sunnuntai 30. toukokuuta 2010

Kotikaupungin näyttelyssä;)

Järvenpään näyttelyssä tuomaroi Ritva Raita joka piti Iivarista ERInomaisen paljon.
Iivari oli ERI PU1 SERT ROP!
Arvostelu:
'Erinom. tyyppinen sopusuhtainen alle vuoden ikäinen. Hyvin kulmautunut ja liikkuu kaikin puolin erinomaisesti. Hyvin kiinnittynyt tanakka häntä. Hyvä ilmeikäs pää, purenta, korvat. Esitetään erinom. kunnossa.'
MAHTAVAA Nea & Iivari! KIITOS Nealle!
Arttu oli mukana kehän laidalla pikkuveikkaa kannustamassa, tottakai. Olemme väsyneitä mutta onnellisia, nyt kotona lepäämässä ja tankkaamassa, myöhemmin sitten palataan takaisin näyttelykentälle ryhmäkehään. Kivoja nää kotikaupungin näyttelyt kun voi tulla välillä kotiin eikä tarvii koko päivää siellä viettää:=)

ROP-pojalla ei rahkeet riittäny enää enempiä poseerata, mutta pitihän sitä äiteen päästä heti tuoreeltaan ottamaan kuva kera pokaalien vaikka jätkä onkin puolinukuksissa:)
Kuva iltapäivän ryhmäkehästä. Ryhmässä ei sijoitusta, mutta hienosti jaksoi Iippa vielä pitkän päivän jälkeen esiintyä ja liikkua. Taas tuli roppakaupalla lisää kokemusta:=)

lauantai 29. toukokuuta 2010

Juoksua!

Kevään ensimmäiset juoksumetrit juostu. Ihmeen hyvin sitä jaksoi vaikka en vissiin vuoteen (ainakaan) ole juossut. Pojat aluksi vähän häsläs ja sähläs. Iivari viiletti boing-doing-poing -tyylillään mun olkapäätä vasten pomppien ja Arttu hyppi kans ja riemuissaan nappas mua käsivarresta, molemmissa käsivarsissa iloisen siniset napsauksen jäljet:) Nopeesti ne kyllä sitten tajus että 'juoksua!'-komennolla mennään eikä meinata, hyppimättä, ja että pientareen ihanat tuoksut saapi jäädä tutkimatta. Täytyy kait Iiskulleki ostaa canicross-valjaat ja kokeilla miten sujuisi crossailu kahden vetämänä, hmmm, no vauhtia varmaan ainaki riittää. Nyt oli normaalit pannat ja remmit kun en varsin ollu juoksemaan suunnittelu meneväni. Sujuuhan se noillakin mutta helpompaa olis kunnon vermeillä.Nojuu, totuuden nimissä on mainittava ettei me nyt koko kahta tuntia sentäs juostu, en mä niiiin paljon jaksa, vielä. Välillä mentiin rauhallisempaan tahtiin ja pysähdeltiin kaivelemaan hiekkakuoppia ja harjottamaan kepin purua ja kierimään maassa. Mikä homma kyllä Iivarilta on nyt totaalisen kielletty, ettei enää tarvia alkaa kylvettään ennen huomista:(
Ja mistäkö moinen juoksuvillitys? Noh, löysin viime viikolla yllätysyllätys ihka uudet ja iskemättömät lenkkitossut eteisen komerosta, ei harmainta aavistusta milloin ja mistä olen ne ostanu. Ne on mukavasti jalkaan sopivat ja pitihän niillä kovempaakin vauhtia päästä kokeilemaan. Mitkään varsin juoksutossut ne ei ole, mutta hyvin tuntui toimivan kovemmassakin vauhdissa. Kerran jokunen vuosi sitten ostin ihan oikeat juoksutossut, kalliit sellaiset, eikä ne sopinu mun jalkaan ollenkaan vaikka ne huolellisesti sovitin ja valitsin ihan ammattimyyjän kanssa ja ohjeilla. Oli päkiät sun muut kipeet vähänki raskaamman lenkin jälkeen. Vähän vaikeet nää mun jalat, tuppaa kipeytymään kengässä ku kengässä.

Nyt täytyy loppuverryttelyksi tarttua imurinvarteen ja puhdistaa nurkat.
Mistä noita karvoja oikein tulee???!!!

perjantai 28. toukokuuta 2010

Grooming

Eilisilta vietetiin Nealla valmistautumassa sunnuntain näyttelyyn. Iivari pääsi kahden ammattilaisen käsittelyyn kun Nea ja snautserinsa kanssa Venäjältä astutusmatkalle tullut Masha, joka myös työkseen trimmaa, nyppivät, saksivat, ajelivat ja taas vähän nyppivät, ja vielä pikkasen saksivat. Ja lopputulos on upea!!
Mun jobi oli sitten vielä kylvettää koko komeus. Hiukka jännitti miten saan turkin kuivattua siististi. Nimittäin kerran kun olin Artun pessyt näyttelyyn, oli tuomarilta tullut hiukka huvittunutta kommenttia turkista, nojuu, se oli kyllä täysin PHUFFF, hapsotti sinne tänne. Nea oli vain todennut että omistaja pesi koiran... ja tuomari tähän kommentoinut että on tainnut olla hyvä shampoo:=) No, sen jälkeen vannoin etten kyllä ikuna enää pese koiraa ennen näyttelyä, (vaikka saihan tuo Arnold sertin ja oli ROP silläkin turkilla..). Mutta huolellisesti kun kuivattiin ja föönailtiin, niin ihan hyvältähän tuo Iiskun turkki nyt näyttää eikä ole mitään joka suuntaan hapsottavia tupsakkeita missään:) Sunnuntaiaamuna vielä parran ja tassujen pesu ja herra on valmis astumaan kehään. Katsotaan sitten minkälaiset arvostelut Iivari ja siskonsa Fia saavat, ovat nimittäin rotunsa ainoat osallistujat. Tämänhetkisen ennustuksen mukaan sateisessa säässä joudutaan kisaamaan.
Sade tai ei: iloista viikonloppua!

tiistai 25. toukokuuta 2010

Kielontuoksua ja formulaa

Kävästiin iltalenkiltä kotia tullessa vilkasemassa miltä kielopaikka nyt näyttää. Pikku hiljaa alkaa kukat aueta, ja tuoksun tunsi pitkän matkan päähän. Kauan ei taaskaan kestäny kieloja ihailla ja kuvailla, itikat iloissaan iltapalasta hyökkäili päin ja olen muutamaa paukamaa rikkaampi. Johan ne edelliset oli ehtinykkin hävitä.Ilman viilettyä meille erinomaisen sopivaksi on alkanut kotonakin tutut rallit ja formuloinnit, en edes muista millon pojat edellisen kerran on näin paljon formuloinut. Hyvä, välillä kun tuntui että ovat vallan ukkoutuneet molemmat. Ulkona mennään entiseen malliin, eli hippulat vinkuen ja kuono maata viistäen. Iivari varsinkin on aivan mahdoton nuuskuttaja, komentaa pitää penskaa matkaa jatkamaan, muuten jäisi niille tassuilleen sulotuoksujen lumoihin ties miten pitkäksi aikaa. Välillä täytyy kuiteskin stopata tsekkaamaan Artun purukalusto, jotta onko kaikki ok.Lenkin jälkeen oli poikain suihkuilta, jonka jälkeen tietty taas tutut suihkuformuloinnit. Nyt pitäisi vielä sukia parrat ja tassut ojennukseen ennenkuin nuo vallan unten maille heittäytyvät. Iivarin kalenterissa on huomenna trimmi Nealla, herra kun astelee sunnuntaina kehään kotikaupungin näytelmässä.

Siispä äitee nyt partoja sukimaan että pääsee sitten iltapalalle ettei taas menis puolille öin. Ainiin, onnistuinpas saamaan pojat voikukkien vierelle vierekkäin:)

lauantai 22. toukokuuta 2010

Hellehassutuksia

Päätettiin sitten pihalla istuskelun sijaan suunnata kuonot kohti rantaa. Näillä keleillähän koko rantapuisto on täynnänsä porukkaa aurinkoa ottamassa ja piknikillä mutta ei onneksi näin aikaisin (?) aamulla.Olihan siellä nytkin jo jonkun verran väkeä siellä täällä. Mun lempipenkki rauhallisella paikalla niemennokassa näyttää olevan monen muunkin lempparipaikka istuksia joten sinne ei päästy. Kierreltiin sitten ympäriinsä ja loikoiltiin varjossa. Vähän vilposempaakin ihan järven tuntumassa on, vaikkei vilu ehtinyt kyllä tulla.Vesi oli siitepölyn peitossa. Nyt kun ei ole tuullutkaan niin kaikki oli pakkautunut ihan rantaan. Eihän tuo Tuusulanjärvi muutenkaan kamalan puhdasvetinen järvi ole, mutta kyllä siellä uimassa käydään, nytkin näytti virallisella uimarannalla jo olevan väkeä. Levää ei onneksi vielä ole, mutta äkkiähän sitäkin sinne ilmestyy. Mua ei kyllä hirmusesti houkuttas tuohon veteen pulahtaa, vaikka vilvoittava vesi sinänsä kuulostaa hyvältä ajatukselta. Sitä on kai vähän ronkeli kun on ollut onni saada kaikki lapsuuden kesät viettää puhtaan Päijänteen rannalla, jonka vesi vieläkin on kirkasta ja niin puhdasta että sitä vois melkeen vaikka juoda.

Arttu ei taaskaan tassujansa juur kastellut, Iivari sen sijaan liukasteli rantakivillä ja kahlaili venerannassa.
Ihmisiä oli paljon venehommissa ja niitä touhuja piti ihmetellä voikukkapellolta käsin. Yhden veneen nimi oli muuten 'Master', olisi varmaan pitäny käydä kysymässä josko nämä partaset Masterit olis päässy venekaimansa kyytiin:)
Yllättävän siistiä rantapuistossa on, vaikka tosissaan iltasin siellä sitä piknikin viettäjää on pilvin pimein, eivätkä varmasti aina muista kaikkea roskaa roskikseen viedä. Nytkin oli virallinen siivousporukka jo hommissa. Ja pullonkerääjäthän kiertää siellä jatkuvasti pitkin iltaa, joten onneksi ei lasinsirpaleitakaan ole, senkin puolesta kiva koirien kanssa siellä olla. Aika hyvät tienestit varmaan noilla pullojen kerääjillä näin kesäaikaan.

Nyt sitten vähän lepäillään (päätin nimittäin juuri että on AIVAN liian kuuma siivota) ja myöhemmin suunnataan askeleet toisaalle.

Kesäkommentti

Voi nää mun nakkisormet:( Näillä ei tällä hetkellä kannata yrittääkään tehdä mitään pientä piiperrystä, esim. jos pitäs ommella vaikka nappi paitaan, ni ei onstuis sitten millään, puhumattakaan että sais edes langan neulan silmään. Äsken kaadoin kahvinsuodattimen mukin päältä kun ei sormet käskystä huolimatta tarttunutkaan siihen reunaan. Onneks kahvi oli jo valunu eikä porotkaan onnistunu leviimään lattialle. Senhän tietää minkälainen siivo eli sotku täyden suodattimen kaatumisesta yleensä seuraa, sekin kun on joskus testattu. Eilen kun purin kauppakasseja jääkaappiin, tippui jogurttipurkki lattialle. Iso PLÄTS - jogurtit yltympäriinsä. Jos olet joskus kokeillut, tiedät miltä tulos näyttää:) Juniorille annoin luvan tehdä esipesun lattialle, muttei maistunu Iipalle omenavaniljajogurtti.

Nilkat on vähän samaa maata ku sormetkin, mitä lie kapanosseja, näin aamusta ainakin jäykät ja turvonnu, näillä nyt sentään pystyy kävelemään, ainakin mitä äsken aamun pissalenkki tehtiin. Naaman turvotuksesta nyt sitten puhumattakaan... (Vatsan pömpötyksestä ei ikävä kyllä kait voi pelkästään kuumuutta syyttää?) Oi näitä kesän iloja.

Illalla oli erinomaisen hyvä tarkoitus tehdä vähän pitempi kesäillan kävely. Vaan kuinkas sitten kävikään. Ajattelin poikkaista pienen metsikön poikki missä aina on ihan mielettömästi kieloja. No vielähän ei kielot ihan täysillä kuki, mutta tulossa niitä on taas valtavasti ja pelkät lehdetkin runsain määrin on kaunis näky:
Muutaman kuvan pystyin räpsimään, sitten alko hyttysarmeijan hyökkäilyt olla niin voimakkaat että pakko oli jättää kielojen ihailut sikseen. Eikä nää ollut mitään ihan pieniä hyttysiä, vaan tosi isoja ja pistosta jäi muistoksi kunnon paukamat käsivarsiin ja jalkoihin. En tunne hyttysmerkkejä mutta jotain jättimäkäräisiä nää kyllä oli. Mua ei haittaa jos vaiks sisällä yksi hyttynen inisee, mutta sitten kun metsässä alkaa kuulua korvien ympärillä sitä IIIIINNIIIIINÄÄÄÄ niin mulle tulee olo että nyt POIS, ja äkkiä. Niinhän sitä on nyt sanottu että mennyt talvi ois ollu hyttysten kehitykselle otollinen, ja siltä tosissaan tuntuu. Yritin kaikella tahdonvoimallani olla niitä puremia (joo, tiedän, hyttyset pistää eikä pure, mutta kyllä nää ihan kunnon puremilta tuntui...) raapimatta, mutta pirkules kun ne kutitti niin vietävästi. Kylmä suihku onneksi vähän toi helpotusta.
En yleensä tykkää käyttää mitään hyttysmyrkkyjä mut jos noita kiusanhenkiä alkaa noin runsain määrin kaupungissakin olla niin täytynee myöntyä ja alkaa pitää offipulloa taskussa hyökkäysten torjumiseksi.

Siirryttiin sitten metsiköstä aukeampiin maisemiin ja pojat saivat matkalla etsiä nameja ruohikosta ja malttoivatpa hetkeksi rauhottua poseeraamaankin (jopa Iivari).
Iivari on viime päivät syöny aika hyvin ja jopa suht nopeesti. Tosin täytyy sen vähän aina hannailla eineksiensä kanssa ja kun Arttu on jo syönyt, käydä sille urisemassa ja leuhkimassa että mullapas vielä ruokaa on, ähäkutti. Välillä heittelee nappuloita matolle Artun eteen, ei antaakseen niitä veikalle vaan ärsyttävästi niitä sitten siinä maiskuttaa toisen kuonon edessä. Arttu rauhallisesti kääntää päänsä, istuu monasti hellan ja tiskipöydän nurkkauksessa, katse nurkkaan päin ettei vahingossakaan osu katse ruoalla pelleilevään Iivariin, tai sen kuppiin. No jos ei Iippa kotona syö niin ulkona se pitää huolen kasvispuolesta. Suurta herkkua kakaralle on ajetulla nurmikolla ne irtonaiset ruohotupsakkeet. Se haukkaa niitä kidan täydeltä ja mussuttaa mennessään. Jotenkin tuntuis näin ihmismielellä ajateltuna että olis aika kuivakkaa niellä tollasta ruohotupasta mutta ei tunnu Iivarilla niin olevan. Edellinen tupas kun on nielastu niin jo on uusi suussa.Valitinkohan mä tässä nyt jo tarpeeksi kesästä? En mä tosissaan kesää inhoa, onhan vehreä runsas luonto kaunis ja kiva kun on lämmintä ja valoisaa, pensaat ja kukat kukkii. Mun mielestä kaikki vuodenajat on omalla tavallaan hienoja, talvi nyt tietysti ehdottomasti paras! Mutta kun olisikin vain lämmintä eikä Kuumaa! Liika on mulla aina liikaa. Sitä paitsi talvella ei ole hyttysiä. Eikä punkkejakaan sen puoleen. Yksi punkki on Artun partaan tarttunut, onneksi vielä ei useampia punkkibongauksia ole tarvinnu tehdä.

Yleensä ihmiset lähtee kylmää pakoon etelän aurinkoon, mä puolestani voisin lähteä johkin kylmään ilmanalaan auringon poltetta pakoon. Mikähän olis hyvä paikka, Alaska?

Illalla nukkumaan mennessä päätin että herätään aikaisin ja lähetään pitkälle lenkille ennen auringon porotusta. No, nyt kun iltasin tullaan vasta myöhään kotiin, nukkuu partainen vekkari nimeltä Iivarikin koko yön läpeensä (että jotain hyvää tästä kesästä!), ja niinhän tuo kello oli jälkeen puolen kasin kun noustiin. Ja nyt kun kohta ysiä viisaroi, niin tässä sitä vaan istutaan koneen äärellä ja ulkona taitaa jo hellelukemat kolkutella kulkijaa. Mutta jonkunlainen ulkoilu tässä nyt täytyy joka tapauksessa tehdä, mennä jonnekin kivennokalle istuksimaan, paikkaan missä ei olis hyttysiä:=) Tai sitten vain pihalle katselemaan työmiehiä töissään, kuuluvat jo alottaneen lauantain urakan...

perjantai 21. toukokuuta 2010

Tornado(ko?) ja tekemisen meininkiä

Hyi kun on inhottavaa kirjoittaa näillä helteen turvottamilla nakkisormilla, tai melkein hk:n blöö-sellaisethan nää kohta on.... Täytyy oikeen keskittyä ja yrittää osua oikeisiin kirjaimiin, ettei ihan kamalasti tule kirjoitusvihreitä.

Äsken kun oltiin lenkillä (jos sitä laiskaa löntystelyä ja maassa kierimistä nyt voi edes lenkkeilyksi kutsua, no, ulkona hikoilemassa joka tapauksessa), nähtiin tornado, ainakin mä luulen niin... Oltiin just manattu yhden koiratutun kanssa painostavaa ja pysähtynyttä ilmaa, joka oli kirjaimellisesti kuin tyyntä myrskyn edellä. Kun siitä matkaa jatkettiin, tuli yhtäkkiä aivan valtava tuulenpuuska meidän takaa ja tempaisi koivunurvut, siitepölyt, hiekat ja kaiken muun roskan tieltä mukaansa, ja katu oli yhtäkkiä aivan puhdas. Piti ihan pistää silmät kiinni kun tuntui että tunkee silmiin kaikki. Kierre eteni vauhdilla jonkun matkaa, ja seuraavassa tienristeyksessä näkyi selvästi tornadon mallinen härpäkkä kun kaikki tuo pöly ja muu kieppui hurjana pyörteenä tuulen mukana. Aivan kuin mitä TV:ssä näytetään USA:n rannoilta tai jostain niistä ihka oikeista tornadoista. Siinä se pyörre aikansa pyöri ja kieri isona kiehkurana, hävisi, ja sitten tuli taas täysin tyyni. Mahtoikohan se olla tornado? No ehkei sentään, mutta saa kai sitä toivoa edes kerran elämässään näkevänsä oikean tornadon, ja vielä omassa kotikaupungissaan? :=)
Kun talossa on saatu remontin tieltä raivattua urakkaa hankaloittaneet esteet, on töissä päästy vauhdilla eteenpäin ja niitä tehdäänkin nyt urakalla, aikaisesta aamusta hamaan iltaan, jopa viikonloppuisin. Ja mikäs sen mukavampaa, siinähän sitä on silmän ruokaa pihan poikki tepsutellessa; nuoria vähäpukeisia miehiä telineillään pitkin talojen seiniä:) Ihmetellä vaan täytyy noita katolla työpäiväänsä ahertavia uurastajia, kyllä pitää olla hyvä kunto että sitä hommaa jaksaa tehdä. Meitsi kun haukkoo henkeä tällä helteellä vaikken mitään teekään, paitsi talutan nakustereita, niin nuo huhkivat ja rehkivät koko pitkän päivän polttavan auringon alla. Ja rapussa tuoksuu tuore piki:) Hienoa että hommat etenee, ja näköjään vauhdilla, lopultakin. On se vaan kumma että parin ihmisen hölmöydestä (noin kiltisti ilmaistuna) kärsii koko taloyhtiö, urakoitsijat sun muut. No, se siitä, pääasia että hommissa päästään etiäpäin ja remontti saadaan aikataulun mukaan valmiiksi, tämän vuoden puolella, hope so!

Vaikka nämä nausterit ei ole vielä iällä pilattu, niin ajoittain kyllä tuntuu että täällä asustaa pari vanhaa papparaista. Niin ovat molemmat jätkät kaiket illat hiljaa pötköllään, vaihtavat paikkaa ainoastaan vähän viileempää kohtaa lattialta etsiessään, mikä on kyllä aika turhaa:( Arttu tosin intoutui tossa kun kotiin tulin, ennen ulos lähtöä vähän peuhaamaan ja yritti Iivaria mukaansa houkutella, vaan kakaraa ei moinen touhu jaksanut kiinnostaa. Ja ikää siis vasta alta vuoden!Nyt täytyy alkaa kirjuutella omaa osiotani UKU:n lehteen. Eihän se nyt passaa että kun ensin olen painostanut muita lähettämään matskunsa tiettyyn päivämäärään mennessä niin sitten päätoimittajan omien tekeleitten takia lehden ilmestyminen viivästyy! Aika hieno sana muuten tuo ilmestyminen, täytyy oikein sitä makustella, se nyt meidän tapauksessa tarkoittaa ihan vaan wordiin kootun teksti- ja kuva-aineiston sähköpostilla lähetystä jäsenistölle pdf:nä. Ihan tuhti lukupaketti on kyllä taas tiedossa, mulla näyttää onneksi olevan ahkeria aputoimittajia:=)

Täällä ei oltaisi pahoillaan vaikka asteet jokusen tippuisikin, mitä on kyllä Poudat ennustaneetkin, joten katotaan mitä seuraavat päivät tuo tullessaan ja yritetään jaksaa joka tapauksessa ottaa uusia kesäkuvia snautsereista. Rentouttavaa viikonloppua!

keskiviikko 19. toukokuuta 2010

Luennolla

Pieneläinhoitaja Laura Eläinklinikka Laumasta oli tänään pitämässä UKUlaisille luennon koiran ensiavusta. Hyvä tilaisuus ja hyödyllistä tietoa tuli paljon. Laura antoi tuhdin tietopaketin mm. ensiavun antamisesta, elvytyksistä, haavojen ja murtumien ja muiden vammojen hoidosta sekä tietysti kesän vaaroista; kyyn ja ampiaisen puremat, lämpöhalvaus...
Ainahan sitä toivoo ettei noita taitoja joutuisi käyttämään kenellekään, koskaan eikä missään, mutta koirien kanssa kun ollaan tekemisissä niin koskaanhan ei tiedä mitä seuraava päivä tuo tullessaan.

Koiria ei kokoustilaan saanut ottaa, pojat siis vahtivat hyvin jäähdytettyä autoa varjoisassa paikassa ja niitä käytiin aika ajoin katsomassa. Kukaan ei olisi halunnut konkreettista näyttöä siitä miten lämpöhalvauksen uhreja elvytetään:( En tosissaan mielelläni niitä ylimääräisiä aikoja autossa pidä kesäaikaan, tai muutenkaan, mutten sitten raskinut kotiakaan jättää pitkän työpäivän yksinolon jälkeen. Eikähän tuo ilta enää kovin helteinen ollutkaan, mukavan viileää jo kun kotiin lähdettiin. Ennen sitä saivat jätkät venytellä ja köllötellä vehreässä ruohossa voikukkien keskellä.
Lenkkeilyt on keskittyny meillä näillä keleillä aikaiseen aamuun ja myöhäiseen iltaan. Tai no, onko ysin jälkeen vielä myöhäinen? En tiedä noin yleisesti, mutta mulle se kyllä on, kun yleensä olen siihen aikaan jo torkkupeiton alla nuokkumassa. Kun vaan saa ittensä hereillä pidettyä niin tosi mukavahan myöhemmin illalla onkin liikkua. Hiljaista ja rauhallista, nojuu, lukuunottamatta lukuisia mopoilijoita ja rullalautailijoita, Artun tosi bestiksiä:(, jotka myös käyttävät hiljentyneitä pyöräteitä hyväkseen. Oikein harmittaa välillä kun ei vaan yksinkertaisesti jaksa enempiä illan viileydessä kuljeksia. Toisaalta, lenkki aina virkistää niin että kotia tullessa olen pirteä kuin peippo ja kukun sitten lähelle puoltayötä pystyssä vaikka alkuillan väsymyksessä vannon TÄNÄÄN meneväni aikaisin nukkumaan. Niin tuntuu käyvän taas tänä iltana, ja auta armias että harmittaa sillon kun herätyskello soi, miksi en voinut mennä aikaisemmin nukkumaan... Tuttua?

sunnuntai 16. toukokuuta 2010

Laiskiaiset

Mitäs sitä tällä lämmöllä muuta tekisi kuin leikkisi
laiduntavia lampaita ja köllöttelisi kostealla nurmikolla, varjossa?!Arttu
Iivari

lauantai 15. toukokuuta 2010

Mätsärihulinaa

Tänään oli UKUn perinteinen kevät Match Show. Ei voi kun sanoa että PJ Pirrelle kiitos hyvistä suhteista yläkertaan, Pirjon tilaus oli mennyt perille ja keli oli jälleen mitä parhain. Aurinko paistoi, helle helli ja niinpä onnistuin erinomaisesti polttamaan käteni ja naamani, lukuunottamatta lippalakin suojaamaa otsaa. Ai aurinkovoide, mitä se on??? Miksiköhän käsivarsia ja poskia kuumottaa?? Tänä vuonna sentään ei jalkoihin jäänyt rajoja kun oli vähän pitemmät housut, viime vuonna mätsärin muistona mulla oli legginsien puna/valko-rajat puolessa pohkeessa tyylikkäästi pitkälle kesään.
Ahkera talkooporukka oli taas uurastanut talvesta lähtien; kerännyt palkintoja, etsinyt tuomareita, leiponut pullia, mokkaruutuja, kinkkupiirakoita sun muuta hyvää buffettiin ja hoitanut sen tuhat muuta hommaa, monenmoista järjesteltäväähän moinen tapahtuma vaatii. Mutta johan tällä porukalla alkaa kokemusta olla ja homma hanskassa joten kaikki taisi taas sujua hyvin alusta loppuun saakka.
Osallistujia oli kuutisenkymmentä, hyviä kisaajia paljon ja arvovaltaisella tuomaristolla (Päivi Vähäkoski kennel BajosLelek, Anita Thelen kennel Primeiro ja Tuija Rantanen kennel Benoran) olikin vaikea tehtävä päättää ensin kunkin luokan parhaat punaisissa ja sinisissä ja vihdoin sitten Best In Show sijoittujat. BIS-tittelin vei tällä kertaa upea suursnautseri, Stablemaster's-kennelin kasvatti, joka kuulema vasta toista kertaa oli kehässä, ikää 1v 9kk. Eipä olisi arvannut, niin oli hieno käytös ja vetävät liikkeet.Arttu ja Iivari majoitettiin päivän ajaksi buffetin naapuriin häkkeihin. Kiitos vaan Realle häkin lainasta! Pojat saivat olla varjossa, mutta ehkä pitkä päivä yhdessä ja samassa häkissä kylki kyljessä olisi saanut tunteet turhaan kuumenemaan joten nyt oli molemmilla ihan oma rauha hoitaa hommiansa. Artulla oli nimittäin kunnia olla kerhon PJ:n nimittämä virallinen "järjestyksenvalvoja" ja Iippa siinä toimi hienosti avustajana ja oppipoikana. Tosin päivän edetessä taisivat enempi häkissä tyytyä vain oleilemaan sen enempiä ympärillä olevasta hälinästä piittaamatta, ainakaan ei siltä suunnalta enempiä komenteluja kuulunut.Kotiin kun pitkän päivän jälkeen päästiin niin pojat köllähti vuorollaan vesikupin ääreen, hmm, ihan kuin ei niille olisi pitkän päivän aikana lainkaan vettä ollut tarjolla...Nyt ovat sikeästi unten mailla molemmat tahoillaan, rankka päivä takana jätkilläkin. Mutta hauskaa oli, paljon nähtiin koiria, tuttuja ja tuntemattomia ja olipa siellä muutama iiihana pentunenkin näytillä, kuten pieni Tyyne-tyttönen :=) Kiitos vain kaikille UKUn talkoolaisille, teitin kanssa on tosi kivaa tehdä hommia kun yhteistyö pelaa ja yhtä hulvattomia taidetaan olla kaikki! Eli ensi vuonna taas uusiksi!!!

perjantai 14. toukokuuta 2010

No onkos tullut kesä?

Siltähän tuo nyt ainakin vaikuttaa. Täällä makaa kaksi mustaa raatoa, ja yksi vähemmän musta raato istuu tässä koneen ääressä. Ei ole paljon lenkille asiaa nyt päiväsaikaan, äsken kun yritettiin, heitti Iivari itsensä pötkölleen n. 10 minsan kuluttua. Täytyy siis odottaa iltamyöhäistä että vähän viilenee ja lähteä sitten. Olen varmaan ennenkin mainostanut että olen enempi talvi-ihminen. On se onni että nuo nakusterit on siltä(kin) osin samalla aaltopituudella äiteensä kanssa, olishan se nyt kamalaa jos äitee vetelisi tuntitolkulla kahta kuumuudesta nääntynyttä koiraa perässään pitkin ja poikin, tai sitten päinvastoin:)Nuo näyttävät osaavan ottaa rennosti tämän helteenkin, nukkumalla. Mulla se enempi viipottaa lenkkitassut, ja turhauttaa kun on olo että jottain tarttis teherä, vaan kun ei jaksa. Sain sentään päivällä imuroitua, meinas jäädä väliin mutta oli sitä sitten imurin varteen tartuttava, alkoi nimittäin jopa mulle olla liian törkyinen lattia. Villakoirakennelit hyökki jaloille joka nurkasta. Hikinen urakka, vaan tulipas tehtyä, nyt voikin sitten hyvällä omalla tunnolla laiskotella.
Aamulla mentiin jo aikaiseen rantaan nauttimaan aamun viileydestä, mutta eipä tuo viileys kauan kestänyt kun aurinko alkoi porottaa ja tuli melkosen kuuma. Järvi oli aivan peilityyni, ei käynyt pieninkään tuulenvire. Iivari viilensi itseään kahlailemalla mahaa myöten rantavedessä, niin pitkälle kuin remmi antoi periksi. En tiedä josko olisi ihan uimaan asti lähtenyt, en uskaltanut kokeilla, ties vaikka olis lokkeja lähtenyt pyydystämään:(Arttu sen sijaan tyytyi vaan partansa kastelemaan ja muutoin kuivalta maalta ihailemaan kesäistä maisemaa.Pojat on toistaiseksi ainakin näennäisesti hyvin kestänyt remonttihälinän. Tuossa alkuviikosta yhtenä iltana, kun partsin kaiteet oli päivällä otettu pois, ihmetteli yksi naapuri että oliko meidän koirat lainkaan kotona kun ei ne haukkunut ollenkaan. Nojaa, taisi meteli olla silloin sellanen etteivät uskaltaneet edes haukkua. Nyt ei meidän talossa taas sitten mitään muuta tapahdukaan kuin kattoremppaa, ja sieltä ei tunnu tulevan kuin vaimeaa jyminää silloin tällöin, ei mitään sen kamalampaa ääntä onneksi.

Parvekkeilta kaiteet siis poistuivat alkuviikosta, eikä niille nyt ole sitten sen koommin mitään tehty. Joten vähän ihmetyttää miksi ne piti jo nyt poistaa, eikö tämän talon parvekkeet olis voinu antaa olla käytössä vielä toistaiseksi kun työstävät kahden muun talon parvekkeita. Siihen syy on kuulema se että sen vihreän vekottimen josta käsin kaiteet otettiin pois piti olla jo muualla samoissa puuhissa, joten meiltäkin piti kaiteet poistaa että pääsee lähtemään. Hmm, vaan tuossahan se vekotin vieläkin meidän pihassa on. No, ihan hyvin tämä elämä on ilman parvekettakin sujunut, vaikka olisihan se mukava, varsinkin tällä kelillä... Pojatkaan eivät tunnu parveketta kaipaavan, no ne nyt onnekseen eivät elä eilisessä eivätkä huoli huomisesta. Tulisi kyllä vähän enemmän tuuletusta kuin mitä pelkistä ikkunoiden tuuletusräppänöistä kun saisi pitää partsin ovea auki, ja yksi juttu missä sitä kaipaan on että saisi poikien petivaatteet puistella. Nyt yritin hiekkaa ja karvoja imurilla ottaa pois, mutta on se vähä hankalaa ja hidasta ja laiskana en sentäs jaksa niitä alkaa pihalle viemään. En vie muutenkaan mattoja koskaan pihalle, tai siis sitä yhtä joka on eteisessä. Se on nimittäin, kiitos Iivarin, siinä kunnossa ettei sitä kehtaa naapureille näytille viedä:(Iivari on alkanu ronkeloimaan ruokansa kanssa, tuo aikaisempi ahmatti jolla ei kauaa kestäny kippoansa tyhjentää. Nyt sitä ensin nuuskastaan kupin sisältöä, vähän närpitään, steppaillaan siellä sun täällä, vähän närpitään, steppaillaan, käydään juomassa, taas närpitään, käydään urisemassa Artulle, vähän närpitään, steppaillaan. Ja siinä vaiheessa yleensä lähtee sitten kippo pois kun vain temppuilee. Eikä tuo ole siitä juuri opiksi ottanut että jos vehtailee niin ruokaa ei sitten tule kuin seuraavalla kerralla illalla/aamulla. On kokeiltu kuivia nappuloita sellaisenaan, kuivia nappuloita piimän kanssa, turvotettuja nappuloita sellaisenaan, turvotettuja nappuloita piimän kanssa, ihan sama juttu miten aterian herralle tarjoilee. En tiedä, olen miettiny että josko on jotain kukkoilua, varsinkin tuo kun sen pitää käydä välillä Arskalle urisemassa. Ja ihan syyttä suotta, Arttu kun on penskasta jo oppinu että toisen kupille ei mennä ennen ku se on tyhjä joten ei varmasti uhkaa Iipan ruokaa mitenkään. Päinvastoin, Arttu yleensä siinä vaiheessa istuu hellaan nojaten ja päänsä nurkkaan kääntäen ettei vahingossakaan katso pientä temppuilijaa. Välillä olen antanu Iivarille ruoan eteisessä ettei olis edes näköyhteyttä niillä, muttei sekään auta. Kukkoiluako siis on, vai juoksuaikaiset tyttösetkö ne pojan ruokahalua kiusaa, mutta aika rasittavaa, ja alkaahan tuo jo vyötärönympäryksessäkin näkyä kun vajaita annoksia jatkuvasti syö. Tuon pojan ei tarvitsisi vyötärönmitoista olla huolissaan, ainakaan siihen suuntaan että dieetille joutaisi.Huomenna on taas UKUn perinteinen kevätmätsäri. HUHHUH, hikinen päiväpuhde tiedossa. Pirjolla on näköjään tosi suhteet tonne yläkertaan, kun jo talvella tilasi hyvää säätä, ja sitä nyt näyttäs olevan luvassa:=) Pyysin Realta yhden näyttelyhäkin lainaan niin on pojille molemmille omansa. Autoa kun ei siellä saa varjoon ja yhdessä häkissä, vaikka siihen mahtuvatkin, tulee äkkiä turhan kuumat ja läheiset oltavat. Hauska päivähän se on, näkee paljon tuttuja ja tuntemattomia koiraihmisiä. Luulisi että osanottajiakin tulee olemaan ihan kiitettävästi, toivotaan ainakin!

Nyt uusien perunoiden keittoon, tai mitä lienevät epsanjalaisia varhaisperunoita. Eikä ne itse asiassa ole mitenkään enää edes uusia, jo jokunen päivä sitten ne ostin, ja unohdin kaapin perukoille, mutta eiköhän nuo lisukkeiden kanssa syötäväksi kelpaa.
Kesäistä viikonloppua!