tiistai 29. joulukuuta 2009

Vuodesta toiseen


Partapyykkiä ja pakkausta

Parrat on pesty ja suittu, kynnet leikattu (Iivari), tassun ja varpaiden välit putsattu (Arttu) ja reppu pakattu, nimittäin poikien (muonat, puruluut, keksit, lelut, tassupyyhe...). Oma sen sijaan odottaa vielä pakkaajaa, no, eiköhän tuo luonnistu aika pian; mitäs sitä muuta kuin hammasharja ja pakkaskelin lenkkivaatteet mukaan - eiköhän sillä yhden vuodenvaihteen selviä?? Siinäpä tän illan tärkeimmät työt että päästään aamusta heti suuntaamaan uudenvuoden viettoon ja lomailemaan Piikkiöön Paulan luokse.

Poikien reppu onkin täpösen täynnä -lisäksi Iisku yritti itseään sinne tunkea- tuppaan aina ottamaan koirille varsinkin ruokaa ihan liikaa mukaan, mutta parempi niin, nytkään ei ihan tarkkaan tiedetä miten kauan ollaan niin eipä tarvii murehtia. Varsinkin kun Artulla on se tietty ruoka vain mitä saisi syödä eikä sitä joka prismasta saa, niin parempi olla omaa evästä reilusti kun ei kauheesti ylimääräistä viitsis sille syöttää ettei tule ongelmia. Vaikka kyllähän nuo juhlan kunniaksi aina jotain extraa kuppiinsa saavat;)

Suihkun jälkeen meillä on aina täys ralli päällä ja täällä mennään formuloiden pitkin kämppää ja sitten snakupainitaan ja nutistellaan toinen toistaan öristen, pöristen ja möristen.Iivari näyttää aikuistumisen merkkejä siinä(kin) ettei enää kilju ja ulise kun Artun kanssa ollaan kylppärissä. Kiltisti tietää vuoroaan odottaa eteisessä eikä koettele kylppärin oven kestävyyttä niinkuin vielä joku aika sitten. Ja kun Arttu on valmis ja pääsee suihkun kurimuksesta pois, rientää Iisku kylppäriin viivana ja melkein jo hyppää ammeeseen että minä kans, minä kans... Sama kun Arttua harjaan ja leikkelen karvoja, on Iivari tietty vieressä katsomassa että mitäs nyt tapahtuu, ja yrittää syödä leikatut karvat töhnineen päivineen, hmm, trimmaajan poika ... :=)
Miten voikin anturoiden ja varpaiden väliin tulla niiin paljon sellasta äklöä töhnää mitä ei pelkästään pesulla saa pois, vaan pitää saksia?? Mulla on kynnenalusetkin mustana kun kaivelin Arskan varpaiden väliä ja niin kovaa oli se huopaantunut töhnäinen karvatuppo, että mietti että mitäköhän se saksen kärki leikkaa... Mutta ilman vahinkoja onneksi taas selvittiin ja nyt pitäis olla Arskatilla paaaljon mukavampi tassutella, ilman ylimääräisiä kovikkeita. Vaikka noita pyrinkin aikas usein putsailemaan, niin kyllä niitä äkisti sinne taasen ilmaantuu. Miksköhän anturoiden välissä pitää karvaa kasvaa?Ihanaahan se on ollut kun ei ole tarvinnu kuratassuja joka ulkoilun jälkeen pestä, mutta on siinä toisaalta puolensa kurakelilläkin: tulee pestyä koiria useemmin. Nyt lumisen sään aikaan on pesu ollu turhan harvassa, parran vieno tuoksahdus aina näillä säillä muistuttaa että aijjaa joo, nyt pojat ammeeseen. Mustassa kun ei edes näy se lika. Mutta nyt on ilo ja onni taas katsella pestyjä ja harjattuja poikia, ja eihän sitä nyt sovi sukua tapaamaan lähteä likaisten snautserien kanssa:=)

Käydään matkalla Espoossa Aune-kummini luona aamukaffella ja sitten posotellaan Paulan luokse ja Lauri, Meri ja Julius tulee myös jossain välissä siellä käymään, kiva nähdä kaikkia pitkästä aikaa! Saas sitten nähdä miten Julius nyt Arttuun suhtautuu, viimeksi kesällä vähän vielä arasteli Artun kokoa ja olemusta. Ja nyt kun on kaksin noita partoja, no, pitänee pitää pojat remmissä jos alkaa meno liian rajuksi äityä. Katsotaan saataisko nyt aikaiseksi treffata myös Osku-Artunpoikaa joka siellä lähellä kans asuu?
Jätkät näytti tossa jo illan kauneushommista aika hyvin väsyneen, mutta nyt riehaantuivat taas painimaan, täytynee tästä siis lähteä iltapissatukset tekemään. Aamulla onkin sitten jo seiskan aikaan kello pirisemässä ja aamuhommien jälkeen suunnataan auton nokka kohti Piikkiötä.

Siispä oikein hulvatonta vuoden vaihdetta kaikille, olkaahan varovaisia rakettien kanssa! Piikkiössä niitä ainakin viime vuoden kokemuksen pohjalta on paljon vähempi kun täällä, Onneksi!!! Eihän nuo pojat (tai Iiskusta nyt ei vielä tiedä sanoa) niistä kovin paljon piittaa, mutta mude EI tykkää!!
Tämä nausteriporukka palaa asiaan uusin uutisin vuoden 2010 puolella:=)

sunnuntai 27. joulukuuta 2009

lauantai 26. joulukuuta 2009

tiistai 22. joulukuuta 2009

Partojen Jouluterveiset


Arttu ja Iivari toivottavat
kaikille kavereilleen
piparintuoksuista ja riemukasta
Joulun aikaa!

"Koira tulee illalla kotiin.

Kun se kiertyy paikalleen

ja nukahtaa,

alkaa sen sydänlämpö

levitä huoneisiin."

-Risto Rasa-

maanantai 21. joulukuuta 2009

Onko snautseri oikea koira sinulle?

Nyt on illan reippailut reippailtu ja pojat puuhaboxiensa parissa touhuamassa. Tässä siis tämä toinen snakuaiheinen teksti jonka koneen kätköistä löysin. Edelleen, en muista keneltä olen tämän saanut tai mikä on tekstin alkuperä joten lähdettä en valitettavasti osaa mainita.

Hauska teksti, ja jotenkin niin osuva, tuollaisiahan nuo nausterit on, täydellisiä :=)

Onko snautseri oikea koira sinulle?

Snautserien ihailijat sanovat, että snautseri on täydellinen koira. Se on vakituisesti seurana, sydänystävä ja koira, jolla on terävä äly. Tällaiset puheet saavat snautserit kuulostamaan täydellisiltä, ja usko pois, niin ne ovatkin - oikealle omistajalle!

Minkälaiselle henkilölle snautseri sopii? Snautseri on monipuolinen koira. Se sopii yksinäiselle henkilölle, joka haluaa aktiivisen, hauskan koiran ja suurenmoisen ystävän. Snautserin hienoja ominaisuuksia on kyky olla nuorten perheiden perheenjäsen. Se pitää pienistä lapsista ja osaa olla ystävällinen heille ja tietää, milloin heitä pitää suojella. Vanhemmalle eläkeläispariskunnalle, joka haluaa itselleen vahtikoiran ja seurakoiran, snautseri sopii hyvin. Varoitukseksi kuitenkin sanottakoon, että snautseri älykkäänä koirana huomaa pian heikot kohtasi ja ottaa pian kodin hallintaansa, mikäli se sille suodaan. Snautserin omistaja tarvitsee vahvan luonteen, hänen tulee osata asettaa säännöt ja vaatia niiden noudattamista. Snautseri sopii hyvin perheeseen, kun se tietää, että sillä on rakastava, mutta voimakas johtaja, johon koira voi luottaa ja jolle koira voi antaa kiintymyksensä ja uskollisuutensa.

Snautseri on tyylikäs koira, mutta tyylikkyyteen kuuluu karvaa tiputtamaton turkki. Snautserin omistajalla tulee olla aikaa turkin hoitoon ja trimmaamiseen. Hyvin hoidetusta snautserin turkista ei lähde karvoja eikä siinä ole koiramaista hajua. Vaikka snautserin turkin hoito vie aikaa, sen oppiminen ei ole vaikeaa. Palkitsevinta on, kun itse hoitaa snautserinsa turkin, jolloin voi nauttia aina siistin näköisestä koirasta. Siisti snautseri viehättää myös varmasti yleisöä, ja minne menetkin koirasi kanssa, et joudu kauaa odottamaan yksin, kun ihmiset tulevat kysymään snautseristasi. Tämä sopii erinomaisesti yksinäisille ihmisille ja vanhemmille ihmisille, jotka kaipaavat juttuseuraa. Ei tarvitse kuin mennä puistoon tai kävelylle kadulle ja juttuseurasta ei tule puutetta!

Snautseri rakastaa seuraa ja omien ihmisten seurassa oleminen on snautserin mieluisinta puuhaa. Se vaatii huomiotasi ja tekee todella omistajansa elämästä sietämättömän, ellei hän anna aikaansa koiralleen. Snautseri haluaa olla kanssasi päivin ja öin. Kun tämä ei ole aina mahdollista ja olitpa jättänyt snautserisi lyhyeksi aikaa tai koko päiväksi, se tervehtii sinua samalla innolla palatessasi. Snautseri ei ole koira, jonka voi jättää jatkuvasti ulos. Se on suurenmoinen koira sisällä, kun se saa kääriytyä omalle paikalleen, josta se voi pitää silmällä sinua.

Snautseri pärjää hyvin tottelevaisuudessa ja monet saavuttavatkin korkeita palkintosijoja tässä lajissa. On suositeltavaa, että snautsereita koulutetaan, mikä auttaa sekä omistajaa että koiraa ymmärtämään toisiaan sekä snautserin luonnetta.

Snautseri tarvitsee tilaa juosta ja leikkiä. Se sopeutuu pieniin koteihin ja kaupunkiasuntoihin, mutta siinä tapauksessa omistajan tulee viedä koira päivittäin kävelylle ja leikkimään puistoon. Monet snautserit pitävät vedestä ja uivat joissa, järvissä ja meressä. Jotkut snautserit leikkivät vesiastioillaan omistajiensa harmiksi, ja jos vesiastia on sisätiloissa, he joutuvat siivoamaan lattiaa usein.

Kuten edellä mainittiin, snautseri voi olla täydellinen koira oikealla omistajalla. Ennen kuin hankit snautserin, keskustele kasvattajien kanssa ja yritä tavata muita ihmisiä, joilla on snautseri lemmikkinä. Käy paikallisessa koirakoulussa ja saatat tavata omistajia siellä. Kysy kasvattajilta, voisitko saada nähdä ei ainoastaan heidän näyttelykoiriaan, vaan myös heidän kasvattejaan ja niiden omistajia, ja voisiko kasvattaja järjestää tapaamisen kasvattiensa omistajien kanssa.

Jos olet vahvaluonteinen, pidät hauskanpidosta ja jos sinulla on aikaa koirallesi ja aikaa pitää sitä ystävänäsi, silloin olet valinnut hyvin: älykkään ja vilkkaan koiran sekä rohkean kodin vahdin ja rakastettavan ja todellisen seurakoiran - SNAUTSERIN.

Kun olet kerran omistanut yhden snautserin, ymmärrät, miten niistä tulee tärkeä osa elämääsi ja ne vievät sydämesi ja sielusi.

Sopiiko snautseri laumaasi?


Kun tässä eräänä iltana selailin vanhoja tiedostoja koneeltani, löysin joskus muinoin jostain saamiani snautseriaiheisia sähköpostin liitteitä ja pitäähän ne tänne laittaa muidenkin nausteri-ihmisten iloksi :=) Harmaintakaan aavistusta ei mulla ole enää että keltä olen nää saanut eikä liioin että mitä alkuperää ovat. Jos joku tunnistaa, niin ilmoitelkoot, tieto otetaan ilolla vastaan! Toinenkin teksti on, se on vuorossa vähän myöhemmin, nyt jätkien kanssa ulos talvesta nauttimaan! Teeppäs tämä testi, sopii jo snautserin omistavalle tai snautseria koirakseen harkitsevalle, mutta ei tosikoille :=)


SOPIIKO SNAUTSERI LAUMAASI?

Testaa itsesi! Äläkä missään nimessä ota tätä testiä liian vakavasti!


1. Olet luonteeltasi

a) suhteellisen sosiaalinen, huumorintajuinen ja itsehillintään kykenevä (5p.)

b) pikaisesti hermostuva (0p.)

c) öö... en ymmärrä ... (3p.)


2. Lenkkeilyintosi on

a) onko se HK:n vai Poutun? (0p.)

b) Kyllähän sitä menee, kun on hyvä ilma (3p.)

c) Aina ja joka säällä, vaihtelevissa maastoissa (5p.)


3. Johtamiskykysi on

a) Kun pakko on, niin okei, mutta en nauti muitten määräilystä (3p.)

b) En ole koskaan ollut hyvä fysiikassa (0p.)

c) No problem, kaikki on aina ollut mun kanssa samaa mieltä (5p.)


4. Intosi koiran karvojen laitteluun on

a) En leikkauta omaakaan tukkaa, saati nyt jonkun koiran (0p.)

b) Kyllä sitä välillä voi vähän kampaa käyttää (5p.)

c) Haluan joka päivä laittaa paplarit itselle, samoin kaverille (3p.)


5. Koiraltani haluan ensisijaisesti

a) itselle / perheelle seuraa ja ehkäpä harrastuskaveria (5p.)

b) kuuliaista ja hiljaista nökötystä sohvan vieressä (0p.)

c) hienon ulkonäön,jota naapurit ihailee (3p.)


6. Suhtautumiseni parrasta roikkuvaan piimään

a) mene pois, uhhh (3p.)

b) jaajaa, mennääns pesulle taas (5p.)

c) tuon parran kyllä leikkaan nyt kokonaan pois (0p.)


Pisteet 20p. - 30p.

Omaat ehdottomasti snautserin omistaja-potentiaalia. Maksimipistemäärällä 30 ihmetellä voi, etkö jo todellakin omista vähintään yhden?

Lähempänä 20 pistettä saaneiden kannattaa vielä tutkiskella itseään: kuinka rehellisesti vastasit kysymyksiin?


Pisteet 9p. - 19p.

Sinulla ei tällä hetkellä ole vielä huutavaa tarvetta snautserille elämässäsi. Henkinen kasvu on kuitenkin mahdollista, joten testaapa itsesi uudelleen jonkun ajan kuluttua...


Alle 9p.

Snautseri tai muukaan koira ei nyt juuri ole ajatuksissasi päällimmäisenä. Emme me kaikki ole koiraihmisiä...


sunnuntai 20. joulukuuta 2009

Sanoja sunnuntaiksi

Parvekenäkymä näyttää tänään tältä: (mikäköhän ihme parvekekuvausaddiktio mulla on...?)
Olo on kuin omenalla (mistäköhän toikin sanonta tulee??). Innostuin nimittäin illalla tekemään rästissä olevia 'kone'hommia ja siinähän vierähti tunti jos toinenkin (löysin muuten vanhoista tiedostoista joskus muinoin s.postilla saamani artikkelin siitä kenelle Snautseri sopii.. on aika pitkä teksti, täytyy joskus vähän lyhentää ja laittaa tänne, on nimittäin niin hauska ja osuva, kenen lie kirjoittama alunperin, en tiedä!). Hiukka ennen puoltayötä käytin snakut vielä pissalla ja sen jälkeen jatkoin, eli hyvin oltiin jo tän vuorokauden puolella ennenku yöunille menin. Ja mullehan ei tollanen valvominen sovi ollenkaan, ihan kuin olis juhlimassa ollu, paitsi että sitten olis olo varmaan vielä kamalampi. Kasin jälkeen kampesin itseni sängystä ylös, Iivari osotti sellasta toimintaa että paree oli nousta, vaikka Arttu vielä tyytyväisenä pää tyynyllä tuhisikin.

Onneksi pakkanen on laskenu snautserillisempiin lukemiin (-5) ja päästiin piiiitkästä aikaa tekemään piiiitkä lenkki. Lunta tupruttaa nytkin taivaalta ja aikas napakkakipakka tuuli käy mutta olipa ihana kun ei varpaita pakkanen kipristelly eikä sormet ollu kohmeessa. Liukkaalta näytti ajokeli, autot suhaili risteyksissä vähän miten sattuu, hyvä ettei aamutuimaan tarvii mihkään lähteä ajelemaan.
Hyvää teki väsyneelle ololle reipas ulkoilu, kummasti virkistyin. Sai Iivarikin purettua pahimmat energiapiikkinsä, sille varsinkaan kun toi liikunnattomuus (onks toi sana?) ei sovi lain. Arttu paremmin kestää, on aina kestänyt, on sen verta rauhallisempi ja tasaisempi tapaus. Mutta Iiskuliini meinas kirjaimellisesti revetä kun monta päivää mentiin vaan ne tarpeelliset hätälenkitykset pikapikaa. Täällä sitten formuloitiin, snakupainittiin ja riekuttiin matot rullalle ja patjat sängyistä lattialle ja päivisin opiskeltiin Hesan puh.luetteloa. Niin paljon en ehdi/jaksa/keksi sisäaktiviteetteja niille iltasin että ton ipanan energiataso sillä laskisi. Ja niinpä se sitten keksii kaikkea pientä kivaa aikansa ratoksi. Kyllä mäkin kunnon iltalenkkejä tarviin, sitä kun päivän pitkän istuu työpulpetin ääressä sisätiloissa niin sitä illalla kaipaa raitista ulkoilmaa.
Ihmeen vähän oli ihmisiä liikkeellä, liekö kaikki joulutohinoissaan ja -töissään. Mä kun en ole mikään jouluimmeinen eikä meillä juuri mitenkään joulua vietetä -paitsi herkutellaan:)- niin ei tarvii onneksi siihen karuselliin lähteä. Päinvastoin, pyrin pysymään poissa kauppojen ruuhkista. Sen verran joulua toki täytyy olla että tässä männäviikolla koitin saada parrat ruotuun 'virallista' joulukuvaa varten. Niin ihania kuvia kuin tuolla kauniissa pakkasen sävyttämässä luonnossa oliskin saanut niin eihän siellä olis sormet kestäny kuvailla, varsinkaan kun näiden kahden kuvaus ei onnistu ihan tassunkäänteessä. Siispä vähän punasta lattialle ja kynttilä palamaan ja eikun kuvaamaan...No, helpommin sanottu kuin tehty. Arttu ehti jo näyttää kyllästymisensä, mikä näkyy kuvissakin, kun Iivaria sai houkutella ja asetella. Kiltisti istui Arttu paikoillaan odottamassa Iivaria ja ilme kertoi että hohhoijjakkaa, vois kai sitä iltansa mukavemminkin viettää. Ahkera työ palkittiin ja saatiinhan sitä joitakin ihan kelvollisiakin otoksia, näiden niinsunnäin onnistuneiden ohella. Ja kynttilä muuten otettiin sitten lattialta pois kuvausten jälkeen, eihän meillä uskalla pöydälläkään juuri kynttilöitä ainakaan pitempään polttaa kun on tuo pomppumestari talossa.Lenkin jälkeen uuniin laitettu ruoka alkaa kohta olla kystäkyllä, mureketta ja perunalootaa, mureke poikien avittamana itse omin tassuin tehtyä ja loota toisten äitien tekemää. Pojat jo heräsivät torkuiltaan ja ramppaavat keittiössä tuoksuttelemassa, että joko sitä pöperöä kohta tulee. Ja kohta kyllä tulee snakujen kuppiinkin täytettä, yleensä pyhäisin annan niille aamulla vain pienen aamupalan kun kuiteskin lähetään lenkillä hetikohta ruoan jälkeen. Niinpä pojat ilokseen saa kolme ateriaa viikonloppusin, ja sehän niille passaa :=)

Ainiin, heh, satuin tossa iltana eräänä eksymään jollekin keskustelupalstalle jossa ihmiset pohti ja arvosteli sitä mitä kaikkea ja mistä kaikesta toiset ihmiset blogeihinsa ja muihin nettisivustoihin kirjoittaa. Kaikkea ne ihmiset ehtii ja jaksaakin päivitellä. Henki oli vähän se että miten joku viitsii tavanomaisista arkipäivän jutuista kirjoittaa... Mitäs sitä tarvitsee sitten lukea sellaisia blogeja jos ei jutut kiinnosta. No, totesinpa itsekin kirjottavani vaan näistä arkisista asioista. Vaan mistäpä sitä muustakaan, tavallista arkeahan tässä elellään työssäkäynteineen ja koira-askareineen. Eihän tämä niin loisteliasta ole, tai hei onpas, loisteliasta hyvinkin, kun on onni omistaa noin mahtavat snautserit:=)

lauantai 19. joulukuuta 2009

Talven kauneutta

Maisemakuvia parvekkeelta kun talvinen maailma on Kaunis.

tiistai 15. joulukuuta 2009

Pakkasten paukkuessa

Meillä ei näköjään sitten parissakymmenessä pakkasasteessa pitkästi ulkoillakaan:( Arttu alkaa jo aika nopsaan nosteleen tassuja siihen malliin että äitee, mua palelee... Iivari ei sen sijaan ole ollu pakkasesta juuri moksiskaan eikä ole kylmää valitellut. No mitenkäs sen tassut ehtis palella kun se pompottelee menemään niin että töppöset tuskin maata koskettaa. Mitä kylmempää on, sen riehakkaampaa on meno molemmilla parroilla, ja lämpimikseen yrittävät päästä keskenään riekkumaan, mikä kyllä ei sitten remmissä onnistu lainkaan, MUN mielestä.

Iivari yritti sunnuntain lumisateessa hyppien ja pomppien, suu ammollaan pyydystää lumihiutaleita. Paitsi että pöh, se mitään lumihiutaleita pyydystäkään, vaan herra yrittää pomppimalla saada suuhunsa kirsun ympärille, viiksiin ja kuurapartaan ilmaantuvia jäähileitä. Ja niinhän se on että mitä korkeammalle hyppää, sen helpommin saa parrastaan kiinni ja pääsee napsimaan pois kaikki ärsyttävät jääpallukat sun muut hileet. Snautserin logiikkaa :=)

Partojen pakkasillan ajanvietteenä on nyt sitten puruluut, laatikkoleikit ja telkkarin katselut.
Näin tyhjentää Arskatti puuhaboxinsa
Iivari koirankoulutusohjelmaan syventyneenä,
oppiihan sitä näinkin, eikö vain?

sunnuntai 13. joulukuuta 2009

TALVI!!

Ihanaa, vihdoinkin talventuntua ilmassa! Ja jos ennustaja(e)ukkoihin on luottamista niin pysyvästi, toistaiseksi ainakin. Aamun nollasta on mittari pudonnut miinus 8 asteeseen ja napakka tuuli tuivertaa ja lunta tuiskuaa. Pitikin äsken etsiä komeron kätköistä paksumpi takki työmatkoille ja talvisaappaat pyyhkiä pölyistä, mehiläisvaha oli Iivarin mielestä tosi hyvää :) Talvisen kelin innoittamana ollaankin ulkoiltu urakalla, aamulla ja illalla. Liikunta on tehnyt tehtävänsä ja meillä kaksi snakusteria tuhisee tyytyväisenä kerällä. Ja mites tää viikonloppu taas hujahtikin ohi niin että jäi nuo suuresti suunnitellut kotihommat tekemäti... No, puolustaudun aina sillä että mun ja snautsereiden mielenterveyden kannalta on huomattavasti terveellisempää maiden ja mantujen kiertely kuin imurointi, lattioiden pesu ja pölyjen pyyhkiminen ja muut jonninjoutavat hommat, ehtiihän noita myöhemminkin. Senhän nyt tietää ettei ne tekemiset täältä mihkään karkaa, vaikka joskus niin toivoisikin. Ja kummasti sitä oppii olemaan kiinnittämättä huomiota niihin kohtiin mitkä jotain puunaamista vaatisi, taito se on sekin, kannattaa kokeilla :=)
Jokos se talvi sieltä kohta tulee?
Aamulla ennen lenkille lähtöä pistettiin lihapadat uuniin muhimaan, eipä tarvinnut ulkoilun jälkeen nälissään alkaa purtavaa pakertaa ja hyvin oli poikien avittamana tekaistu pata muhinutkin, NAM.
Kokkikolmoset valmiina hommiin
Kierreltiin siellä täällä ja tuolla ja Iiskuliini se aina löytää joka paikasta jotain tongittavaa ja kaivettavaa.Välillä piti ihmetellä isoa mäkeä pulkalla laskevia lapsia
Matka jatkui parivaljakkokyytiä ja äiteetä komennettiin vauhdittamaan askeliaan, poikien mottohan onkin "nopeammin ehtisit pitemmälle".
Metsän siimeksessäkin käyskenneltiin ja kuultiin kummia,kas tikkatuulispäähän se siellä puuta takoi, Iivarista vallan outo ääni ja sitä piti karvat pörhöllään ja hiljaa pöristen ihmetellä.
Aikanansa sai tikka hommansa tehtyä ja lensi poisja niin jatkui naustereiden talvinen taival kohti kotia ja uunissa muhivaa lihapataa.