perjantai 26. helmikuuta 2010

Perjantain pieni päivitys

Kiireisen viikon touhut takana ja parrat maiskuttelee siannahkarulliaan (äiteen uusi löytö Jokelan K-kaupasta), joten rauhaisa hetki pistää pari sanaa ylös.

Kuvia tylsästi vaan sisätiloista kun ei ole taas tullut otettua kameraa mukaan lenkeille. Joskos viikonloppuna kelit suosis kuvailua muutenkin kuin snakupainista kotosalla. Kuten alempana olevista otoksista huomaa, niin Arttu on vähän ryytynyt välillä kuvailuun eikä poseeraus jaksa kovin herraa innostaa. Iivari sen sijaan malttaa jo hetkisen olla aloillaankin eikä heti ryysää kohti kameran linssiä, joka sekin kyllä on saanut Iiskun pusuista osansa:)
Nyt vois kait lallatella "No onkos tullut kesä nyt talven keskelle?" kun vesisateessa äsken iltapissat tehtiin, tai sellasta rännän ja veden sekotustahan tuo oli mitä taivaalta tippui. Onpa se aika jännä välillä vesisateessakin kävellä, eipä ole Vettä satanutkaan sitten äiteemuistiin. Tai no, ei tuo kyllä kovin kivaa helmikuussa ole, varsinkin kun pian taas varmaankin pakastaa niin jopas onkin sitten mielenkiintoisen liukkaat polut ja tosi lystiä kun saa taiteilla pystyssä pysyäkseen, mitä muuten ei tänä talvena olekkaan tarvinnu vielä tehdä.Paitsi vesisade, niin muitakin outoja kummastuksia on tänään lenkillä nähty, nimittäin ihmisiä talojen katoilla lumia pudottamassa. Näitähän on poikain pitäny sitte hiljaa uristen tiirailla ja tutkailla, että mitä ihmettä ne ihmiset noin ylhäällä touhuaa - tahtoo kans! Lisäksi satuttiin reitille missä tehdään tietöitä ja iiisooo kauhakuormaaja tai joku sellanen oli jätetty kävelytien varteen odottamaan maanantaiaamun uurastajia. Sekös olikin Iivarista kumma vekotin, kaamee hirviö keskellä meidän lenkkireittiä! Reippaastihan tuo tuli sitten äiteen ja Artun keralla moista härpäkkää tutkaamaan ja pian totesi ettei se pieniä snautsereita kitaansa niele kuitenkaan.
En tiedä lumitilannetta meidän talon katolla, paitsi että paljon sitä siellä lienee eikä tietääkseni ole kukaan ollu sitä sieltä pois pudottamassa, mutta kun äsken käytiin lenkillä oli alaoveen ilmestynyt parvekkeiden katon päällä olevasta lumesta varoittava lappu. Kotiin tultua piti asia tarkistaa, ja toden totta, aikamoinen lumilippa siellä onkin! Toivottavasti putoaa pian alas ettei tarvii pelätä noiden kahden saavan lumivyöryä niskaansa partsilla partioidessaan. Ja onhan meillä partsillakin aikamoiset kinokset kun ei niitä kukaan ole sieltä pois putsannut. Pojat onkin nyt ruvennu siellä lumessa keskenään peuhaamaan, ja hitsi kun se partsin lattialta rapsutettu lumi maistuukin hyvältä!Ollaan saatu tällä viikolla paljon kivoja viestejä ja kuvia partasukulaisilta, niin Artun pojilta kuin Iivarin sisaruksiltakin. Tosi kiva kuulla mitä kavereille kuuluu ja edes kuvista nähdä miltä muut penskat näyttää, suurin osa kun kuiteskin asuu niin kaukana ettei olla päästy vielä kuonotusten tapaamaan. Eli ei se suku aina pahin ole:) Ihan on huono omatunto kun olen ite niin saamaton ja hidas viesteihin vastaaja... Sama kun välillä ei meinaa saada mitään tekstiä blogiinkaan. Mielessä on kyllä paljonkin asiaa mistä haluaisi kirjoittaa, mutta sitten kun istuu koneen ääreen, raksuttaa aivot ihan tyhjää. Eikä sitä iltasin kauheesti huvita koneen ääressä enää istua kun koko päivän töissä töllöä joutuu tuijottamaan. No seliseli, myönnettävähän se on että Saamattomuutta se vain kaikki on :(
Telkkari pauhaa olympialaista lätkämatsia, onkohan toinen vai jopa kolmas kerta kun noita kisoja tänä vuonna seuraan avajaisten lisäksi. Tai no seuraan ja seuraan, tuossahan toi sivussa itsekseen pauhaa. Mitenkäs tässä nyt moista urheilua pystyy seuraamaankaan kun keskellä yötä pitäis telkkarin ääressä kökkiä, ei onstu meikäläiseltä enää minkään sortin valvominen kun pitää aamuvarhaisella itsensä työmaailmaan pungertaa. Eipähän noissa nyt maanmiesten kannalta suurempaa katsottavaa ole ollukkaan, niin kuin ei nytkään, jokos se kuudes osuma posahti nyt suomalaisten maaliin (onneksi ei ollu tarkotus matsia katsoakaan)... eli se on sitten siinä, paree laittaa koko toosa kiinni. Onhan noita isoja kisoja tullut aikaisemmin aika tiiviistikkin seurattua, aina sillon kun tulee edes jotenkin inhimilliseen aikaan. Tietty tunnelmahan niissä aina on, vaikkakin vain tv:n välityksellä ja vaikkei suomalaiset pärjäiskään niin tarttuuhan se kisafiilis kuitenkin ja ainakin kiva katsoa hienoja maisemia.
Pojat kepsahtivat molemmat tahoilleen nukkumaan ja munkin silmät kertoo jo samaa, eli alkaa unihiekka hiertää luomia joten pehkuihinhan se on painuttava jotta huomenna taas jaksaa vauhtipartojen matkassa. Parroilla onkin kivaa luvassa kun pidetään Pirjolla UKU-kokousta mätsäristä sun muusta, niin pääsevät pitkästä aikaa käppänätyttöjen pariin. Siitäkös se riemu syntyy :=) Mutta nyt ei meinaa silmät enää auki pysyä joten ei muuta kuin hyvät yöt ja rentouttavaa viikonloppua!

lauantai 20. helmikuuta 2010

Yön vartija

Naapureiden on ihan turha kuvitella pääsevänsä huomaamatta kotiin iltariennoiltaan. Aanelosen valpas vahti vartioi yön pimeinä tunteinakin ja pitää siitä huolen. Tais olla lähempänä aamunsarastusta viime yönäkin kun vahtijarekku huomasi jotain outoa olevan tekeillä ja tunnollisesti ilmoitti huomioistaan muutamalla terävällä haukulla. Ja miten ne haukahdukset muutoin hiljaisessa talossa kuuluukin sitten kovilta! No yön kulkijathan pihalla kävi pientä ajatusten vaihtoa ja sen jälkeen kuului kömpiviä askelluksia rapuissa ylöspäin ja taisi maailmanparannus vielä jatkua sisätiloissa. Ja siis MINÄhän en naapureiden menemisiä ja tulemisiä kyttää vaan se on tuo Iiskulainen. Tosi harvoinhan täällä mitään ylimääräsiä ääniä kuulukaan, eikä mua haittaa vaikka joskus jotain kuuluiskin. En ois tota viime öistäkään kuullu ellen olis heränny snakusterin haukkuun. Eipä tuo paljon enää rapuista kuuluviin ääniin reagoi ellei kuulu jotain ihan outoa, ja sen mielestä moiset öiset äänet on outoja.

Valostuvien aamujen myötä Iivari heräilee aina vaan aikaisemmin ja aikaisemmin. Tänä aamuna ehti hyvän tovin pomppia sängyssä herättelemässä selän päällä tassutellen ja naamaa nuollen ennen kuin jaksoin reagoida. Herra oli selkeesti sitä mieltä että nyt ylös koko poppoo, hällä kun on kova pissahätä ja kaamee nälkä. Mulla oli niin viluinen olo ettei olis paljon tehny mieli nousta, vielä. Eikähän se kello ollukkan ku puoli kasin maita, paljon myöhäsemmäksi luulin kun oli jo ihan valosaa. Sitä kun ei ole vielä tottunu että niin aikaisin on jo niin valoisaa. No, noustavahan se oli aamupuuhiin, vaikka entistä vilusemmalta alkoi tuntua kun katsahdin mittariin: -21!! Hyytävän tuulen myötä taitaa pakkasta olla lähempänä kolmeakymppiä. Eli aikas äkkiä tuolla ulkona kyllä silmät avautu ja unen rippeet karisi kinokseen.

Täällä on taas täys ralli ja painimatsi päällä, voi kun pystyis itekin heräämään niin nopeasti kuin nuo koiruudet, ja olemaan heti aamusta yhtä energinen! Täytyy tästä nyt sitten terästäytyä ja ryhtyä päivän askareihin, ekana pakattava useampi kerros vaatetta päälle ja lähettävä lenkille. Aika pieneksi pyrähdykseksi taitaa kyllä jäädä, Iivari jo partsivahdissa alko nosteleen tassuja. Eiköhän auringon paisteen myötä pakkanen kuiteskin laske, toivotaan ainakin!
Partsiparrat toivottavat aurinkoista lauantaita!

perjantai 19. helmikuuta 2010

Viikonvaihdetta kohti

HRHH, viileä viikonloppu tiedossa; tuulta, pakkasta, lisää lunta... Eihän pakkasta ole kuin vain (?) viitisentoista mutta toi tuuli tekee siitä kyllä niin purevaa että käypi luihin ja ytimiin. Paitsi että kun laittaa tarpeeks päälle niin ei pääse kylmä yllättämään, mutta sitten onkin olo kuin michelin-mammalla eikä meinaa pääkään kääntyä kunnolla ja sitä mennä tönkötetään etiäpäin hieman kankeella askeleella. Tehtiin äsken vain pikainen korttelinympäryslenkki ja jo senkin aikana meinas poikain tassut jäätyä. Pieniä jääpalloja piti sitten pysähtyä anturoitten välistä poistelemaan tuon tuosta kun nostelivat tassujaan. Arttua ei moiset heti vaivaa, mutta Iivari ei siedä että tassuissa on mitään ylimääräistä. Samoin kun sitä häiritsee ihan pienetkin rähmäkikkarat silmäkulmassa ja poskella, nehän on sieltä saatava oitis pois ja hieroo partaansa tassuillaan jos siellä vähänkin ylimääräistä kamaa on.

Nähtiin muuten aaaivaan ihaanaa mustahopee käppänän pentu, jolla ikää vasta 4 kk. Voi että, oli se suloinen (vaikka eihän mulla pentukuume ole), mitä nyt siitä toppatakin alta pimiässä pystyi näkemään! Ja reipas kaveri kuten käppänät yleensä, eipä tuo juurikaan kavahtanut vaikka molemmat pojat sitä tervehtivät, eikä noiden tervehdykset aina siitä rauhallisemmasta päästä ole. Iivarihan se varsinkin omaan tapaansa innostui enempikin riekkumaan pienen kanssa, Artun osoittaessa taas olevansa jo aikuinen jota ei moiset pentutouhut kiinnosta, vaikka kiinnostaahan sitä... Iivari nyt on aina innoissaan kun on joku itseään nuorempi, saapi kerrankin olla se vanhempi osapuoli ja vähän näyttää mallia miten leikitään :=)

On se vaan ihanaa että on taas viikonloppu! Paitsi että mulla on jälleen se tylsä viikonloppulentsu, sama juttu ku monasti viime talvena. Viikolla ei ole mitään vaivaa (paitsi se yleinen arkiväsymys...), mut annas olla kun viikonloppuvapaat lähestyy niin johan alkaa viluttaa ja aivastuttaa ja niiskututtaa ja kuumottaa ja olo on totaalisen vetämätön. No onhan tässä kiireisiä työpäiviä takana (ja edessä) että kylhän ne veronsa vie. Ja täytyy kyllä myöntää ettei ikävuodet näköjään yksin tule, eli ei sitä aina jaksa enää entiseen malliin, ja toipuminen vie enempi aikaa. Vaan eipä noita tarvii eikä ehdi murehtia ja pohtia kun pakkaa itsensä michelin-mamman tyyliin ja ponkaisee snakusterien kanssa lenkille, kyllähän sinne hankeen kaikki ressit ja lentsun poikaset mainiosti uppoaa!

En tosissaan yleensä palele herkästi mut tossa aiemmin illalla oli sen verta vilunen olo että piti pistää ihan fleecetakki päälle, ja siitäkös Iisku innostui. Jostain syystä se rrrrakastaaaa fleeceä ja oli ihan hulvaton, hyppi ja pomppi mua vasten ja nutuutti hihasta. Hmh, mieltymykset kullakin.

Joten lämmintä ylle ja alle ja viikonlopun viettoon! Pirteätä sellaista toivotamme kera snautserien veljeshalin!

tiistai 16. helmikuuta 2010

Hankihulinoita

Pojat laskiaismäessä, tai siis -hangessa eli iltapuhteissaan etsimässä leluja hangesta.Kovalla tohinalla ja innoissaan nausterit möyriikin lumessa ja etsii kadotettuja tavaroitaan. Noita UKUn pikkujouluista lahjaksi saatuja leluja kun ei muuten ole näkyvillä niin Arttu tykästyi omaansa niin että vaan nutuutti sitä suussaan eikä juur malttanu antaa sitä uudelleen piilotettavaksi. Ja siitäkös Iivari kiinnostui, Arskan piippi kun olikin tietty se parempi. Arttu se sitten taas ei tuosta yhtään tykännyt ja räsähteli Iivaria kauemmaksi että saisi rauhassa makustella leluaan.Ainakaan Iivaria ei yhtään haittaa että ovat korviaan myöten hangessa. Mieluusti Arttukin kinoksissa pomppii ja kaivaa, mutta yrittää kuitenkin käyttäytyä hivenen aikuisemmin ja hillitymmin. Eihän sitä nyt sovi snautserin 4,5 v sentään ihan miten tahansa hillua ihmisten ilmoilla joten suosiolla jättää hillumiset pienemmälleen. Tai tätä nykyä pitäis kai jo sanoa isommalleen, Iivari kun taitaa olla jopa kokonaisen sentin verran Arttua korkeampi. Vaikka pieneltähän se mun silmiin Iisku näyttää Arttuun verrattuna kun on vielä sellanen rimpula.
Iivarin eteisen tuunausinspiraatio näyttää laantuneen, ja eteinen on -yllätysyllätys- jo hyvän aikaa ollut samoissa kuoseissa. Liekö hetkellistä vai onko penska sittenkin huomannut ettei ollutkaan sen juttu, tai onko jo kenties aikuistumassa? Suunnilleen saman ikäisenähän Arttukin aikoinaan lopetti omat tuunauksensa. Ja siihen mihin Arskan urakka jäi, siitä Iisku nyt siis kiitettävästi jatkoi. Oliskohan toi 8kk ja risat snautsereilla ikä jolloin mietitään ”mikä musta isona tulee”?

Mene ja tiedä, mutta nyt ei täällä tosissaan ole mitään pahantekoja harrastettu, kopkop koputellaas nyt kuiteskin välillä vähän puuta. Jotain pientä vekkulia sentään päivisin touhutaan, tiedä sitten onko asialla nuorempi vai vanhempi vaiko molemmat. Harva se päivä on koirahuoneen sängystä levitetty petivaatteet petauspatjoineen kaikkineen lattialle, kas leiriähän pojat leikkii. Myös eteisen käytävämattoon on silloin tällöin nyrhitty uusia reikiä ja matto on yleensä päivän päätteeksi taitettu siististi kasaan keskelle eteistä, ikään kuin valmiiksi ulos vientiä varten. No tampata tai tuulettaa ei tota mattoa enää tarvitse, on siinä jo sen verran hyvät tuuletusaukot pitkin mattoa joista myös kätevästi isoimmat roskat soljuu läpi. Olihan mulla suunnitelmissa joskus vielä isokin eteisen matto lattialle levittää, mutta se odottaa uutta tulemistaan partsilla jäätyneenä lumikasan alla. Kuka lie sen unohtanut sinne kun talvi yllätti... Katotaan onko siitä matoksi enää laisinkaan, ainakin se on hyvin tuuletettu. Mattohiirelle pitäisi tietty opettaa että mattoja EI jyrsitä, mutta kun se ei koskaan tee sitä kun olen kotona niin mitäs teet? Siispä mattokauppaan ei kande ihan vielä mennä, ehkä parin vuoden päästä meidänkin eteisessä komeilee uudet, ja ihan EHJÄT matot.Aamuisin aamu-unisen Artun vielä vedellessä makkarissa sikeitä on Iivari äiteen innokas pikkuapulainen. Se kun tietää että äitee on aamusin vähän kireä kiireestä niin mieluusti touhuaa apuna. Yhtenäkin aamuna tuli Iisku koirahuoneesta ylpeästi pää pystyssä vetäen isoa kasaa märkiä pissapapereita perässään, yöpissat pitkin lattioita valuen… Hymyilyttämäänhän siinä väkisinkin rupesi, eikä auttanut muu kuin alkaa luututa lattiaa. Kylppärissä Iivari on mukana föönausoperaatiossa, tosin vähän vielä epäluuloisesti tuijottaa mokomaa ilmaa puhaltavaa vekotinta ja pakittaa kun ilmavirta osuu partaan.

Imuriakin Iivari on jo oppinut sietämään. Varuiksi pakenee kyllä joka kerta kun siivouskomeron aukaisee vaikka vaan pesuainetta ottaakseen ja ryntää heti toisaalle kun huomaa että nyt on taas se ikävä aika viikosta että imuri laitetaan mölyämään. Enää ei kyllä kauhusta kilju niin kuin pikkupenskana ja uskaltaa jopa tulla samaan huoneeseen, hetkeksi jopa ihan imurin viereen kun vaikka jotain pehmolelua imuroi. Yleensä pysyy kyllä kunnioittavan välimatkan päässä ja mieluusti niin kaukana kuin mahdollista. Arttu sitten sille välillä näyttää mallia ja alkaa vanhaan tapaansa haukkuen syöksähdellä kohti suutinta, se kun ei imuria ole koskaan pelännyt, ja pitäähän se pikkuveikalle myös näyttää. Kauan ei jaksa Arttukaan enää moista touhua ja yleensä käykin nukkumaan, tietysti johonkin mistä en vielä ole ehtiny imuroida, ja siitähän herra ei sitten hevillä siirry, edes siivoojan tieltä.Tässä ollaan mielenkiinnolla seurattu meidän taloyhtiön remontin etenemistä joka tosta naapuritalosta alkoi vajaa kuukausi sitten. No onhan ne sentään tässä ajassa jo saanu jonkun verran telineitä pystyteltyä, mutta aika hitaasti tuntuu projekti etenevän. Saa nähdä miten jatkossa aikataulu pitää ja ehtiikö kesä vaihtua syksyksi ennenkun meidän talon ympäröivät telineillä ja hupuilla. Mua se ei haittais sen puoleen lainkaan, mieluummin syksyn pimeydessä kuin heinäkuun helteillä niin kuin nyt on aikataulu.

Heh, kuulisittepa missä mekkalassa tätä kirjotan. Poikien iltapainia säestää aina merkillinen ulinaähinäölinä kun toisiaan kyljellään maaten hampailevat ja tassuttavat. Arttu päästää ensiksi aivan uskomattomia kiekaisuja ja Iivari pian seuraa ensin vähän matalammalla äänellä ja lopuksi ulvoen suden lailla. Tää nyt on onneksi vähän hiljasempaa kuin se haukkumisrällääminen mitä aiemmin harjottivat ja joka kuului varmaan aika kivasti naapureillekin, anteeksi vaan naapurit! No, eiköhän nuo kohta tuosta hiljene kunhan saavat iltaseremoniansa suoritettua, joten hyvää yötä teillekin!

sunnuntai 14. helmikuuta 2010

Laskiaista ja Ystäviä

Aurinkoista ystävänpäivää & reipasta laskiaissunnuntaita!

Yksi reipas aamulenkki jo takana, nyt pieni tankkaus- ja tassujen leputus- ja pyykinpesutauko ja sitten kuonot kohti rantsua. Eihän tällasta keliä sovi sisällä viettää. Puoli kasin kieppeillä oli pakkasta viitisentoista, mutta lienee siitä jo hyvän matkaa pudonnu. Aurinkokin paistoi siniseltä taivaalta, nyt vähän pilvisempää. Ja linnut lauleli jo ihan keväisesti.
Latuvahti Arttu
Eilen oltiin tarhailemassa, vauhdikas reissu ja tuloksena väsyneet pojat. Tuli vaan taas itku pitkästä ilosta. Ei ollu äitee aamusella tarkkana kun jätkät veteli isoja puruluita ja sehän sitte kostautui rankan liikunnan aikana ja Artulla alko vatsaa vääntää ku oltiin pois lähdössä. Oksensi lumeen isot kasat, ja riittihän sitä autoonki vielä... Eli tässä ny pestään likaantuneita häkkipeittoja. Ahneellahan on yleensä aika kurja loppu, onneks kuitenkin toi oksentaminen auttoi, eikä mitään ylimääräistä näytä enää olevan vatsan syövereissä menoa haittaamassa.

Mustat partamönkijät lumessa ja harmaa taivas; eli kuvaukset ei oikein onnistunut, mutta tässä joitakin tyylinäytteitä.

tiistai 2. helmikuuta 2010

Iivari 8 kk 3.2.

Tässä Iinan eilen Nealla ottama kuva Iivarista, vähänhän tuo on hämärä, mutta tältä siis näyttää Iivari 8 kk. Kiitos Iinalle kuvasta!

Leirielämää evakossa

Pojat joutuivat siis tän päivän viettämään pelkästään koirahuoneessa poissa kiusaamasta remppaukkoja jotka kiersivät asunnoissa mittailemassa ja säätelemässä ilmanvaihtojutskia. Ja oli noi lukotkin vaihdettu. Vanhat avaimet voin siis antaa pojille aktivointiin, jos vaiks oppisivat etsimään ja tuomaan kadotettuja avaimia:)

Olivat ihan siivosti näköjään olleet, miksköhän mulla oli kaamee aavistus revityistä tapeteista, pilkotuista lattialistoista ja kaadetusta kirjahyllystä - äitee, nyt pikkasen luottoa naustereihin! Leirileikkiä olivat leikkineet kun olivat siskonpetin (tai tässä tapauksessa varmaan pitäis sanoa veljenpetin) lattialle väsänneet sängystä ottamillaan vuodevaatteilla, petauspatjaa myöten oli koko setti käytetty hyödyksi. Ja selkeesti mudelta otettu mallia miten päiväpeitto taitellaan siistiin myttyyn lattialle:(

Harvoin kyllä ovat niin onnellisen oloisia olleet ku kotio tulen. Kun avasin koirahuoneen oven, läähättäen ryntäsivät sieltä ja aloittivat iloisen rallin ja juoksivat tassut sutien ympäri kämppää vapaudesta nauttien! Aika stressaava kyllä pojille ilmeisesti ollu koko päivä, läähättivät molemmat tosissaan jonkun verran ja ovat nyt aivan poikki ja nukkuvat sikeästi vaikka yleensä tähän aikaan on snakupainit parhaimmillaan. En sitten tiedä miten paljon remppaajat on täällä käyny, mitään jälkiä kun ei ole, mutta tosta lukon vaihtamisestahan ainaskin on meteliä ja liikennettä tullut. Ja nyt sitte tietty mua rupes mietityttään, et miten pojat kesällä jaksaa ja kestää kun alkaa se julkisivujen ja partsien uusiminen, meteli tulee oleen kova ja ukkoja heiluu ikkunan takana duunissa. Noh, turha ressata vielä tässä vaiheessa siitä, eiköhän tuosta jotenkin selvitä. Vaikka meinaa tässä kyllä verenpaine nousta... Mut nyt pitäis olla noi kaikki asunnoissa tehtävät hommat ohi joten päästään siltä osin normaaliin päivärytmiin.

Saas nähä joko on meitin lenkkireittejä ehditty aurata, aamulla oli vielä osin niin pöpperöisiä polkuja että piti aina suuntaa muuttaa sen mukaan missä olis vähän helpompi kävellä + kun sitten on niin kapeita polkuja lumikinosten keskellä mennä niin lumihankeenhan sitä joutuu vastaantulijoita väistämään. Muuten ei keli ollu niin paha kun pelkäsin, mulla meni töihin ehkä viitisen minuuttia kauemmin ku normaalisti, ja sehän nyt ei ole mitään. Mitä lie sitten huomisaamuksi luvassa, enpä ole sääennustuksia katsellut. Toivottavasti ei kauheeta myräkkää enää.

Taidanpas tässä nauttia toisen mukillisen kahvia kun kerran tällanen rauha on ettei näytä parroilla olevan kiire vielä ulos joten ei kun kaffen keittoon!

maanantai 1. helmikuuta 2010

A hard day's night

Helmikuu alkoi pojilla vauhdikkaasti kun viettivät pitkän päivän aamukasista iltaan puolikuuteen Nealla. Aktiivisen päivän ohjelmassa oli mm. trimmausta, Kyllikin, Kiton ja Kalevin kanssa pörräämistä, trimmiin tuleville snautsereille Hugolle ja Åkelle räyhäämistä aitauksesta. Iivaria, melki 8 kk, oli kuvattukin, näytille tulee jahka saan Nealta Iinan ottamat kuvat.

Kun menin poikia hakemaan, odotin jonkinmoista tervetulotoivotusta, mutta mitä vielä, mun vahtikoirat oli aitauksen takana koirahuoneessa lepäilemässä, aivan hipihiljaa molemmat. Ehdinkin epäillä että Nea on ne huumannut jotteivät toilailisi, no ei nyt sentään, nehän on ihan hyvin käyttäytyviä ilman mitään huumeitakin.. Olivat yksinkertasesti niin väsyneitä päivän riennoista etteivät jaksaneet sen kummemmin kommentoida äiteen tulemista. Ja kun ne pääsi eteiseen, Arttu käveli tervehtimättä mun ohi suoraan ulko-ovelle 'Tahtoo Kotiin'! Herra oli muutenkin jotensakin loukkaantuneen oloinen kun olin koko päiväksi heitit hyljännyt, eikä Iivarikaan muilta touhuilta muistanut normaalia tervehtimisruljanssiaan mörinöineen ja pomppimisineen. Kalevi-pentu, joka on muuten söpö tapaus vaikkei sillä partaa olekaan:), kun sitten siinä vielä pyöri ja hyöri ja haisteli Arttua niin Arskatti oli ihan ryytyneen oloinen moiseen huomioon, taisi parran mielestä penska siinä vaiheessa olla täysi turhake.

Heti kun päästiin Lahden tielle, molemmat painuivat häkin pohjalle ja taisivat olla umpiunessa kun kotipihaan ajettiin. Uni sitten jatkui keskeytymättä muonituksen jälkeen siihen saakka kun ilkeä äitee raahasi pojat tuuleen ja tuiskuun iltapissalle. Just tultiin, eikä ole leikkimisen meininkejä täällä tänään, tai no, Iivari yrittää laiskanlaisesti tossunreuhkaansa pureskella :=)

Kiitokset vaan Nealle & koiruuksille & muille asianosaisille, on tosi kiva hakea trimmatut ja valmiiksi väsytetyt koirat kotiin!!

Pikaisesti ehittiin Nean kanssa Iivarin näyttelykalenteristakin keskustella, taitaa kevään korvilla Iisku joutua tutustumaan kehämeininkiin. Katotaan mihkä kaikkialle Nea sen ilmottelee, perästä kuuluu.

Huomiseksi täytyy pojat sitten vuorostaan sulkea koirahuoneeseen. Olin kuvitellut että nuo ilmastointihommelit olis ollu tässä, mut ylläri olikin suuri kun kotio tullessa oli täällä odottamassa lappu että huomenna käyvät päivän mittaan säätelemässä ja mittailemassa ilmanvaihtoa, GRRR. No, eivät tarvitse siihen koirahuonetta joten pojat säädelkööt siellä omassa rauhassa omia touhujaan ja vahtejaan. Ovessa on lappu että koirat sisällä ja ovea ei saa avata. Voipi olla turha lappu, nuo varmaan mekkaloivat siellä sen verran kun kuulevat vieraita ääniä toisaalta asunnosta ettei sinne kenenkään tee mieli ehdoin tahdoin mennä.

Luulin että lukkosarjotuksetkin tehään tänään, mutta eipä sopinut uusi avain vielä lukkoon. Ja tarkemmin jos osais lukea niin sarjotuksesta kertovassa paprussa kyllä ihan selvästi sanotaankin että 1.2. ALKAEN... Eli tässä päässä taas vika tossa luetun ymmärtämisessä. Joten sekin homma on vielä edessä. Rasittavia tällaset remontit kun täytyis tietää millon joku on tulossa että pystyy koirat järkkäämään pois alta.

Lunta sitä tulee taas reippaanlaisesti, ja aamulla edessä hikiset lumityöt että saapi auton esiin lumikinoksesta. Ei taida riittää pelkkä puhallus niinkuin kevyen pakkaslumen kanssa jota tässä nyt viime aikoina on enempi ollu. Olen TOSI tyytyväinen että viime viikolla sain itseni kammettua vihdoin viimein rengasostoksille. Ei olis tässä kelissä vanhoilla kitkoilla enää pahemmin ajeltu, ainakaan teitä pitkin, reitti ois äkkiä voinu kulkea metsähallituksen puolelle.

Ei muuten pitäis tehdä kahta työtä yhtä aikaa, tai sitte pitäis osata ajatella kahta työtä yhtä aikaa. Viimeksi nimittäin kuin päivittelin blogia niin kävin välillä laittamassa potut kiehumaan. Ja hyvinhän nuo oliskin kiehunu, jos olisin laittanut kattilan samalle levylle minkä päälle laitoin. Huh, onneks joku aisti ajoi mut tarkistamaan, ja siellähän se yksi levy hehkui tulipunaisena, kattila viereisellä levyllä. Äkkiähän ne sitten alkoi kiehua kun oli jo valmiiks kuumennettu levy. Tekevällehän sitä sattuu.

Tässä tän päivän kuulumisia, palaillaan taas asiaan, ajelkaahan varovasti talvisäässä!