torstai 31. toukokuuta 2012

Kesä alkaa...

Ennenvanhaan, siihen vanhaan hyvään aikaan, tämä oli päivä jolloin päälle puettiin uusi kesämekko, jalkaan laitettiin sandaalit, joskus punaiset lakerikengät, ja iso rusetti hiuksissa laulettiin suvivirttä koulun juhlasalissa. Heti, siis Heti, todistusten jaon jälkeen oli juoksujalkaa kiirehdittävä kotiin jossa olikin jo auto pakattuna tupaten täyteen koiraa, kasseja ja nyssäköitä. Äitini ei suostunut hetkeäkään ylimääräistä aikaa kaupungissa viettämään kun koulun ovet kesäksi sulkeutui. Eli kun pyhävaatteet oli vaihdettu mökkisellaisiin, suuntasi meidän revohka kiireenvilkkaa mökille, kokonaista kolmeksi kuukaudeksi. Perheen isä kävi töissä mökiltä käsin siiheksi kun oma lomansa alkoi.
Nykyisin ei vissiin saa enää suvivirttäkään laulaa? Eikä lomakaan kestä koko kesää. Toista se oli silloin ennen...

Huomenna pitäisi kalenterin mukaan alkaa kesä. Illan kelistä, 13 astetta ja pilvinen taivas, sitä ei ihan heti huomaa. Ei sen puoleen, hien sain pintaan tässäkin säässä. Oli aika vauhdikas tunti ja vartti. Juoksijoita ja rullaluistelijoita ja -hiihtäjiä oli liikenteessä sankoin joukoin. Me snautserien kanssa siellä seassa. Koiria ei juuri tullut vastaan. Paitsi että kun kaikista noista viilettäjistä kiitettävän kunniallisesti selvittiin, voisi jopa sanoa että oli rentouttavaa ulkoilua ja taas voi olla snautserien käytöksestä tyytyväinen (vai oliko mulla vaan hyvä ja anteeksiantava päivä?), niin eikös rapuissa tullut vastaan yläkerran isohurja. Nuori emäntänsä pysähtyi ylärapuille odottamaan kun kuuli meidän tulevan. Sitähän ei voinut olla kuulematta, jätkät jo alaovella vaistosi kuka ylhäältä tulee. Joten onneksi ei ihan kuonokkain jouduttu, vaan päästiin turvallisesti kotiovesta sisään. Erittäin meluisasti tosin, anteeksi naapurit...

Aika on taas iltapalojen, stixien ja Ciminal Mindsin, sarja johon olen jäänyt koukkuun. Ja tulee näköjään kahdelta kanavalta samaan aikaan, just huomasin, hmph, sain vain toisen tallennukseen.
Siispä hyvää viikonloppua ja sitä alkavaa kesää!

tiistai 29. toukokuuta 2012

Moletain erkkarikuvia


Tässä saamani kuvat Moletain erkkarista jossa siis Iippa ROP, serti ja Liettuan valio.
Thanks for Jonaisté for sharing the photos!

Moletain arvosteluja

Tässä Iivarin saamat arvostelut kv-näyttelyistä.

Lauantain KV-näyttelyn tuomari kroatialainen Dubravka Reicher antoi Iivarista tällaisen arvion:
"3 years, well proport., correct head, very good neck & topline, well devd. (?) chest, good angul., correct coat, good bite."

Kanadasta kotoisin oleva Kim Leblanc sunnuntain KV:ssa puolestaan arvosteli Iipan näin:
"Ex. coat quality, very good breed type, exc. tail carriage, clean coming and going, correct body prop., side gait very good."

Lyhyet, ytimekkäät ja hienot arvostelut.

Perjantaisen erkkarin arvostelu on näyttelyjen kotimaisella kielellä, joten jos blogia lukee joku liettuan kielen taitoinen, saapi ilmoittautua avittamaan sen tulkitsemisessa;)

Sain facebookin kautta pari 'virallista' kuvaa erkkarista, mutta bloggeri ei nyt jonkun errorin vuoksi anna lisätä mitään kuvia joten laittelen niitä sitten myöhemmin kun errorit ohi.

maanantai 28. toukokuuta 2012

Moletain matkaaja turvallisesti kotona:)

Iivari on saapunut kotiin, mukanansa iso kassilllinen täynnä viikonlopun saalista;)
Hyvin sujui poikien jälleentapaaminen, tosin Iippa yritti alkuun vähän yrmytellä ja öristä isoveikalle, ja ihmekös tuo, pitkä väsyttävä ja stressaava matka takana. Mutta kun Arttu fiksuna ei moiseen reagoinut, ja minä totesin että moinen käytös ei ole sopivaa oli sitten kuinka tahansa uusi titteli plakkarissa, niin öykkäröinti meni aika nopeasti ohi. Nyt on taidettu putsata Arskan korvatkin jo moneen kertaan. Kait ne siivoomisen tarpeessa olikin kun ei niitä kukaan monen moneen päivään ole ollut tsekkaamassa. Yhdessä nuo jo viettivät aikaansa partsilla vahtien, Iivarinhan piti tietysti heti kulmakunnalle informeerata että hänkin on taas mukana muonavahvuudessa. Ja johan tuo höpelö ehti repästä mukaansa veskipaperirullankin ja levitellä sen pitkin huushollia;) Vanhat kujeet heti mielessä kun kotia pääsee...
Matka oli kuulemma mennyt hyvin ja Iippa käyttäytynyt hienosti. Oli jopa syönyt ahneesti ruokansa mitä ei aina reissuilla ole tapahtunut. Joten nälkiintyneen näköinen ei tuo ole, mutta kyllä ruoka kotikupista silti maistui erinonmaisen hyvin.
Nealle vielä onnea ja iso kiitos Iipan hyvästä huolenpidosta, ja tietysti Iipasta itsestään, että ollaan se meille saatu! Ei ole mulla hätä päiviä päästää jätkää matkaan kun tietää että kyllä siitä huolta pidetään:=)
Laitan myöhemmin arvostelut jahka jaksan niihin perehtyä ja outoja käsialoja tulkita, tosin yksi taitaa olla liettualaista kieltä joten se jäänee ikuiseksi salaisuudeksi mitä siinä lukee, muttei kait kovin huonoa voi olla kun kerta sillä Liettuan CH titteli heltisi:)
Hetihän me ruvettiin kuvaamaan kotiinpalaajaa saaliinsa kera, Artulla oli tärkeääkin tärkeämpi tehtävä olla äiteen kuvausassistenttina. Tässä kuvia, en malta nyt kirjotella enempiä, on niiiiin ihana kun porukka on koossa taas:=) Kyllä tota hurveloa olikin ikävä, vaikka mukavan rauhallistahan tuo elo vain Arskan kanssa oli...
Vielä tuo reissumieskin jaksaa tuossa eestaas hilppasta mutta eiköhän kohta tehtävän pissalenkin jälkeen uni maita, omalla patjalla.
Mutta siis, tässä muutamia kuvia Iipasta ja isosta Moletain saaliista ja pojista jälleen yhdessä parvekkeella vahtia pitämässä.

Liettuan muotovalion diplomi
 Veljekset jälleen kimpassa vahtia pitämässä
 Tämän kaiken minä sain, näyttää Iivari
 Kolmen näyttelyn pokaalit ja ruusukkeet
 Iivari, Lithuanian Champion;)
... ja nyt pitäisi sitten miettiä että mihin nuo kaikki pokaalit saadaan mahtumaan ...

sunnuntai 27. toukokuuta 2012

Moletaista jälleen upea tulos

Nealla ja Iivarilla hieno viikonloppu Moletaissa, tämän päivän kansainvälisessä näyttelyssä Iivari oli jälleen ROP, SERTI ja CACIB!!
Arvostelevana tuomarina oli Kim Leblanc Kanadasta.
Kolmesta näyttelystä kolme ROPpia, kolme sertiä, kaksi CACIBia ja tärkeimpänä tietysti Liettuan muotovalion arvo. WAU!!! Kotijoukkue riemuitsee:=)

Aurinkoa

Viikonloppu on mennyt aurinkoisissa merkeissä. Voisipa melkein sanoa että liiankin lämmintä on snautseriporukalle ollut ja päiväajan ulkoilut on jääny aika lyhkösiksi tassutteluiksi. Eilenkin Arttu jo 10 minuutin jälkeen heitti varjoon ittensä pitkin pituuttaan jotta mähän en enää kävele. Houkuttelemalla sen niiltä sijoiltaan kuiteskin saa hetken päästä liikkeelle. Hiljaa mennään ja vältetään turhia rehkimisiä. Mitä turhia, hiki tulee ilmankin.
Tänä aamuna meillä oli iso ilo tavata Kaija joka oli tullut Järvenpäähän sukuloimaan. Treffattiin tutulla paikalla Siwan parkkiksella ja siitä ajettiin rantaan ja tehtiin puolisentoista tunnin kävely. Puoli yheksän aikaan kun lähtee liikenteeseen, ei vielä ole tukahduttavan lämmin, mutta vaikkei vauhti nytkään ollut päätä huimaava niin kyllähän siinä lämmin tuli (varsinkin kun ei ollut sortseja jalassa...). Artun annettiin välillä juoda järvivettä, taisi maistua makoisalle, ja kieriä milloin ruohikossa milloin hiekassa (herra ei selvästi halua pitää itseään putipuhtoisena, viikko sitten kun pestiin turkki). Mihinkään hajuun ei onneksi eksynyt, en olisikaan mieluusti heti taas ryhtynyt kylvetyspuuhiin.
Meillä Kaijan kanssahan riitti taas juttua, enimmäkseen tietty snautsereista mutta muustakin. Johan viime tapaamisesta onkin puolisen vuotta, tässä välillä vain puhelimitse ja sähköisesti pidetty yhteyttä. Joten tosi mukava oli taas nähdä, vaikka vain pikaisestikin, uusiksi otetaan heti kun taas näille suunnille tulet!

Arttu on ansiokkaasti hoitanut talovahdin virkaa nuoremman vahdin poissa ollessa. Ja niinkuin sitä aina kehun ettei se sisällä hauku, niin nytpä kun Iivari ei ole naapurien kulkemisesta huolta pitämässä, on Arttu jonkun verran normaalia enempi kommentoinut avoimista ikkunoista kuuluvia ääniä. Aika vähäisesti tosin, mitä nyt muodon vuoksi ettei naapurit luule ettei täällä enää partoja ole lainkaan. Mutta muuten tuo on vain letkotellut, parvekkeen ovi on auki lähes jatkuvasti niin sielläkin pötköttelee niin että turkki on auringon kuumuttama kun välillä sisällä käy viilentymässä. Saahan tuo siellä olla, ehtona että suu pysyy kiinni. Jos mölyä alkaa kuulua liikaa, käy käsky sisälle. Tietää sen ja monesti tuleekin haukahdusten jälkeen ihan iteksiään sisälle.

Unohdin tyystin että tänään on kaupat kiinni. Eilen käväsin kaupassa vaan pikasesti ja ajattelin tänään käydä paremmalla ajalla enempi ostoksia tekemässä, mutta eipäs sitte tarviikaan. Onneksi sen verran on kaapissa tavaraa että tän päivän muonitus jotenkin onnistuu. Joten nyt tästä on lähettävä kattomaan mitä sitä lounaaksi on tarjolla. Sitten odotellaan iltapäivällä kehäkuulumisia.
Aurinkoista sunnuntaipäivän jatkoa!

lauantai 26. toukokuuta 2012

KV-näyttelyn tulos Moletaista

Iivari tänään Moletain kansainvälisessä näyttelyssä ROP, SERT, CACIB!
Tuomarina oli kroatialainen Dubravka Reicher.
Ilmeisesti tuosta ROPista jonkun sortin voittajatittelikin tuli, näin ainakin ymmärsin näyttelyn sivuilla luetelluista titteleistä, mutta ei taida olla Liettuan voittaja. En ole ihan varma, eikä Neakaan tiennyt varmaksi. Kuulostellaan mikä voittaja Iippa sitten on. Mutta joka tapauksessa hieno tulos joten voittaja jo sinällään:=)

perjantai 25. toukokuuta 2012

Moletain erkkarin tulos - LT CH:)

Iivarin kolmen päivän näyttelyputki Liettuan Moletaissa alkoi tänään snautseri-pinserien erkkarilla.
Rotunsa ainoana edustajana Iivari oli ROP, sai sertin ja sitä myöten tittelin Liettuan muotovalio eli LT CH!! Tuomarina oli Renata Petkevičienė Liettuasta.
Huomenna urakka jatkuu KV-näyttelyssä. Samoin sunnuntaina.
Kotijoukkue on ERIttäin tyytyväinen ja onnellinen pian kolmevuotiaan juniorin saavutuksesta:=) Iippa onkin mun ensimmäinen koira joka on jonkun muunkin maan kuin Suomen valio.
Jäämme odottamaan viikonlopun tuloksia. Nea, kiitos & onnea & tsemppiä uusiin koitoksiin!!
Toivottavasti saamme kuvia jälkikäteen kehän tapahtumista;)
*****
Kotijoukot viettää rauhallista yhdenkoiran elämää. Juuri tultiin lenkiltä Hilun ja koiruuksien kanssa. Kivaa oli, vaikka Arttu ei niistä muista niin sitten loppujen lopuksi välittänytkään vaikka vasiten ajattelin että nyt kaipaisi koirakaveriseuraa kun on viettänyt kaksi yksinäistä (mutta arvatenkin rauhaisaa) työpäivää ilman seuraa. Mutta ei, seniori kyllä tervehti kohteliaasti kavereita, mutta meni sitten omia menojaan ja nuuskutteli puskia muista piittaamatta. Ja Koru, Iivarin ihana tyttöystävä, oli selvästi pettynyt kun ei Iippa ollut mukana. Iippa ja Koru kun aina toisiansa möristen liehittelee ja hammastelee ja leikkii. Siihen ei näköjään tämä vanha jurmukka enää ryhdy. Oman tiensä kulkija.
Nyt on äiteen iltapalan aika, vihdoinkin, ja sitten taidamme käydä yöpuulle. Katsotaan mihin aikaan heräämme ilman energistä partavekkaria. No, vaikka tuntuu ajatuksena tosi ihanalta että saa kerrankin vapaapäivänä nukkua niin kauan kunnes ITSE herää, eli pitkään, niin mikäli vanhat merkit paikkansa pitää se taitaakin olla meikäläinen joka on hereillä ja pirteänä ties kuinka aikaseen...

(Kuulostelen tässä samalla että mitä kotikaupungissamme tapahtuu kun kuuluu paljon piipaa-autojen ääniä ja äsken laskeutui medihelin kopterikin tuohon lähettyville. Toivottavasti ei mitään hurjan pahaa. Me ainakin ollaan turvallisesti kotiseinien sisäpuolella. Mutta ikävältähän nuo äänet ainaa kuulostaa.)

Arttu viitsii vielä vaivautua partsilla keskenänsä vahtia pitämään. Ei näköjäns malta levolle käydä kun en minäkään. Mutta nyt on käytävä iltapalan kimppuun, terveellisesti vasta ennen nukkumaan menoa;)

Toivotamme iloista, aurinkoista ja lämmintä viikonloppua!!

keskiviikko 23. toukokuuta 2012

Iivari matkoilla

Iivari on Nean matkassa. Aamusta aikaseen suuntaavat kohti Liettuan Moletaita ja näyttelyitä. Siellä on perjantaina snautseripinserien erkkari ja launtaina + sunnuntaina kansainvälinen näyttely. Noin kai se järjestys oli. Ja Iivari ilmeisesti ainoa musta rotunsa edustaja.
Loppuviikko ja viikonloppu meillä on siis mitä todennäköisimmin melko hiljaista, se sähäkämpi kun on poissa. Arttu joutuu hoitamaan talonvahdin virkaa ihan keskenänsä ja mulla on lenkkeillessä toispuoleinen olo, kokonaista yksi käsi vapaana. Ja kukakohan meidät herättää viikonloppuna? Ei vissiin kukaan, voidaan siis nukkua vaikka ja kuinka pitkään;) No ei vaan, on sitä ohjelmaakin tiedossa joten ei passaa turhia vetelehtiä vaikkei herra herätyskello olekaan jöötä pitämässä.
Turvallista matkaa ja lykkyä pyttyyn Nea, Iivari & co! Toivotaan että säät suosii mutta ettei kehän laidalla ja sen sisäpuolella tulis turhan hiki.

maanantai 21. toukokuuta 2012

Lääh-huh-lääh

Se taitaa sitten olla kesä. Vielä ilta-aurinkokin paistaa ja kuumottaa niin että itteänsä liikuttamattakin ulkona tulee hiki. Olikin ajatus istuksia hetki tuossa yhdessä pienessä metsikössä ja karstata eilen pestyjä snautseria. Ja ihailla kielon nuppuja. Mutta vielä mitä, ei kestäny kauaa kun alko hyttyset ynistä ympärillä ja lähettävähän siitä oli pikaseen muille maille pistoja karkuun. Kielet pitkällään tassuttaa pojat, ja yrittävät millon mihinkin varjokohtaan jäädä norkoilemaan ettei tarviis auringon porossa kulkea.
Eilisen aamun lenkiltä poseerauskuvia
 
 asfaltilla,
kukkasissa
 ja nurmella.
Lenkin jälkeen oli aika poikien kevätsiivouksen eli pääsivät kokovartalosuihkuun. Onneksi on tumma kylppärin lattia niin ei näe miten likaista vettä niistä irtosi...
Arttu koko komeudessaan suihkunraikkaana ja ilmakuivattuna:
 Urakan jälkeen parrat puhtosina maistui possunsaparot makialle.

 Pienenpieni lintunen ja kielojen kukinnan tilaa tältä illalta.

Pidemmittä puheitta, lämpöistä viikon jatkoa, nyt mulla suuntana suihku ja Criminal Minds.

torstai 17. toukokuuta 2012

Hiostava helatorstai

Yöllä satoi. Nukuin sikeästi enkä tiedä ukkostiko, ei ainakaan niin kovaa että oltais herätty. Aamu kun valkeni oli todella hiostavaa. Niinkuin on nytkin. Sama käykö suihkussa vai ei, hetikohta puskee taas nihkeä hiki pintaan. Vaikkei mitään tekiskään. Ja kaikki vaatteet sisällä tuntuu kosteilta. Asteita 22.
Iivari alotti aamutoimensa puolen seittemän aikoihin. Maltto kuiteski vielä hetkeks rauhottua kunnes puol kaheksan aikaan lähettiin pissalenkille. Aamupuurojen ja kahvien jälkeen sitten taas ulos. Taivas näytti siltä että kohta voi revetä ja ajattelin ettei mennä kovin pitkälle. Vähän painoi jalkoja illan lenkkikin vielä. Mutta sadetta ei tullut, eikä tule vieläkään, äsken yritti jo aurinkokin paistella, mutta nyt veti taas pilveen ja tuulee puuskissa, jokohan tuo enteilee sadetta ja ukkosta. Niin sitä sitten taas tassuteltiin menemään ja melkeen pari tuntia siinä vierähti, reilu 6 km tuli matkaa. Ei paha. Hiljaista ja rauhallista oli, ei juuri koiranulkoiluttajiakaan liikkeellä.Ihan pyhän tunne. Mikä muuten on ihanaa että joskus on todellinen pyhäpäivä ja kaupat kiinni. Niinkuin ennenvanhaan kun kaupat sulki ovensa jo lauantaina puoliltapäivin. Nykyisin ei tätä tunnetta usein saa kokea, yötämyötenhän nuo on auki.
Nyt voidaan jatkaa helatorstain viettoa vaikka pötkötellen (pojat jo pötköttelee).
Harmittelin vähän loman jälkeen kun en saanut aikaseksi ikkunoiden ja parvekelasien pesua. Nyt tajuan miten fiksusti ymmärsin olla niin laiska: siitepöly. Sitä on kaikkialla paksuna kerroksena. Autokin joka parisen viikkoa sitten pestiin on mahlan ja siitepölyn kuorruttama. Likasempi kuin kurakautena. Joten, eiköhän tässä jätetä ne pesut tältäkin viikonlopulta ja odotetaan että siitepölykausi on ohi. Eihän tässä mitään hätää, vielähän noista ikkunoista läpi näkee;)
Tähän vielä aamun aikana näpsityt kuvat ja sitten välipalan kimppuun. Kuinka se kuntoillessa alkaakin hiukoa?!

Kasvistoa ja koirat puistonpenkillä.






keskiviikko 16. toukokuuta 2012

Startti pitkään viikonloppuun

Mikäs sen parempi vajaan, joskin sitäkin rankemman kun kolmen päivän aikana on yritettävä saada tehtyä viiden päivän työt, työviikon päätteeksi ennen pitkää viikonloppua, kuin heti töistä tultua noukkia snautserit matkaan ja lähteä ulkoilemaan. Pitkästi. Eikä yleensä pistä kotona päivystäneet koiratkaan vastaan;) Niinpä suuntasimme tassut sinne sun tänne, äitee toimiston ilmaston lamaannuttamia aivojansa tuuletellen ja nausserit tienvierien tuoksuista nauttien. Jos ei nämä mun penteleen kintut taas olis vastaan alkanu pistää niin pitempäänkin oltas kierretty, vaan näillä eväillä reilu kaks tuntia ja kahdeksisen kilometriä oli tämän illan saldo.
Ihmisen parhaat lenkkikaverit:=)

 Kohta kukkii lupiinit,
matkan varrelta keväistä metsää,
 ja ryytyneen oloiset, muonitusta odottavat snautserit,

 jotka sapuskan jälkeen jaksoivat jo taas tuttuun tapaansa vahtiakin pitää.
Nyt on koivet voipuneet, ainakin mulla, eikä pojatkaan kamalan energisiltä näytä, laiskasti seurailevat mitä täällä touhutaan
Joku tuolla ilmatieteen laitoksella lupailee ukkosta. Kovin on ilma tällä hetkellä 'seisova' ja taivas harmaa, saa nähdä rysähtääkö. Täytynee varuiksi sulkea kone piakkoin ja ottaa letkutkin seinästä irti. Jokunen pisara maahan tippui kun matkaan lähdettiin, mutta siihen se sitten jäi. Vapaiden säätä en ole tarkemmin etukäteen katsonut, sen näkee parhaiten aamulla ikkunasta ulos vilkasemalla. Jos sää suosii, niin ulkoillaanhan me, sen mitä äiteen kintut jaksaa. Jos ei, niin sitten ei. Ja voihan (voisihan) sen niinkin ajatella että sateen sattuessa olisi aikaa sisähommille... Hmmm, nähtäväksi jää.... Mutta nyt tää tarvii ruokaa. Kunhan ensin saan pesukonnen tyhjättyä kuivumaan.
Joka tapauksessa: hyvää ainakin helatorstaita kaikille ja niille joilla pitkä vapaa meitin tapaan on, hyvää sitäkin!!

keskiviikko 9. toukokuuta 2012

Kevään edetessä

 Voikukat ja valkovuokot kukkii,

 
 snautserit nyhtää ruohoa ja haistaa myyriä,


 
 mutta kielot ja mustikat ovat vasta tuloillaan.

 
Lämpötila klo 20.30: 16 astetta, varjossa.

maanantai 7. toukokuuta 2012

Rantaa ja rauhaa

 
Viimeistä loma-aamupäivää lähettiin viettämään rantapuistoon. On kuulkaa todella hyvä että laiskalla, joka ei aina jaksa pitemmälle lähteä ajelemaan, on näin lähellä ranta;) Arkiaamuna siellä on hiljaista ja rauhallista, enimmäkseen eläkeläisiä penkeillä istumassa. Ja tänään siis myös snautserit. Tutkailtiin miten on luonnon vihertyminen edistynyt (oli!), seurailtiin sorsia, lokkeja, uikkuja ja kanadanhanhipariskunnan toinen puoliskokin meille näyttäytyi. Liekö toinen ollut rakentamassa pesää, vai jokohan niillä on pesässänsä haudottavaa? Lintujen pojat antoi uiskennella ja lennellä rauhassa, eikä aiempaan tapaansa perään vouhkannu, alkavat vissiin järkiintyä (?). Järvivettä piti maistella, ja saivatkin siihen luvan kun ei levää vielä ole. Eihän tuolta olisi mieluusti pois tullu, oli levollista istuksia penkillä tai ruoholla ja olla vaan. Pojatkin, varsinkin Arttu, jaksaisi istua ympärilleen rauhassa katsellen ties kuinka kauan. Mutta kun ihmisen vatsa alkoi nälkää kurnia oli pakko suunnata kaupan kautta kotiin ja sapuskan laittoon.













Ja eihän sille sitten taas mitään voi että kun loma loppuu se loppuu ja on virittäydyttävä pikkuhiljaa palaamaan sorvin ääreen. Turha sanoakaan että loma meni hyvin, mutta aaaivan liian nopeasti...
Täytyy muuten kehaista noita snautserinpoikia, ne kun on rauhottunu rutkasti tän kevään aikana. Riippuu tietty paljon vastaantulijasta, mutta pahimpiin aikoihin verrattuna ärhäkät sanomiset on aika vähissä, eivätkä vedä sellasia kierroksia etteivät kuulisi / tajuisi mitä sanon. Eilenkin aamulla tuli vastaan nuori musta snautseriuros ja sekin sai mennä ohi todella vähällä kommentoinnilla. Mistä kyllä todentotta hämmästyin. Voitiin jopa jäädä sen emännän kanssa pari sanaa vaihtamaan, nämä kun oli ihan hiljaa. Aiempina aikoina ei metelin yli olisi kuullut ihmispuhetta. Kai tässä tehty työ alkaa näyttää tulosta - erittäin erittäin hitaasti mutta varmasti näemmä tätä polkua noiden kanssa kuljetaan. Viime aikoinahan olen rauhallisesta käytöksestä aika ajoin palkannut namilla. Näyttäsi näihin tehoavan. Toisaalta, eiköhän tuo ikäkin tehtävänsä. Joku on mulle joskus sanonut että kun snaku täyttää 7 v niin se rauhottuu. Artulla tuohon rajapyykkiin on enää parisen kuukautta, joten alan pikkuhiljaa uskoa että totta se on:=) Iivarilla siihen ikään on vielä matkaa mutta kun junnu on tähänkin saakka kaikessa, niin hyvässä kuin pahassa (ja varsinkin siinä pahassa...), mallia isoveikasta ottanu, niin näyttää nytkin vanhemman malli purevan ja jos ei Arttu reuhaa, ei tarvitse Iipankaan. Joka kyllä aina syrjäsilmällä Arttua katsoo kun joku vieras koira vastaan tulee ja sitten toimii kuten toinenkin.
Nyt ovat väsyneet veljekset unillansa, yritän vielä olla miettimättä huomista vaikka kieltämättä hiukan vatsanpohjassa ahdistaa ja nauttia tästä vapaapäivästä;)
Iloista viikon jatkoa!