnin metsässä tarpomisen jälkeen. Ja arvata vaan saattaa ettei siinä pitkän päivän jälkeen muuta tarvittu, aikaseen jo oltiin herätty ja ennen treeniin lähtöä tehty reilun tunnin lenkki ja sitten päälle monen tunnin hakureissu. Ruokkimisen jälkeen pojat köllähtivätkin tyytyväisinä ja erinomaisen väsyneinä petilleen. Iivari on TOSI väsynyt jos se ei a) kerjää b) tassuttele joka askeleella perässä suuntaan keittiö ja nyt kävi näin, harvinaista mutta totta:) Muutaman tunnin levon jälkeen lähettiin taas ulos nauttimaan aurinkoisesta kelistä, jonka jälkeen maistui taas - uni. Yhdeksän huitteilla kun tein iltapissalle lähtöä katsoi parrat sen näköisesti että TÄH, taas?? Eivätkä yhtään pistäneet hanttiin kun tehtiin vaan lyhyt korttelikierros, ja nyt iltasapuskan jälkeen onkin uni taas sikeetä.

Iivarilta irtosi eilen korvateipit poikien hurveltaessa. Nyt on molemmat korvat hyvässä asennossa, katotaan pysyykö vai vieläkö pitää teippailla. Hampaat kun on just vaihtumassa. Hakuporukka nimitti sitä spanieliksi, heh nojuu, totta kyllä, korvakarvat on jotensakin runsaat ja pitkät joten kyllähän niissä tiettyä spanielimaisuutta on:=) Kamera on ollut vähän unohduksissa viime aikoina, no mitäs, kun viikolla enimmäkseen vaan pimiässä taivalletaan, mut täytyykin huomenissa valoisan aikaan kuvailla poikia.

Viikonlopun riennot jatkuu huomenna kun mennään Carmenin ja Fian luo, sinne tulee myös Emma ja Nelli, eli tuttu formulajengi koossa taas. Toivottavasti sää suosii tämän päivän lailla niin voidaan olla pihalla paljon ja saavat nausterit formuloida ja peuhata vapaasti. Siitä huomenna lisää, kuvien kera!

Rauhaisa aamuhetki

Oltiin eilen tokossa ja vaikka pojat ei päässeet treenaamaan kun Pirjon kanssa vedin penturyhmän treenit niin ovat ihmeen väsyneitä tänä aamuna. Kait se auton vahtiminenkin käy niille työstä, ja kyllähän me muiden lähdettyä joitakin liikkeitä molempien kanssa otettiin. Vierähtihän siinä kentän laidalla taas pitkähkö tovi tulevia treenejä ja muita koirajuttuja suunnitellessa eli muutaman tunnin keikka kaikenkaikkiaan.

Eli tarkoitus oli lähteä pitkälle lenkille mutta kun molemmat vielä nukkuvat aamupissatuksen ja mahan täyttämisen jälkeen niin onpa aikaa tehdä muita hommeleita. Sain viimein tehtyä Iivarille oman albumin mihin on tarkoitus lisäillä kuvia pikkuparran kehityksestä ja kasvusta, ja muutenkin vähän järjestelin poikien kuvia uuteen uskoon.

En ole luopunut toivosta saada näpsäistyä pojista vielä kerran se kunnollinen yhteispotretti. Eihän siinä muu auta kuin sitoa ne kiinni lyhtypylvääseen tai muuhun tolppaan jotta olisivat molemmat kameran ulottuvilla. Iivari on sellainen linssilude että ryntää heti kohti kuvaajaa kun näkee kameran, eikä tuo muutenkaan malta juuri paikoillaan pysyä.
Siinä voi sitten käydä näin
välillä toki vähän pusutellaan
vaan sitten alkaakin vanhempaa kyllästyttää moinen poseeraaminen, eteenpäin kun pitäisi päästä

Snautseriloikkia:

Artun vauhtikorvat

ja vino-Iivari syksyn ensimmäisenä kuuraisena aamuna

Huomenna olisi tarkoitus suunnata Helin kanssa erkkariin katsomaan miltä meno kehissä näyttää ja miten tutut snakusterit pärjää.

Syksyisen kuulasta ja aurinkoista viikonloppua kaikille!