Sarjis-Retu kuin snautserit;)

 

AURINKOISTA VIIKONLOPPUA!

Kesäilta Keinukalliolla

Eilen heti kun tulin töistä suunnattiin parrat kohti Keinukalliota. Harvinaista herkkua arki-iltana, sitä kun yleensä tuppaa laiskasti vain kotikulmia kiertelemään eikä tule pitemmälle autolla lähettyä, korkeintaan rantsuun.

Sää oli hyvä kuntoilla, asteita vajaat 20 ja puolipilvinen taivas ja pieni tuulenvire viilensi sopivasti. Kanssakulkijoitakaan ei liiemmälti ollut, nuoriso pelaamassa frisbeegolfia (vai onko se golf-frisbee?) siellä täällä ei meitä haitannu. Kärmehiäkään ei tavattu, suureksi onnekseni, vaikka niitä siellä kuulemma on. Toisaalta pysyteltiin poissa kallio- ja metsäpoluilta, siellä niihin saattasi varmemmin törmätä. Mitä en halua.

Koska mitä ilmeisimmin pojissa oli kuten tavallista työpäivän jälkeistä virtaa runsain määrin, liian energian hukkaamiseksi suunnattiin ensimmäiseksi vuorta valloittamaan eli kavuttiin ylös huipulle jyrkkää mäkeä. Tiedä häntä sitten energiasta, mutta mun reisille se teki tehtävänsä kyllä;)

 Hihnat sikinsokin, vaan ei haittaa

 vaikka tie huipulle on kivinen

 eikä huipulla tuule

ja rajun alun jälkeen Iivarille kävi näin.

 Koiranpojat seuraa tarkkoina ihmispoikien frisbeen heittelyä rinteessä

 ja tuoksuttelevat tuoksuja huipulla

missä äiteellä horisonttikin meni vinoon

 ja Iippa kaula pitkällään kummasteli maasta töröttävää rautaputkea.

 Huipulla riittää huikeita maisemia

 joka suuntaan

 niin kauaksi kuin silmä siintää

 ja hetkeksi malttoi seniorikin ihan istahtaa ympärilleen katselemaan

 

 

kunnes piippailulla ilmaisi että nyt riittää maisemat ja Iivari etunenässä lähdettiin rinnettä takakautta alas,

 

 ison tien toiselle puolelle, kierrettiin koko lenkki ja tultiin hevoshakojan vieritse takaisin autolle

 missä oli vuorossa tankkausta eli vettä, banaania ja keksejä

 sekä tassujen lepuuttelua

 ennenkuin äitee taas komensi joukkonsa matkaa jatkamaan,

nyt tosin oli vauhti vähän rauhaisampi ja välillä pysäheltiin heinikossa

 ja lyötiin persaukset maahan keskellä

 lenkkipolkua.

 Kun tultiin uudemman kerran parkkikselle, alkoi taivaalle kerääntyä uhkaavan näköisiä tummia pilviä

 ja kun kauempaa kuului ukkosen jyrähtelyä

 ja kun eväätkin oli loppu, oli aika pakata revohka autoon ja suunnata kotia kohti.

 Johan se tassuja, tai ainakin reisiä, väsyttikin, ja iso nälkäkin alkoi kurnia joka mahassa. Ruoka maistui hyvältä kunnon kuntoilun jälkeen ja sen jälkeen olikin hyvä käydä pötkölleen, kuka soffalle kuka patjalle.

Ei pöllömpi reissu:=)

Sammalparta-Arttu

Jottei blogi ihan uinuvalta näyttäsi niin tässäpä kuvia iloisesta Artusta kesäisessä kuosissaan;)

Tulossa muitakin kuvia, jahka ulkoa kotiin palataan ...

Hauskaa Juhannusjuhlaa!

Uni-Artun pää tyynyllä -yökuvista huolimatta emme aio viettää juhannusta nukkuen. (Vaikka ainakin tällä hetkellä kiireisten päivien jälkeen se tuntuu jotensakin houkuttelevalta.) Mutta jos pienen toivomuksen saapi yläkerran ukolle heittää niin jos tuo helle ei meitä liikaa hellisi niin jaksettaisiin senkin puolesta harjoittaa muitakin ajankohtaan sopivia aktiviteetteja kuin pelkästään laiskottelua;)

Aurinkoista ja iloista Juhannusta!!

Muutama kesäkuva

Ilman sen kummempia selittelyjä muutama kuva viikonlopulta ja kait vähän aiemmaltakin, niitä snautserien sabotoimattomia kasviskuvia ja pari ite snautsereistakin tottakai. Ja tietysti rantapuistossa jossa jo melko vakiintuseeneen tapaamme taas sunnuntaiaamua vietettiin.
Oli tämä päivä taas sellanen alotus viikolle että hui helinää. Ihan on olo kuin loppuviikosta konsanaan ja mietin jo että ai mikä viikonloppu, vaikka se olikin ihanan rauhallinen ja rentouttava. Mutta eiköhän tästä taas toivu jatkamaan viikon uurastuksia.
Tän illan kuntoilut on hoidettu. Vielä pitäs karstata häiskät, joitten parrat, tassut ja persaukset eilen pesin. Mutten jaksanut sen enempiä sukia, pyyhekuivauksen jälkeen poijjaat hoiti ite ilmakuivauksen. Nyt on sitte se karvojen setviminen edessä. Huomenna Nealle saamaan Artulle hieman snautserimaisempi kuontalo.

Hyvää viikon jatkoa!

Kuka täällä oikeen määrää?

Mites musta joskus tuntuu että snautserit...

Ne esim. ei ollut yhtä mieltä mun kanssa tänään siitä että heti töistä tultua tehtäis pitkä lenkki. Mistä minä onneton autossa haaveilin, raskaan viikon päätteeksi. Saisi sitten hyvillä omillatunnoilla istuksia ja laiskotella eikä tarviis miettiä 'taas' poikain ulosvientiä. Vaan kun vajaa puolisen tuntia oli menty, ja sekin tooodeeellllaaa hitaanlaisesti, istahdatti Arttu-isäntä peppunsa maahan ja meinas että tuohon suuntaan en kyllä lähe. Se suunta johon äitee mieli kun olis vieny kauas pois kotoa. Siinä paikassa käänsi Arska kuononsa kodin suuntaan. Mitäs siinä sitten. Muuta kuin että kuuliainen emäntä totteli koiriansa ja käännettiin suuntima kohti kotia. Kyllähän se kuuma olikin, meidän kielellä helle, mittarissa ehkä sellaset 19 plussaa. Mutta kun tuuli välistä vilposasti ja pilvet taivaalla ajoittain peitti auringon niin ajattelin että kestetäänhän me. Vaan eipä kestetty. Noh, tietääpä taas ettei tarvia turhia huonoja omiatuntoja potea kesän aikana jos en itse jaksa lenkkeillä, niin ei jaksa pojatkaan... Sitten olikin muuten veto kotia kohti kova. Ja kotia tultua istuksittiin tyytyväisinä partsilla:=)
Nojuu, yleensä en kyllä näiden oikkuja kuuntele enkä niitä tottele ja jos johkin suuntaan olen aikonut, sinne mennään, sano jätkät mitä tahansa. Mutta nyt sää teki poikkeuksen ja snautserit sai määrätä.

Ja sitten, jos ja kun joskus otan kameran mukaan, ja haluaisin kuvata ehkä vain kasvistoa, sen mitä nyt tuolla mun kameralla kasveista kuvia saa otettua, ilman turpakarvoja, niin johan siihen työntää päänsä ja roppansa yksi sun toinen mustakuono. Jotta tietäsin MITÄ kuvata pitää.

Eli:

 Arttu kielojen keskellä

 

Iivarin kuono mansikankukissa

 

ja leinikeissä.

Ja sitten vielä, yhtäkkiä yllättäen, kun yöllä heräät, on asetelma tämä:

Hyvää loppuyötä siinä sitten vaan kun Snautserit ovat oman paikkansa valinneet. Noh, eihän siinä mitään, onneksi mulla on sohva, johon snautsereilla ei ole mitään asiaa... ;)

Meillä on edessä ihana vapaa viikonloppu. Kiitos Nean, Iivarin ei tarvitse edustaa huomisessa erkkarissa. Muuten oliskin menny tämä ilta koiraa pestessä, föönatessa ja reppua pakatessa. Ja huominen kehän laidalla, joko paahtavassa helteessä tai sadetta ja myrskyä pidellen (viime vuonna oli todella paahtava helle, toissa vuonna sellanen myräkkä jotta tuulenpuuska kaatoi jopa Artun häkissänsä).Mitä enempi vuosia kertyy, sitä vähempi mua innostaa lähteä mihinkään tungokseen ja ruuhkaan, vaikka kyseessä olisikin KOIRAnäyttely, vieläpä snautserisellainen. Kai sitä iän myötä tulee niin mukavuudenhaluiseksi ettei enää arkisten työmatkojen lisäksi halua kauheesti reissailla, lyhyempääkään pätkää. Ja kyllä musta vahvasti tuntuu, että tuo Iippakin enempi nauttii siitä että saa porukalla tehä lenkkejä, hoidella kotihommia ja kauppareissuja ja muita viikonlopun askareita kuin seistä pöydällä suittavana ja puunattavana, kököttää häkissänsä vuoroaan odottaen ja sitten ravata ja seistä kehässä edustavasti. Toivottavasti olen oikeassa:)

Ihanaa viikonloppua kaikille! Aurinkoisilla alueilla elkäähän unohtako suojarasvoja!