torstai 29. joulukuuta 2011

Vuodenvaihteen toivotuksia ja toiveita

Kuonot kohti vuotta 2012! Toivotamme kaikille blogin seuraaja-ystävillemme erinomaisen mukavaa tulevaa vuotta!

Ja toivomme mahdollisimman rauhallista, lue: paukutonta (niin, siis rakettien osalta paukutonta, niitä muita paukkujahan saapi aattona vähän ollakin...), vuodenvaihdetta niille ken rakettien räiskeestä ei pidä. Me ei pidetä ja siltä osin toivotaan että olisi jo sunnuntaiaamu ja rauha vallannut maan yön melskausten jäljiltä. Pojat ei järin paniikkiin mene paukutteluista muttei niistä tykkääkään. Joten sen tietää jo etukäteen että lauantai-iltana ei tarvitse ulkoilla. Täytynee pitkät lenkit ajoittaa passelisti niin että kuuden pintaan ollaan taas kotosalla. Siihen aikoihinhan ne melskeet tuppaa alkamaan. Ei sen puoleen, onhan niitä jo kuulunut, yksittäisiä pamauksia pitkin viikkoa, eikä mitään pikkupapatteja vaan ihan kunnon raketteja ne on ollu. On se piru kumma ettei niitä malteta säästää h-hetkeen. Yhtään en pahakseni pistäis jos kiellettäs kokonaan moinen. Meidän kotikaupungissa taitaa olla kaupungin ilotulitus jo aikaisin illalla, muistaakseni klo 19. Jää puolille öin sitten 'vain' yksityisten tulitteet. Toivoa sopii että selviävät kaikki ilman vahinkoja.

Tietysti myös toivomme, hartaammin kuin mitään muuta, että tulis nyt se talvi jo vihdoin!!! Kun ei kerta tänä vuonna enää, niin edes heti ensi vuoden alkupäivinä. Säästä nyt ei viitsi sen enempää kommenttia heittääkään. Mitäs tuosta edelleen olis sanottavaa, jälleen kerran kun tuulee, sataa ja rapa roiskuu. Noh, täytyy olla iloinen että sentäs välillä on vähän virkeämpi keli, niinkuin eilen kun oli pikkupakkanen ja kuivaa. Vaan eipä tuota iloa kauan koskaan kestä, aamulla taas lotisi vesi virtanaan ikkunoihin. Mutta onhan se yksikin päivä jo jotain mistä kannattaa iloita;)

Eli sen pitemmittä turinoitta: ONNENTÄYTEISTÄ UUTTA VUOTTA!!!

maanantai 26. joulukuuta 2011

Vuosi lopuillaan

Uudenvuoden aattoa lukuunottamatta tämän vuoden juhlat on nyt sitten juhlittu.
Joulunpyhät päättyy myrskysissä merkeissä. Yöllä se alkoi, ja koko päivän on jatkunut. Ihan mieletön myräkkä. En moista muista kokeneeni aivan äsken. Valot välillä vilkkuu, ja äsken piti jo konekin sammuttaa varuiksi, mutta toistaiseksi ollaan saatu sähköt pitää. Niin ei uutisten mukaan valitettavasti ole kaikkialla.
Meitähän ei pienet tuulet pelota ja aamusella käveltiinkin pitkä lenkki rantaan tuulentuiverrusta ihmettelemään. Ja huhhuh, kyllähän se tuiversikin. Jos olis jäätä ollu tienpinnalla, ei olis askelia tarvinnu ottaa, takatuuli antoi sellasta kyytiä että hajareisin piti seistä että pystyssä paikoillaan pysy. Arttukin otti tukevan asennon kuono kohti tuulta,
mutta Iivarin piti välillä käydä ihan istumaan. Junnusta kai alkoi tuntumaan että kohta lähtee myrskyn matkaan koko mies.Vesi on rannassa vallannu alaa syksyn ja talven sateiden myötä. Ihan rannanvarteen missä yleensä pystyy kävelemään, ei ollu mitään asiaa, kuivinjaloin ainakaan. Tuossa yhdessä kuvassa näkyvän koivuryhmän takana on normaalisti vielä jokunen metri veteen. Nyt on koivut ja kaikki muutkin rannanvieren puut vedessä. Ja sitäpaitsi eihän sitä uskoisi ellei tietäisi että nää kuvat on otettu JOULUkuun 26. pvä!!!!
Eihän sitä voinu ku hämmästellä ja kummastella.
Ihmetystä ja ihastusta aiheutti rantaan ajautunut jääkin, eikä poikia olisi sieltä saanu pois millään. Varsinkin kun löytyi vielä myrskyn irrottamia ja aaltojen rantaan tuomia kaisloja ja oksia ja muut rojua millä leikkiä.
Nyt edessä paluu arkeen, jokunen työpäivä ennen vuodenvaihteen juhlistamista. Ja sitten kenties päästään lomailemaankin...
Hyvää vuoden viimeistä viikkoa!

torstai 22. joulukuuta 2011

Me käymme Joulun viettohon

... helinää, helskettä pienten tiukujen,
on korvia, tassuja, pulleita massuja,
häntiä vilisten ...

... ei itkeä saa, ei meluta saa,
tonttu voi tulla ikkunan taa ...

Lämpöä ja valoa Jouluunne
toivottaa Tonttupartio Arttu ja Iivari

sunnuntai 18. joulukuuta 2011

Oleilua

Tämä viikonloppu se on menny sitte ihan ite eestänsä. Mitään järkevää ei ole tullu tehtyä, jos sellaseksi ei lasketa kaupassa käyntiä ja ruoan laittoa. Ja tietenkin ulkoilua. Johon ei oikeen motivaatiota ole löytyny siihenkään kun keli viime aikojan tapaan on ollu pimeä, harmaa, märkä, kurainen, satanu vuoroin vettä vuoroin räntää. Ei voisi tympeempää olla. Äsken kun aamulenkki tehtiin, tuntu ettei koiriakaan huvittanu kamalasti koko homma. Nyt pötköttelevät aloillaan. Iivari käy välillä luona etukropallaan syliin hivuttautuen kun olen aikaani koneen ääressä viettänyt. En keksi mitään tähellisempääkään. Vaikka olishan sitä. Ei vaan löydy inspistä mihkään.
Kun ei ulkona ole kannattanu kameraa mukana pitää niin laitetaas tähän jokunen poikien sisätouhuista.
Pojat aamu-unisina pötköttelee vierekkäin ja Iippa 'hoivaa' Arttua.
Arttu ruokailun jälkeisissä turpavärkin putsauspuuhissa ja ruokalevolla koirahuoneen sängyllä. Joidenka toimenpiteiden jälkeen herran turpavärkki on sen näkönen että siihen on lautasliinaa eli -lakanaa käytetty, karvat sojottaa ilosesti joka suuntaan. Sänky puolestaan on sen näkönen että siellä on snautseri tai kaks myllänny. Ja kyllä se sänky aika ajoin ihan ihmisten malliinkin pedataan. Ei vaan kauan kestä kun on taas snakut sen 'pedannu' oman mielensä mukaan.
Eipä tässä auta kuin elää toivossa että kyllä tämä keli tästä vielä kirkastuu. Ja kai se kirkastuukin, tiedä sitte millon?! Ei tohdi pidemmän ajan sääennustuksia kattellakaan, täytynee ottaa päivä kerrallaan ja aamusin kuulostella ropiseeko vesi ikkunoihin vai mitä sieltä taivaalta annetaan.
Hyvää uuden viikon, vuoden toiseksi viimeisen, alkua!

torstai 15. joulukuuta 2011

Sensuroitu

Tämä teksti on sensuroitu.



Jollakin nimittäin paloi käämit. Jaa miksikö? No kun taas tuli vettä taivaan täydeltä kun lähettiin ulos. Joulukuun 15. pvä!! Ja piti vielä olevinaan pitkästi kiertää. Ilman koiria ja niiden välttämättömiä tarpeita olisin niiltä sijoiltani kääntyny takas kotiin kun noin viiden minuutin jälkeen oli tossut ja housut läpimärät ja lippiksen lipasta valui vettä vuolaana virtana. Vaan olihan se kierrettävä edes jotenkin. Kun kerran oltiin sateen aikana lähetty. Just aikasemmin ei satanu, eikä sitte ku taas kotia päästiin. PIIPPIIPPIIP, että rupesi ketuttamaan. Tosissaan.
Noh, poikien kuivauksen jälkeen pyykit koneeseen ja pitkä tovi innokkaiden partojen kanssa eteistottistelua. Jota ei ollakaan aikoihin kunnolla harrastettu. Joten ihan hyvä ja hyödyllinen ilta sitten kaikenkaikkiaan. Yritettävä sopeutua vallitsevaan ilmanalaan eikä aina valitettava .......
Nyt pyykit koneesta kuivamaan, iltapalan tekoon ja unten maille.
Hyvät yöt ja varmaankin sateista viikonloppua!

keskiviikko 14. joulukuuta 2011

I'm dreaming of a White Christmas ...

… ja mitenköhän sen taas sanoisi …
Olishan tähän luullu jo tottuvansa. Niin pitkään tätä on kestäny. Tätä pimeyttä ja märkää nimittäin. Muutamaa kuivempaa ja aurinkoisempaa päivää lukuun ottamatta. Mutta taas tänäkin aamuna vähän lässähti kun ensimmäinen ääni herätyskellon jälkeen oli veden lotina ikkunalautoihin. Tai räntäähän se oli, tai jotain siltä väliltä. Oli mitä oli, sitä tuli vaakatasossa taivaan täydeltä.

Niinhän se oli taas sadevermeisiin sonnustauduttava aamulenkille lähettäessä. Ei taida tänä "talvena" olla toppavaatteille paljo käyttöä. Aamuista iloa ei paljon lisänny että taas oli pitkältä matkalta katuvalot sammuksissa. Kävelimmä siis autojen valoja lukuun ottamatta totaalisessa mustuudessa. Siinä partojen perässä paarustaessani, pimeydessä sohjon lennellessä polviin asti, erehdyin välillä jopa pohtimaan, että miten helppoja on aamut ihmisellä jolla ei ole koiria … No ei vaan, enhän minä tosissani, eihän sellaista elämää kestäs millään. Liian helppoahan se olis, ei kuratassuja...
Mutta sää kuin sää, periksi me ei anneta. Ihan normaali lenkki taas tehtiin, eikä yhtään oikastu. Vaikka vähän mieli tekikin.. Vähän pikasemmin tosin tassuteltiin kuin paremmalla kelillä. Kun tuntu ettei jätkätkään rännän vihmoessa silmiin oikeen välittäny turhia ulkona olla, ja meno oli melko ripeetä eikä matkan varrella pysähytty lumessa, siinä vähässä mitä paikoin vielä on, kierimään tai muutenkaan pelleilemään.

Mutta eipä hätiä mitiä, viikon päästä jo alkaa päivä pidentyä. Joten hyvästihän tässä ollaan jo voitonpuolella. Vaikka saisihan sitä lunta ja pakkasta vielä tulla...

Jouluvalmistelut on tehty. Joulutervehdykset viety postiin. Ne muutamat mitä enää perinteisesti kirjoitan. Samoin pieni lahja eräälle nuorelle herralle jätetty postipukin konttiin perille toimitettavaksi. Muita lahjoja ei onneksi tarvii hankkia kun näin ollaan vuosikymmeniä sitten sovittu. Järkevää. Snautsereille toki pitää jotain pakettiin pistää. Vaikka koirani tuntien uskon, että niille se kaikkein paras lahja on hyvä ilma ja energinen äitee (tai ainakin se energinen äitee) jotta pääsevät ulkoilemaan yllin kyllin, ja vielä vähän enemmänkin.
Nyt voidaan siis rauhassa odottaa pitkää pyhää. Joka tosin ei tänä vuonna paljon normaalia viikonloppua pitempi ole.
Meikäläistä ei saa mukaan hysteeriseen joulumaniaan mikä taas tuntuu tällä hetkellä joka puolella vallitsevan. Menee yli mun ymmärryksen. Joulun tunnelma tulee ihan jostain muusta kuin kamalasta tohottamisesta. Kynttilänvaloa, rauhaa, kiireetöntä oleilua, hyvää seuraa, glögiä, pipareita ja muita herkkuja... Aattoaamun uunipuuroa unohtamatta, yön yli hautunutta. Siitä alkaa hyvä päivä:)

Mutta tuohon on vielä jokunen tovi. Sitä paitsi tässä alkaa jo mielissä siintää parin viikon päästä alkava Loma. Josko sitä jo talvilomaksi voisi kutsua vaikka kesäloman rippeitä onkin? Jää nähtäväksi.

lauantai 10. joulukuuta 2011

Mikä lumi???

Voi rähmä. Niinhän siinä kävi että illan isoista toiveista huolimatta eihän täällä mitään pikkupakkasta ole. Jo yöllä heräsin siihen että vettä lotisi taivaan täydeltä. Ja jatkuu. Tiet on veden ja sohjon vallassa. Tuulee. Eli kaikenkaikkiaan keli joka ei houkuttaisi lenkkeilyyn. Vaan, minkäs teet kun kaksi energistä snautseria napittaa silmillään että jokos mentäis, niin mentävähän se on, vaikka vähän lentsukin vaivaa. Iloista lauantaita siis!
Iivari jälleen aloitti aamunsa lehden lukemisella,
eikä paljon mitään jääny muille enää...

perjantai 9. joulukuuta 2011

Lumipalleroita

Ihanaa! Nyt sitä lunta sitten tulee. Oikeen reilusti ja tuikean tuulen saattelemana. Tosin, vaikken nyt heti valittamaan ala kun tätä olen jo pitkään ja hartaasti toivonu, ajokeli ei ollu kovin ihana, aikamoista köröttelyä piti tänäänki motarillakin, näkyvyys kun oli olematon. Mutta onneksi ei ole pitempi matka mentävänä joten kyllähän sen kestää. Kun ei ole kiire, eikä tuolla kiirettä passaa pitääkään.

Pitäsi nyt vaan pikkupakkasen ettei huomenna tarvii sohjossa tallustella. Ehittiin lenkille ennen aura-autoja (onkohan ne kesälomilla vielä...??) ja pojat sai pomppia hangessa (kai tota jo voi/saa hangeksi kutsua...??) ja maistella uutta lunta ja riekkua. Hiki tuli mulle vaikka mihin osui, niin paikoin oli viima tosi pureva ja kävi naamaan. Niin on märkää lumi että Arttu keräsi alta aika yksikön isot lumipallot tassujen koristuksiksi. Mutta sitä herraa ei moinen haittaa eikä kertaakaan yrittäny niitä pois ottaa. Iivari sen sijaan, vaikka sen tassukarvoihin ei märkäkään lumi heti niin helposti tartu, mutta nuorempaa herraa häiritsee vallan mahottomasti pienetkin pallukat ja oli niitä vähän väliä yrittämässä nuolla lipsuttaa pois. Noh, eiköhän tuo niihin talven jatkuessa, jos niikseen tulee, totu. Minä kun olen sen verta ilkiä emäntä etten jokaista pientä palleroa ala matkan varrella irrottelemaan. Hyi olkoon minua:(
Vaikka pimeää oli, niin olihan se otettava kamera matkaan mukaan. Tiedä kuinka monta kertaa sitä enää tänä talvena saa lumisia snautserinpoikia kuvata. Tässä siis talven ensimmäiset lumisnautserit:)
Nyt käydään vielä pissalenkityksellä, sen jälkeen ryhdymme rauhallisen viikonlopun viettoon. Pitää yrittää karkottaa uhkaava flunssanpoikanen, ettei mene vapaat sairasteluun. Vaan eiköhän se tästä kun saa kunnon yöunet.
Aamun valjetessa lähettävä uudemman kerran kameran kera ulkoilemaan ja tallennettava talvea. Hyvää, reipasta ja valkeata viikonloppua itse kullekin, missä olettekin!

tiistai 6. joulukuuta 2011

French Winner 2011 :)

Ranskasta tuli Nealle vihdoin viimein Iivarin heinäkuisen voittajanäyttelyn diplomi ja herra on nyt siis virallisesti Ranskan Voittaja 2011 eli FRW-11!!

Iivarihan sai kyseisessä näyttelyssä sertin joka oikeutti voittajatitteliin, mutta matkassa oli monta mutkaa ennen kuin titteli saatiin vahvistettua. Parempi myöhään ... :=)

Joulukuun 6.

Hyvää Itsenäisyyspäivää!


Iivari herätti vasta vaille 9, taitaa poika olla väsynyt.
Snautserien itsenäisyyspäivän aamun ohjelmassa lenkille lähtö. Maa on vielä valkoinen:)
Sitten Tuntematonta Sotilasta telkkarista. Ja rauhaisaa oloa.

maanantai 5. joulukuuta 2011

Lunta!!!

Jee, saatiin tehdä tämän kauden ensimmäinen lenkki lumessa tallustellen! Tai aika märkäähän tuo on, liekö enempi räntää, lämpötilakin nollassa. Mutta sen verran sitä on, parisen senttiä, että maa ja puut on valkoisia. Ihanaa! Heti paljon valoisamman oloista. Matkanteko tosin oli aika verkkaista kun poikien piti edetä askel askelelta hyyyviiiin hiiiitaaaaaasti, joka ikinen lumessa näkyvä tassunjälki haistellen ja tarkasti tutkien. Kai se luminen maailma niiden nenään tuoksuu ihan erilaiselta kuin vetinen sellainen. Eikähän tuota ole aikoihin saanut kokea. Ja pitipä sitä lunta ottaa suuhunkin ja maiskutella ja muistutella mieliin että miltä se valkonen aine oikeen maistuukaan. Hyvää taisi olla kun vähän väliä oli herrojen turpa lunta kitaan hamuamassa:)
Tehtiin jonkinmoinen lenkki, sitten ajettiin kauppaan. Kunhan ensin olin putsannut auton lumesta. Olihan sitä autonkin päälle sievoisen kasan kerääntynyt ja kun se on märkää niin tovi siinä vierähti. Mutta ei haittaa, ilollahan sitä teki. Kun vaan pysyisi tuokin vähä maassa. Saa nähä, näyttävät lupailevan nollaa huomiselle ja sitten vähän plussaa joten pahoin pelkään että tämä on lyhyt ilo. Tällä erää ainakin. Kun muonatarpeet huomiselle oli kassissa, tehtiin kaupan parkkikselta vielä lyhyt lenkki. Onhan se nyt nautittava tästä "talvesta" :)

Aiemmin päivällä tyhjennettiin Kaijan tuoma tuliainen kun äitee halusi nauttia siitä päiväkaffet. Tai oikeammin pojat saivat vain vierestä katsella kuola suupielistä valuen kun äitee tyhjensi jäljellä olevat namit poikien keksipurkkiin (nojuu, saivat toki maistiaiset...). Nimittäin jos pojilta olisi kysytty, ne olisivat pistäneet hetsillään suihinsa loputkin herkut. Ja sehän nyt ei passaa. Hyvältä maistui kahvi uudesta arttu-iivarimukista, kiitos Kaijan:) Pääsee vanha snautserimuki vaihteeksi levolle, johan tuo on päivittäisessä käytössä palvellutkin varmaan lähes kymmenen vuotta.
Tähän väliin pieni näyte miten meillä yleensä matot lattialla makaa. Artun, ja välillä Iivarinkin, lempimakuuasento on vimosen päälle rutatun maton päällä. Tai ainakin se matto täytyy käydä ruttaamassa ja kuopimassa sopivaan asentoon, heittäydyttävä siihen hetkeksi pötkälleen, vaikkei siinä unia sen pitempiä jatkettaiskaan. Eikä tarvii luulla että näillä raukoilla ei olisi omia petejä. Kyllä niillä on. Montakin sellaista. Mutta niinhän se on snautsereillakin että vaihtelu virkistää. Tiedä sitte miten mukava tämmösen á la Arttu rutatun mattosen päällä on nukkua...Jos minä olen ollu väsyny tänään, niin niinpä on nuo jätkätkin ollu harvinaisen rauhallisia. Taitaa niilläkin tassuissa painaa viikonlopun menot kun oli heihulinaa lähes koko ajan. Ruokailun ja lenkkeilyn lisäksi ovat olleet koko päivän sikeässä unessa. Mitä nyt välillä äiteen seurana käyneet partsilla tarkkailemassa ohikulkevaa liikennettä ja ilmoittamassa että kyllä meillä hengissä vielä ollaan.
Kohta se onkin aika käydä taas untenmaille. Kyllä uni maistuu ja ihanaa että huomennakin on vapaata. Toivoa vaan sopii että tuo vähäinen lumi odottaisi huomisia lenkkeilijöitä:=)

Räntähiutaleita vapaapäivänä

Tänään on mulla vapaapäivä. Eikä turhaan. Kyllä noi näyttelyviikonloput, varsinkin kun on molempina päivinä kehän laidalla oltava, on rankkoja. Niin ihmisille kuin koirille. Iivarikin antoi aamulla nukkua sentäs yli 8aan. Tosin illalla käytiinkin viimeisellä pissatuksella myöhään, samalla kun saatettiin Kaija hakemaan tulleelle autolle.

Aamupissatuksen jälkeen oli pakko mennä hetkeksi vielä pötkölleen. Mitä hommaa Iivari kyllä jaksoi purnata ja yritti wuffuttamisellaan pitää porukat hereillä. Lisäunet ei ollu pahitteeksi ja ennen yhtätoista sitten pönkäydyttiin sängystä ylös aamupalan laittoon. Aurinko paistoi, ja oli pikkupakkanen. Siispä kiirenvilkkaa oli sonnustauduttava lenkkitamineisiin ja lähettävä lenkille. Viimeksi kun ollaan laskujeni mukaan oikein kunnollinen pitkä lenkki tehty keskiviikkona. hui... Jäänyt jokunen päivä välistä. Mutta kun näyttelyyn valmistautumiset ja itse näyttelyt vei aikaa ja voimia niin noina päivinä oli tyytyminen vain niihin pakollisiin ei mitenkään pitkiin reippailuihin.

Auringonpaisteessa saatiin mennä alkumatka. Pikkuhiljaa taivas pilvistyi ja alkoi tulla vettä, sitten räntähiutaleita, ensimmäistä kertaa muuten tänä syksynä mun laskujen mukaan. Nyt taas aurinko yrittää pilkistää pilven raosta. Ei me sitten taidettu vieläkään saada valkoista maata, höh. Eikä myöskään kuivin tassuin selvitty vaikka aluksi siltä vaikuttikin. Tiet oli jäässä ja mulla ekaa kertaa jalassa icebugit. Oli muuten hyvät kävellä! Yhtään ei tarvinnu jännittää pysyykö partaäijien vauhdissa pystyssä. Muutenkin melko hyvät jalalle. Niin hyvät kun mun kompurajaloille voi vaan olla. Ja lämpimät. Vaikkei ollu kun tavalliset melko ohkaset urheilusukat jalassa. No eihän nyt pakkastakaan juur ollu, mutta kuuleman mukaan ne on kovillakin pakkasilla lämpimät. Joten ei menny se suht iso sijoitus hukkaan:)

Kaija oli illalla kylässä. Päästiin pitkästä aikaa rupattelemaan naamatusten eikä vaan sähköpostin välityksellä. Tai noh, ehittiinhän sitä jo tehä näyttelyreissuillakin mutta kyllähän meillä juttua piisaa pitemmäkskin aikaa. Nautittiin vähän glögiä ja olutta rankan viikonlopun rentoutukseksi. Iltapalaksi olin tehnyt salaattia ja pizzaa. Ja kun kokkaaminen ei ole mun vahvimpia puolia (mikähän on???) niin unohduin keskittymään muihin asioihin enempi (kun oli NIIN kiva rupatella) kuin siihen ite kokkaamiseen, niin pizzahan jäi ensin uuniin turhan kauaksi aikaa ja ehti vähän kuivahtaa. Sitten ennenkuin ruokapöytään asti ehdittiin, se ehti viiletä ulkona uunista. Että semmonen pizzamaakari oli hommissa tällä kertaa. Mutta söihän sitä nälkäänsä. Ja onneksi noille kahdelle ahmatille maistuu kuivat(kin) pizzan reunukset...

Kaija toi meille poikien kanssa ihanan tuliaisen. Partojen pitää ensin tehdä oma osuutensa ja tuhota sisältö, äitee saa sen jälkeen uuden ihanan kahvimukin. Kyllä nyt kelpaa nauttia kaffetta, omien koirien kuvalla varustetusta mukista:)
Pojathan tietty kiltisti tekevät oman osuutensa mukin tyhjäämisessä. Kaija kun aukoi rusettia eivät meinanneet nahoissansa pysyä ja silmät kiiluen ja kielet lipoen odottivat namejansa.
Ja tulihan niitä, monta. Samoin kuin rapsutuksia ja haleja. Pojat puolestaan olivat onnessaan moisista suosionosoituksista ja jakelivat runsain määrin partapusuja Kaijalle. Ja pitihän sitä välillä vähän näyttää partapeuhaamisen elkeitäkin.
Kiitosta Kaija! Oli kivaa, toivottavasti päästään pian ottamaan uusiksi!

Äsken pistin pizzan jämät uuniin. Taitaa kuivua edelleen, mutta josko nyt saisi edes lämmintä pizzaa. Sitten päivälevolle ja myöhemmin on lähettävä kauppaan hommaamaan itsenäisyyspäivän muonatarpeita. Mitäköhän sitä taas keksisi...
Ja valothan on taas jo kohta laitettava päälle, sen verta hämärää on eikä kello ole ku kaks päivällä.
Näyttelyreissuista kirjoittelen tuonnempana.
Hyvää alkavaa viikkoa!

sunnuntai 4. joulukuuta 2011

Voittaja 2011

Eilisen tavoin Iivari tänään VAL ERI2, SA, PU3!
Tuomarina Maritha Östlund-Holmsten Ruotsista, mustia kehässä 26.
Hieno viikonloppu näyttelyvuoden päätteeksi:=)

lauantai 3. joulukuuta 2011

Helsinki Winner 2011

Tänään messarissa Iivari sijoittui valioluokan kakkoseksi, sai SA:n ja oli lopulta urosten kolmonen:)
Tuomarina oli Gunnel Adlercreutz, ja mustia snautsereita kaikkiaan 24.

Kuvat niin tummia ettei julkaisukelpoisia.
Arvostelu seuraa perässä kun päivä venähti pitkäksi enkä jaksanut sitä jäädä odottelemaan.
Muutenkin päivän tapahtumista lisää myöhemmin. Kehän laidalla seisoskelu väsyttää;) ja nälkäkin on karmiva. Koirat ruokansa jo sai, ja vetäytyivät pötkölleen. Nyt on äiteen vuoro. Ensin ruokaa, sitten lepäilyä, iltalenkki ja unten maille. Jotta jaksetaan sama rundi uudelleen huomenna.

Kaijalle isot kiitokset hyvästä matkaseurasta! &
Annelle isot kiitokset Iivarin esittämisestä! Teiltä se yhteistyö sujuu aina yhtä mallikkaasti:=)
Pitkä päivä tekee tehtävänsä

perjantai 2. joulukuuta 2011

Joulukuun 1. perjantain pikapäivitys

Ja eipä ole taas viikolla tullu kirjotettua. Vaan eipä mitään olennaista ihmeellisempää ole sattunutkaan. Kuukausi vaihtui, marraskuun sateista päästiin. Eipä tuo sää sen talvisemmaksi muuttunut vaikka kalenteri jo joulukuuta näyttääkin. Eli pimeässä sateessa kuletaan ja kuratassuja pestään jne. jne.

Torstaina oltiin Nealla trimmissä. Artulle tehtiin vain pikaputsi, pää snautserin omaisemmaksi ja tassu- ja perskarvat lyhkösiksi. Iivarin osaksi jäi sitten näyttelytrimmin teko. Ja niin on poika taas komia;) Varsinkin juuri kylvyn ja föönauksen läpikäyneenä. Turkki kiiltää ja tuoksuu hyvältä. Poseerausta ei kuitenkaan enää iltamyöhällä suostunut herra tekemään...
Huomenna siis aamulla kuonot kohti messaria. Arttu pääsee matkaan mukaan, jos ei muuta niin autovahdiksi ja Kaija poimitaan matkalla mukaan seuraksi. Kiva reissu tiedossa:)
Nyt on äiteenkin aika päästä sapuskoittensa ääreen kun tärkeimmät muut hommat (= koira sellaiset) on tehty. Iloista viikonloppua toivotamme ja palailemme kehäkuulumisten kera asiaan.

sunnuntai 27. marraskuuta 2011

Yöherätyksia ja muita hämärän hommia

Voi tota piippa-Iippaa. Meidän Mr hormonihiiri. Perjantaita vasten yöllä klo 2n jälkeen havahduin siihen että herra liikehti hermostuneesti, vähän piippasikin. En ensin aikonut reagoida enempiä, aattelin katsoa että josko se vaan olis jostain saanut naapurin juoksuneitosten tuoksua nenäänsä. Mutta kun liikehdintä jatkui levottomona ja kuulin kuinka kävi heiluttamassa remmejä naulakossa, ajattelin että ehkä sittenkin on tosi kyseeessä. Siispä äkkiä vaatetta päälle ja tossut jalkaan ja pihalle. Ja pah! Enempi se, niinkuin Arttukin, mennä viipotti kirsu puskia tuoksutellen.. Teki kyllä isotkin hädät, ei mitään ripulia kuiteskaan, onneksi. Taisi iltalenkillä mennä aika sen mielestä olevinaan tärkeämpiin hommiin ja unohtui sitten ne "tärkeät" asiat toimittaa. No, lauantaiaamuna näytti klo 5ttä kun alkoi sama ruljanssi. Ja vaikka jälleen uskalsin epäillä herran tarkoitusperiä niin olihan se jätkät pihalle vietävä. JOS vaikka olisi se ripuli yllättäny. Ei ollu. Ihan oli sama homma kuin edellisyönä. Menin lankaan. No, oli tuosta aikaiseta pissalenkityksestä se hyvä puoli että kun sitten "oikeasti" heräsin kellon ollessa kahdeksan pintaan, ei ollu kiire ensimmäisenä mennä pihalle. Sain kerrankin rauhassa herätä, tehä aamuhommia, muonittaa koirat ja nauttia aamukahvit ja -puurot ennen kuin lähettiin lenkille.

Eilen oli sentäs vähän kirkkaampi taivas kuin tänä aamuna. Nyt on ilma täysi tihkutöhnöä. Siitä huolimatta tänään, niin kuin eilenkin, suunnattiin reippaan lenkin jälkeen metsään rämpimään. Namien etsiminen mättäältä on poikien mielestä hauskaa ajanvietettä ja sillä aikaa kun nämä möhelsi turpa sammalikossa, sai äitee nautiskella metsän tuoksuista. Metsän rauhasta ei oikeen voi puhua, tie on ihan lähellä, mutta autojen äänen kun sulki korvistaan niin metsä itsessään oli hiljainen. Eikä vettä satanut tänäänkään vaikka lähtiessä vähän ripotti. Sammal ja pusikko oli tietty märkää ja takasin tultiin housut reisiä myöten vettä valuen. Ja tassut ja tossut. Kuvat on eiliseltä. Tänään olisi ollu liian pimeää ottaa kuvia, eikä se eilenkään onnistunu ilman salamaa. Ja mitäpäs noissa muuta näkyy kuin kuonot turpeessa kulkevia koiria. Tällä kertaa ei poseerattu:)
Eilen iltapäivällä kun oltiin haettu Petpostista lisää nameja metsähommiin (sampoota Iivarille oli myös ostoslistassa mutta sopivaa ei tuolla ollu, pitää viikolla ettiä jostain) ajettiin rantaan. Keli oli kivan kuulas ja kuiva, ja ihan reipas lenkki tehtiinkin. Aurinko teki laskuaan ja värjäsi taivaan mielettömän upeilla hehkuvilla väreillä.
Nyt on saatu ruoka muhimaan, kokkikolmosten suosiollisella avustuksella, koirat aloillaan, pyykit koneessa. Yksi viikonloppu taas kääntymässä lopuilleen ja uusi viikko alkamassa. Ilmeisen harmaan taivaan alla, edelleen. Silti, hyvää alkavaa viikkoa!