tiistai 31. elokuuta 2010

Viimeistä viedään

Eli elokuun loppua elellään, ja kohta alkaa lomakuu, jippii!! Eikä kyllä yhtään liian aikaisin, on stressitaso jo melkonen... vaan eiköhän tässä nämä muutamat päivät vielä jaksa paarustaa. Eipä tarvii poikienkaan enää päiviään viettää remonttihässäkässä, se se vasta on iso helpotus! Onnellisempi olenkin poikien kuin omasta puolestani loman alkamisesta:) Hienostihan nuo mainiot jätkät ovat pitkän rempparupeaman kestäneet eivätkä tunnu sen takia hermojansa menettäneen. Onneksi koirat elää tässä hetkessä eivätkä osaa ressata tulevaa.Kävin tänään postista hakemassa netistä tilatut 9 m vaijerit pojille mökkipihalle. Niissä onkin sen kokoset lukot ettei ihan hevillä pitäisi pettää. Ja noi on helppo siirtää paikasta toiseen kun ne vaan napsastaan kiinni vaikka puun tai kuistilautojen ympäri.

Samalla kun kerta kaupunkiin ajettiin, mentiin viettämään aikaa rantapuistoon missä ei olla kuukausiin käytykään. Olipa mielettömän kiva sää, aurinko paistoi ja järvi oli tyyni, todella kaunis alkusyksyn ilta. Hitaasti käppäiltiin rantsua pitkin ja pojat sai nuuskuttaa järvenrannan tuoksuja. Ja välillähän piti pistää painiksi, kovan älämölön kera tietty.

Lauantaiaamuna kun äitee oli toennut aikaisesta herätyksestä ja päästiin poikien kanssa tienpäälle niin kierrettiinkin kokonaista 2,5 tuntia. Poikettiin milloin metsäpolulle, milloin pellolle tai niitylle. Erään niityn poikki kävely muuttuikin sitten yhtäkkiä naustereiden myyränpyydystysretkeksi. Saalista nolla, mutta ainakaan tyylistä ei voi poikia moittia (tuo heinikkosukeltaja on Iippa):
Jos ei tolla antaumuksellla saalista pian ala tulla niin jo on ihme! Ikiaikaiset vaistot selvästi tallella näillä snautsereilla, katotaan miten mökkimyyrien käy:=)

Mites nyt tuntuu että kirjotus ja ajatus on ihan tökstöks joten taitaa olla paras lopettaa tähän. Illan lopuksi vielä Iivarin rantaposeeraus, jätkä melkein 1v 3kk.

lauantai 28. elokuuta 2010

Wake-up!!

Nuoriherra Iwar se alkoi sängyllä pomppimisen ja uikutuksen taas jo ties mihkä aikaan. En tiedä kellosta, mutta sen verta silmiä raotin että jo hiukka oli valoisaa. Kun se rällääminen ei ottanu loppuakseen, niin ylöshän se oli noustava. Kello hädintuskin puoli seittemän, huoh. No, kun kerta ylös olin noussut niin pissallehan se oli lähettävä samointein. Ja ruokittava nausterit. Nyt yrittää äitee herätä tähän lauantaihin, koneen äärellä istuen uutisia ja blogeja tsekkaillen. Josko täältä joku energialataus äiteellekin tupsahtaisi. Iipan energiatasossa ei ole valittamista. Herra on heivannut sängystä tyynyjä pitkin ja poikin, lukenut päivän lehden, bongaillut oravia partsilla ja kiusannut Arttua. Arska kun on äiteen tapaan on myös hieman hidas heräilijä ja olisi taatusti vielä nukkunut ilman junnun herättelyjä.

Kyllähän sitä joskus voisi lauantaina hiukka pitempäänkin nukkua, mutta mitäs tässä, laitetaan vaatteet päälle ja lähetään energianpurkulenkille. Tiedä vaikka sitä heräis kunnolla (niin yleensä tapaa käydä) syksyn raikkaassa ilmassa ja saisin sitten lenkkeilyn lisäksi jotain järkevää aikaiseksi. Saahan sitä lomalla nukkua, saahan?

Nyt on jätkä jo sylissä pussailemassa, joten suljenpas koneen ja pistetään tassua toisen eteen ennenkun alkaa taas rallatus kämpässä:)

keskiviikko 25. elokuuta 2010

Totaalisia kastumisia

Oliskohan ensimmäistä kertaa tänä kesänä kun ollaan yhden päivän aikana kastuttu kokonaista kolme kertaa, ja kunnolla. Aamulenkillä tuli vettä, alkuillan pikkulenkillä (joka ukkostelun takia jäi tosi pikkuiseksi) tuli vettä ja myöhäisemmän illan pitemmällä lenkillä tuli vettä, joka lenkki sitten ei ihan normaalin pituinen ollut sekään. Enpä aamulla ikkunasta ulos katsonut kun lähettiin. Tai mitäpä se olisi katsomisesta parantunut, meidän ikkunoista kun ei näy kuin muovin harmaata pintaa. Normaaleissa lenkkivetimissä lähdin, sortsit ja t-paita. Huppari sentäs oli lisänä. Ja vettä tulikin ihan kunnolla, muutaman jyrähdyksen kera. En enää viittiny palata vermeitä vaihtamaan, vahinko kun oli jo tapahtunut. Samoin kävi nyt illalla, ilma tuntui selkiintyvän, mutta kas, kun matkaan päästiin niin taivas repesi. Joten märissä tossuissa lampsin senkin lenkin:=) Nyt on taivas taas selkeä, harmi vaan että äiteelle iski iso väsy joten lenkkeilyä ei taideta tänään enää jatkaa.

Iivaria ei kovakaan sade näytä haittaavan, nenä käy ahkerasti tienvarren pusikoissa ja ruohotupsuissa ja nuorta nausteria saa välillä hoputtaa matkaa jatkamaan. Arttu sen sijaan jotenkin nykyisin vaikuttaa siltä että ei kiva juttu kun kokonaan kastuu ja kulkee korvat luimussa häntä alhaalla.

Päivän pienet lenkit näkyy Iivarissa sitten siten että herra on täysi ylivirtanen ja noukkii pöydältä nenäliinat, käsirasvat, selaa läpi UKUn kansiot eikä oikein tiedä mihin puhtinsa purkaisi. Niinpä piiiitkästä aikaa ulkoa tultua tehtiin puuhaboxeja ja nyt tuhisee kuonot nameja piiloista etsien. Ja välillä täytyy niiden tietty käydä tsekkaamassa ohikulkevaa väkeä parvekkeelta ja ilmoittaa että hei, me ollaan täällä taas - watch out!

Eilen oli pojilla suihkuilta, mutta meni sen verta myöhäseksi että jäi harjaamiset. Artun parta olikin aamulla näköinen kun märällä parralla nukkumaan meni. Eli nyt harja, kampa ja karsta kätöseen ja partoja setvimään. Voisi vaikka samalla luoda silmäyksen alkavaan BB:hen. Ei todellakaan kuulu mun suosikkiohjelmiin mutta musta on mielenkiintoista aina katsoa minkä sortin kuuluisuuden hamuajia siellä tällä kertaa on mukana. Ja onhan se aika jännä ajatella että jotkut vapaaehtoisesti haluavat sulkeutua moneksi kuukaudeksi neljän seinän sisään. Ei olisi musta moiseen, ahtaan paikan kammo ja ahdistus iskisi varmaan ennen kuin homma ehtisi alkaakaan. Mutta suotakoon se ilo heille jotka siihen kykenevät (tai uskovat kykenevänsä).

Huomisillan ohjelmassa onkin sitten Iivarin rokotus. Ja sitten on jaksettava vielä reilu viikko ennenkuin lomalaitumelle päästään. Pitäisi vaan sitä ennen ehtiä hoitaa sen tuhat ja 11 asiaa. Mistähän johtuu että kun saa toisesta päästä asioita hoidettua, toisesta päästä tunkee uusia hoidettavien kasaan?! HUH ei jaksaisi oikein enää, vaan ei auta kuin yrittää jaksaa jatkaa ja selvitä siihen asti että saadaan auton nokka kohti maalaismaisemaa. Mukavaa viikonjatkoa!
Upea pilvimuodostelma sateiden lomassa
Arttu ja ilta-auringon kajo
PS: Mun kapanossisormi voi hyvin ja paksusti. Ei ole kovin kipeä, mutta ei ihan kivutonkaan. Remmiä pystyy jo pitämään ja kengännauhoja solmimaan. Turvotusta on ja outoa pistelyä välillä, ikään kuin puutumista sormen päässä. Taipuileekin jonkun verran jo:)

sunnuntai 22. elokuuta 2010

Nimipäivä

Iivarille Onnea Iivarin-päivänä!

lauantai 21. elokuuta 2010

Aavistus syksyä

Joko se lopulta on ohi? Pitkä, kuuma kesä. Kuulas taivas, hämärtyvät illat, viileät yöt, ihan on ilma jo syksyisempi. Ihanaa, selvittiinhän siitä helteestä hengissä, mitenkuten! Tässä alkaa herätä ja pikkuhiljaa mieli kääntyä kohti syksyä ja pian alkavaa lomaa! Snautsereiden kera ollaan nautinnolla otettu takaisin helteen aikaista lenkkivajetta ja vedetty joka ilta ympäriinsä lähes pari tuntia. Matkan varrelta löytyy aina jotain mielenkiintoista, kuten orava puskassa:
tai tien viereltä makoisa koivunrunko joka oitis oksitaan
ja juuret järsitään.
Sitten vain ilosta ja onnesta pyöritään.Tai istutaan ja ihmetellään, jos pystytään; huom. Artun tiukkaakin tiukempi panta, Iivari vetää remmistä isoveikkaa.

Aamulla tänään pitkä aamulenkki ja päivällä suunnattiin puistoilemaan, pois päikkäreitä häirinneen remontin alta. Jätkät jälleen alkuun vetivät 150 lasissa kuten aina, ja sitten iski uupumus ja tuli kiire oman aarteen luo, vesikupin ääreen.
Remontista
Meidän talon seinät on nyt työn alla. Olin kuvitellut kaiken kestävän paljon kauemmin ja meidän ehtivän lomareissuun alta pois, mutta nyt ollaan oltu tämä viikko ikkunat tiiviisti muovitettuina. Onneksi ei ole helle... Edelleen pojat ovat hyvähermoisina kavereina kestäneet remontin roiskeessa hyvin. Tämä viikkohan on ollut se kovaäänisin kun remppareiskat ovat poraten ja hakaten kiinnittäneet eristyksiä ja seinälevyjä jotka sitten kohtapuoliin rapataan ja maalataan. Tätä meidän nurkkaa työstivät tänään, juu, täällä työmuurahaiset ahkeroivat lauantainakin. Ei nausterit olleet moksiskaan vaikka meteli oli todella sietämätön kun tossa seinän toisella puolella pora pörisi. Mutta nopeasti tekevät hommia ja muutamassa tunnissa se oli ohi. Lähettiinkin kyllä pahimman melskeen aikana puistoilemaan ja kauppareissulle.

Helpottavaa että tämä urakka alkaa kääntyä kohti loppuaan, johan tätä on kestänyt tammikuulta lähtien. Kohta se on sitten ohi. Varmaan kun lomalta tullaan syyskuun lopulla on lähes kaikki jo valmista. Miltähän tuntuu kävellä tyhjän pihan poikki, ei laastisäkkejä, ei huoparullia, ei parakkeja, ei kuorma-autoja, ei haalaripukuisia miehiä seinillä, ei hälinää hulinaa eikä vasaran kopsetta...Eilen tehtiin ensivisiitti uudelle parvekkeelle. Tähän asti on vain ovi ollut auki, edessä isot barrikadit ettei nausterit omin lupinensa sinne pääse. Keskeneräinenhän tuo vielä on, puuttuu ikkunalaudat ja lasit ja jotain muuta viimeistelyä. Kaiteet ja etulevyt ilmestyi alkuviikosta joten pakkohan se oli mennä tsekkaamaan. Pojat olivat innoissaan, ja vähän hämmennyksissäänkin. Yli kolme kuukauttahan tässä on ilman parvekkeen tuomaa lisätilaa eletty. Molemmat tutkivat ensin uuden lattian sentti sentiltä ja saivat siinä touhussa partansa iloisesti sementtipölyyn:). Varsinkin Iivari oli ensin tosi hämmästynyt, mutta kun Arttu nousi maisemia ihailemaan uudenuutukaiselle kaiteelle niin pian olivat jo molemmat vanhassa tutussa asennossa asemissansa.Vaivaiset
Ei niin hyvää ettei jotain huonoakin.
Torstain vastaisena yönä harrastimme yöllistä ulkoilua. Iivarilla oli maha sekaisin ja jo 11ltä illalla kävästiin ekan kerran heittämässä kuravedet heinikkoon, ja sitä jatkui sitten läpi yön vajaan kahden tunnin välein. Olipa aamulla freessi olo kun ei juuri nukkua ehditty. Just kun sain unen päästä jotenkuten kiinni, kuulin kuinka herra rapsutteli levottomana ympäriinsä. Ja ei kun menoks taas. Öinen ilma oli kyllä ihana, kuulas ja raikas ja käväsipä unenpöpperöisessä mielessä että jos ei olis ollu työaamu vastassa niin sitähän ois voinu vaikka oikeen kunnon lenkin vetää yön hiljaisuudessa tähtitaivaan alla.

Eilen illalla sitten äitee kompuroi. Onneksi ei käyny pahemmin... Lähettiin pissalle ilta 10n jälkeen ja tietenkin tuo tien toisella puolella oleva ruohokenttä oli taas pupujen valtaama ja Arttu tapansa mukaan niiden perään vouhkasi. Mulla remmit keritty vasemman kämmenen ympärille. Komensin poikia toiseen suuntaan, missä toivottavasti ei pupuja olisi ja päästäis ihan kävelemäänkin. Samaan aikaan meidän pihasta tuli yksi iso koira flexin nokassa vouhkaten. Pojathan huomasi tietty sen heti ja alkoivat sille reuhaamisen. Eli tuli vähän tuplasti kiire lähteä etenemään, nuo kun ei keskenään pelkästään suupieliä nuolisi. Siinä hässäkässä mulla meni tasapaino, kaaduin rähmälleni, vasemman käden päälle. Tuntui ihan että jotain rusahti ja kamala kipu! Olin ihan varma että koko käsi tai vähintäin ranne on murskana ja karjasinkin pojille että nyt riittää, äiteeltä meni käsi! Siltä se tuntui. Nousin ylös ja huh mikä tuskanaalto tulvi kovasta kivusta. Sain onneksi oikeella kädellä pidettyä pojat hanskassa ja siinä kulkiessa aloin kokeilla vasenta kättä että miten kävi. Ei ollut käsi poikki, ei edes ranne, mutta keskisormi aivan tajuttoman kipeä, osui kait suorassa asennossa maahan, ja minä sitten siihen päälle:( Se taipui ylimmästä nivelestä ihan oudosti kuin olisi kumia. Ensin sitä särki sitten välillä ei tuntunut mitään. Luulin että se on poikki tai vähintäin murtunut. No ei onneksi sentään. Nyt se on vaan joka suuntaan tajuttoman turvonnut, kova ja muhkurainen, kunnon kapanossi. Aamulla sitä vielä särki eikä taipunut ollenkaan eikä sitä saattanu koskeakaan, nyt kestää jo vähän enemmän. Kärsii jo näppistäkin näpytellä jotenkuten. Taluttamista ei kuiteskaan vielä kestä kun en pysty sitä taivuttamaan joten ehkä jonkin aikaa tarvii osata taluttaminen yhdellä kädellä...Sitä ei normaalisti tajuakaan miten avuton ihminen on ilman yhtä keskisormea! Ei meinaa onnistua kengännauhojen sitominen, ei vetoketjun sulkeminen. Kaikki muukin pieni näprääminen vaatii vähän taiteilua suorana sojottavan, toimimattoman sormen kanssa. Onneksi oli vasemman käden sormi, muutenhan olisin ihan rampa. Ja onneksi oli sormi eikä jalka, yhdellä jalalla kahden nakusterin lenkittäminen voisi olla jo turhan iso haaste:=)

Näihin tunnelmiin päättyy tämänkertainen päivitys, ei muuta kuin turvallista viikonloppua!

tiistai 10. elokuuta 2010

Tuplaveto ja kuvakisa

Parina iltana taas vedetty pitkä lenkki sään suosiessa ihanalla viileydellä. Äsken kun oltiin kotio palailemassa keksin kietasta remmit lenkiksi vyötärön ympärille. Ja niin sitä mentiin, tuplavedolla ja vauhdilla etiäpäin. Ihan hyvin toimi tuokin 'vetovyö'versio, mutta pitäs varmaan syksyn liikkumisia ajatellen hommata uusi vetovyö, niin, ja Iipalle ne kunnon valjaat on edelleen ostoslistalla. Manmatin vetovyö mikä mulla on, on muuten tosi hyvä, mutta kun se on kilpamalli niin se koukku on vaatimusten mukaisesti sellanen avoin ja siitä helposti lipsahtaa liina pois löystyessään. Turvallista tietenkin, mutta noin arkilenkkeilyssä ei ihan hyvä juttu. Sitäpaitsi kun liinassahan ei ole lukkoa eikä renksua vaan vain kangassilmukka päässä niin sen helpommin se siitä koukusta liukuu pois, nimim. kokemusta on.

Iivari poseerasi tänään Keski-Uusimaassa. Olin ihan ehtiny unohtaa että jo joskus heinäkuussa lähetin pojista kuvat Keskarin kesäkuvakisaan. Ja tänä aamuna lehteä lukiessa siellä näkyi Iipan iloinen naama ja pitkä kieli;) Kuva oli tämä:
Arttu puolestaan osallistui tällä kuvalla, josta huokuu mahtava kesäillan rauha:
Sitä en ole lehdessä bongannut, tai sitten on ko. päivän lehti jääny lukematta, sitäkin kun välistä tapahtuu. Saas nähä pääseekö pojat palkinnoille otoksillaan:)

Tein muuten tänään löydön. Olen tässä miettiny että minkälaisen juoksunarutsydeemin saan pojille mökille kun ei niitä voi siellä vapaana pitää, koko aikaa ainakaan. Sellasta oikeeta juoksunarua kun ei saa järkevään kohtaan, ei ole puita just siinä kohdassa missä pitäis... Ja mitä viikonloppuna olen käyttäny että liinat kiinni portaisiin niin toimii muuten mutta liinat saattaa helposti ja vaarallisesti kietoutua tassujen ympärille nuiden hurveltaessa. Ei hyvä pitemmän päälle. Nyt löysin netistä putiikin mistä saa (tai saa näitä varmaan muualtakin mutkun en juuri kauppoja kiertele) 6 m vaijereita joissa lukko molemmissa päissä. Sen pystyy helposti kiinnittämään kuistin lautoihin tai rannassa puuhun. Eihän tuokaan mikään huippuratkaisu ole, vaan eihän nuo siinä kiinni ole pitkiä aikoja kerrallaan, eikä valvomatta. Uskon tai siis toivon että hyvin toimii, pojille valjaat päälle ja vaijeri valjaisiin niin onhan siinä sitten liikkumavaraakin edes jonkun verran. Eikä mene solmuun. Haa, yksi homma hoidettu alta pois, paitsi että pitäs vielä saada tilattua ne.

Pojat oli Iivarin näyttelyreissun ajan kokonaista 4 vrk erossa. Nyt ne on kyllä parissa illassa ahkerasti ja antaumuksella ottanu menetettyä aikaa takaisin:) Peuhaamista, painimista, hurvellusta, formulointia, örvellystä ja örinää on riittänyt. Jopa Arttu on innostunut pallolla ja muilla leluilla leikkimään, jätkä joka ei ole pallosta juuri koskaan piitannut tuon taivaallista. Iippa kun välillä käy pitkälleen, niin ei aikaakaan kun Arttu on sitä jo tökkimässä kuonolla poskeen että tuus nyt niin jatketaan. Ja sitte taas möristen mennään. Sitäpaitsi Iivarilla on ollu kova homma taas saada Arskan korvat kuntoon. Kun ei se ollut niitä moneen päivään putsaamassa niin on nyt sitten nuollut niitä urakalla. Ja Arttu nauttii (?).

Minä hölmö se mokkeloin tietsikan kanssa. Sunnuntaina ukkosen jyristessä kun olin tehny pikaset päivitykset blogiin, sammutin koneen ja ajattelin että no otanpa nyt heti johdot seinästä etten unohda (ettei mene taas modeemi pimeeksi) ja niinpäs sitten tein, Heti. Enpäs siis malttanu odottaa että kone olis kunnolla sammunut. Sillä siunaaman hetkellä kun nappasin töpselin irti tajusin että hupsis nyt tuli vissiin toimittua vähän turhan äkäseen, että toivottavasti mitään ei sattunu. No sattupa. Maanantaina kun avasin koneen oli työpöytä ihan outo, pois oli kaikki omat pikakuvakkeet ja kuvat. IIKS, ensin tuli paniikki että näinkö sieltä on kaikki muukin kadonnu. No ei onneksi ollu, kaikki tiedostot löyty ku vähän kaiveli, mutta sitten kun tän sammuttaa niin kaikki asetukset katoaa jälleen, jopa netin sivuhistoriat ja suosikit yms. HMMM, täytyypi tästä iltana jonain paneutua juttuun jos selkiis missä mättää. Tai kääntyä suosiolla viisaampien puoleen...

Pojat vieressä vaatii iltahaleja ja rapsutuksia, siispä kone kiinni, sillä lailla ihan laillisesti, partoja rapsimaan ja yöpuulle. Rauhallisia unia itse kullekin säädylle!

sunnuntai 8. elokuuta 2010

Myrskyisä kotiinpaluu

Nea toi Iivarin kotiin tuossa reilu tunti sitten. Ja jo olikin herralla myrskyisä kotiinpaluu:( Hetkeä aiemmin olin katsonut ikkunasta et nyt on paree lähtee Arttua pissattamaan, oli taivas melkosen mustanpuhuva. Ulos kun päästiin alko hirmunen myrsky; vettä tuli kaatamalla, salamoi ja jyrisi. Nea tuli hetkeksi myrskyä pitämään sisälle.

Poikien jälleennäkeminen oli iloinen, peuhasivat, reuhasivat ja painivat. Käytiin Nea saattamassa autolle ja pikaisen sateisen pissalenkin jälkeen molemmille maistui ruoka ja nyt ovat väsyneitä. Iivari eritoten pitkän reissun jälkeen.

Täällä myrskyää vieläkin, ukkonen on nyt sen verta kauempana että uskalsin sentäs hetkeksi avata koneen ja lisäillä arvostelut kunkin päivän kohdalle ja korjata perjantain tuloksen joka onkin pykälää parempi eli PU3:=) Nyt on kuiteski turvallisempi pistää pillit pussiin ja kone kiinni, tuntuu tuo kuiteskin vielä jyskävän lähimaastossakin.

Toivottavasti pääsi Nea turvallisesti kotiin asti eikä enempiä kaatuneita puita tielle ilmestynyt:)

Oli synkkä ja myrskyinen yö...

Sawo Show 2010, Päivä 3.

Tänään kehässä tuomarina Paolo Dondina Italiasta, Iivarille EH2.
Mustia kehässä 19.

Arvostelu:
'Good coat, correct bite, good neck & shoulders. Long in body, masculine head with correct stop, close behind, not correct topline when moving.'

Hieno viikonloppu ja nyt jäämme odottamaan milloin reissumies ehtii kotiin päin reissultansa:=)

Annelle suuret kiitokset Iivarin hoivaamisesta niin kehässä kuin kehän ulkopuolella!!

lauantai 7. elokuuta 2010

Sawo Show 2010, Päivä 2.

Iivari ja Anne sen kuin parantavat tahtia:
Tänään Iivari Sawon helteessä JUN ERI1 JUK1 PU1 SERT VSP!!!

Tuomarina Stefan Sinko Sloveniasta.
Mustia kehässä 19.

Arvostelu:
'1 year 2 months old. Good head, type with correct bit. Good upper and under line. Correct kind quarters, moves good.'

WAU, UPEA TULOS!!!

Kotijoukkojen rauhaa

Kyllä täällä on hiljaista ja rauhallista kun yksi, se hurveloin höpeltäjä, on joukosta pois. Ei tarvitse etsiä vessapaperia sängyn alta eikä tossuja sängyn päältä. Ja tänä aamuna saatiin nukkua ruhtinaallisesti 8aan kun ei ollut karvavekkari peittoa posi repimässä ja selän päällä herätyksiä pomppimassa.

Arttu on omissa oloissaan vähän apeana. Äitee sitä on yrittäny iltasin houkutella leikkimään ja painimaan, mutta Arska on sitä mieltä että njääh, et sä äitee osaa oikeeta snakupainia ja tyytyy vain makoilemaan. Ei maistu puruluutkaan kun ei ole kaveri vieressä kyttäämässä vaihtaria. Varmasti on pikkuveikkaa Artulla ikävä, mutta toisaalta tuntuu että on se ehkä vähän tyytyväinenkin. Saahan tuo nyt kaiken huomion, ja enempi nameja äiteen töihin lähtiessä.

Vietiin Iivari Nean kanssa Annelle keskiviikkoiltana. Lähtivät heti torstaiaamusta sitten kohti Kuopiota. Hyvin on kuulema Iippa sopeutunut ps-snakujen laumaan:=) Iivari nyt on niin avoin ja reipas että tulee kaikkien kanssa toimeen, ja toisaalta se on sellanen vallottava persoona joka helposti hurmaa kaikki. Hirmunen helle siellä Sawossa on, vielä pahempi kuin täällä. Joten on kehissä ja kehien laidalla kuumat oltavat, eipä käy katteeksi. Iivarikaan kun ei kuumasta oikeen välitä, mutta hienostihan tuo ainakin eilen oli jaksanut esiintyä ja sai mainiot tulokset. Toivottavasti sama meno vähintäin jatkuu. Tämän päivän tuloksia odotellessa...

Artun kanssa lähettiin melkosen läkähdyttävästä kelistä, reilut parikymmentä plussaa, huolimatta liikenteeseen heti aamupalan jälkeen kun tästähän tämä vain päivän mittaan kuumenee. Reipas tunti jaksettiin ulkoilla, sitte alko tuntua että voimat vähänee ja oli suunnattava kohti kotia ja suihkua. Yritettiin ettiä varjosia reittejä, mutta niiku tiedät niin sehän on taivahan tosi että ihan niiku ei koko ajan voi viilettää alamäkeä niin välillä on pakko kulkea tien aurinkoistakin puolta. Hikihän siinä tuli vaikka hiljakseen mentiin.
Niittyreitillä Arttu kieri,
kieri,
ja kieri.
Välillä maistui heinä,
sitten bongailtiin rapinoita pusikossa
ja makoiltiin nurmella ja kun äitee hoputti etiäpäin lähtemään,
kertoi Artun ilme että mitä sä höpäjät, mähän haluun olla tässä.
Kehät Kuopiossa on alkamassa. Täällä on kaikki tossut ja tassut pystyssä Iipalle ja matkaseurueelle. Palaamme asiaan kunhan on tuloksia tiedossa. Mainiota lauantaita!

perjantai 6. elokuuta 2010

Sawo Show 2010, Päivä 1.

Iivari lähti kohti Kuopiossa tänä viikonloppuna järjestettävää Sawo Show 2010 -tapahtumaa torstaina Annen ja Jankun sekä Nyyti-neidon (Eipä's Eukotella) kanssa. Tapahtuma on kolmipäiväinen, jokaisena päivänä järjestetään kansainvälinen kaikkien rotujen näyttely.

Ensimmäinen kv-koitos oli tänään, mustia snautsereita kehässä 18, tuomarina Ligita Zake Latviasta.

Iivari pärjäsi jälleen hienosti isossa joukossa: sai ERIn, voitti luokkansa, sijoittui urosten neljänneksi ja sai varasertin!!!
Eli Iipan perjantain tulos virallisesti: JUN ERI1 JUK1 PU3 varaserti.

Arvostelu:
'Correct type & balance. Nice, masculine head. Enough parallel lines. Strong topline. A bit low tailset. Well developed body. Correctly angulated. Moves well. Correct coat & temperament.'

ISO kiitos Annelle!!!
Kotijoukot myhäilevät täällä eritttäin tyytyväisinä;=) Lisää kotijoukkojen tunnelmia luvassa myöhemmin.

sunnuntai 1. elokuuta 2010

Keiniksellä

Tälle päivälle luvattu taas pitkälti yli 20n lämpötiloja. Siispä kuumuuden välttämiseksi aikainen ylösnousu (herätyksestä piti huolen Iivari) ja kasin jälkeen iso vesipullo matkassa kohti Keinukalliota. Matkalla päämäärään pojat autossa viihdytti äiteetä korkeaäänisillä parta-aarioillansa, takasin tullessa partaosasto olikin sitten ihan hiljaa. Äiteellä oli vähän tahmee askellus alkuun, mutta ihmeesti sitä siitä virkosi kun matka eteni. Keli puolipilvinen ja vähän tuulikin, joten ei vielä niin kamalan kuuma, mutta ehtihän tuossa hyvin hiki tulla kyllä. Kierrettiin vaihteeksi Ahjon puoleinen lenkki. Porukkaa oli jonku verran liikkeellä. Hevosiakin nähtiin, muttei nuo jaksanu niistä paljon kiinnostua. Nyt on nälkä kamala, eli ei kun syömään ja sitten uusi yritys Komisario Lewisin parissa. Oliskos tänään parempi tuuri, eilen kun en alkua pitemmälle päässy kun väsymys yllätti. Aurinkoinen sunnuntai jatkukoon siis!
Pojat kalliolla
Eespäin, eespäin...
Iippa bongasi hevoisia
Vielä pakolliset poseeraukset
Jaahas, mihkäs se Iippa jo katosi...