sunnuntai 22. joulukuuta 2013
keskiviikko 11. joulukuuta 2013
Jannut Jannella
Lyhyt oli se talvi, kävi meitä vaan härnäämässä. Nyt taas loska loiskuu ja vesi lätisee. Ja pimiää on. Voihan harmi. No, kai se oli odotettavissakin. Ei makiaa mahan täydeltä. Tässäkään asiassa. Vielähän tässä on aikaa, joten toivotaan parasta ja valkeata joulunaikaa.
Sunnuntaina, kun vielä oli Talvi, snautserit teki kaupunkikävelyn ja onhan jokaisen itseään kunnioittavan snautserin silloin tällöin nautittava annos kulttuuria. Niin nämä sinä iltana. Paluureitillä ohitettiin Jean Sibeliuksen (8.12.1865 - 20.9.1957) patsas joka oli säveltäjän syntymäpäivän kunniaksi seppelöity ja soihduin valaistu. Tummanpuhuvia ja heikkoja on kuvamme, mutta todistettavasti Arttu ja Iivari siis paikalla kävivät. Aikaisemmin on tämän patsaan näkeminen saanut snakustereissa aikaan hirmuisen haukkumylläkän, niiden mielestä niin pelottavan näköinen mies että hänet pitäisi välittömästi niskavillat pystyssä häätää niiltä sijoiltaan. Onhan tuo kyllä kaikessa komeudessaan ja ryhtiselkäisyydessään näyttävä ja kookas patsas että en toisaalta ihmettele jos koiran näkövinkkelistä näyttää jättiläismieheltä. Tällä kertaa oli kuitenkin partakuonojen mielenkiinto keskittynyt valkoisen maan tuoksuihin ja siihen mitä ympärillä tapahtui eivätkä huomanneet Jannelle minkään sortin tervehdyksiä eli karkotusuhkauksia haukahdella.
Näiden kuvien myötä toivotamme valoisaa ja rauhaista mieltä vuoden viimeisiin viikkoihin. Palaamme asiaan tuonnempana.
Sunnuntaina, kun vielä oli Talvi, snautserit teki kaupunkikävelyn ja onhan jokaisen itseään kunnioittavan snautserin silloin tällöin nautittava annos kulttuuria. Niin nämä sinä iltana. Paluureitillä ohitettiin Jean Sibeliuksen (8.12.1865 - 20.9.1957) patsas joka oli säveltäjän syntymäpäivän kunniaksi seppelöity ja soihduin valaistu. Tummanpuhuvia ja heikkoja on kuvamme, mutta todistettavasti Arttu ja Iivari siis paikalla kävivät. Aikaisemmin on tämän patsaan näkeminen saanut snakustereissa aikaan hirmuisen haukkumylläkän, niiden mielestä niin pelottavan näköinen mies että hänet pitäisi välittömästi niskavillat pystyssä häätää niiltä sijoiltaan. Onhan tuo kyllä kaikessa komeudessaan ja ryhtiselkäisyydessään näyttävä ja kookas patsas että en toisaalta ihmettele jos koiran näkövinkkelistä näyttää jättiläismieheltä. Tällä kertaa oli kuitenkin partakuonojen mielenkiinto keskittynyt valkoisen maan tuoksuihin ja siihen mitä ympärillä tapahtui eivätkä huomanneet Jannelle minkään sortin tervehdyksiä eli karkotusuhkauksia haukahdella.
Näiden kuvien myötä toivotamme valoisaa ja rauhaista mieltä vuoden viimeisiin viikkoihin. Palaamme asiaan tuonnempana.
sunnuntai 8. joulukuuta 2013
Ritiratiralla ...
... tulihan se talvihalla viimein meillekin. Lunta ei ole kuin sen parisen senttiä että maa on valkoinen, mutta se ja viitisen pakkasastetta piisaa kyllä vallan mainiosti pitkän pimeän sadekauden jälkeen. Parrat kuurassa, lumi narskuu kengän alla, pienoinen viima kipristelee poskia ja leukaa, iltamaailma on valoisampi kuin aikoihin, kyllä, talvea tämä on. Pellollekin pääsee jo hyvin kävelemään, sen verta tuota valkoista pinnalla ettei ole turhan muhkuraista mennä. Sieltä tämän sunnuntain aamuinen lenkki aloitettiin. Snautsereilla on tietenkin vauhti kova, mutta välillä täytyy tuota ihanuutta tuoksutella kokolailla hartaasti, ja silloin eteneminen on etanamaisen hidasta. Mutta se ilo suotakoon heille. Saapahan ihminen sillä aikaa nauttia talven tunteesta ympärillään.
mutta yritystä kyllä riitti, ei hevin hellitä Iipan into.
Kun olimme taas väliaikaisessa motissa nettiin pääsyn suhteen itsenäisyyspäivän (uusi modeemimokoma temppuilee hpmh...) niin tässä juhlapäivän aamun kuvia. Ensimmäinen aamu itse asiassa kun lunta oli maassa, tai aika märkää nuoskaistahan tuo silloin vielä oli kun asteet nollassa.
Talvista viikkoa itse kullekin, nautitaan!
Päivän lyhyemmällä tuossa lähimaastossa Iivari sai jälleen vainun myyrästä vai mikä metsähiiri lie ollut,
ja vaikka sai seniorin avukseen metsästyshommiin, pääsi pieni otus rottakoirilta pakoon tällä(kin) kertaamutta yritystä kyllä riitti, ei hevin hellitä Iipan into.
Kun olimme taas väliaikaisessa motissa nettiin pääsyn suhteen itsenäisyyspäivän (uusi modeemimokoma temppuilee hpmh...) niin tässä juhlapäivän aamun kuvia. Ensimmäinen aamu itse asiassa kun lunta oli maassa, tai aika märkää nuoskaistahan tuo silloin vielä oli kun asteet nollassa.
Iivari tässäkin luulee olevansa pikkuotuksen jäljillä
yritystä jälleen löytyy,
mutta ei vipeltäjää.
Partapusuja Artulta
ja Iipalta.
Jospa tämä nyt vain jatkuisi. Edes tällaisena. Edes muutama aste pakkasen puolella. Edes tämä parisenttinen kerros lunta. Mutta, taivas yksin tietää. Ei meidän auta kuin toivoa parasta ja katsoa mitä tulevat päivät ja alkava viikko mukanansa sään ja muun suhteen tuo. Partaiset sankarit nukkuvat pois päivän rasituksia. Olletikin kun kohta koneen sammutan ja nousen aloiltani, ovat hetkessä hereillä puuhia seuraamassa, jotta josko taas lähetään lumisia tuoksuja tuoksuttamaan ja parrat kuuraamaan. Lähetäähän myö. Sitten ohjelmassa vielä iltapuuro, jota yhdessä eilen valmisteltiin ja paisteltiin, ja muut illan hommat ja eikun kuonot kohti uutta viikkoa.Talvista viikkoa itse kullekin, nautitaan!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)