lauantai 31. maaliskuuta 2012

Sijoitus vuoden snautseri kisassa

Tänään oli Snautserikerhon vuosikokous jossa jaettiin vuoden koira-kilpailun palkinnot.
Iivari sijoittui mustien urosten kolmoseksi näyttelykoirakisassa:=)
Emme olleet paikalla, puolestamme keltaisen rusetin otti vastaan Pehkosen Tiina jonka Nada oli agilitysnautsereiden nelonen - Onnea Tiina & Nada!


Lauantai menny lepposissa merkeissä, aamun pitkän lenkin jälkeen kaupassa käynti ja Laumasta Artulle ruokasäkki. Kodin putsausta (huhheijjaa, että tota hiekkaa kuraa ja karvaa riittää, pakkasten mentyä Iivari on alottanu turkin tiputtelun, junnu ei näköjäns tiedä että snautsereillahan EI ole karvanlähtöaikaa...), ruoan laittoa, pyykinpesua, lepoa ja lepuuttelua. Nyt olisi aikomus lähteä iltalenkille, pitkälle sellaiselle. Sitten koirien pesu.
Keli on hyvä, aika viileä mutta aurinkoinen. Jokunen lumihiutale on leijunu päivän mittaan alas, viikonlopuksi ennustetut lumisateet taitaa olla jossain ihan muualla.
Huomenna onkin sitten aprillipäivä ja virvonvarvon päivä. Voijjee, mietin jo että pitääkö laittaa teippiä ovikellon ympärille jotta ymmärtävät olla klinkuttelematta. Mutta taidetaan olla pois kotoa sillon kun villimpänä käy virpomiset. Mistä voi siis päätellä etten kovin innostunut moisesta ole... Onneksi se on vain yksi päivä vuodessa.

Mukavaa viikonlopun jatkoa!

torstai 29. maaliskuuta 2012

Kevätilmiöitä ja vähän muitakin

Kevät keikkuen tulevi. Siltä näyttää. Lämmintä ja aurinkoista on jo ollut, välillä vesisadetta, ja lumet melkeen sulanu, mutta viikonloppuna luvassa takatalvi. Ei haittaa. Eikös uusi lumi ole vanhan surma? Jos sitten päästäs pikku hiljaa noista lopuistaki nietoksista ja saatais kadut pesuun (kun sen talven nyt kerta on ohi oltava…).
Kuraa on tiet täynnänsä, hyvästi kotiin tuomisina koirien tassuissa hiekkaa, mutaa, havunneuloja ja ties mitä. Ja omissa kengissä kiviä. Varsinkin kun melko uskollisesti vielä olen käyttänyt icebugeja. Nastoja ei enää kyllä oikeestaan tarvii, mutta ans olla kun yhtenäkin päivänä, tais olla viikonloppuna, kevensin ja laitoin ihan vaan lenkkarit jalkaan niin eikös me sillon just sitte satuttu reitille missä oli jäätä ja sohjoa enemmältikin ja kieli keskellä suuta piti kulkea että pysyy pystyssä. Siispä luotan vielä icebugien voimaan. Ja onhan ne muuten tosi hyvät ollukki, todellakin hintansa väärtti. Olis tavallisilla talvilenkkareilla voinu monet pitkät lenkit jäädä tekemättä. Tai jouduttu polille raajojen paikkaukseen. Mutta nyt vaan alkaa tuntua että ne on turhan raskaat kävellä, sais ehkä uutta puhtia ja vauhtia liikuntaan sulanajan lenkkareilla.
Eilen näin ensimmäisen joutsenaurani tänä keväänä. Tai olisko ollut kurkia…?
Valoisaa riittää aamuin illoin ja heijastinvermeet on saatu pistää hyllylle syksyn pimeitä odottamaan.

Pojat, ja niiden äitee, kyllä eläisi ainaisessa lumen ja jään maassa. Missä vaan vielä vähäsenkin on lunta, niin kumpikin on heti siellä kierimässä ja nautinnollisesti öristen niskojansa ja selkiänsä kovaan, tai vähemmän kovaan, hankeen hieromassa. Ja sohjoa pitää maistella. Muualla lunta ei juur ole kuin latupohjilla. Ja nythän sinnekin taas jo uskaltaa mennä, eiköhän hiihtäjät ole tän talven hiihtonsa hiihtäny.
Just kun nyt lopputalvesta olen saanut pojat siedätettyä naksu + nami systeemillä suksijoihin, niin sulakausi tuo taas uudenlaiset menijät liikenteeseen. Jotka on tietysti talven aikana onnekkaasti unohettu (niinkuin unohetaan nyt sitten kesän aikana nämä hiihtäjät…). Pyöräteitä pitkin viilettäviin mopoihin on jo ehtiny hermot mennä. Eräätkin kun ilman vähäisimpiäkään jarrutustaitoja tai tietoa nopeusrajoituksista huraavat ohi. Ei kestä snakujen(kaan) hermot sitä menoa ja meteliä ja yrittävät räyhäten päin hyökkiä. Siispä siedätystä taas vaaditaan…
Pojat erään suihkuillan päätteeksi ruokakippoja vartoomassa
Artulle uni maittaa, asennossa kuin asennossa:)
Iltana eräänä kun iltapuhteet oli lopuillansa olin keränny iltapala-ainekset valmiiksi. Itelle olin valmistanu jonkunsortin myslisekotuksen piimään. Pojille oli luvassa normaalit stiksit. Kuten yleensä. Toisessa kädessä kippo piimämyslimössöä, toisessa kädessä vesilasi ja taskuissa hedelmiä ja koirien stiksit suuntasin keittiöstä olohuoneeseen. Ja kuten yleensä, Iivari innoissansa oli jo etukäteen kipittäny olkkariin stiksituokiota odottamaan. Ja kuten yleensä, Arttu innoissansa seurasi tiiviisti mua keittiöstä olohuoneeseen. Ja kuten yleensä, pomppien. Olin juuri kieltämässä älä… ja siinä samassa herra pomppasi ja PAM, pääpukkaus lennätti täyden kipon käsistä. Kauniissa kaaressa kimposi kippo, kaiken sisällön isolla roiskauksella yltympäriinsä levittäen, ensin lipaston reunalle, ja siinä hetken keikuttuaan putosi lattialle. Piimäistä mössöä oli lipastolla, lattialla, seinillä, tauluissa, peilissä….
Ihan ensiksi piti pienenpieni hetki pidättää hengitystä. Täyden hiljaisuuden vallitessa valui myslit hiljakseen alas pitkin peiliä, pitkin seiniä… Rättiä ja toluahan siinä tarvittiin. Jokusen äRRäpään avittamana. Pojat suljin varuiksi olkkariin ettei päässeet parroillansa ja tassuillansa sotkua levittämään. Kun ainakin suunnilleen kaikki oli siivottu, alkoi pikkasen jo naurattaa. Onni oli ettei koira saanut osumaa, ei kiposta eikä piimästä. Eikä kippokaan hajonnu. Ja mattokin säästyi lähes puhtaana, mitä nyt vähän reuna kärsi... ja eteisen seinät on onneksi helposti putsattavat... jos sama olisi tapahtunut olkkarissa olis telkkari ja digiboksi ollu paljo vaikeempi siivota… Sattuuhan näitä, varsinkin snautsereiden kanssa;)

Nyt on iltalenkki vedetty keväisessä ilmassa. Tassut tällä kertaa putsattiin vain märkäpyyhe-kuivapyyhe metodilla. Loput kariskoot lattialle, viikonloppuna kuiteski taas suoritettava pesu. Niin tassuille kuin lattioille. Joten se olisi iltapalan aika, yritetääs nyt kulkea siivosti ettei tarvii siivota...
Eikä tässä paljon ihmeempiä kuulukaan. Ainiin, paitsi että erään neitokaisen juoksuja odotellaan niin pääsisi nuoriherra kunnon treffeille:) Mutta siitä enempi sitten kun sen aika tulee...
Keväistä (tai talvista) viikonloppua!

sunnuntai 4. maaliskuuta 2012

Kevätaurinkoisia

Mikä viikonloppu: aurinkoa, lämpöä, paljon ulkoilua... Kieriskelyä, kieriskelyä ja vielä enemmän kieriskelyä hohtavalla hangella. Aurinkoisen lenkin kruunasi kaverikoirien tapaaminen;)
Hankikelistä nauttimassa Arttu
Iivari sätkimässä
Kaverikohtaaminen

Kylkimyyryä

Kevättalvessa parasta?
Jäätyneet hanget ja sohjourat,
joita pitkin edetään jääpalloja rouskutellen
kyljellään
selällään
nuuskutellen
hitaasti,
nautiskellen. .
ja lumen syvyyksiin eksyneet namit.

lauantai 3. maaliskuuta 2012

Kuriin kilot ja hoitoon hormonit

Kun itse olin vielä sairaslomalla oli tarvis hoitaa koirienkin vointia. Ei sillä, että kumpikaan olisi sairaan olonen ollut. Mutta kun edellisellä viikolla töistä kotiinpalaajaa parina päivänä odotti kyseenalaisesti iloinen yllätys eli märkä koirahuoneen sänky, niin syytä siihen piti selvittää. Oliko jommalla kummalla pissatulehdus, vai oliko syynä vaan joku 'tilapäinen häiriö', vai kenties poikien keskinäinen kisailu. Ja kun Artulla noita ongelmia on aikaisemminkin ollut, ei tosin aikoihin, niin päätin tutkituttaa sen ensin. Siispä tiistaina varasin Arskalle ajan keskiviikolle Laumaan. Pissanäyte pitäisi viedä ja tutkittaisiin eturauhanen. Keskiviikkoaamuna piti siis osuttaa eka pissaulkoilu niin että saisin näytettä purkkiin ja sen suoraan vietyä Laumaan jossa hoitajat aloittaa työnsä jo kahdeksalta. Onneksi ei satanu lunta siihen malliin kuin illalla ja sain kuin sainkin tarvittavan määrän näytettä purkkiin, puhtaana ja ilman lisäaineita. Ja vieläpä jäätymättä. Onhan noista näytteiden nappaamisista aiemmilta vuosilta runsaastikin kokemusta mutta aina se on silti jännä paikka että saa onnistumaan eikä koira ehdi potkaista purkkiin kuratassullaan tai jo purkkiin lorotetut näytteet lennä takille. Varuilta oli varapurkki taskussa, mutta sitä ei tarvittu. Näyte saatiin turvallisesti tutkittavaksi Laumaan.

Myöhemmin aamupäivällä mentiin sitten ell Maarittia tapaamaan. Näyte oli puhdas, ph vain hieman korkealla mutta ei pahasti. Ja seuraavana päivänä tullut viljelyn tuloskin oli puhdas, ei tulehduksia. Helpotus. Eturauhanen oli vähän suurentunut (ei ollut yllätys) ja Maarit suositteli siihen hormonihoitoa kun ei vielä ollut niin paha että olisi tulehdusta kehittänyt. Verikokeita ei katsonut tarpeelliseksi ottaa, kun ei kerran koira ole kipeän oloinen. Mutta hyvä että tuli nyt tuo eturauhanen tutkittua. Ainahan se vähän mielessä on ollut että missä sen kanssa mennään kun se silloin männä vuosina kovasti vaivoja aiheutti ja nyt ei yli vuoteen ole ollut enää hormoni-implantinkaan vaikutusta.
Ell kiinnitti sitten myös vähän huomiota Artun painoon. Painoa oli nyt piirua vaille 20 kg, mikä ei mun mielestä ole paha, mutta tiedoista näkyi että edellisellä kerralla kun ollaan käyty, rokotuksissa puolitoista vuotta sitten, oli painoa vain 18,5 kg. Eli vähän tullut lisää, ja saatiin siis suositus pudottaa sen kilon verran. Ei tuo koira kyllä pulskan oloinen ole, tai no, ehkä pikkasen saisi kylkiluut paremmin tuntua. Nyt siis äitee tarkkana ruoka-annosten suuruuden suhteen. Nameja ja herkkuja kun nuo saa niin vähän että niillä ei lihomaan pääse. On vaan tainnu kuppiin solahtaa hieman liian tuhteja annoksia. Mitä Arttu ei pahakseen pane, kaikki menee ja jos herra itse saisi päättää niin toinen samanmoinen menisi jälkkärinä.

Hormonihoidon alottaminen ei sitte käynykkään niin helposti. Pistoksena annettavaa Tardacia ei Laumassa ollut, jostain syystä sen saamisessa on vaikeuksia, joten Maarit kirjoitti reseptin hormonipillereitä varten. Niitäkään kun ei ollut Lauman varastossa, on kuulema harvinainen lääke. Tosi harvinainen onkin, sain sitten todeta. Kävin kotikaupungin kaikissa kahdessa apteekissa, eikä kummassakaan sitä ollut, toisessa ei ole ollut sitten vuoden 2009. Torstaina sitten kun töihin palasin kävin Riksun apteekissa, ja eihän sitä sielläkään ollut. Sovittiin että tilaavat ja eilen viimein sain määrätyt pillerit ja päästiin aloittamaan hoito. Seitsemän päivän kuurinYpozanea pitäisi rauhoittaa eturauhanen. Ja rauhoittaa toivottavasti myös hajujen perässä rempomista. I wish...
Arttu aamulevolla
Nyt on siis Artun kilot tarkkailun alla ja hormonit hoidossa. Tarvinnee äiteen alottaa kilojen karistus Arskan seurana, rantakautta kohden kun ollaan menossa;) (Ja tarviiskohan näille äiteenkin hormoneille jottain teherä...) Iivari saa sen sijaan pitää kilonsa ja toistaiseksi hormoninsakin. Painon puolesta sillä ei ole hätää, huolehtii itse kiloistaan jättämällä toisinaan ruokailuja väliin. Hormonit junnullakin voisi kyllä kernaasti pistää kuriin, mutta saa ne ainakin toistaiseksi pitää. Käyttöä kun saattaa löytyä....

Täytyy nyt sitten katsoa vaikuttaako tuo että vanhemmalla ei testosteroni enää jyllää Iivarin käyttäytymiseen. Vaikka eihän tuolla Ypozanella ihan sama vaikutus ole kuin kemiallisella kastraatiolla mikä on Artulle parikin kertaa tehty. Sitäkin jo harkitsin että onko se nyt syytä ottaa, mutta ei ainakaan vielä kun vaivat ei ole isot. Ehkä nyt pärjätään tällä hoidolla. Poikien välithän on hyvät, molemmat tietää paikkansa ja Iivarilla se joskus aikoinaan ollut kausi että pitää yrittää isotella ja pomotella, on ohi. Eli rauhallista rinnakkaiseloa on poikien elämä, ilman nujakointeja.

Nyt täytyy lopettaa tämä koneen ääressä kököttäminen ja lähteä ulos. Aivan ihana häikäisevä auringonpaiste, asteet taitaa olla plussalla. Aamusella tehtiin tunnin lenkki. Nyt kun aamut valkenee jo varhain ollaan otettu tavaksi heti herättyä tehdä pitempi lenkki. Viikonloppuaamut on rauhallisia kulkea ja saa reippaan liikunnan jälkeen rauhassa nauttia aamiaiset kun ei ole koirat heti taasen ulos kärttämässä. Herätyskello-Iivarilla vaan menee nyt ajat täysin sekaisin kun herää silloin kun aamu valkenee. Ja minä en kyllä viikonloppuna ihan vielä puoli seitsemän aikoihin tahtoisi nousta. Siihen aikaan oli nuoren herran ensimmäinen herättely-yritys tänä aamuna. Vain vaivoin suostui käymään aloilleen kun totesin mitä kello ja sanoin että ei vielä ole aika. Tunnin verran sain siinä vielä lepäillä ennen kuin tuli toinen käsky. Tassuilla päähän raapiminen ja selän päällä tallustelu.
Mutta nyt lähdemme nauttimaan maaliskuun auringosta ja lintujen laulusta - mukavaa viikonloppua!